Kuljetan melkein aina kaupungilla liikkuessani kameranräpsyä mukana muun muassa ikkunakillien varalta. Eilen kun kävelin Flageyn
paquebot'ta päin (entistä radiorakennusta kutsutaan
matkustajalaivaksi, siltä se erehdyttävästi näyttää ainakin iltahämärässä), sain yhden uuden killin kokoelmaani. Salamavalon kanssa räiskiessäni pelotti, että hermostutan mahdolliset kissan isännät ikkunan takana.

Ikkunakilleillä on aina jotenkin naama nurinpäin. Asiaa ei varmaan ainakaan auta ikkunan takana maukuva tuntematon ämmä. Yritän saada niiden huomion suomalaiskissojen kielisellä "kis kis kis" -kutsulla, mutta näiden kissojen korvissa se tarkoittaa enempi "hus hus hus". Paikalliset kutsuvat kissojaan sellaisella pusutteluäänteellä, millä minä puhuisin ehkä hevoselle, jos jollekin pitäisi sillä puhua. Seuraavan kuvan kissan olen tavannut jollain Ixelles'in kadulla ammoin, sekin on aika surullisen oloinen:

Seuraava kissa on omilta kulmilta, ikkunapitsit samalla iskulla:

Keväisellä Kanadan reissullakin osui ikkunakissoja kohdalle. Molemmat ovat Québecin kaupungista, toinen niistä on maalattu talon seinään:


Kissoja on tietysti muuallakin kuin ikkunoissa. Maalaiskissat temppuilevat navetassa (musta kissa on jo siirtynyt paremmille temmellysmaille):

Sitten on tietenkin ne kissat, jotka oleskelevat isäntiensä ja emäntiensä kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Näistä olisi montakin esimerkkipaikkaa Brysselissä, mutta kuva vain yhdestä italialaisravintolasta ja sen vakioasiakkaasta:

En ole mikään koiranpelkääjä, mutten nyt varsinaisesti hihku ilosta, kun puistossa kohti juoksee kolme kuolaavaa rottweileria tai muuta liian innokkaan oloista koiraa. Kissathan eivät yleensä käyttäydy ollenkaan koiramaisesti, eivät juokse päälle tuhatta ja sataa, vaan paremminkin luikkivat puskiin toimittamaan omia bisneksiään. Kesäisellä autoreissulla törmäsin ihmeelliseen koirakissaan, joka oli sanalla sanoen pelottava. Se pyrki ihan lähelle ja maukui (melkein haukkui!) vaativasti ja näytti siltä, että ryöstää varmaan turistilta käsilaukun:

Tahtomattaan kissattoman on otettava kissakiksit sieltä, missä niitä vain on tarjolla:



Sokerina pohjalla kaikkien killien kuningas, maatiaispörhelö, joka karatessaan mobilisoi koko laajan ihailijakuntansa eräässä suomalaisessa kirkonkylässä:

Bon, j'ai peut-être une petite fièvre de chat... Celui de la première photo, je l'ai rencontré hier près de la place Flagey. Généralement, ils ont l'air de faire la tête ces chats des fenêtres, ou bien ils sont déprimés de ne pas pouvoir sortir (regardez-moi les numéros 2 et 3 !). Le 4 et le 5 viennent de la ville de Québec, le 5 n'est pas un vrai de chez le vrai. Sur le collage, ce sont les petits emmerdeurs d'étable finlandaise avec lesquels on a fait connaissance cet été (le noir a été par la suite mangé par un chien). Le 7 garde un resto italien à Bruxelles. Le 8 me faisait peur au sud de la France : il se comportait comme un chien menaçant. En fait, il était sûrement un chien méchant dans le corps d'un chat, il aboyait presque ! Les 9, 10 et 11 sont des substituts parsemés à travers Bruxelles pour les gens qui ne peuvent pas accueillir un chat chez eux (comme moi par exemple). Le dernier, c'est un personnage important de son village, le chat énorme de ma mère.