keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Vääränkokoinen ämmä

Meillä on vielä yksi pätkä lomaa tiedossa tälle vuodelle, Suomen reissu ja siellä kahdet kesähäät. Ensimmäiset niistä jo nyt lauantaina! Olin ajatellut laittaa juhliin sen Ikea-mekon, minkä ompelin huhtikuussa. Onhan se aika levoton mekko, mutta tykkään siitä silti. Paitsi etten nyt voikaan laittaa sitä. Kokeilin sitä viime viikolla, ja se oli vähän päässyt löystymään (on siitä juoksusta joku hyöty siis ollut). Se ei enää oikein istu, suorastaan lörpöttää. Pitäisi painaa kolme kiloa enemmän. No, kävin ostamassa pätkän taftikangasta viime viikolla Chien Vert -kangaskaupasta. Ajattelin, että jos ompelen samoilla kaavoilla uuden mekon, mutta niin, etten leikkaa niitä sentin saumanvaroja, niin uudesta mekosta tulee sopivampi. Tadaa:


Se onnistui ihan hyvin. Paitsi että se on liian pieni. En usko, että edes läskinpuristushousut auttavat asiaa, pitäisi vain painaa kolme kiloa vähemmän. Nyt olen vaatepulassa. Onko nyt keskiviikko? Mulla on yksi päivää aikaa löytää juhlavaate. Huomenna ohjelmassa siis tehoisku mekkokauppoihin. Vai voisikohan siitä isommasta mekosta vain ajella sivusaumat piukempaan?

On part en Finlande bientôt pour fêter deux mariages. Je me suis cousu aujourd'hui une robe en taffeta rouge pour les fêtes. Super bien réussie pour une fois, mais... trop petite pour moi. J'en ai fait une autre en coton en avril, mais celle-là est devenue trop grande... Apparemment, je dois m'habiller en sac en plastique.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Itsenäisyyspäivä ja fläshbäkki kanadalaisesta lankakaupasta

Viikonloppu se jatkuu vain. Tänään on belgialaisten itsenäisyyspäivä, kaupungilla ilotulitusta varmaankin ja muuta karnevaalimeininkiä, pitänee käydä vilkaisemassa. Kunhan ensin tarkastetaan aamu-uutisista, onko maan hallitus vielä kasassa vai ei. Piti mennä vapaapäivän kunniaksi käymään anoppilassakin, kun ei olla kokonaiseen kahteen viikkoon nähty, mutta ne ovatkin juuri keskipäivän aikaan tervehtimässä suvun uusinta tulokasta (miehen serkun vauva) sairaalassa.

Koko viikonlopun askartelin villatakin tekeleen kanssa. Keväällä Kanadasta ostin villalankoja naurettavan halvalla liikkeestä, jossa langat kelattiin asiakkaan toiveiden mukaan (mitä laatua, mitä väriä, kuinka monta säiettä, kuinka monta grammaa) siinä asiakkaan nenän edessä. Vaikea selittää, mutta ehkä tämä silloinen kuva valaisee asiaa:


Kaupassa oli metritolkulla lankakouruja, kaikkia mahdollisia värejä ja laatuja, joista oli tietenkin kamalan vaikea valita vain muutamaa sorttia.



Ostin muistaakseni nelisen kiloa lankaa jollain 35 eurolla. Voi olla, että muistelen väärin, mutta joka tapauksessa hinta oli ihan naurettava verrattuna täkäläisiin langanhintoihin. Nuo lankatötsät on käteviä, siihen mahtuu kerralla koko villanutun langat. Ainoa huono puoli tuosta kaupasta ostetuissa langoissa on, että ne eivät ole kierteellä niin kuin valmislangat. Siis ne lankasäikeet kulkevat rinnakkain, eivätkä toisiinsa kiertyneinä. Liekö niillä kanadalaisilla sitten joku oma tekniikka pitää lanka ojennuksessa, minulla tahtoo aina yksi tai kaksi säiettä lähteä edistämään, ja sitten sitä syheröä saa selvittää siihen saakka, että kappale on neulottu.


Ensimmäistä kertaa elämässäni neuloin koetilkun. En nyt tiedä, oliko siitä mitään hyötyä, kun en kuitenkaan osaa siitä sitten mitään johtopäätöksiä tehdä. Tilkun kooksi tuli 9 x 9 cm kymmensenttisen sijaan. Ratkaisin ongelman niin, että neuloin takin kokoa isomman ohjeella. Ei nuo kappaleet nyt ihan joka paikasta ole juuri sen pituisia kuin pitäisi, mutta ei voi mitään. No, koko viikonlopun neuloin nuttua ja eilen pääsin jo tähän vaiheeseen:

Tätäkään en koskaan ennen ole jaksanut harrastaa, sileyttämistä. Eipä se nyt jossain pienessä vauvannutussa niin väliksi olekaan. Nuppineulat loppuivat tietenkin kesken, toivon mukaan palaset asettuvat nyt edes sinne päin. En minä uskaltanut niitä edes kunnolla kastella, vaan lätkäisin kosteat pyyhkeet päälle yön ajaksi. Niin ja siis takki on ihan ohjeenmukaisesti tuollainen epäsymmetrinen! Tuolla yläreunassa oleva ohut suikale on toinen etukappale, kuvassa alin palanen on sitten sen kaveri. Kyllä siitä ihan hyvä tulee...

Je suis en train de me tricoter "un gilet asymétrique". J'espère seulement qu'il ne va pas finir trop asymétrique... La laine est canadienne, elle vient du magasin-paradis de chez vous (comme les trois premières photos). Et puis, il ne faut pas oublier la fête nationale belge ! On ne sait pas si on a toujours un gouvernement fonctionnel ou pas, mais en tout cas, c'est la fête aujourd'hui en ville.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Mikä sitä kanaa vaivasi?

Kävin juoksulla aamutuimaan, siis ennen kymmentä. Oli paljon muitakin juoksijoita, yksi vanhempi mies kipitti ihan kauheaa vauhtia, ylämäetkin veti niin kuin olisi moottorilla toiminut. Ja koiranulkoiluttajia oli myös paljon, yksi miniräksy kävi rähinöimään, en olisi saanut häntä ohittaa en sitten ollenkaan. Sanoin sille "painu helvettiin", taisi osata suomea. Liikunto virkistää, persuskin on kai vähän sulanut, vaa'an mukaan neljättä kiloa! Perjantainakin kelasin tunnin kuntopyörää, kun en tohtinut yksin illalla puistoon lähteä. Mies on ollut koko viikonlopun duunissa, siivoavat siellä porukalla jotakin kaapelisotkua aina pari kertaa vuodessa. Aamupäivälliseksi keittelin munia, ja mitä kummaa, yksi oli ihan pitkula?! Uskaltaako tuollaista edes syödä...


Un oeuf bien bizarre, non ? Celui qui est long et pointu. C'est un piège, je n'ose pas le manger ! Le barbu a travaillé tout le weekend, donc moi, je joue avec la nourriture.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Sehän on Lassi!

Aikaisempien entryjen Land Rover -mies on myös musamiehiä, jonka levyhyllystä löytyi reilun kymmenen vuoden takaista Jimi Tenoria. Arveli sitä tanskalaiseksi, mutta Tenorhan on Lassi Osmo Tapio Lehto Lahdesta. Musamies menee ensi kesänä naimisiin ja tuleva morsiokin oli sitä mieltä, että Tenorin sopii rytmittää hääjuhlan tanssi-iltaa. Ei hullumpi häävalssi... Tai häämarssi!





C'est un Finlandais, j'ai trouvé ça dans la collection de 33 tours des Dilbeekois qui vont se marier l'été prochain. Cela fera une belle marche nuptiale.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Urheilukulttuuria

Toinen onnistunut urheiluviikko takana. Kaikki viime viikon kolme lenkkiä käytiin juoksemassa yhessä, miehen kaljamaha sulaa paljon tehokkaampaa tahtia kuin minun kaljamaha. Mutta ei sen väliä, pääasia, että jotain jostain sulaa. Ollaan nyt parina viikonloppuna lähdetty tuota omaa lähilenkkipuistoa paremmille apajille, etelä-Brysselistä alkavaan Forêt de Soignes'iin. Metsä alkaa oikeastaan jo Bois de la Cambren puistosta ja leviää siitä sitten etelä-itäsuunnassa 5000 hehtaarin alueelle. Aika iso läntti pusikkoa miljoonakaupungin kylkeen (onko kaupunki miljoonakaupunki, jos siellä on 1 miljoonaa asukasta?). Alue kuuluu näköjään myös Natura 2000 -hankkeeseen. Metsässä risteilee reippailureittejä, siellä voi kävellä, juosta, pyöräillä, ratsastaa ja kai myös kalastaa. Toissaviikonloppuna siellä pomppi näkyvillä metsäkauriita ja kaneja.

Tänä lauantaina suunnattiin heti aamulla metsään. Vettä ei satanut aluksi ollenkaan, sitten ihan vähän, eikä sekään vähä metsän siimeksessä ehtinyt päälle asti. Kunnon suihku saatiin kuitenkin jossain vaiheessa. Yritin hölkkäillä miehen selän takana, sillä märkä t-paita paljasti vähän enemmän etumusta, kuin olin ajatellut nuorille sadetta pelkäämättömille lenkkeilijäkolleille näyttää. Juostiin kuitenkin tunti, jonka jälkeen mies huomasi, että oltiin vähän livetty aiotulta reitiltä. Loppujen lopuksi lenkistä tuli ihan oikea pitkä lenkki, 1 h 15 minuuttia juoksua ja melkein saman verran kävelyä. Kaloreitakin paloi melkein 1200, sehän on melkein 200 grammaa läskiä.

Viikonloppuna piti käydä vähän kyldyyririennoissakin, pohjois-Brysselissä oli jossain puistossa Brosella-ulkoilmafolkjatsi-ilmaisfestari, tarjolla olisi ollut suomalaistakin haitarivirtuoosia (Markku Lepistö & Co). Lauantaina ei joudettu paikalle, kun syötiin porukalla yhden kulinaristipariskunnan kokkaamia herkkuja ja sunnuntaina kehtuutti muuten vaan. Käytiin kuitenkin pitkästä aikaa elokuvissa, Vendômessa kannattaa käydä katsomassa Anne Lévy-Morellen dokumentti Manneken Pis : L'enfant qui pleut. Salissa oli meidän lisäksi vain kuusikymppisiä pariskuntia. Vinkeää Bryssel-aihetta molemmilla kotimaisilla (sekä ranskaksi että flaamiksi) ilman perinteistä kielitappeluasetelmaa. Dokumentissa Manneken Pis -pissipoikapatsas käy muun muassa psykoanalyysissa... Minua ainakin nauratti.


Quelques semaines réussies de jogging régulier, on se sent déjà un peu moins gros patapoufs. Samedi passé, on a sué dans la fôret de Soignes pendant presque 2 heures et demi, faute de mauvaise orientation de la part du barbu. La soirée de la photo, vous en avez déjà entendu parler, les gourmets d'Ixelles nous ont préparé une quinzaine de plats exquis.

torstai 10. heinäkuuta 2008

Seksiretiisi?


Kauheeta meininkiä on ollut täällä taas pari päivää. Siis olen vain kököttänyt kotona ja tehnyt säähavaintoja ikkunasta: tihkusade, sade, kaatosade. No, olen minä ruokakaupassa käynyt ja tuota uutta baaria koeajamassa lisää. Ja onhan sitä lenkkeiltykin, viime viikolta sykemittari antoi oikein pokaalin hikiliikunnasta. Läskitilanteesta sen verran, jos se nyt jotakuta kanssalaihkarilaista kiinnostaa, että pari kiloa näyttäisi lähteneen lätkimään. Parempi kai sekin kuin ei mitään.

Mutta siis tämän jutun juoni nyt piti olla se, kun minä yksi yö näin ranskankielistä unta. Yleensä kai näen kuitenkin ihan äidinkielisiä unia, ja vielä yleisemmin uneni ovat ehkä sellaista sanatonta kaahausta, siis sellaista aivan päätöntä aiheista ja paikoista toisiin siirtymistä, että herätessä hengästyttää. No nyt kuitenkin yksi yö näin sitä unta ranskaksi, koska heräsin tällaiseen iskulauseeseen "Tu es sexy comme un radis" eli "Olet seksikäs kuin retiisi". Ja se oli unessa siis kohteliaisuus. Kuvan otin Wikipediasta. Onko se seksikäzzz?


C'est quoi ce mois de juillet, on en a assez qu'il pleuve ! La photo ? Eh ben, l'histoire, c'est que normalement je regarde mes rêves avec une bande son en finnois, mais pour une fois cette semaine, je me suis réveillée avec le slogan "Tu es sexy comme un radis" qui tournait dans la tête. Je dois consulter un médecin ?

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Juhlasta juhlaan

Onko tätä odotettu vai onko tätä odotettu? Joskus pari vuotta sitten jo liikkui semmoinen huhu, että Café Belga -baarin omistaja aikoo avata samankaltaisen kuppilan tänne meille päin kaupunkia. Ajattelin, että mikä lie valheellinen juoru, eihän nyt tänne kukaan halua tuoda mitään kakkos-Belgaa. Tässä lähiympäristössä on muutama sellainen kulmakapakka, joissa voi iltakaljansa käydä nauttimassa, muttei sinne nyt muuten tule lähdettyä lehtiä lukemaan. Belga on yksi lempibaarejani Brysselissä, vaikka se onkin sellaisten kiireisten ja kauniiden "kaupunkilaisboheemien" kohtauspaikka ja välillä niin meluisa, ettei siellä voi keskustella huutamatta. Se on silti kiva paikka juoda iltapäiväkahvi, päivä- tai iltakalja, pastis, punaviini tai mojito.

No, pitkällisten ja salamyhkäisten remontointikuukausien jälkeen huhutussa katuristeyksessä komeilee nyt kakkos-Belga! Osuttiin vahingossa paikalle perjantai-iltana, baari ja sen piha olivat avajaisten kunniaksi aitoon belgatyyliin tupaten täynnä. Nähtäväksi jää miten tämä Bar du Matin (Aamubaari) ottaa paikkansa korttelissa. Minä ainakin aion kantaa sinne muutaman iltadrinkkieuron!



Launtaina puolestaan juhlittiin sen varsinaisen Belga-baarin kulmilla, kun Place Flagey vihittiin viimeinkin kaupunkilaisten käyttöön. Flagey-aukio on ollut enemmän tai vähemmän työmaana ainakin kaikki nämä muutamat vuodet, kun minä Brysseliä olen tuntenut. Aukion alle kaavailtiin jossain vaiheessa parkkihallia, mutta sen rakentaminen ei sitten jostain syystä onnistunut. Olisko siinä ollut jostain pohjavesijutusta kyse, en muista. Paikka palveli sitten maanpäällisenä parkkipaikkana jonkun hetken. Koko aukio on siis ollut yhtä suurta rakennustyömaata jo hyvän tovin, nyt ne ovat ilmeisesti saaneet hommat tehtyä, ja kaupunkilaisten pitäisi vihdoin päästä käyttämään tätä "ulkoilmaolohuonettaan". Kuviksi laitan pari heilahtanutta ilotulitusrakettia. Flagey-kortteli juhlii koko tämän viikon, viihdykkeinä on konsertteja, ulkoilmaelokuvia ja muuta sellaista häppeninkiä. Ei tämä ihan kuollut paikka ole edes kesälomasesongin aikana!



Vous ne savez pas quoi ?! Le Bar du Matin a ouvert ses portes ce weekend à la Place Albert. Il s'agit d'un véritable mini-Belga, en plus que c'est un peu moins cher. Qui a encore besoin de Schievelavabar ? La deuxième raison de fête de ce weekend, c'était l'inauguration de la Place Flagey (enfin!) : foule pas possible, fêtes, concerts, cinéma dehors, etc.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Verokarhun käpälä

Minähän en tunnetusti hoida mitään asioita ajoissa, niinpä paikallisen veroilmoituksenkin täyttö jäi viimeistä edeltävään päivään. Meidän fyysisten henkilöiden verolapun viimeinen jättöpäivä oli tänään. Eilen aamulla soittelin vielä neuvovaan puhelimeen, kun ei ihan kylmiltään auennut kaikki verolomakkeen kiemurat. Verokirjeen mukana tuli lähes 100-sivuinen täyttöopas, muttei sekään kaikkea tiennyt. Mies tietenkin teki oman ilmoituksensa jo ajat sitten suoraan netissä sirullisen henkilökorttinsa ja sirunlukijan kanssa. Minulla kun on vain sellainen ulkomaalaisen pahvinen henkilökortti, jouduin raaputtamaan viimevuotiset tulotietoni ihan kynällä paperiseen "verokarttaan".

Verotettava saa varsinaisen veroilmoituksen lisäksi sellaisen suttupaperi-ilmoituksen, johon ensin harjoitellaan verotietojen siirtämistä. Ensin siis täytetään veroilmoitus leikisti, sitten vasta oikeasti siihen varsinaiseen lappuun. Tämä on ihan ymmärrettävää, täyttövirheitä tulee varmasti, kun lapussa on pelkkiä numerokoodeja täydellisessä epäjärjestyksessä. Ideana on myös, että sitten kun varsinainen ilmoitus on täytetty ja toimitettu verotoimistoon, jää verotettavalle itselleen tiedot siitä, mitä on ilmoitukseen mennyt sotkemaan.

Minulla oli siihen lappuun siirrettävänä ehkä kokonaista viisi lukua, mutta silti jouduin konsultoimaan auttavaa veropuhelinta. Veronpalautusta odotellessa...


C'était le jour J de la déclaration d'impôts aujourd'hui, ma première version belge ! J'ai subi une bonne séance de gymnastique cérébrale avec cette fiche remplie de codes secrets. Partie gagnée après un petit coup de téléphone au hotline du fisc.