Väliaika

Elossa. Internetti katkipoikki, kestää x päivää/viikkoa.

Huomasin tänään, että täällä on ihan kesä. Leuhotan jaketti auki ympäri kaupunkia, huiviakaan jaksa koristeeksi kaulaan solmia. Vaikea kuvitella, että kohta on j--l-, vaikka kävinkin jo hakemassa ruotsalaisten klökiä.

Jännät päivät

Hurja kuukausi, historiallinen suorastaan, aloitan vähän ajan päästä työpaikkatyöt. Nämä kotoa tehtävät sillisalaattibisnekset säilytän ohjelmassa niin pitkään kuin mahdollista. Tällä viikolla olen tihrustanut taulukkoja ja puhunut filmille. Tehdessään onneksi oppii, vaikka aika usein joutuu olemaan itse oman työnsä arvostelija. -Onko se nyt hyvä? -Mistä minä tiedän? Palaute, jos sitä joku antaa, ei yleensä löydä tänne saakka.

Miehen työpäivät ovat firman irtisanomispaineissa ylipitkiä. Liikunto kärsii. Eilen oli sotamuistelovapaa (Armistice), ja sen kunniaksi vääntäydyimme yhteislenkille. Melkein hölkättiin käsi kädessä, ei sentään samanlaisissa tuulipuvuissa. Molempien sykemittarit tikittivät ylikierroksilla, mutta lopussa seisoi masokistien kiitos. Kyllä siitä vain tulee hyvä olo, kun puolikin tuntia viitsii hölköttää. Kun opettelisi kokkaamaan kahden hengen annoksia illalliseksi, niin läskikin varmaan saisi vauhtia.

Loppuviikoksi on paljon kivaa puuhaa tiedossa, yhdet kolmekymppiset, yksi teatteri-ilta anopin kanssa ja yksi kaljanhakureissu (pakettiautolla). Kaljaa haetaan pääasiassa muille, mutta pitihän se tehdä omakin tilaus. Loppuvuodeksi meillä riittää Grisetteä.

C'est un mois spécial, ce novembre. Je commence le boulot, j'aurai des collègues et tout (sans oublier le salaire fixe). Pour compliquer les choses, je garde mes petits boulotages divers, les contrats d'une heure ou deux, on verra bien ce que ça fait ensemble. Le barbu travaille beaucoup en ce moment, il fait noir quand il part, il fait noir quand il rentre. Ce weekend, on fera les livreurs de bière : 25 caisses à bouger du Roeulx à Bruxelles. La rémunération sera payée en liquide.

Tyhjä talo

Loppuvuoden vierailijarundi polkaistiin käyntiin lauantaina, ensimmäinen pari entisiä savolaisia kävi kaljanmaistelumatkalla meillä. Turisteja viihdytettiin luostariretkellä Maredsous'hun ja kuudella miljoonalla istunnolla brysseliläisissä kulmakapakoissa. Oluita maisteltiin paljon, eikä kertaakaan tarvinnut juoda samaa lientä kahta kertaa. Ystävät pitivät reissusta ja ohjelmanumeroista, ohjeistin heitä tulemaan seuraavan kerran kesäaikaan, jotta kokevat kaupungin ulkoilmaelämääkin. Vierailut ovat aina ylenmäärin mukavia, mutta myös väsyttäviä. Palautumiseen menee muutama päivä itseltäkin. Eniten on pyörällä pää, kun on saanut monta päivää nauraa ihmisten kanssa, jotka on tuntenut reilusti yli puolet elämästään.

On a eu de la visite, un couple de vieux amis à moi qui nous ont fait bien rigoler (et picoler). Pour changer un peu les activités touristiques pour nos invités, on a suivi une visite guidée à l'Abbaye de Maredsous. Pour moi, une autre nouvelle expérience : un stoemp saucisse lard au Speiteke Veiteke.

Takkivaihe kaksi(toista)

Koska kielikurssin opettaja on tänään sairaana eikä työntekokaan vielä liiemmin häiritse harrasteita, on ollut aikaa neuloa sinistä takkia. Tai siis neuloa ja purkaa ja neuloa, niin kuin tapana on.

Ajattelin ensin vain vetäistä takin suorassa linjassa alas asti samalla silmukkamäärällä. Vaikutti kuitenkin siltä, että takista tulee liian väljä, joten palasin takaisin kainaloiden kohdalle ja kavensin jonkin verran (muutos kuvissa). Lantion kohdalla saa kavennetut silmukat lisätä takaisin ja varmaan muutaman ekstralevennyksenkin.

Omasta päästä neulomisessa on se hyvä puoli, että välillä iskee oikein ahneus ja on saatava äkkiä pintaa aikaiseksi, että pääsee kokeilemaan miltä näyttää. Tämähän ei olisi yhtään näin jännittävää, jos malttaisi kunnolla opetella taustatyön, koetilkut ja mittasuhteet.

D'abord agir, puis réfléchir. Ma devise préférée ne marche pas trop pour tester un tricot avec un morceau de 7 billions de mailles. Heureusement que j'adore tricoter (et retricoter).

Pertsiilleen meni: Lippamyssy

Etsitään hyvää lippamyssyn ohjetta. Kokeilin yhtä hattuohjetta vanhasta Novitan lehdestä, mutta hatusta ei tullut lähellekään lehden kuvan mukainen, saati käyttökelpoinen. Enkä tykkää pintaneuleesta. Siinä piti neuloa joka toisen kerroksen oikeat silmukat edelliselle kerrokselle. Pintaneule näyttää siltä, että lankaa on syötetty letkusormin. Käyttämäni lanka oli tietenkin ohuempaa kuin ohjeen lanka, ja summanmutikkalaskin uuden silmukkamääränkin päin pertsettä. Lakin muoto on aika kaukana baskerista... Ja mikä ihmeen idea on neuloa hattu tasona?  Ei mikään järkevä idea. Ehkä langan värikin sopisi paremmin huomioliivien neulomiseen. Leikkasin lipanpitimiksi vähän turhan ison palan pahvia, mutta ei se sen paremmalta näytä pienemmänkään pahvinpalan kanssa.

Bonnet raté. Rien ne marche avec ce patron. Ou alors, c'est la tricoteuse qui ne capte rien. En tout cas, il faut recommencer.

Käytännön kasvioppia

Viikko sitten opin, että saksanpähkinöitä kerätessä kannattaa pitää hanskoja kädessä. Eihän tällainen pohjolankasvatti edes varsinaisesti ollut huomioinut, miltä pähkinäpuun marja näyttää (vihreä pallo, jonka sisällä on varsinainen pähkinäkotelo). Kun pähkinä on kypsähkö, marja tippuu maahan ja vihreä kuoriosa halkeaa. Ja kun siihen vihreään marjankuoreen koskee paljailla sormilla, niin sormet saavat ruskean värityksen ja etenkin kynnenaluset muuttuvat likaisennäköisiksi, eikä väri lähde, vaikka kuinka liottaa ja hankaa. Väriainetta käytetään ainakin huonekalujen värjäyksessä.

Anoppilan tiluksilla on pähkinäpuu, keräsimme siis kassillisen pähkinöitä. Ne olisi nähtävästi kannattanut vain harjata puhtaaksi, mutta nämä yksilöt olivat niin rihmaisia, että menin ja pesin ne. Nyt ne kuivuvat kitsaassa päiväauringossa ikkunalaudalla. En ole vielä löytänyt pähkinänsärkijää, että voisin katsoa, joko pähkinä on syömäkelpoinen. Miehen isä oli ostanut jostain kanamarkkinoilta kaksi kanaa. Munia oli pariin viikkoon tehty kolme. Seuraavaksi pihamaalle aiotaan hankkia lammas...

Kynsien musta kestoväri aiheutti tuskanhikeä, kun sain yllättäen kutsun työhaastatteluun. Vaalean beigehkön rusehtava kynsilakka oli onneksi tarpeeksi peittävää, ahdistuin jo ajatuksesta, että kynnet pitäisi maalata kirkkaanpunaisiksi tai tummiksi. Lakkajekku onnistui, sain paikan. Kilistelty on.

Encore un trou dans mes connaissances animaux/végétaux : le fruit du noyer est en faite une boule verte qui contient la noix. Et quand on touche l'emballage vert, eh ben ça colore les doigts. Et les taches brunes et les ongles déguelasses ne se nettoyent pas. Et quand on a un entretien d'embauche en vue, les doigts colorés, ce n'est peut-être pas une bonne idée. Pour finir, tout s'est bien passé, on m'a engagée et on s'est déjà gueuledeboisé avec du champagne. Les poules, elles grattent la pelouse chez les parents du barbu.

Welköm tu zö ril wörld

Työnsaralla on alkanut tapahtua jotakin, en usko vielä itsekään. Samaan aikaan yhdestä paikasta otetaan yhteyttä ja toisesta lähetellään töitä, jotka kyllä sisällön puolesta ainakin melkein osaan tehdä, mutta tekniikan puolesta olen sormi suussa. Johtuu varmaan kriisistä, ettei firman uusia kontakteja kouluteta sen kummemmin tehtäviin. Kysyä tietysti aina saa, ja niin totisesti teenkin. Joka tapauksessa viime päivät ovat olleet fiilisvuoristorataa: jee! kääk! jee! kääk! jee! jee! Mies on yrittänyt lohduttaa noilla otsikon sanoilla.

Laitetaanpa kuvitukseksi jakettiprojekti. Tätähän esittelin jo kesällä, suunnitelma oli vielä siinä vaiheessa neuloa perusohjein takakappale-etukappale-hihat. Neuloin takakappaletta kymmenisen senttiä muutaman kerran, tuli liian leveää, eikä oikein muutenkaan hotsittanut. Päätin vaihtaa strategiaa ja kokeilla "kerrasta valmiiksi" -takkia. Opiskelin levennysten idean ja aloituksen Villapeikon ohjeesta. Takki on siitä hyvä, että sitähän voi sovittaa koko ajan neulomisen edetessä ja leventää ja kaventaa tarpeen mukaan. Arpapeliähän tämäkin on, kun on ensimmäinen tekele, ja lopullisen mallin näkee vasta sitten, kun ehtii helman päättelyyn asti. Tähän ei siis tule saumoja ollenkaan, onko hienompaa asiaa maailmassa?

Tout d'un coup, il y a des opportunités qui se présentent du côté travail. Je boulotte un peu sur des projets, j'essaye de piger les choses, et quand je ne pige rien et qu'il y a un moment de léger désespoir, le barbu sait toujours me consoler (voir titre). Non, il est content aussi pour sa paresseuse préférée. Côté manteau bleu, j'apprends une technique terrible "de-haut-en-bas-sans-coutures-d'assemblages-quel-bonheur".

Amor Amos

En halunnut missään nimessä jäädä paitsi oman korttelin katukirppiksestä eilen, sunnuntaille on vaikea keksiä parempaa tekemistä kuin laiska käyskentely romuröykkiöiden keskellä. En varsinaisesti etsinyt mitään. Northern Exposure -sarjan DVD-boksista haaveilua ei lasketa, niitä ei vain ole liikenteessä. Eräs pariskunta oli tyhjentänyt DVD-hyllynsä myyntiin, olisin voinut hassahtaa Ally McBealeihin tai Dawson's Creekeihin, mutta en sentään niin monella kympillä.

Vaikken mitään etsinytkään, niin jotain tarttui mukaan kuitenkin. Ostin viidellä eurolla pinon 50-luvun käsityölehtiä, joissa suurinta hupia ovat mainokset (vauvan kureliivi? Kodinkone, jossa on samassa uuni, jääkaappi ja pyykkikone?). Toisella vitosella lankesin söpöön olkalaukkuun. Paljon osui muutakin potentiaalista ostettavaa kohdalle, mutta hinnat olivat brocante-aatteen vastaisia.

Päivän toinen kohokohta oli musaretki Flaamilandiaan, Tori Amos in Antwerpen. Pääsin muuten kokeilemaan hollannin osaamistani käytännössä:

-Een bier en... ...een bier.

-Deux bières, alors, "twee bier".

-Oui c'est ça, s'il vous plaît, merci.

Yksi ystävätär toi Amoksen Savoon 1996, kun palasi vaihto-oppilasvuoden vietosta Amerikasta. Boys for Pele -levystä tulee aina mieleen oma au pair -angsti. Kun isäntäperheen lapset olivat koulussa, hoitotäti kuunteli Doughnut songia ja tuhosi briossijöötiä korituolissa kotona. Amoksen uusin tuotanto on jäänyt vähemmälle kuuntelulle, mutta eipä se vähentänyt konsertin vibatasoa. Istuttiin yläritsillä niin, että lavalle näki esteettä. Yleisöäkin saattoi seurata, massasta erottui kaksi ensimmäistä riviä, tosifanit. Oli kuin eturiviin olisi laitettu kaikki luokan venkulat (kontrastina muu joukko, joka istui aika kiltisti). Taitava Tori, pitää täydentää levyhyllyä A:n kohdalta.

J'aime bien forcer le barbu à passer des dimanches gentils avec moi : brocante du quartier le matin, concert féminin-déjanté le soir. J'ai attendu 15 ans pour voir Tori Amos, hier je l'ai eue à Anvers. J'ai même pu essayer mon néerlandais au bar de Lottoarena : "Een bier en... een bier." Ca fait deux, "twee", maintenant je m'en souviendrai.

Löytöretkeilyä

Kas, syyskuu on melkein loppu.

Mies otti muutaman päivän lomaa ajatuksena toteuttaa noin kaksi vuotta vanha suunnitelma lähteä patikoimaan ja telttailemaan Etelä-Belgiaan. Viime lauantaina pääsimme matkaan, pikapäätössuuntana "yksi Vallonian kauneimmista kylistä", Torgny. Parin päivän kamat kassiin, vajaa pari tuntia motaria ja voilà. Suunnitelma telttailusta haudattiin kyllä jo ennen kotoa lähtöä. Vaikka päivällä olikin aurinkoinen ja kuumahko sää, yöllä siellä päin saattaa olla jo liian kylmä telttailuun. Varasimme huoneen hotellista ja illallispöydän hotellin vastapäisestä ravintolasta, jota yksi herkkuperä meille suositteli. Hotellilla olisi ollut omakin ravintola (jolla on yksi Michelin-tähti), mutta herkkuperien klaani suositteli lämpimämmin tätä toista.

Torgny on Belgian eteläisin kolkka aivan Belgian ja Ranskan rajalla. Aluetta kutsutaan Belgian Provenceksi, siellä on aivan oma mikroilmastonsa, lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin muualla Belgiassa. Jopa niin lämmintä, että siellä on viiniviljelyksiä! Paikka myös näyttää eteläranskalaiselta, talot ovat pölyisen kellertäviä tai pastellinsävyisiä ja kukkaistutuksia on paljon. Lauantain toivelistalla oli patikkaretki. Mies löysi netistä hyvänpituiselta kuulostavan reitin. Itse en olisi yksin sellaisella ohjeella lähtenyt minnekään, saatikka metsään. Reittikuvaus oli sanallinen, siis ei varsinaista karttaa alueesta ollenkaan: "Kävele seuraavan pellon laitaan, käänny kiviselle polulle oikeaan ja jatka kunnes tulet pienen metsikön reunaan, toisella puolella polkua on suuri kivi." Onneksi toisella meistä on kehittynyt suunnantaju. Yhden ainoan kerran livettiin reitiltä, oikea pusikko löytyi pysäyttämällä traktorimies. Minua alkoi jonkin verran epäilyttää siinä vaiheessa, kun jouduimme jonkun kiukkuisen metsänomistajan pläntille. Tyyppi oli virittänyt reitille ansoja, kaatanut puita esteiksi ja koristellut röykkiöt piikkilangalla. Odotin polun loppuun vankityrmää tai raatelijakoiralaumaa.

 
Reitti oli 18,5 kilometriä pitkä, aikaa siihen kului 4,5 tuntia, tuntui ihan tarpeeksi sporttiselta. Reitti kulki alueen kylien poikki, pellon laidoilla ja metsissä, välillä Belgian puolella ja välillä Ranskan puolella. Maisemat olivat varsin terapeuttiset ja päivä helteinen (no ainakin skandinaaviasteikolla). Ihastuttavaa seutua. Jos se ei olisi niin kaukana Brysselistä, ostaisin heti jonkin kivinavetan parilla eurolla ja muuttaisin sinne. Patikkaretken viimeiset kilometrit meinasivat käydä liian pitkiksi, piti tehdä mielikuvaharjoituksia kuumasta lihastenvetreytyskylvystä ja aperitiivista, että jaksoi nousta viimeisen mäen hotellille. Vastapäinen ravintola oli nappivalinta, kymmentä metriä pitempää matkaa en olisi kyennyt kylvyn jälkeen enää kävelemäänkään.

Alunperin olimme suunnitelleet sunnuntaillekin patikointia, mutta jalat olivat sen verran poikki lauantaiselta, että keskityimme rennompiin aktiviteetteihin. Siirryimme Torgnysta muutaman kilometriä Ranskan puolelle Montmédyn kylään töllistelemään sen komeaa linnoitusta. Linnoitus on säilynyt vuosisadat verrattain hyvässä kunnossa, viimeksi siellä ovat riehuneet saksalaiset, jotka pommittivat tyhjää linnoitusta toisen maailmansodan aikana ja ottivat sitten propagandavalokuvia urotöistään. Parituntinen linnakekierros kävi hyvin palauttavasta lenkistä patikoinnista väsyneille jaloille. Sattui vielä niinkin hyvin, että linnakkeen sisäkaduilla oli sunnuntaina vuotuiset omenajuhlat ja megabrocante. Ostin neulojamummolta neuleohjelehtiä 60-luvulta.

 Matkaohjelmaan kuului vielä visiitti Orvalin sistersiläiseen munkkiluostariin. Orvalin luostarissa valmistetaan tietenkin Orvalia, sekä olutta että juustoa. Orval on yksi maailman seitsemästä trappistiolutmerkistä. Trappistit valmistetaan luostarissa alueen lähdevedestä, munkit ovat valmistusprosesissa mukana ja tuotto menee munkeille ja hyväntekeväisyyteen. Luostarissa on tällä hetkellä 15 munkkia ja pari sellaiseksi haluavaa harjoittelijaa. Sinne voi myös mennä pitämään henkilökohtaista retriittiä, ei hullumpi idea.

On a eu envie d'un petit voyage improvisé ce weekend. Samedi, direction Torgny dans la "Provence belge" à la frontière française, le point sud du sud de la Belgique. Ils ont un microclimat spécial chaud ces chanceux, il y a même des vignes ! Les maisons ont un air provençal,  jaune pale entouré de jolies fleurs toutes en forme encore en fin septembre. Les paysages, ça donne envie d'acheter une fermette et une vache (et un mouton, une chèvre et une poule). Une balade de 18,5 km, grand air et soleil, ça fait du bien. Le barbu a réussi à trouver le bon chemin même avec une carte racontée genre "Continuez jusqu'au prochain grand arbre, tournez à gauche, puis à droite juste avant les deux branches croisées sur la mousse...". Un bon resto recommandé par les Ixellois et une nuit à l'hôtel au personnel Prozac au lieu de mon idée initiale de camping. Dimanche, la Citadelle de Montmédy en France et l'Abbaye d'Orval (avec dégustations). Sympa, je dis.

Lakkiaika

Vauvoja tuntuu tulevan taas joka tuutista, on siis hyvä hetki tuhota lankavarastoja näihin lakkeihin. Neuloskelen näitä eripaksuisista langoista ja sitten arvuuttelen, että mahtaako olla sopivaa kokoa vaiko eikö. Ja kai pitäisi huomioida sekin, että syntyykö vauva talvella vai enempi keväällä. Että pitääkö olla pakkaslakkia vai kesälätsää. Taidan joku aamu kytätä kadulta jonkun beibivankkurin ja testata, miltä ne näytästävät oikeissa päissä. Anoppi oli hamstrannut jostain brocantelta säkillisen hempeänvärisiä vauvalankoja, loppua ei siis näy tälle harrasteelle. Lakit on tehty tutulla Sweet Baby Cap -ohjeella, kohta menee ulkomuistista.

Bonnets bébé pour les copains qui n'arrêtent pas de pondre. Le bonnet s'appelle le Sweet Baby Cap, il est norvégien et très chouette à tricoter (déjà par coeur).

Een klein beetje Nederlands

Olen kielikurssilainen. Saattaa johtua defenssimekanismeista tai uutuudenviehätyksestä, mutta hollanti ei tunnukaan yhtään pöljemmältä opiskeltavalta. Soluttaudun kahtena aamuna viikossa töihin menijöiden virtaan, kun lampsin kansiot kainalossa kouluun. On ylellistä voida kävellä aamuiseen määränpäähän, matka on silloin aina vakiopituinen, kun ei tarvitse arpoa ratikka-aikataulujen kanssa.

Kurssilla on reilu kymmenen kielipuolta. On pari marokkolaista perheenäitiä, amerikkalainen maisema-arkkitehti, tuore englantilainen isä, kaunis ranskatar, pari belgiä, romanialainen, brasilialainen, kongolainen ja minä. Fantastisch! Tällä joukolla vietetään kuusi tuntia viikossa ainakin tammikuun loppuun asti.

Opettajatar on opettajatarmainen: värikäs puuhamekko ja muodikkaat ryppyvarsisaappaat, puolihuolimaton pinninuttura ja otsatukka. Hän artikuloi hollantia niin topakasti, että ymmärrän melkein kaiken ihan vain  ruosteisen kouluruotsin pohjalta. Kaikki saavat vuorollaan osallistua, tehdään paljon keskusteluharjoituksia, jotka näin aluksi ovat paras tapa järjestää alkeet (kieli)lihasmuistiin. Täytyy vielä taivastella näiden kielikurssien hintaa. Kahdella kympillä saa puoli vuotta ammattitaitoista opetusta ja kurssikirjankin vielä kaupan päälle! Ik ben sprakeloos.

Le cours du néerlandais est top. C'est quand-même une langue intéressante, je dois l'avouer. Même si la prof fait penser à une puéricultrice pour grands bébés, elle sait ce qu'elle fait.  On apprend vite avec elle, elle a opté pour l'immersion quasi-totale. Je vais encore décoder tous ces bizarres diphtongues néerlandaises. La cruche, on l'a vidé avec X pour son an de plus.  

Viikon piikki(sika)

Tutkimusmatkailin marketin hedelmähyllyillä, ostin eksoottiseksi perunasalaattitarpeeksi keltaisia sympaattisen näköisiä figues de Barbarie -kummallisuuksia. Ranskankielinen nimi ei tarpeeksi paljastanut, millaisista sioista on kysymys. Suomenkielinen nimi (kaktusviikuna) olisi jo vähän varoittanut, mutta sen kävin etsimässä vasta kun vahinko oli jo tapahtunut. Paketin kyljessä oli kyllä kuvasarjana hedelmän kuorintaohje, jota ensimmäisen kokelaan kohdalla noudatinkin. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo unohtanut kuorintaohjeen ja menin näppäilemään hedelmää juuri sieltä, mistä ei missään nimessä kannattaisi, piikikkäistä päistä. Piikit ovat niin pikkiriikkisiä ja sormeen jo jouduttuaan näkymättömiä, että niiden olemassaolon aistii vain kipuna. Sormiin jäi ainakin kaksi-kolme piikkiä, jotka ilkeästi silloin tällöin muistuttavat olevansa yhä nahkan uumenissa. Näissä vihaviikunoissa on niin paljon kivikovia siemeniäkin sisällä, ettei niitä voinut kuvitellakaan laittavansa salaatin sekaan tekohampaisille. Makukin oli aika mitäänsanomaton, en suosittele. 

 

J'aventure au Champion. Elle a peut-être l'air tout à fait sympathique cette patate spotée, mais faites gaffe ! C'est la figue de Barbarie que vous n'oublierez pas après avoir touché ses bouts pleins de petites aiguilles. J'ai fait l'erreur hier et je le sens toujours. En plus, ça ne goûte rien et a trois fois plus de pépins que de chair. Vote pour la Jonagold.

Profil: Propre, ordonné, parlant bien français*

Aamupäivä: Tein omia töitä kaksi tuntia. Lähetin viisi työhakemusta. Sain Suomen-lomalla vinkin mahdollisesta työpaikasta päivä sen jälkeen, kun olin käynyt Helsingissä Uspenskin katedraalissa toivomassa ihmeitätekevältä jumalanäiti-ikonilta töitä. Olisiko pitänyt sittenkin pyytää lottovoittoa?

Iltapäivä: Lähden etsimään eilen kadonnutta auton avainkorttia, onko se baarissa vai baarissa vai jossain niiden välillä?

Työnhakuilmoitukset ovat välillä hauskoja, eräs luksushotelli vaati tiskariehdokkailtakin valokuvallista hakemusta. Eikö kellariin kelpaa pottunokka? Otsikon hakukuvaus on myös jotenkin huvittava: pitää olla propre, sottapytyt ja homssuiset älkää vaivautuko.

*Tiskaajan tulee olla siisti, järjestelmällinen ja ranskan kielen taitoinen, check, check ja check.

Vähän maailmanympärimatkasta

Rymysimme kaksi viikkoa Suomessa, olo on kuin olisi ollut puoli vuotta vaihto-oppilaana. Isäntäperheitä oli monia, matkaa taittui reilu 2000 km ruosteisella vuokra-Lagunalla. Enemmänkin olisi tullut, jos olisimme ehtineet ajella Lappiin asti. Pyörimme ensin ystävissä etelässä ja sitten perheessä ja sukulaisissa ylempänä. Paljon kivoja paikkoja, uusiakin kaupunkituttavuuksia.

Menomatkalla tehtiin päiväkävely Riiassa lentojen välissä. Hieno kaupunki, vaikka en olekaan vielä edes tarkistanut kusettivatko pankkikortilla maksajaa niin kuin jälkikäteen peloteltiin. Aamupäivällä Riian vanhassa kaupungissa oli vain kulkukissoja. Törmäsin Riiassa ensimmäistä kertaa neulegraffiteihin! Kai nuo niitä ovat noissa kuvan kaiteissa. En edes itse hoksannut niitä, mies ne huomasi, ja minun piti tietenkin ottaa todistusaineistokuva.

Suomeen selviydyttyämme matka eteni treffeiltä toisille ja kolmansille. Meille tarjoiltiin huippuseuraa, hienoja itsetehtyjä atrioita, majoitusta ja ohjelmaa. Ehdimme viettää vähän ja enemmän aikaa perheen, sukulaisten, ystävien ja kylänmiesten kanssa. Pariin viikkoon ehti puuhastella monenlaista. Saunat lämpenivät monessa osoitteessa, jopa järven rannalla, ja herkkuja tankattiin niin, että olo alkoi olla loppulomasta varsin hyvinsyönyt. Veljentyttöjen juttuja oli hauska kuunnella, mieskin joutui tottelemaan barbi- ja muovielukkaleikeissä.

Kuvissa sekalaisia matkamaisemia, asianosaiset tunnistanevat omat kulmansa. Iso kiitos kaikille! Pidemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä, mutta koti kutsui.

Finlande, édition 2009. Se retrouver, papoter (même avec la nièce qui ne parlait pas encore l'été passé, maintenant elle n'arrête pas), manger des tonnes de bon pain de seigle, boire de la bonne pils toute conne : voilà l'emploi du temps de ces deux dernières semaines. Les chats, le papy musicien et les graffitis tricotés (eh oui, ça existe !) viennent de la Lettonie, on a fait escale à Riga. Tout le reste des photos, ça sort du roadtrip nordique de 2000 km et quelques.

Harjoittelen, siis olen

Viikko on taas kulunut puuhastellessa. Alkuviikosta luulin mokanneeni yhden harrastetyökeissin ja elin monta kamalaa päivää miettien nimenvaihtoa ja menolipun ostamista jollekin autiolle saarelle. Yhtenä iltana jouduin kerta kaikkiaan juomaan kokonaista kaksi Leffeä ja yhden blanchen unilääkkeeksi, että sydämenläpätys tasaantui.

Vihdoin kävin selkäasioissa lääkärillä. Kesäkuinen muuttoapulaisuus ja erittäin typerä nostoasento juilivat sitä vieläkin. Heti eilen pääsin omalääkärin kotivastaanotolle kertomaan koko pitkän ja polveilevan selkätarinan, ja röntgenaikakin onnistui heti täksi aamuksi. Kyllä näiltä luonnistuu sairaanhoito, ainakin nopeasti. Ja halvalla, kun vain vilauttaa SIS-korttia. Maksoin kipulääkkeestä 1,6 euroa (piti kysyä hinta apteekin kassalla kaksi kertaa, luulin kuulleeni ensin väärin) ja röntgenistä 4,9 euroa. Ja olikin moderni sairaala, potilas sai röntgenkuvansa CD-levylle talletettuina. Ei ollenkaan enää niitä jättimäisiä mustia plakaatteja ja kuoria. Selvinnee sitten joskus, vaivaako potilasta hermojumi vai luulotauti.

Sitten olen puuhannut meille vauhdikkaan Suomen-reissun. On niin monta etappia, että tuntuu kuin olisi lähdössä maailmanympärimatkalle.

Sitten viimeisin tapahtumainkäänne. Menen syyskuuksi harjoittelemaan toimistotehtäviä siihen firmaan, jonka työväki on heitetty pellolle. En oikein tiedä, pitäisikö tästä olla iloinen vai ei. Palkkaa heillä ei ole tarjota, sanomattakin selvää. Jos jonkun mielestä on hyvä idea ottaa töihin frangelskaa änkyttävä epäsihteeri, niin sehän on kokeiltava sitten. Siellä siis joutuu puhumaan englantia, mon dieu. Englantini on näiden ranskankielisten vuosien aikana muuttunut frangelskaksi, ei yhden ihmisen aivot jaksa pyörittää kolmea kieltä samanaikaisesti. Bossi vaikuttaa kyllä muuten ihan selväjärkiseltä, osasi jostain syystä suomeakin ("Lapin kulta"). Työpaikka on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä, ei tarvitse ahtautua edes aamujuniin tai -ratikoihin.

Comme il ne se passe rien ici, j'énumère les non-évènements de la semaine : 1) je pensais avoir arnaqué un inconnu (histoire de boulot freelance), 2) je nous ai préparé des vacances en Finlande tourmentées comme un voyage autour du monde, 3) j'ai enfin consulté un médecin pour le dos qui me fait mal depuis juin et finalement, 4) j'ai décroché un stage dans l'administration pour le mois de septembre. Décrocher sonne toutefois un petit peu trop glorieux, j'étais sans doute la seule des trois interviewés qui a dit : "Non-payé ? Très bien !"