perjantai 14. elokuuta 2009

Harjoittelen, siis olen

Viikko on taas kulunut puuhastellessa. Alkuviikosta luulin mokanneeni yhden harrastetyökeissin ja elin monta kamalaa päivää miettien nimenvaihtoa ja menolipun ostamista jollekin autiolle saarelle. Yhtenä iltana jouduin kerta kaikkiaan juomaan kokonaista kaksi Leffeä ja yhden blanchen unilääkkeeksi, että sydämenläpätys tasaantui.

Vihdoin kävin selkäasioissa lääkärillä. Kesäkuinen muuttoapulaisuus ja erittäin typerä nostoasento juilivat sitä vieläkin. Heti eilen pääsin omalääkärin kotivastaanotolle kertomaan koko pitkän ja polveilevan selkätarinan, ja röntgenaikakin onnistui heti täksi aamuksi. Kyllä näiltä luonnistuu sairaanhoito, ainakin nopeasti. Ja halvalla, kun vain vilauttaa SIS-korttia. Maksoin kipulääkkeestä 1,6 euroa (piti kysyä hinta apteekin kassalla kaksi kertaa, luulin kuulleeni ensin väärin) ja röntgenistä 4,9 euroa. Ja olikin moderni sairaala, potilas sai röntgenkuvansa CD-levylle talletettuina. Ei ollenkaan enää niitä jättimäisiä mustia plakaatteja ja kuoria. Selvinnee sitten joskus, vaivaako potilasta hermojumi vai luulotauti.

Sitten olen puuhannut meille vauhdikkaan Suomen-reissun. On niin monta etappia, että tuntuu kuin olisi lähdössä maailmanympärimatkalle.

Sitten viimeisin tapahtumainkäänne. Menen syyskuuksi harjoittelemaan toimistotehtäviä siihen firmaan, jonka työväki on heitetty pellolle. En oikein tiedä, pitäisikö tästä olla iloinen vai ei. Palkkaa heillä ei ole tarjota, sanomattakin selvää. Jos jonkun mielestä on hyvä idea ottaa töihin frangelskaa änkyttävä epäsihteeri, niin sehän on kokeiltava sitten. Siellä siis joutuu puhumaan englantia, mon dieu. Englantini on näiden ranskankielisten vuosien aikana muuttunut frangelskaksi, ei yhden ihmisen aivot jaksa pyörittää kolmea kieltä samanaikaisesti. Bossi vaikuttaa kyllä muuten ihan selväjärkiseltä, osasi jostain syystä suomeakin ("Lapin kulta"). Työpaikka on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä, ei tarvitse ahtautua edes aamujuniin tai -ratikoihin.

Comme il ne se passe rien ici, j'énumère les non-évènements de la semaine : 1) je pensais avoir arnaqué un inconnu (histoire de boulot freelance), 2) je nous ai préparé des vacances en Finlande tourmentées comme un voyage autour du monde, 3) j'ai enfin consulté un médecin pour le dos qui me fait mal depuis juin et finalement, 4) j'ai décroché un stage dans l'administration pour le mois de septembre. Décrocher sonne toutefois un petit peu trop glorieux, j'étais sans doute la seule des trois interviewés qui a dit : "Non-payé ? Très bien !"

maanantai 10. elokuuta 2009

Mukamustikka

Odottelen täällä, josko aloitan toimistosihteeriharjoittelijana syksyllä. Hakijoita oli toki muitakin, joten jonkun täytyy päättää ensin, kuka otetaan. Puoti on vaikeuksissa, kriisi on vienyt sieltä melkein kaikki (!) työntekijät, ja ilmaista työvoimaa tarvitaan. Saa siihen mahdollisesti jonkun apurahan, ettei tarvitse lounastauolla kynsiä jyrsiä. Olin iloinen jo haastattelukutsusta. Pysyypähän muistissa, miten semmoisissa on hyvä käyttäytyä.

Ostin marketista puolen kilon ropposellisen belgialaisia läskejä pensasmustikoita. Yritin saada sellaista violetinsinistä mustikkarahkaa. Ei onnistunut, vaikka muusinuijalla muhensin marjat rikki. Maku niissä oli ihan hyvä, ei kylläkään mustikkainen vaan vaniljainen.

J'ai eu un interview pour un stage dans l'administration la semaine dernière, maintenant j'attends si je l'ai ou pas. Probablement pas, mais j'attends quand même. Les boulettes bleues, ce sont des myrtilles géantes belges qui goûtent la vanille et qui ne donnent pas de couleur bleu-mauve au dessert hypercalorique finlandais, le mustikkarahka.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Vat tö hanhenkaula

Tällä blogilla ei ole suuria lukijamääriä, muutama tyyppi päivässä saattaa eksyä paikalle. Jos joku tulee google-haun kautta sattumalta Saramiin, hakusanana on yleensä jotakin käsityöaiheista kuten vauvan kaulahuivi tai paksu lanka. Tänään tänne on joutunut useampi onneton hakusanalla hanhenkaula (sehän on sellainen outo äyriäinen). Onkohan käyttämäni träkkeri mennyt sekaisin vai onko Suomi-mediassa ollut hanhenkaula-aihe käsittelyssä? Outo juttu joka tapauksessa.

Normalement, il y a une dizaine de lecteurs, une vingtaine grand max, sur ce blog par jour. Un truc bizarre : aujourd'hui, plusieurs malheureux sont tombés dessus via google avec le mot de recherche hanhenkaula, ce qui veut dire pouce-pied (ou littéralement cou de l'oie). Passionnant...

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Reisu

Lennot on, auto on, Suomen-retki alkaa pikku hiljaa hahmottua. Näen turkulaisia unia ja mietin, miltä veljentytöt näyttävät vuoden tauon jälkeen. Äitillä saattaa olla pakastimessa mämmiä ja juhannusjuustoa, siitä ei koskaan tiedä.

On fera encore un voyage cet été, la liste de la famille et des amis, des lieux, des dégustations n'a pas de fin.