tiistai 27. lokakuuta 2009

Takkivaihe kaksi(toista)

Koska kielikurssin opettaja on tänään sairaana eikä työntekokaan vielä liiemmin häiritse harrasteita, on ollut aikaa neuloa sinistä takkia. Tai siis neuloa ja purkaa ja neuloa, niin kuin tapana on.

Ajattelin ensin vain vetäistä takin suorassa linjassa alas asti samalla silmukkamäärällä. Vaikutti kuitenkin siltä, että takista tulee liian väljä, joten palasin takaisin kainaloiden kohdalle ja kavensin jonkin verran (muutos kuvissa). Lantion kohdalla saa kavennetut silmukat lisätä takaisin ja varmaan muutaman ekstralevennyksenkin.

Omasta päästä neulomisessa on se hyvä puoli, että välillä iskee oikein ahneus ja on saatava äkkiä pintaa aikaiseksi, että pääsee kokeilemaan miltä näyttää. Tämähän ei olisi yhtään näin jännittävää, jos malttaisi kunnolla opetella taustatyön, koetilkut ja mittasuhteet.





D'abord agir, puis réfléchir. Ma devise préférée ne marche pas trop pour tester un tricot avec un morceau de 7 billions de mailles. Heureusement que j'adore tricoter (et retricoter).

perjantai 23. lokakuuta 2009

Pertsiilleen meni: Lippamyssy

Etsitään hyvää lippamyssyn ohjetta. Kokeilin yhtä hattuohjetta vanhasta Novitan lehdestä, mutta hatusta ei tullut lähellekään lehden kuvan mukainen, saati käyttökelpoinen. Enkä tykkää pintaneuleesta. Siinä piti neuloa joka toisen kerroksen oikeat silmukat edelliselle kerrokselle. Pintaneule näyttää siltä, että lankaa on syötetty letkusormin. Käyttämäni lanka oli tietenkin ohuempaa kuin ohjeen lanka, ja summanmutikkalaskin uuden silmukkamääränkin päin pertsettä. Lakin muoto on aika kaukana baskerista... Ja mikä ihmeen idea on neuloa hattu tasona?  Ei mikään järkevä idea. Ehkä langan värikin sopisi paremmin huomioliivien neulomiseen. Leikkasin lipanpitimiksi vähän turhan ison palan pahvia, mutta ei se sen paremmalta näytä pienemmänkään pahvinpalan kanssa.


Bonnet raté. Rien ne marche avec ce patron. Ou alors, c'est la tricoteuse qui ne capte rien. En tout cas, il faut recommencer.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Käytännön kasvioppia



Viikko sitten opin, että saksanpähkinöitä kerätessä kannattaa pitää hanskoja kädessä. Eihän tällainen pohjolankasvatti edes varsinaisesti ollut huomioinut, miltä pähkinäpuun marja näyttää (vihreä pallo, jonka sisällä on varsinainen pähkinäkotelo). Kun pähkinä on kypsähkö, marja tippuu maahan ja vihreä kuoriosa halkeaa. Ja kun siihen vihreään marjankuoreen koskee paljailla sormilla, niin sormet saavat ruskean värityksen ja etenkin kynnenaluset muuttuvat likaisennäköisiksi, eikä väri lähde, vaikka kuinka liottaa ja hankaa. Väriainetta käytetään ainakin huonekalujen värjäyksessä.

Anoppilan tiluksilla on pähkinäpuu, keräsimme siis kassillisen pähkinöitä. Ne olisi nähtävästi kannattanut vain harjata puhtaaksi, mutta nämä yksilöt olivat niin rihmaisia, että menin ja pesin ne. Nyt ne kuivuvat kitsaassa päiväauringossa ikkunalaudalla. En ole vielä löytänyt pähkinänsärkijää, että voisin katsoa, joko pähkinä on syömäkelpoinen. Miehen isä oli ostanut jostain kanamarkkinoilta kaksi kanaa. Munia oli pariin viikkoon tehty kolme. Seuraavaksi pihamaalle aiotaan hankkia lammas...


Kynsien musta kestoväri aiheutti tuskanhikeä, kun sain yllättäen kutsun työhaastatteluun. Vaalean beigehkön rusehtava kynsilakka oli onneksi tarpeeksi peittävää, ahdistuin jo ajatuksesta, että kynnet pitäisi maalata kirkkaanpunaisiksi tai tummiksi. Lakkajekku onnistui, sain paikan. Kilistelty on.



Encore un trou dans mes connaissances animaux/végétaux : le fruit du noyer est en faite une boule verte qui contient la noix. Et quand on touche l'emballage vert, eh ben ça colore les doigts. Et les taches brunes et les ongles déguelasses ne se nettoyent pas. Et quand on a un entretien d'embauche en vue, les doigts colorés, ce n'est peut-être pas une bonne idée. Pour finir, tout s'est bien passé, on m'a engagée et on s'est déjà gueuledeboisé avec du champagne. Les poules, elles grattent la pelouse chez les parents du barbu.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Welköm tu zö ril wörld

Työnsaralla on alkanut tapahtua jotakin, en usko vielä itsekään. Samaan aikaan yhdestä paikasta otetaan yhteyttä ja toisesta lähetellään töitä, jotka kyllä sisällön puolesta ainakin melkein osaan tehdä, mutta tekniikan puolesta olen sormi suussa. Johtuu varmaan kriisistä, ettei firman uusia kontakteja kouluteta sen kummemmin tehtäviin. Kysyä tietysti aina saa, ja niin totisesti teenkin. Joka tapauksessa viime päivät ovat olleet fiilisvuoristorataa: jee! kääk! jee! kääk! jee! jee! Mies on yrittänyt lohduttaa noilla otsikon sanoilla.

Laitetaanpa kuvitukseksi jakettiprojekti. Tätähän esittelin jo kesällä, suunnitelma oli vielä siinä vaiheessa neuloa perusohjein takakappale-etukappale-hihat. Neuloin takakappaletta kymmenisen senttiä muutaman kerran, tuli liian leveää, eikä oikein muutenkaan hotsittanut. Päätin vaihtaa strategiaa ja kokeilla "kerrasta valmiiksi" -takkia. Opiskelin levennysten idean ja aloituksen Villapeikon ohjeesta. Takki on siitä hyvä, että sitähän voi sovittaa koko ajan neulomisen edetessä ja leventää ja kaventaa tarpeen mukaan. Arpapeliähän tämäkin on, kun on ensimmäinen tekele, ja lopullisen mallin näkee vasta sitten, kun ehtii helman päättelyyn asti. Tähän ei siis tule saumoja ollenkaan, onko hienompaa asiaa maailmassa?



Tout d'un coup, il y a des opportunités qui se présentent du côté travail. Je boulotte un peu sur des projets, j'essaye de piger les choses, et quand je ne pige rien et qu'il y a un moment de léger désespoir, le barbu sait toujours me consoler (voir titre). Non, il est content aussi pour sa paresseuse préférée. Côté manteau bleu, j'apprends une technique terrible "de-haut-en-bas-sans-coutures-d'assemblages-quel-bonheur".

maanantai 5. lokakuuta 2009

Amor Amos

En halunnut missään nimessä jäädä paitsi oman korttelin katukirppiksestä eilen, sunnuntaille on vaikea keksiä parempaa tekemistä kuin laiska käyskentely romuröykkiöiden keskellä. En varsinaisesti etsinyt mitään. Northern Exposure -sarjan DVD-boksista haaveilua ei lasketa, niitä ei vain ole liikenteessä. Eräs pariskunta oli tyhjentänyt DVD-hyllynsä myyntiin, olisin voinut hassahtaa Ally McBealeihin tai Dawson's Creekeihin, mutta en sentään niin monella kympillä.

Vaikken mitään etsinytkään, niin jotain tarttui mukaan kuitenkin. Ostin viidellä eurolla pinon 50-luvun käsityölehtiä, joissa suurinta hupia ovat mainokset (vauvan kureliivi? Kodinkone, jossa on samassa uuni, jääkaappi ja pyykkikone?). Toisella vitosella lankesin söpöön olkalaukkuun. Paljon osui muutakin potentiaalista ostettavaa kohdalle, mutta hinnat olivat brocante-aatteen vastaisia.



Päivän toinen kohokohta oli musaretki Flaamilandiaan, Tori Amos in Antwerpen. Pääsin muuten kokeilemaan hollannin osaamistani käytännössä:
-Een bier en... ...een bier.
-Deux bières, alors, "twee bier".
-Oui c'est ça, s'il vous plaît, merci.

Yksi ystävätär toi Amoksen Savoon 1996, kun palasi vaihto-oppilasvuoden vietosta Amerikasta. Boys for Pele -levystä tulee aina mieleen oma au pair -angsti. Kun isäntäperheen lapset olivat koulussa, hoitotäti kuunteli Doughnut songia ja tuhosi briossijöötiä korituolissa kotona. Amoksen uusin tuotanto on jäänyt vähemmälle kuuntelulle, mutta eipä se vähentänyt konsertin vibatasoa. Istuttiin yläritsillä niin, että lavalle näki esteettä. Yleisöäkin saattoi seurata, massasta erottui kaksi ensimmäistä riviä, tosifanit. Oli kuin eturiviin olisi laitettu kaikki luokan venkulat (kontrastina muu joukko, joka istui aika kiltisti). Taitava Tori, pitää täydentää levyhyllyä A:n kohdalta.




J'aime bien forcer le barbu à passer des dimanches gentils avec moi : brocante du quartier le matin, concert féminin-déjanté le soir. J'ai attendu 15 ans pour voir Tori Amos, hier je l'ai eue à Anvers. J'ai même pu essayer mon néerlandais au bar de Lottoarena : "Een bier en... een bier." Ca fait deux, "twee", maintenant je m'en souviendrai.