sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Nainen puukotti

 


En tee enää ikinä piparkakkutaloa Muumi-muoteilla, tuollaisen tötterön pystyttäminen tulikuumalla sokerilla on vaarallista touhua. Pystytys vei hermot ja toi pari pientä palovammantapaista, mutta ensiapuun jouduin lähtemään ihan toisen keittiöonnettomuuden jälkeen. Leikkasin leipäveitsellä viiden sentin pituisen välmin  käteen, kun piti sahata kivikovaa ruisleipää. Fläskin palat laastaroitiin ensin kotikonstein yöksi, lääkäri pisti aamulla yhden tikin pitimiksi. Enempää ei voinut laittaa, kun puukotuksesta oli kulunut jo muutama tunti. Hauskinta tässä on se, etten voi tiskata, pyykätä tai kokata ainakaan viikkoon.

Plus jamais de maison en speculoos version Moumine, trop dangereux les gros morceaux avec du sucre fondu brûlant. Plus jamais de dur pain de seigle après minuit en rentrant de Moeder : je me suis coupée le pouce, un point de suture, plein de sanglots.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulupaussi




Jutut vähissä näin loppuvuodesta. Aika vain edistää. Olihan meillä pikaisia vierailijoitakin viime viikolla, sudeettisavolaisia Puolasta. Katsoin meille jo lentoja vastavierailulle. Keväinen viikonloppu paikassa, jonka nimeä en osaa lausua, merkattakoon kalentereihin.



Byroo tyhjeni, minullakin loppuviikko lomaa. Jouluun olen valmistautunut niin, että olen istuttanut joulukuusen ruukkuun ja syönyt kaikki Suomesta saapuneet joulusuklaat pois kuleksimasta. Kiitän herkku- ja muista paketeista!



Tänä vuonna pääsen vähällä joulujuhlavalmisteluista, menemme anoppilaan viemisinä maustekakku ja piparitalo, kaikki muu tarjoillaan talon puolesta. Rattoisaa joulua itse kullekin!

C'ëst Nöël. On a le sapin, les petites lumières, les bougies, le vin chaud, les speculoos et par moments le chocolat (que je mange au fur et à mesure que les paquets sont livrés). Joyeuses fêtes !

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kyläläisen kanssa

Suomen-vieras, vanha ystävätär, palasi eilen Helsinkiin. Sää ei suosinut turistia, mutta muuten oli leppoisaa. Tuliaissäkistä paljastui muun muassa viisi pakettia torttutaikinaa. Lambicin maistelun lomassa kävimme art nouveau -arkkitehdin talossa, jonne en ollut koskaan saanut aikaiseksi omin voimin mennä. Seitsemän euroa ei ole paha hinta viimeistä piirua myöten loppuunlasketusta kokonaisuudesta jugend-kiekuroita.

Keskustan joulumarkkinoilla oli tuskallinen ryysis, meinasivat hehkuviinit ja kuumat rommit läikkyä sormille. Joulumarkkinoilla pitää käydä, perinteen mukaan pysähtyä jokaisella totikojulla ja syödä muovirasiassa tarjottavia höyryävän kuumia etanoita ja pottujuustoläskivuokaa tartifletteä. Nykyään voi kotimatkalla pysähtyä kakkos-Moederissa, joka avasi muutama viikko sitten keskustassa. Paikan sisustus on fiini sekoitus kiveä, tiiltä ja puuta, eikä toilettikaan vielä dunkkaa. Kuriositeettina laihojen pöytä: pultattu niin lähelle penkkiä, ettei väliin mahdu, vaikka olisi vain kohtalainen kaljamaha. Ei kakkos-Moederiin asioikseen kannata lähteä, mutta jos kulmilla muutenkin liikkuu, niin poiketa voi.






On est populaire cet hiver, avec notre dernière visiteuse du weekend du Saint-Nicolas, on est passé par la maison Horta (dingues, tous les détails) et le marché de Noël en ville. Tradition veut qu'on s'arrête à (presque) tous les kots de vins chaud et de rhum chaud, et qu'on déguste les esgargots et la tartiflette dans la foule. Désormais, on peut rentrer à la maison en passant par le deuxième Moeder Lambic sur la place Fontainas. Il est bien joli et ne pue pas les égouts, mais n'a rien à voir avec celui d'origine.