lauantai 30. elokuuta 2008

Apéro urbain



Brysselin kesässä on kaikenlaista shouta ympäri ämpäriä, yksi näistä on kaupunkilaisten jokaperjantainen ulkoilmajoukkoaperitiivi, apéro urbain. Paikka vaihtuu viikoittain ja on yleensä joku epätavallisempi kohta kartalla alkaa kippistää lasia. Eilen oltiin ensimmäistä kertaa paikalla, drinkit juotiin tällä kertaa Sablon-aukiolla, onnekkaasti ei satanut edes vettä. Iltaman idea on tulla juomaan kalja tai pastis tai kaksi ystävien tai duunikavereiden kanssa taivasalle. Siinä sitten notkutaan ja pölistään paskaa sen kettumaisen työkaverin kanssa pari tuntia ennen kuin vaimo soittaa, että safka oli valmista tunti sitten. No ei, oli ihan kivaa, vaikka ne työkaverit olivatkin miehen veljen työkavereita eikä omia. Ihan mielenkiintoista oli seurata jakkupukuisten naisten ja "kauluspaidan ylin nappi auki ja kashmir-villapaita huolettomasti olalla" -miesten alkuiltaisia soidinmenoja. Vielä ehtii mukaan, jäljellä on kaksi syyskuun drinkkiperjantaita.

C'était l'apéro urbain sur la place du Sablon hier. Des bla blas et des hah hah et le mal de tête le lendemain.

perjantai 29. elokuuta 2008

And the binner is...

Kuulen sata kertaa päivässä radiomainoksen kilpailusta, jossa voi voittaa vuodeksi itselleen ja työkavereilleenkin ranskalaista pullovettä. En pidä muutenkaan Evianista, mutta kilpailun palkinto alkaa aina kuulostaa vähän tärähtäneeltä: voita roskia koko vuodeksi! Kuva


Ils ont un concours pour le moment pour gagner de l'eau en bouteille pour toute l'année. J'entends l'annonce à la radio mille fois par jour, et je ne peux pas m'empêcher d'entendre "gagnez un an de déchets plastiques gratuits" !

tiistai 26. elokuuta 2008

Nuorison suosintaa ja vauhtinaiset

Kävin viikonloppuna katsomassa rokkistarojen taidonnäytteitä muilla taiteen aloilla. Bozarissa on melkein syyskuun puoliväliin saakka näyttely, jonka nimi on It's not only rock and roll, baby! Siis kun jotkut musatyypit maalailee tai piirtelee tai valokuvailee siinä musahommiensa ohessa. Jotkut harrastavat jouluvaloinstallaatioita tai sotkevat muuten vain seiniä luomisvimmassaan.

Näyttely oli ihan piristävä lauantaiaktiviteetti, vaikka kyllä kirpaisikin maksaa pääsylipuista 12 euroa (mies on aikuinen ja maksoi 7 euroa, minulla toimii vielä vanhentuneen suomalaisen opiskelijakortin häthätäinen vilautus = 5 euroa), kun edellämme sisään lampsineet (alle 26-vuotiaat) naiset maksoivat yhden euron per nenä. Siis mikä ihmeen suhde on yhden suhde seitsemään??

Näyttelyn paras löytö oli Chicks on Speed -naisryhmä, joka videolla hyppi alasti, paasasi ja soitti kenkäkitaraa. Menin Chickseihinrakastumishuumassa ostamaan Bozarin museopuodista niiden pienen rintamerkin, joka maksoi törkeät kolme euroa. Käykääpä vaikka Myspacessa kuuntelemassa ja katsomassa ryhmän juttuja! Lisäksi pidin Yoko Onon sitruunapuita puskevista ruumisarkuista ja The Residentsien valokuvista. Miehen suosikki oli seinänkokoinen vaaleanpunainen koiramaalaus, olisiko ollut jonkun hollantilaisen tyypin tekosia. Erityisemmin en pitänyt Kate Mossin ex-kundikaverin (Pete Doherty) omalla verellä sotketuista maalauksista, joissa törrötti lisäksi huumeruiskuja... Meitä alkoi jostain syystä huvittaa taiteilijoiden asuinympäristöomaperäisyys (saanko jonkin palkinnon tuosta sanasta?), kun suurin osa vit actuellement à New York eli melkein kaikilla on kortteeri New Yorkissa. Kuvata siellä ei saanut, mutta minähän en noudata sääntöjä muutenkaan missään, älkää rolliko Yokolle:


Il y a une exposition des rockeurs "on-sait-aussi-dessiner-et-peindre-et-même-si-on-ne-savait-pas-on-s'en-fout" au Bozar. On a aimé les citronniers macabres de Yoko Ono et les videos de Chicks on Speed tandis que les oeuvres "je-me-suis-coupé-et-je-me-sers-de-mon-sang-pour-peindre" de Pete Doherty ne nous ont pas rassurés.

perjantai 22. elokuuta 2008

Vino jaketti

Ajattelin tylsän päivän kunniaksi esitellä tätä epäsymmetristä takintekelettä. Sitä neuloessa on pitänyt opiskella muutamia uusia tekniikoita, kuten silmukoiden luonti neuloen ja kolmen puikon päättely (ihanaa, ei enää lyijykynän paksuisia olkasaumoja!).

Ohjeen mukaan nuo nappilistat ja taskun reunus olisi pitänyt neuloa ensin erikseen ja sitten jotenkin silmukka silmukalta liittää takkiin. Ei onnistunut minulta. Ohjeessa käskettiin neuloa liitoskohtaan muutama rivi erivärisellä langalla, silittää tämä väliaikaisneulos ja sitten purkaa neulosta sitä mukaa, kun sitä silmukka silmukalta kiinnitetään takkiin. Ei onnistunut ei sitten millään, yritin kuusi kertaa vaikka minkälaista viritelmää, nappilistasta tuli aina liian lyhyt tai kiinnityskohdasta rumaakin rumempi. Seitsemäs kerta toden sanoi, onnistuin poimimaan nappilistoille oikeantuntuisen määrän silmukoita suoraan takin reunoista ja vältin näin sen inhottavan jälkikäteiskiinnityksen. Taskun kanssa tein samalla tavalla, poimin vain silmukat suoraan takista puikolle. Ohjeen olen monistanut jostain paikallisesta neulelehdestä, en nyt millään muista mistä.



Tout allait bien jusqu'au tricotage de la bande de boutonnage : pour finir, je l'ai tricoté sept fois avant que ça ait l'air comme il faut. Ce gilet sera parfait pour les soirées d'automne qui approchent.

maanantai 18. elokuuta 2008

Seitsemän Bertrix'ssä

Oltiin loppuviikko luonnon helmassa. Pitkän viikonlopun viettoon päästiin ketterästi jo perjantaina, nämä katoliset lomailevat kaikki 15.8. Neitsyt Marian taivaaseen nousemisen kunniaksi. Ajettiin ystäväporukalla Bertrix'hin Etelä-Belgiaan (150 km Brysselistä kaakkoon, ihan melkein siihen Luxemburgin kulmille). Yksi porukasta on Bertrix'stä kotoisin, majoituttiin kätevästi hänen lapsuudenkotiinsa. Talo ja pihamaa olivat suomalaisessa mittakaavassa ostoskeskuksen ja golfkentän kokoiset, jos ihan vähän liioitellaan. Ystävättären isällä oli ihan mukavankokoinen viinikellarikin... Ja sellaista ihmeviiniä, josta ei aiheutunut minkäänlaista aamiaispäänsärkyä.


Käyskenneltiin siellä metsäpoluilla ja ihasteltiin Semois-joen kiemuroita. Belgiahan ei ole pelkkää aavaa aukeaa, vaan Etelä-Belgian Ardennit ovat sellaista metsäistä ja kukkulaista seutua. Kukkulat ovat noin 350-500 metriä korkeita, korkein nyppylä taitaa olla 650 metriä. Maisemien erikoisuus ovat kukkuloiden välissä päättymättöminä ässinä kiemurtelevat joet.



Meidän piti käydä sienessä ja karhunvatukassa, mutta päädyttiin sitten vain riipimään kypsimpiä marjoja suoraan puskista suuhun, sieniä ei tavattu kuin yksi. Mustikoita ei löytynyt enää ollenkaan. Eivät olleet oikein marjastusihmisiä nämä kaupunkilaislapset...




Bertrix on myös tunnettu liuskekivestään, jota käytetään muun muassa talojen kattomateriaalina ja seinienkin päällystämiseen. Liuskekivimosaiikki sisäseinissä näytti olevan myös suosittua, tuli monta fläshbäkkiä omasta lapsuudenkodista.


Pääasiassa ulkona seitsemään pekkaan vietetty viikonloppu vei siinä määrin mehut, että nyt on ihan kiva pysyä jokunen hetki mökissä ihan vain omassa seurassa.

On a passé le weekend au fin fond des Ardennes à Bertrix avec les Ixellois, X et les Floreffois. Le petit erreur de calcul était la mégafête immédiate de l'arrivée du vendredi soir : ça a freiné un tout petit peu les envies de longues balades dans le paysage de Semois. On en a quand-même bien profité, même si la récolte de champignons était égale à un.

torstai 14. elokuuta 2008

Sculder ja Mully

Miehen veli oli vartonut viikkotolkulla, että mennään sitten yksissä tuumin katsomaan uusi äksfails-leffa, kunhan me palataan Suomesta. Leffahan on saanut paska-arvostelut ja yleisökatokin vaivaa, loman aikana se oli poistettu monen teatterin tarjonnasta. Kaupungin sisällä sen näkee enää de Brouckèressa tai Kinepoliksessa. Ensimmäinen on miehen inhokkiteatteri ("sinne en jalkaani pistä") ja jälkimmäinen on jossain tuolla tiettömän tien päässä pohjoisperiferiassa. Pakko oli siis unohtaa kaikki leffateatterivihat ja mennä sinne keskikaupungin teatteriin.

Kun äksfails tuli televisiosta, en sen kummemmin onnistunut seuraamaan sitä. Se tuli aina liian myöhään tai oli liian pelottava. Olen katsonut melkein kaikki jaksot sittemmin dvd:ltä. Suosikkejani ovat varsinkin ensimmäiset kaudet, ei vähiten silloisen tukka- ja vaatemuodin takia. Ja onhan noiden Mulderin ja Scullyn välinen kemia ihan omaa luokkaansa tv-sarjojen historiassa vai mitä?

Vajaa pari tuntia sujui uuden elokuvan parissa varsin sujuvasti, en ihan tajua, miksi ne arvostelut nyt niin huonoja ovat olleet. Tarina oli vähemmän äksfail-osastoa kuin olisi voinut olla, ja päähenkilöt makasivat jopa saman peiton alla. Tarinan ainoa humanoidi oli George W. Bush, ja lopputekstien jälkeen nähtiin Gillian bikineissä. Suosittelen!


Vous l'avez déjà vu ? On a été le voir hier et on l'a bien aimé malgré les mauvaises critiques. Le seul extraterrestre de cette histoire était le président actuel des Etats-Unis... Faut attendre jusqu'à la fin des credits pour admirer Gillian Anderson en bikini (j'y étais avec le barbu et son frère).

maanantai 11. elokuuta 2008

Ne on muovia ja niissä on reikiä, ne on...





En liioittele yhtään, jos sanon, että kaikilla suomalaisilla on nämä. Ainakin melkein! Oli pakko alkaa ottaa niistä kuvia, kun ne läpsyivät joka paikassa näköpiiriin. Tässä ilmiössä säilytetään pikkuhitunen sitä menneiden vuosikymmenien yhtenäiskulttuurin aikaa, kun kaikki katsoivat samaa televisio-ohjelmaa samaan aikaan ympäri Suomen niemeä. Nykyään on digiboksi ja miljoona kanavaa, mutta onpahan ainakin kenkämuoti turvallisen monotoninen. No, on tunnustettava, että ne tuntuivat oudon mukavilta jalassa.

Vous ne pouvez pas imaginer comment les Finlandais apprécient ces chaussures en plastique trouées : tout le monde les portait, les enfants, les jeunesters, les papys et les mamies, les femmes et les hommes, les chiens et les chats. C'est canadien ces Crocs, si j'ai bien compris. Méfiez-vous, ils sont diaboliques.

Suomi Finland


Eivät tippuneet lentokoneet eilen kotimatkalla, päästiin kokonaisina takaisin Brysseliin. Pakko ihmetellä ensimmäiseksi Frankfurtin lentokentän suttuisuutta. Eivätkö ne saksalaiset muka ole kaiken järjestelmällisyyden ja kunnollisuuden perikuvia? Opasteetkin ihan päin perunoita. Matkalaisilla oli lentoasioissa muuten kyllä ihmeellistä tuuria matkassa, Lufthansa nimittäin oli kai kahteenkin eri otteeseen lakossa Suomi-episodin aikana, ja aamulla kuuntelin radiosta, kuinka Brysselin kentän matkatavaralastaajat ovat tänään menneet lakkoon. Päästiin kuin koirat veräjästä.

Pää on vielä Suomessa, vaikka tavarat olenkin jo purkanut paikoilleen. Kierrettiin, tehtiin, nähtiin ja juhlittiin niin monessa paikassa, että taitaa mennä pari päivää, että saadaan päätkin ohjelmoitua Bryssel-moodiin. Laitan sitten enempi tunnelmia. Kiitos vain kaikille perheenjäsenille, ystäville ja sukulaisille, joiden seurasta saatiin nautiskella!

Rentré, rangé, fatigué. Je reviens quand j'aurai une idée claire en tête !