torstai 30. heinäkuuta 2009

Ik nee neederlands

Koitti se tämäkin päivä, vaikka monta vuotta taistelin vastaan. Otin yhteyttä flaamikielikouluun. Pyysin päästä opetukseen. Flaamin osaamiseni tiivistyy tärkeimpiin: "huiö dakh", "alsyblift" ja "huuhaarden" ja tietenkin edellisessä pidemmässä työsuhteessani paljon käyttämääni repliikkiin "nee neederlands". Jos nyt onnistun läpäisemään muutaman alkeiskurssin, niin sehän näyttäisi varmaan aika pätevältä muuten surkuhupaisassa CV:ssäni. Sitä paitsi pitäähän joka syksy aloittaa joku kiva uusi harrastus.

Olen taas saanut uutta puhtia työnmetsästykseen, posautan päivittäin pari hakemusta sekalaisiin osoitteisiin. Kohta alan uskoa itsekin, että minusta saisi pienellä koulutuksella ihan pätevän sihteerin. Ja kohta osaan sitä hollantiakin, ettei se siihenkään enää kompastu. Yhtenä päivänä sain hyvän mielen siitä, että yhdestä ihan kivanoloisesta työpaikasta vastattiin, että hakemukseni ei ollut ihan täysi paska, mutta että nyt haastateltiin alalla kokemusta keränneitä ehdokkaita. Mutta että en ollut ihan paska! Kippis sille!

Voisinhan alkaa laajentaa hakua reippaamminkin, miksei tilapäistöiksi voisi alkaa ulkoiluttaa koiria tai käydä juttelemassa mummujen kanssa vanhainkodissa (siitä tuskin maksettaisiin palkkaa, mutta saisi kai ainakin kahvin ilmaiseksi). Ratikkakuski tarvinnee ajokortin, mutta tiskariksi päässee ilmankin. Törmäsin ilmoitukseen, jossa haettiin silittäjää palvelupesulaan, henkilöllä piti olla vähintään 10 vuoden kokemus alalta. Unelmien täyttymys voisi olla lankakaupan myyjätär.

J'ai été enfin convaincue. Il faut que j'élargisse mes connaissances en néerlandais. Mon vocabulaire de (évidemment je ne connais pas encore les graphies correctes) "né nederlands" et "alsublift" ne suffisent plus. Et il faut savoir qu'il y a une Maison du néerlandais en ville qui propose des cours pratiquement gratuits.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Sähköhipit


Miksei Piknik elektronik -puistolojumista voida järjestää joka sunnuntai? Ja varsinkin Dudenissa, sieltä on lyhyt matka ryömiä auringonpolttamana kotiin. Kuuma päivä vaati kunnon nesteyksen, onneksi tarjolla oli metrank-heinäviiniä. Sosioloogi voisi tehdä sellaisen havainnoin, että jos Apéro urbain -tapahtuma on enemmän cashmir-villapaitamiesten kesäiltama, niin elektropiknik on sitten rastahippien joukkotsilli.

Un record de métrank consommé hier au Parc Duden où les hippies ont eu la merveilleuse idée d'organiser la (seulement !) troisième édition du Piknik elektronik de cet été. On était cinq (nous, les Ixellois plus X) et les métrank, ils étaient cinq aussi.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Kesä + teatteri = Villers-la-Ville + kaatosade

Kesällä pitää käydä ulkoilmateatterissa, vaikka ei tämä meidän Villers-la-Ville-villitys kovin monivuotinen vielä olekaan. Olen minä nähnyt siellä edellisinä vuosina ainakin Draculan ja ehkä jonkun muunkin. Viime kesäisellä Suomen-reissulla käytiin katsomassa hyttysten kanssa Iisalmessa Koljonvirta 1808 -näytelmä. Siinä oli niin paljon pauketta ja räminää, ettei kielipuolen miehenkään aika käynyt pitkäksi.

Eilen etsimme reitin Brabant wallonin maaseutumaisemiin ja Villers-la-Villen melkein tuhat vuotta vanhan luostarin rauniohin, jossa nämä kesäteatteriesitykset pidetään. Tämänvuotinen näytelmä on Molièren Saituri, oiva raharakkauskomedia. Olin onneksi ostanut näytelmän joskus kymmenen vuotta sitten (ja jättänyt tietenkin aikoinaan lukematta), nyt saatoin vain poimia sen kirjahyllystä ja lukaista läpi ennen teatteri-iltaa. Ja hyvä oli, että luin, muuten olisin joutunut pinnistelemään turhan työläästi dialogia ymmärtääkseni. Raunioakustiikka ei ollut ihan paras mahdollinen, välillä meinasi olla hankala kuulla kunnolla. Ehkä kaatosadeuhkan takia näyttelijöillä ei ollut mikrofoneja tai sitten se oli vain ohjaajan outo valinta. Vettä satoi mennessä niin, ettei eteensä nähnyt, mutta esityksen aikana vain helppo kahden minuutin kuuro.

Kajautin äsken voitonhuudon. Vihdoinkin joku möi Ebayssa huokeaan hintaan Gilmore Girlsiä. Taktikoin huomattavilla huutokauppataidoillani seitsemännen kauden melkein pilkkahintaan (onko pakko mainita, että samaa kohdetta olikin myynnissä kaksi, ja kilpaostaja menikin siihen toiseen leiriin ja sai saman boksin vielä kaksi euroa halvemmalla). Nyt tarvitsee enää keksiä, mitä sitten katsotaan, kun kaikki osat on nähty?

Ce n'est pas encore une coûtume figée, mais presque : Villers-la-Ville en juillet sous la drache. On a été voir hier L'Avare de Molière aux ruines de l'ancienne abbaye. Heureusement que j'ai fait l'effort de lire la pièce en avance, sinon j'aurais eu quelque mal à suivre le dialogue.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Kesäpaita ja syystakki

Anopin toivepaita valmistui jo pari päivää sitten, kesäinen pusero kuusikymppiselle (olen lukenut liikaa Suurta Käsityölehteä). Ohje ei ollut siitä lehdestä kuitenkaan, vaan paikallisesta naisten viikkoaapisesta Femmes d'aujourd'hui, toukokuun lopun numerosta 21/2009. Ohje oli kerrankin selkeä, ei tarpeetonta hammastenkiristelyä kaiken maailman kommervenkkien kanssa. Sattui vielä niinkin hauskasti, että anopin ostama summanmutikkalanka oli omalla käsialallani juuri ohjeen mittakaavan mukaista, ja saatoin vain neuloa tohottaa suoraan ohjetta laskematta uusia silmukkamääriä. Virkistävää vaihtelua, kun homma sujuu suitsait. Itseni päällä kesäpusero näyttää pöljältä, mutta anoppi onkin ihan erimallinen.


Raivasin DVD-kaapin perältä kokonaisen pömpelin sinistä nimetöntä montrealilaista höhtyvälankaa. Seuraavaksi kutsuu kokeiluluontoinen villatakkiprojekti. Lanka on sellaista, ettei siitä mitkään pitsikuviot näy mihinkään (lanka on paksua, tummaa ja hahtuvaista). Pitkällisen mietinnän tuloksena ajattelin kokeilla jotain tuollaista piirroksen tapaista nuttua itselleni. En mene vannomaan, että se tälle syksylle ehtisi.

Un projet de tricot achevé, un autre commencé. Le pull d'été de la belle-mère vient de Femmes d'aujourd'hui du fin mai (numéro 21/2009), tandis que le projet gilet bleu (laine mystérieuse montréalaise) sort de ma tête.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Tahtoivat

Nyt on juhlittu ystäväpariskunta naimisiin. Perjantainen juhlapäivä oli maan tavan mukaan aika monivaiheinen. Hääkutsu oli oikeastaan viisi kutsua päivän eri vaiheisiin. Vaikka hommaan kuului monta siirtymistä paikasta toiseen, ei se missään vaiheessa tuntunut kiireiseltä tai rasittavalta. Sääennuste lupasi perjantaille sadetta ja salamoita, mutta päivä oli pääasiassa aurinkoinen ja lämmin.


Ohjelmaan kuului ensin pieni kokoontuminen morsiamen äidin kotona. Tämä oli tarkoitettu vain ihan lähimmille ihmisille, eikä oikeastaan ollut mikään virallinen osa juhlaa. Varsinaisesti päivä alkoi kyyhkyläisten kunnantalolta. Seremonia kesti noin 15 minuuttia, toimituksen piti kunnanhallituksen jäsen keltamusta nauha olallaan. Mies tuhisi vähän nenäänsä, olisihan Belgian viranomaisella pitänyt olla olkanauhassaan myös punainen raita. Toimitus tuntui olevan hauska, juhlapari sanoi oikeissa kohdissa ja, allekirjoitukset saatiin papereihin ja sormukset sormeen. Päivän toinen juhlanumero oli morsiamen äidin kotonaan tarjoamat parin tunnin samppanjat. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen illanviettopaikkaan. Iltapäivän kaksi viimeistä tuntia oli varattu vastaanotolle, johon oli kutsuttu morsiusparin vanhempien ystäviä ja muutenkin enemmän puolituttuja. Suuri tuttavien joukko sai samppanjansa ja pienet makupalansa, mutta ymmärsivät poistua paikalta siinä vaiheessa, kun oli hääillallisen aika. Ruokapöytään jäi reilu 40 juhlijaa, menyy oli suussasulava ja se kannettiin nenän alle. Juhlan viidenteen osioon eli joraukseen oli kutsuttu vielä joukko vanhoja ystäviä ja kylänmiehiä. Dj soitti ysärirytkettä ja jengi jaksoi heilua pitkälle aamuyöhön. Hyvät ja hyväntuuliset juhlat!

Oma juhlafiilis laski hetkellisesti himpun verran aamulla, kun kävin kampaajalla hakemassa juhlaa tukkaan. Olin ajatellut jonkinlaista puolivilliä kiharapehkoa, mutta sainkin hirveän vanhaintanssinutturan korkkiruuvikiharoineen. Tukka jäi sellaiseksi, siirsin vain pinnillä pahimmat koristekiharat niskaan.

Morsiuspari oli kaunis ja komea, kuten kuvasta voi vähän nähdä.

Les Dilbeekois se sont dit ja ! On a soigneusement fêté ça avec beaucoup de champagne. Pour le voyage de noces, ça ne sera pas les îles Canaries. Ces tourtereaux n'ont pas manqué d'imagination : ils partent en Islande !

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Ettei unohtuisi

Miehellä on joskus ihan hyviä ideoita. Tässä on nyt jo puolitoista kuukautta letkuiltu juoksuharrastuksen kanssa, siis niin ettei ole kuuden viikon takaisen hölkkäkisan jälkeen käyty kertaakaan juoksulla. Anteeksiantamatonta, varsinkin kun tänä vuonna piti toimia toisin kuin aikaisempina kesinä. Piti varmistaa, ettei taas havahduta tammikuussa, että perinnekisa lähestyy ja mitään ei ole tehty. Tuo Brysselin puolimaraton lokakuun alussa kuulostaa oivalta vastaiskulta sohvaperunuudelle. Laskin, että siihen on yksitoista viikkoa. Pohjat on jo olemassa, joten hyvin pitäisi onnistua. Eikä kisa ole kamalan kalliskaan, 18 euroa.

Kävin aamulla täydentämässä perjantaisen hääluukkini viskoosinutulla, wonderliiveillä ja sukkahousuilla. Valikoin pitkään ja hartaasti ja epähuomiossa kaiken aivan vääristä (normaalihintaisista) rekeistä. Yllätys kassalla kirpaisi, mutta eihän hienoihin juhlallisuuksiin voi mennä taikinaiset käsivarret ja sääret paljaina. Jätin rangaistukseksi käsilaukun ostamatta, monet juhlat kulkenut epäkäytännöllinen väsky saa kelvata vielä kerran.

Le barbu me surprend parfois avec ses bonnes idées. Il a entendu parler du demi- (ou semi- ?) marathon de Bruxelles. Les baskets ont assez pris la poussière, il nous faut ce nouvel objectif à l'horizon sportif. On boira alors des verres pour nous réhydrater le 4 octobre vers 13 heures à la Grand-Place.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kukkuu

Puuhastelin loppuviikolla eriskummallisia asioita. Tein vuokrarahojen verran töitä, näin studioita ja spottivaloja. Tehtävä oli jännittävä ja työntilaaja mitä mielenkiintoisin tyyppi projekteineen. Työläinen haettiin ja palautettiin kotiovelle ja tarjottiin kaljakammoiselle kurkunkostukkeeksi samppanjaa. Ihan hyvä diili. Hommasta tuskin sikiää enempää kontakteja, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Networking se on päivän sana.

Lauantaina olin ensimmäisissä paikallisissa polttareissani. Siis en omissani, vaan tämän viikon perjantaina naimisiin menevän ystävättäreni polttareissa. Naisia oli paikalla kahdeksan ja kalkatus sen mukaista. Tunsin oloni aluksi himpun verran ulkopuoliseksi golfrouvien keskellä, varsinkin kun erehdyin laittamaan jalkaani upouudet kirkkaanvihreät tennarini (kaikki muut vannoivat piikkikorkojen nimeen), mutta illasta kehkeytyi oikein hauska. Ruoka oli hyvää, drinkit niin kalliita, että kohtuus pysyi itsestään, musiikki niin kertakaikkisen hirveää, että oli pakko tanssia. Mies oli samaan aikaan viettämässä sulhon kanssa poikamiesviski-iltaa. Sulho oli rajoittanut viime hetkellä viskimiesten kokoonpanon kolmeen henkeen, kun pelkäsi että joutuu muuten isolla porukalla strippiluolaan. Mammari.

Kuvituksena anopin kesäpaidan edistyminen. Ehtii, ehtii vielä seuraaville helteille! Malli on yltiöhelppo ja -tylsä. Pelkkää sileää neulosta, ainoa jännä paikka värinvaihto.

Ma vie a été bouleversée la semaine dernière : j'ai bossé pour un projet-truc. Samedi, on a enterré les vies de jeunes gens des Dilbeekois. Ils se préparent pour le grand jour cette semaine ! Sur la photo, le futur pull d'été de la belle-mère, elle va bientôt avoir toute une garderobe tricotée. Le patron est ultra facile, mais aussi ultra ennuyeux.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Rok rok rok rok




Rokkitesti läpäisty arvosanalla aikakiitettävä. Vaikka aurinko paistoi nahkaa, ja olo oli kuin uunissa, erinomainen musiikki kompensoi lämpöhalvauksen oireet. Onneksi ostimme lähtiessä marketista kolmella eurolla muovisen rantamaton, sen saattoi leväyttää rennosti roskavuorien päälle ja lepuuttaa jalkoja ja selkää kaikesta kaula kenossa lavalle tirkistelystä. Onneksi pakkasimme kassiin juotavaa ja syötävää, ei tarvinnut joka janoon ja nälkään ostaa koiranmakkaraevästä ja ylihintaista pilsneriä. Onneksi muistimme korvatulpat ja lasten aurinkorasvan, muuten ainakin minä olisin nyt kuuro ja nahaton. Lämmintä oli asteikolla 30-35, ainoastaan yksi sadekuuro ja sekin sunnuntaina.

Werchterissä oli Le Soirin mukaan 80 000 rokkaajaa per päivä (yhteensä 320 000). Sotkuun, meluun, tungokseen ja paskanhajuun tottui tällainen vanhakin puolessa päivässä. Viimeinen yö nukuttiin teltassa leirintäalueella, ja siitäkin selvittiin muutamalla ylimääräisellä Hoegaarden rosée -tankkauksella ja korvatulpilla. Koko nelipäiväisen spektaakkelin päätöspysäkki oli Metallica. Kauhukseni joudun myöntämään, ettei se ollutkaan niin paska kuin olen iänkaiken ajatellut. Nothing else matters on edelleen maailmankaikkeuden kamalin biisi, mutta lienee ollut virhe dissata koko muu tuotanto sen varjolla.

Coldplay oli hienohieno, mutta jostain syystä Oasis oli vieläkin hienompi. Ehkä se johtui siitä, etten ollut nähnyt sitä koskaan ennen. Uusia biisejä en tuntenut, mutta kaikki melkein 15 (?!) vuoden takaiset musahelmet olivat hyvässä muistissa. Muut tutut hienohienot olivat Nick Cave, Grace Jones (yli kuusikymppinen säihkysääri esiintyi nahkaisessa stringikorsetissa) ja Placebo. Uusia tuttavuuksia sain monia, muiden muassa Rodrigo y Gabriela (meksikolainen kitaravirtuoosipari), Elbow, Seasick Steve (julkaisi ensilevynsä viisi vuotta sitten 63-vuotiaana) ja Ghinzu (kitaristilla vakava rokkistarasyndrooma).

Kaikista huikein tuttavuus oli mahdottoman hienohienohieno Yeah Yeah Yeahs (Werchter-filmatisoinnin puutteessa Reading 2006 -versio):




On a survécu aux quatre jours de Werchter ! Il faisait four, ça puait, ça bousculait, mais tout ça s'oublie quand il y a une mitrailleuse de bonne musique en place. Je suis toujours un peu amoureuse de Chris Martin et des frères boudeurs Gallagher, mais maintenant aussi de Karen O de Yeah Yeah Yeahs (merci X mille fois pour le rappel !).

torstai 2. heinäkuuta 2009

(2x)15 vuotta

Hellehattu, aurinkorasva, korvatulpat... Coldplay, Oasis, Placebo, Lily Allen, Röyksopp, Nick Cave, Grace Jones, Amy MacDonald, Metallica, Lady Gaga... Nyt testataan näiden ikiteinien turnauskunto: neljä päivää rokettirollia helteessä. Werchter on onneksi ihan lähellä, 30 kilometriä Brysselistä koillisflaamilaan. Rokkijuhla aloitetaan tänään pehmeällä laskulla, yöksi on tarkoitus tulla kotiin. Perjantaina saatetaan jo jäädä paikan päälle telttailemaan, viimeinen yö vietetään varmasti mutavellissä. Festivaaliorganisaatio tarjoaa jokaiselle rokkaajalle yhden ilmaisen meno-paluumatkan paikanpäälle junalla. Hupaisa yhteensattuma on, ettei junia kulje enää puolen yön jälkeen.

Mistä tietää, että on 2x15-vuotias? Siitä, että suunnittelee pakkaavansa uusimman neuleprojektinsa festarikassiin.

Tietyömiehen jääkaappi

On va expérimenter ce que ça fait de fêter quatre jours à Werchter quand on a (à peu près) 2x15 ans. Je me suis déjà fait surprendre ce matin en pliant dans mon sac de rock'n'roll mon dernier projet de tricotage. Ca ne va pas ça, non ?!