keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Löytöretkeilyä




Kas, syyskuu on melkein loppu.

Mies otti muutaman päivän lomaa ajatuksena toteuttaa noin kaksi vuotta vanha suunnitelma lähteä patikoimaan ja telttailemaan Etelä-Belgiaan. Viime lauantaina pääsimme matkaan, pikapäätössuuntana "yksi Vallonian kauneimmista kylistä", Torgny. Parin päivän kamat kassiin, vajaa pari tuntia motaria ja voilà. Suunnitelma telttailusta haudattiin kyllä jo ennen kotoa lähtöä. Vaikka päivällä olikin aurinkoinen ja kuumahko sää, yöllä siellä päin saattaa olla jo liian kylmä telttailuun. Varasimme huoneen hotellista ja illallispöydän hotellin vastapäisestä ravintolasta, jota yksi herkkuperä meille suositteli. Hotellilla olisi ollut omakin ravintola (jolla on yksi Michelin-tähti), mutta herkkuperien klaani suositteli lämpimämmin tätä toista.



Torgny on Belgian eteläisin kolkka aivan Belgian ja Ranskan rajalla. Aluetta kutsutaan Belgian Provenceksi, siellä on aivan oma mikroilmastonsa, lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin muualla Belgiassa. Jopa niin lämmintä, että siellä on viiniviljelyksiä! Paikka myös näyttää eteläranskalaiselta, talot ovat pölyisen kellertäviä tai pastellinsävyisiä ja kukkaistutuksia on paljon. Lauantain toivelistalla oli patikkaretki. Mies löysi netistä hyvänpituiselta kuulostavan reitin. Itse en olisi yksin sellaisella ohjeella lähtenyt minnekään, saatikka metsään. Reittikuvaus oli sanallinen, siis ei varsinaista karttaa alueesta ollenkaan: "Kävele seuraavan pellon laitaan, käänny kiviselle polulle oikeaan ja jatka kunnes tulet pienen metsikön reunaan, toisella puolella polkua on suuri kivi." Onneksi toisella meistä on kehittynyt suunnantaju. Yhden ainoan kerran livettiin reitiltä, oikea pusikko löytyi pysäyttämällä traktorimies. Minua alkoi jonkin verran epäilyttää siinä vaiheessa, kun jouduimme jonkun kiukkuisen metsänomistajan pläntille. Tyyppi oli virittänyt reitille ansoja, kaatanut puita esteiksi ja koristellut röykkiöt piikkilangalla. Odotin polun loppuun vankityrmää tai raatelijakoiralaumaa.




 
Reitti oli 18,5 kilometriä pitkä, aikaa siihen kului 4,5 tuntia, tuntui ihan tarpeeksi sporttiselta. Reitti kulki alueen kylien poikki, pellon laidoilla ja metsissä, välillä Belgian puolella ja välillä Ranskan puolella. Maisemat olivat varsin terapeuttiset ja päivä helteinen (no ainakin skandinaaviasteikolla). Ihastuttavaa seutua. Jos se ei olisi niin kaukana Brysselistä, ostaisin heti jonkin kivinavetan parilla eurolla ja muuttaisin sinne. Patikkaretken viimeiset kilometrit meinasivat käydä liian pitkiksi, piti tehdä mielikuvaharjoituksia kuumasta lihastenvetreytyskylvystä ja aperitiivista, että jaksoi nousta viimeisen mäen hotellille. Vastapäinen ravintola oli nappivalinta, kymmentä metriä pitempää matkaa en olisi kyennyt kylvyn jälkeen enää kävelemäänkään.



Alunperin olimme suunnitelleet sunnuntaillekin patikointia, mutta jalat olivat sen verran poikki lauantaiselta, että keskityimme rennompiin aktiviteetteihin. Siirryimme Torgnysta muutaman kilometriä Ranskan puolelle Montmédyn kylään töllistelemään sen komeaa linnoitusta. Linnoitus on säilynyt vuosisadat verrattain hyvässä kunnossa, viimeksi siellä ovat riehuneet saksalaiset, jotka pommittivat tyhjää linnoitusta toisen maailmansodan aikana ja ottivat sitten propagandavalokuvia urotöistään. Parituntinen linnakekierros kävi hyvin palauttavasta lenkistä patikoinnista väsyneille jaloille. Sattui vielä niinkin hyvin, että linnakkeen sisäkaduilla oli sunnuntaina vuotuiset omenajuhlat ja megabrocante. Ostin neulojamummolta neuleohjelehtiä 60-luvulta.






 Matkaohjelmaan kuului vielä visiitti Orvalin sistersiläiseen munkkiluostariin. Orvalin luostarissa valmistetaan tietenkin Orvalia, sekä olutta että juustoa. Orval on yksi maailman seitsemästä trappistiolutmerkistä. Trappistit valmistetaan luostarissa alueen lähdevedestä, munkit ovat valmistusprosesissa mukana ja tuotto menee munkeille ja hyväntekeväisyyteen. Luostarissa on tällä hetkellä 15 munkkia ja pari sellaiseksi haluavaa harjoittelijaa. Sinne voi myös mennä pitämään henkilökohtaista retriittiä, ei hullumpi idea.





On a eu envie d'un petit voyage improvisé ce weekend. Samedi, direction Torgny dans la "Provence belge" à la frontière française, le point sud du sud de la Belgique. Ils ont un microclimat spécial chaud ces chanceux, il y a même des vignes ! Les maisons ont un air provençal,  jaune pale entouré de jolies fleurs toutes en forme encore en fin septembre. Les paysages, ça donne envie d'acheter une fermette et une vache (et un mouton, une chèvre et une poule). Une balade de 18,5 km, grand air et soleil, ça fait du bien. Le barbu a réussi à trouver le bon chemin même avec une carte racontée genre "Continuez jusqu'au prochain grand arbre, tournez à gauche, puis à droite juste avant les deux branches croisées sur la mousse...". Un bon resto recommandé par les Ixellois et une nuit à l'hôtel au personnel Prozac au lieu de mon idée initiale de camping. Dimanche, la Citadelle de Montmédy en France et l'Abbaye d'Orval (avec dégustations). Sympa, je dis.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Lakkiaika

Vauvoja tuntuu tulevan taas joka tuutista, on siis hyvä hetki tuhota lankavarastoja näihin lakkeihin. Neuloskelen näitä eripaksuisista langoista ja sitten arvuuttelen, että mahtaako olla sopivaa kokoa vaiko eikö. Ja kai pitäisi huomioida sekin, että syntyykö vauva talvella vai enempi keväällä. Että pitääkö olla pakkaslakkia vai kesälätsää. Taidan joku aamu kytätä kadulta jonkun beibivankkurin ja testata, miltä ne näytästävät oikeissa päissä. Anoppi oli hamstrannut jostain brocantelta säkillisen hempeänvärisiä vauvalankoja, loppua ei siis näy tälle harrasteelle. Lakit on tehty tutulla Sweet Baby Cap -ohjeella, kohta menee ulkomuistista.

Bonnets bébé pour les copains qui n'arrêtent pas de pondre. Le bonnet s'appelle le Sweet Baby Cap, il est norvégien et très chouette à tricoter (déjà par coeur).

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Een klein beetje Nederlands

Olen kielikurssilainen. Saattaa johtua defenssimekanismeista tai uutuudenviehätyksestä, mutta hollanti ei tunnukaan yhtään pöljemmältä opiskeltavalta. Soluttaudun kahtena aamuna viikossa töihin menijöiden virtaan, kun lampsin kansiot kainalossa kouluun. On ylellistä voida kävellä aamuiseen määränpäähän, matka on silloin aina vakiopituinen, kun ei tarvitse arpoa ratikka-aikataulujen kanssa.

Kurssilla on reilu kymmenen kielipuolta. On pari marokkolaista perheenäitiä, amerikkalainen maisema-arkkitehti, tuore englantilainen isä, kaunis ranskatar, pari belgiä, romanialainen, brasilialainen, kongolainen ja minä. Fantastisch! Tällä joukolla vietetään kuusi tuntia viikossa ainakin tammikuun loppuun asti.

Opettajatar on opettajatarmainen: värikäs puuhamekko ja muodikkaat ryppyvarsisaappaat, puolihuolimaton pinninuttura ja otsatukka. Hän artikuloi hollantia niin topakasti, että ymmärrän melkein kaiken ihan vain  ruosteisen kouluruotsin pohjalta. Kaikki saavat vuorollaan osallistua, tehdään paljon keskusteluharjoituksia, jotka näin aluksi ovat paras tapa järjestää alkeet (kieli)lihasmuistiin. Täytyy vielä taivastella näiden kielikurssien hintaa. Kahdella kympillä saa puoli vuotta ammattitaitoista opetusta ja kurssikirjankin vielä kaupan päälle! Ik ben sprakeloos.


Le cours du néerlandais est top. C'est quand-même une langue intéressante, je dois l'avouer. Même si la prof fait penser à une puéricultrice pour grands bébés, elle sait ce qu'elle fait.  On apprend vite avec elle, elle a opté pour l'immersion quasi-totale. Je vais encore décoder tous ces bizarres diphtongues néerlandaises. La cruche, on l'a vidé avec X pour son an de plus.  

maanantai 7. syyskuuta 2009

Viikon piikki(sika)

Tutkimusmatkailin marketin hedelmähyllyillä, ostin eksoottiseksi perunasalaattitarpeeksi keltaisia sympaattisen näköisiä figues de Barbarie -kummallisuuksia. Ranskankielinen nimi ei tarpeeksi paljastanut, millaisista sioista on kysymys. Suomenkielinen nimi (kaktusviikuna) olisi jo vähän varoittanut, mutta sen kävin etsimässä vasta kun vahinko oli jo tapahtunut. Paketin kyljessä oli kyllä kuvasarjana hedelmän kuorintaohje, jota ensimmäisen kokelaan kohdalla noudatinkin. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo unohtanut kuorintaohjeen ja menin näppäilemään hedelmää juuri sieltä, mistä ei missään nimessä kannattaisi, piikikkäistä päistä. Piikit ovat niin pikkiriikkisiä ja sormeen jo jouduttuaan näkymättömiä, että niiden olemassaolon aistii vain kipuna. Sormiin jäi ainakin kaksi-kolme piikkiä, jotka ilkeästi silloin tällöin muistuttavat olevansa yhä nahkan uumenissa. Näissä vihaviikunoissa on niin paljon kivikovia siemeniäkin sisällä, ettei niitä voinut kuvitellakaan laittavansa salaatin sekaan tekohampaisille. Makukin oli aika mitäänsanomaton, en suosittele. 

 

J'aventure au Champion. Elle a peut-être l'air tout à fait sympathique cette patate spotée, mais faites gaffe ! C'est la figue de Barbarie que vous n'oublierez pas après avoir touché ses bouts pleins de petites aiguilles. J'ai fait l'erreur hier et je le sens toujours. En plus, ça ne goûte rien et a trois fois plus de pépins que de chair. Vote pour la Jonagold.

torstai 3. syyskuuta 2009

Profil: Propre, ordonné, parlant bien français*

Aamupäivä: Tein omia töitä kaksi tuntia. Lähetin viisi työhakemusta. Sain Suomen-lomalla vinkin mahdollisesta työpaikasta päivä sen jälkeen, kun olin käynyt Helsingissä Uspenskin katedraalissa toivomassa ihmeitätekevältä jumalanäiti-ikonilta töitä. Olisiko pitänyt sittenkin pyytää lottovoittoa?

Iltapäivä: Lähden etsimään eilen kadonnutta auton avainkorttia, onko se baarissa vai baarissa vai jossain niiden välillä?

Työnhakuilmoitukset ovat välillä hauskoja, eräs luksushotelli vaati tiskariehdokkailtakin valokuvallista hakemusta. Eikö kellariin kelpaa pottunokka? Otsikon hakukuvaus on myös jotenkin huvittava: pitää olla propre, sottapytyt ja homssuiset älkää vaivautuko.

*Tiskaajan tulee olla siisti, järjestelmällinen ja ranskan kielen taitoinen, check, check ja check.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Vähän maailmanympärimatkasta

Rymysimme kaksi viikkoa Suomessa, olo on kuin olisi ollut puoli vuotta vaihto-oppilaana. Isäntäperheitä oli monia, matkaa taittui reilu 2000 km ruosteisella vuokra-Lagunalla. Enemmänkin olisi tullut, jos olisimme ehtineet ajella Lappiin asti. Pyörimme ensin ystävissä etelässä ja sitten perheessä ja sukulaisissa ylempänä. Paljon kivoja paikkoja, uusiakin kaupunkituttavuuksia.

Menomatkalla tehtiin päiväkävely Riiassa lentojen välissä. Hieno kaupunki, vaikka en olekaan vielä edes tarkistanut kusettivatko pankkikortilla maksajaa niin kuin jälkikäteen peloteltiin. Aamupäivällä Riian vanhassa kaupungissa oli vain kulkukissoja. Törmäsin Riiassa ensimmäistä kertaa neulegraffiteihin! Kai nuo niitä ovat noissa kuvan kaiteissa. En edes itse hoksannut niitä, mies ne huomasi, ja minun piti tietenkin ottaa todistusaineistokuva.



Suomeen selviydyttyämme matka eteni treffeiltä toisille ja kolmansille. Meille tarjoiltiin huippuseuraa, hienoja itsetehtyjä atrioita, majoitusta ja ohjelmaa. Ehdimme viettää vähän ja enemmän aikaa perheen, sukulaisten, ystävien ja kylänmiesten kanssa. Pariin viikkoon ehti puuhastella monenlaista. Saunat lämpenivät monessa osoitteessa, jopa järven rannalla, ja herkkuja tankattiin niin, että olo alkoi olla loppulomasta varsin hyvinsyönyt. Veljentyttöjen juttuja oli hauska kuunnella, mieskin joutui tottelemaan barbi- ja muovielukkaleikeissä.

Kuvissa sekalaisia matkamaisemia, asianosaiset tunnistanevat omat kulmansa. Iso kiitos kaikille! Pidemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä, mutta koti kutsui.






Finlande, édition 2009. Se retrouver, papoter (même avec la nièce qui ne parlait pas encore l'été passé, maintenant elle n'arrête pas), manger des tonnes de bon pain de seigle, boire de la bonne pils toute conne : voilà l'emploi du temps de ces deux dernières semaines. Les chats, le papy musicien et les graffitis tricotés (eh oui, ça existe !) viennent de la Lettonie, on a fait escale à Riga. Tout le reste des photos, ça sort du roadtrip nordique de 2000 km et quelques.