maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kessee päe

Muutama muisto menneeltä viikonlopulta, joka oli kevään kesäisin tähän asti. Terassilla istumista on suorastaan mahdotonta välttää, ja suosituimmille niistä turha punkea, paitsi jos käy tuuri ja joku punanaama antaa paikkansa.

Lauantai olisi ollut ihan täydellinen, jos olisin muistanut että kotikorttelissa pidetään brokanttipäivää. Illansuussa kun saavuimme paikalle, rojunkauppaajat keräilivät jo rojuläjiään pois. Ehdimme kuitenkin istahtaa katuravintolaan ja tilata grilliherkkuja, sardiineja, läskiä, jättikatkarapuja ja raikasta vinho verdeä.



Jos liikkuu tässä päässä Brysseliä kuun viimeisenä lauantai-iltana, kannattaa pistäytyä Belg'ArT Caféssa. Siellä kaikenkarvaiset artistit testaavat esityksiään yleisön edessä, lippu huokeat viisi euroa. Tarjolla tanssia, akrobatiaa, musiikkia, klovneja, tarinankerrontaa, vähän sitä sun tätä ja mitä milloinkin.


Un samedi estival à Saint-Gilles peut contenir:
-verres en terrasses,
-resto de rue portugais : sardines, gambas, lard grillés avec un bon vinho verde,
-une soirée de spectacles au Belg'ArT Café avec danse, musique, clown espagnole qui nous fait (déjà pour la deuxième fois) hurler de rire et
-un(s) dernier(s) verre(s) au Moeder.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Halutaan kotiin kokki (mieluiten Maxime)

Täällä on hauska tyyli piilottaa huippuherkullisia hienosteluravintoloita tiettömien teitten päähän pikkukyliin ja muihin outoihin paikkoihin. Viimelauantaisten ruokaorgioiden jälkeen voin suositella retkeä esimerkiksi Ardenneille Our-nimiseen kolkkaan ja La Table de Maxime -nimiseen ravintolaan. Annokset olivat pieniä, mutta ruokalajeja oli satamiljoonaa enkä ole monesti laittanut suuhuni niin makoisia ruoanpalasia. En tiedä, millä dopingilla tomaatti kokataan sellaiseen kuntoon, että maku valehtelematta räjähtää suussa. 

Perjantaina olimme kutsutut miehen kolleegan häihin. Baari oli auki ja suku jorasi. Loppuillan kohokohta oli kakkuesitys. En jaksanut ihmismuurin yli kuikkia, mitä kaikkea "kakkuun" kuului, mutta kauaskin näkyivät styroksista askarrellut linnantornit ja laakso. Kakkukokoelma loppui kesken, emme ehtineet maistaa.

Sunnuntaina hilluimme Ardenneilla (kutsun seutua vitsikkäästi vuoriksi, korkeanpaikankammoiselle menee ihan täydestä). Kiipesimme kukkulan seinämää näköalapaikalle, jalat löivät loukkua alas katsoessa. Grillikin lämpeni ensimmäisen kerran tänä keväänä. 




Un chouette petit weekend ardennais avec les Ixellois. On a mangé à La Table de Maxime au village d'Our. Je ne sais pas comment ils font pour qu'une demi tomate cerise ait le goût de trois cents tomates cerises. Une balade façon sport extrême sur les montagnes ardennaises et le premier barbecue du printemps faisaient partie du programme.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Maakuntamatkailua

Ajelimme lauantaina Namuriin, tarkoituksena oli kiipeillä Citadellessa ennen illan konserttia. Linnoitus jäi taas näkemättä, satoi. Namur on sympaattisen oloinen paikka, pieni ja virkeä. Kaupugissa taitaa olla keväthääbuumi, näimme ainakin neljä polttariporukkaa.

Retken varsinainen aihe oli Ranskan parhaan hönkäilijän Jean-Louis Murat'n konsertti. Tutustuin Murattiin jossain Rue du Midin levykaupassa melkein kymmenen vuotta sitten, pyysin myyjältä hyvää musiikkia ja sain käsiini Murattia. En tunne koko tuotantoa, levyjähän on tullut varmaan tuhat koko pitkän uran aikana.

Murat konsertoi Namurin teatterissa. Olipa samalla kaavalla rakennettu pytinki kuin Brysselin ooppera. Istuimme taas sopivasti yläorrella, josta näki hyvin lavalle. Muratti ei turhia venkoile, pääasia on musiikki. Erinomainen akustiikka, lisäpisteitä volyymeista, ei tarvinnut pidellä korvia. Tunsin biiseistä vain yhden, taisi soitella enimmäkseen uutta levyä.



On a encore raté la Citadelle de Namur à cause de la drache. Ca ne faisait tout de même pas mal de se contenter avec JL Murat au théatre de Namur. C'est le meilleur soupireur-souffleur français.