tiistai 23. helmikuuta 2010

Neljä naiskohtaloa

Tutustuin viime viikolla muutamaan hurjaan naiskohtaloon.

Anopin kanssa kävimme katsomassa Saint-Jossessa näytelmän Madame de Maintenonista eli Françoise d'Aubignésta, joka oli ensin Aurinkokuninkaan hovin lasten opettajar, sitten kuninkaan rakastajatar ja lopulta salainen aviovaimo. Kaksituntisen näytelmän veti yksin 76-vuotias Jacqueline Bir, joka näytteli niin, ettei aplodeista meinannut tulla loppua ollenkaan. Hieno ilta!


Anopin arpajaisista voittamilla leffalipuilla kävimme katsomassa Marco Bellocchion Vinceren, joka kertoo Mussolinin murskaaman Ida Dahlerin ahdistavan tarinan. Dahler oli ensin Mussolinin rakastajatar, vaimokin kenties, sai Mussolinille pojan ja joutui sitten hirmumiehen toimesta suljetuksi mielisairaalaan. Bonuksena elokuvassa sivutaan tietenkin Mussolinin tietä Mussoliniksi, sosialistisesta lehtimiehestä fasistidiktaattoriksi. Hurja tarina!

Pyhäiltana kampesin kylille katsomaan Millenium-sarjan kakkoselokuvan. Siinäkin on hurja naisrooli, Lisbeth Salander. Näytöksessä tapahtui konemiehen painajainen: filmi meni rikki kliimaksissa, juuri kun Lisbeth oli lapioimassa itseään hautamullista maan pinnalle.

Mies lähti viikoksi hiihtolomalle Sveitsiin, laskee mäkiä Verbierissä. Jää varmaan lumivyöryn alle tai tippuu rotkoon. Itse olen heitteillä, ehdin varmaan nääntyä vitamiininpuutoksiin, kun jokailtainen yhden naisen ateria on "voita ja paistettuja munia". 

On a été voir Jacqueline Bir sur scène au Public comme Madame de Maintenon, l'épouse secrète du Roi Soleil. Puis Vincere, un film sur la vie d'Ida Dahler, maitresse-épouse de Mussolini avant qu'il devient Mussolini. J'ai été voir aussi le deuxième Millenium, une histoire sur le personnage troublant de Lisbeth Salander (le film est nul, mais il fallait bien le voir avant de se mettre à lire le dernier tome de la trilogie). Un terrible destin pour moi-même aussi, le barbu est parti skier en Suisse pour toute la semaine.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Hylkiöt

Liikuntaa voisi harrastaa, jos ei olisi niin monta jossia. Kun on kylmä, ei viitsi. Kun tuli lunta seitsemännen sadannen kerran tänä talvena, niin ei viitsi. Kun aamulla on pimeä ja illalla on pimeä, niin ei viitsi. Lenkkarin pohjaan on kuivunut viimesyksyinen koirankakka. Ja sitten on sekin, että kun juoksee ratikan perässä muutaman metrin, niin saa varttitunnin hinkuyskäkohtauksen.

Kevät ei taida tulla ollenkaan tänä vuonna. Pakkanen ja ikuinen lumentulo ärsyttävät. Ilmat ovat olleet sellaiset, että muutamana aamuna on annettu smog-varoitus. Jostain syystä aamuratikka on silloin tyhjä, vaikka täysihän sen pitäisi olla, kun auton käyttöä pitäisi ihmisten harkita.

Kuuntelin eilen korva ovessa, kun yläkerran naapurit menivät alakerran naapureiden luokse iltaa viettämään. Mikseivät ne halua leikkiä meidän kanssa?



Hier, c'était la soirée de voisins. On le sait parce qu'on a entendu la rigolade à travers le sol : on n'était pas invité ! Ca nous a fait bien rigoler de deviner pourquoi.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Sieppari ratikassa

J. D. Salinger kuoli viime viikon keskiviikkona, kumma että uutinen hukkui. Taitaa olla hyvä hetki tutustua vuosia hyllyssä odottaneeseen Schroderuksen Sieppari-suomennokseen. Muutaman vuoden takainen idea oli lukea se putkeen Saarikosken suomennoksen kanssa, mutten enää löytänyt vanhaa mistään.

Olen ottanut tavaksi lukea työmatkoilla, tunti suuntaansa. Työmatkalukeminen on tehokasta, rästilukemisto vajuu eikä verenpaine kohise heti aamulla, kun ruuhkassa junnaamista tuskin huomaa. Yömyöhällä lukeminen tarkoittaa yleensä sitä, että luen samaa lausetta puoli vuotta. Viime aikoina olen kuljettanut matkoilla Antti Hyryn Uunia, japanilaisia sarjakuvia ja Marcel Pagnolin 30-luvulla kirjoittamia näytelmiä. Olen erittäin laiska lukemaan mitään alkukielellä, näytelmät ovat sopivan ilmavia, ja tällaiset komediat ketteriä lukea.

Kuva on Pyhän Gilleksen parhaasta kamerunilaisesta ravintolasta, jossa tarjoillaan niin isoja annoksia ettei kukaan koskaan ole saanut lautastaan siellä tyhjäksi ja Jupilerkin tarjotaan nostalgisista 0,75 litran pulloista.


Vingt sur vingt pour la cuisine camerounaise à Saint-Gilles, est-ce que quelqu'un a déjà fini son assiette au Vieux Mila ? Deuxième événement de la semaine passée : J. D. Salinger est mort. Temps de relire le Catcher in the Rye (en finnois, bien sûr, parce que je suis une paresseuse).