Aloitin harmaan takin neulomisen joskus tammikuussa. Anoppi löysi ohjeen viime vuoden viimeisestä Femmes d'aujourd'hui -lehdestä ja osti langat omaan takkiinsa. En tiedä, minkä lankakaupan kanssa lehti tekee yhteistyötä, ei ainakaan Veritaksen. Siellä neuvotaan kokematonta aina ostamaan ihan toisenpaksuinen lanka korvaavaksi, ja sitten neulotaan ja puretaan ja neulotaan ja kirotaan ja puretaan. Auttaisi varmaan, jos viitsisi joku kerta väkertää neuletilkun ja osaisi laskea neuletilkusta oikeat suhteet. Muussa tapauksessa neule saattaa muuttua junnaavaksi mytyksi sohvan kulmaan.
Tämän takin ja väärän langan yhdistelmässä hankalinta olivat hihat. Siinähän se puoli vuotta menikin hihakammossa, kun en saanut millään hihapyöriöitä natsaamaan hiha-aukkoon. Neulo, pura, neulo, pura, laske, neulo, pura, laske, neulo, pura. Toissapäivänä otin pitkästä aikaa neuleen esille ja parin kolmen kokeilun jälkeen hihapyöriö sai kelvata. Eilen neuloin toisen puuttuvan hihan, virkkasin kaikki kappaleet yhteen, päättelin tsiljoonat langanpätkät, valitsin nappivarastosta vihreät napit ja lopuksi neuloin vielä kauluksen omasta päästä, kun en ohjeen kauluskohdasta ymmärtänyt mitään. Tsadaa! Anoppi oli tyytyväinen, vaikkei helleaallon takia nuttua heti päällensä saakaan. Seuraava projekti on kesäpaita, sekin anopille. Se on helppo, siinä on suoria palasia, ei hihapyöriöitä.

Fiini takki
Une veste grise pour la belle-mère, temps de tricotage chronométré : six mois. Dur de trouver les bons nombres de mailles quand la laine est loin de celle utilisée dans le patron. Evidemment, ce n'est pas le manteau du moment, il fait caniculaire ici.