Koska kielikurssin opettaja on tänään sairaana eikä työntekokaan vielä liiemmin häiritse harrasteita, on ollut aikaa neuloa sinistä takkia. Tai siis neuloa ja purkaa ja neuloa, niin kuin tapana on.
Ajattelin ensin vain vetäistä takin suorassa linjassa alas asti samalla silmukkamäärällä. Vaikutti kuitenkin siltä, että takista tulee liian väljä, joten palasin takaisin kainaloiden kohdalle ja kavensin jonkin verran (muutos kuvissa). Lantion kohdalla saa kavennetut silmukat lisätä takaisin ja varmaan muutaman ekstralevennyksenkin.
Omasta päästä neulomisessa on se hyvä puoli, että välillä iskee oikein ahneus ja on saatava äkkiä pintaa aikaiseksi, että pääsee kokeilemaan miltä näyttää. Tämähän ei olisi yhtään näin jännittävää, jos malttaisi kunnolla opetella taustatyön, koetilkut ja mittasuhteet.
D'abord agir, puis réfléchir. Ma devise préférée ne marche pas trop pour tester un tricot avec un morceau de 7 billions de mailles. Heureusement que j'adore tricoter (et retricoter).

