keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Pitikö mennä tombolaankin vielä?

Hyvien lupausten pitämättä jättäminen alkoi jo ennen kuin vuosi ehti vaihtua. Minun ei pitänyt katsoakaan lähibaareihin päin sunnuntaisen jälkeen, mutta houkutus kävi liian suureksi. Moeder Lambic -baari pitää joka vuoden lopuksi tombolan eli kaljavarastojen tyhjennys -teemaillan, jossa samalla arvotaan kaljanystäville palkintoja. Arpalipukkeet täytettiin sunnuntaisessa ikäkriisipalaverissa, ja eilen piti tietenkin käydä kuulemassa, suosiko arpaonni. Kun puolenyön jälkeen ehdittiin paikalle, palkinnot oli jo arvottu ja jaettu. Ensi vuonna parempi onni.

Meno baarissa (ja jalkakäytävällä sen edessä) oli kuin vappuna Suomessa. Kaikki pöydät oli kannettu ulos, pieni sisätila tursusi ihmisiä. Olut maksoi 1,5 euroa per muovikuppi, ja se tuntui olevan arvaamaton sekoitus kaikkia mahdollisia erikoisoluita. Tuollaisesta tuopin hinnasta jopa naispuolinen belgi menee sekaisin ja oksentaa majoneesipottunsa kadulle (kyllä täälläkin osataan).

Yritän tsempata itseni vielä tämän päivän juhlallisuuksiin. Ei näin vanha jaksa enää ulkoilla joka ilta. Kunhan vuosi vaihtuu, pysyn ihan mielelläni jonkun tovin villasukat jalassa kotona. Ensin käännetään kuitenkin vielä kalenterin sivu tammikuulle hyvässä seurassa.

Olkoon 2009 hyvä pätkä kaikille!

tiistai 30. joulukuuta 2008

J-363

Kauntdaun kolmeenkymppiin on alkanut. Yritin hoitaa ikäkriisiä sunnuntaina Verskyyrenissä ja Moederissa, huono(vointis)in tuloksin. Ei ole väliksi, vaikken voittaisikaan Moederin vuoden vaihteen kalja-arvontaa.

Je me suis rendue compte que je suis vieille. Crise totale. J'ai essayé la cure spéciale Moeder Lambic, pas d'effet espéré.

torstai 25. joulukuuta 2008

Joulujuttu

Kaikkien aikojen ensimmäinen itse kokattu jouluatria keitettiin ja paistettiin ilman, että mikään paloi pohjaan tai maistui väärältä. Onnistuin graavaamaan melkein puolitoista kiloa norjalaista lohta oikean makuiseksi, eikä kukaan edes saanut siitä vatsanväänteitä. Kaupan sedän täyttämä kalkkuna muhi meheväksi, miehen arvalla paistetut puolukkapäärynät osuivat lintupaistin kanssa makuhermoihin ja jouluhalkoakin lapioivat kaikki innolla suuhunsa. Lahjoja saatiin ja annettiin, meidän saaliiksi jäi muun muassa kirjoja, pelejä ja shampanjalaseja. Ja pallonmuotoinen palapeli.

Minä annoin neulomuksia. Viimeinen joululahjakaulahuiveista valmistui aattoyön aamuna kello kaksi. Neuloin miehen veljille illuusiohuivit, nuoremmalle Alien-mallin (Debbie Stollerin Stitch'n bitch -neulekirjasta) ja vanhemmalle Applen omenalogohuivin nettiohjeella. Huivien idea on, että kuvioita ei näe suoraan edestä katsomalla, vaan ne ilmestyvät näkyville, kun pintaa tarkastelee muista kulmista. Huhuu...

Omalle äidille lähti Suomeen vihreä paksu palmikkohuivi, johon varastin idean kaupan hyllyllä näkemästäni. Samalla mallilla valmistui harmaa huivi miehen isälle. Nyt saattaa kulua jokunen hetki, etten neulo ainuttakaan kaulahuivia.

Joulupäivä kuluu sutjakkaasti Sopranos-megaboksin kanssa. Rääppiäisissä syödään ainakin lohileipiä ja sienisalaattia. Jälkiruuaksi nyrsitään suklaarakeita romahtaneen piparitalon rakenteista.

A notre étonnement, on a bien réussi le premier repas de Noël chez nous, les beaux-parents ont apprécié aussi. De beaux cadeaux ont été reçus et offerts, entre autre un nombre impréssionnant d'écharpes (une nouvelle technique apprise : le tricot d'illusion Alien et Apple).

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Meillä haisee muta

Piti käydä ostamassa joulukuusi, se on jotenkin tärkeä rekvisiitta tällaiselle joulunlapselle. Ei ole kauhean ekologinen ostos täällä betonin ja kiven keskellä, mutta minkäs teet. Viime vuonna jo yritin olla ilman, mutta eihän siitä mitään tullut. Pakko on saada retuuttaa puolitoistametrinen neulaskasa olohuoneeseen, vaikka kuinka maailma siitä tuskin ainakaan pelastuu. Muistan, että viime vuonna kirpaisi maksaa kuusesta, joten se maksoi varmaankin aika paljon. Nyt kuusi lähti kymmenellä eurolla Verskyyren-baarin edustalta. Mistähän lie varastettu? Viimevuotinen oli naulattu kiinni kahteen ristiin lyötyyn lankunpalaan, tämänvuotinen törröttää mullassa sankossa (sen voi sitten joulun jälkeen käydä tökkäämässä miehen vanhempien pihamaalle). Sankosta leijailee mutavellin haju, kuusi on ainakin hyvin kasteltu... Toivottavasti siellä ei ole mitään eläinyhdyskuntaa valmiina mönkimään kookosmaton uumeniin yöhämärässä. Maassa maan tavalla, ripustin punaiset pallot kuuseen saman tien. Millimetrin mittaiseksi kuusenostajan puolustuksekseni voin kertoa, että ne on ostettu Les petits riens -kirpputoriparatiisista.

On a acheté un sapin parce que je ne sais pas vivre sans. Il est en pot et coûtait bizarrement seulement dix euros. Je sens que c'était de l'arnaque : ça sent la boue, c'est probablement rempli de petites bêtes malignes.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Loading joulu...

Eilen sain joulukortit postiin. Jouluvalo on ollut ikkunassa jo kokonaisen viikon. Pesin kaikki kolme keittiön ikkunaa sekä sisä- että ulkopuolelta valoa varten, vaikka rimpsusta riittää kynttilöitä vain yhteen puolikkaaseen ikkunaan. Jouluvalo on hyvä syy kuoria ikkunat likaviiruvuoresta kerran vuodessa.

Joululahjasouvi täkäläiselle perheelle on vielä käynnissä. Päätin neuloa lahjat tänä vuonna, miehen isälle ja veljille kekseliäästi kaulahuivit. Kolmesta huivista on valmiina melkein yksi. Anoppi saanee laukun. Neuloin laukun "kuoriosan" jo aikaa sitten. Etsin pitkään pyöreitä käsikahvoja ympäri kaupunkia, ennen kuin löysin ne sieltä mistä niitä olisi pitänyt ensimmäiseksi mennä etsimään, Veritas-ketjukaupasta. Laukun malli on omasta päästä, ja sen huomaa viimeistään, kun yrittää aukaista kassia. Käsikahvat pitää ohjata toisiaan kohti ja asettaa ne limittäin, jotta kassista pääsee penkomaan mitään. Kassin suuaukon olisi pitänyt olla ehkä avonaisempi sivusaumoista, jotta se aukeaisi jotenkin helpommin. Ei sitä nyt ihan mahdotonta ole avata, vaatii vain pientä harjoittelua. Tohtinen antaa sen lahjaksi, vaikkei se nyt ihan sellainen olekaan kuin toivoin. Laukun loppukokoaminen vaati aika paljon pähkäilyä. Päädyin ompelemaan vuorin kiinni neulokseen koneella, käsin harsiminen ei houkutellut. Käytännöllisyyden kannalta kassiin olisi tietenkin voinut ommella pienen taskun puhelimelle ja avaimille, mutta taskun puuttuminen nyt jäi tämän prototyypin virheeksi.


tiistai 16. joulukuuta 2008

Horror, bitte!

Luin eilen lehdestä, että Derrickin näyttelijä on kuollut. Sattumaa tahi ei, mutta katsoin viime viikolla useamman jakson tuota yltiökuvottavaa tv-sarjaa Belgian ranskankieliseltä ykköskanavalta. Katsoin jaksot inhon ja huvituksen vallassa, yhtä kaikki ruudun ääreen nauliutuneena. Ensinnäkin saksalaiset poliisisarjat genrenä on maailman hirvein genre, ja toiseksi dubbaus on käännöstekniikoista ylin inhokkini. Ehkä kaikki tämä hirveys yhdessä pakotti katsomaan jaksot. En suosittele muille kuin masokisteille.

Nytpä en voi rypeä inhossa Derrickinkään kanssa, sillä television digivastaanotto tökkii. Meillä on nyt kolmen vuoden tauon jälkeen taas toosassa kanavat, vaikkakin vain paikallisen "yleisradion" tarjonta: ranskankieliset la une, la deux ja la trois sekä hollanninkielinen een. Mikähän hemmetti siinäkin nyt mahtaa olla, että tuo hollanninkielinen näkyy aina ongelmitta, ei rätise eikä katkeile, mutta nämä ranskankieliset tökkivät ihan koko ajan. Nyt niitä ei ole muutamaan päivään voinut katsoa ollenkaan, kun ei ole signaalia. Kyllä vaan hollanninkielisiltä järjestyy signaali!

Tästäpä tuli mieleeni yksi juttu, jonka näin tv-uutisissa viime viikolla. Brysselin taksien habitus muuttuu Brysselin liikenneministerin toimesta ensi vuoden alusta. Muutos koskee taksien väritystä, yhdenmukaisemman ja näkyvämmän linjan nimissä takseista tulee keltamustia. Eikö joku ranskankielinen kadunmies kommentoinut taksien uutta ilmettä nenä nyrpyssä liian flaamilaiseksi (flaamilippu on keltamusta...). Kielikiemurointia täällä osataan harrastaa molemmissa leireissä. Televisiokanavien signaalien vahvuus tai taksien väritys nyt ei elämää ihan kauheasti onneksi hankaloita. Yksi ranskankielinen ystävä tuli juuri tuomituksi liikennerikkeestä hollanninkielisessä tuomioistuimessa (rike sattui Brysselin pohjoispuolella, kehätien tuntumassa, mutta flaamireviirillä). Hommaa hoitanut asianajaja piti parempana, ettei asianosainen tule itse paikalle tuomion käsittelyyn, sillä tankeroflaamin puhuminen ei hänen kokemuksensa mukaan olisi ainakaan voidellut konetta. Kaikki asiaa koskevat paperit kielipuoli tuomittu sai tietenkin vain hollanninkielisinä.

J'ai appris hier que l'acteur de Derrick est mort. Malgré que je hais cette série (et toutes les autres séries policières allemandes) et que je supporte très mal le doublage, j'en ai regardé (et souffert et rigolé en souffrant) quelques épisodes sur la une la semaine passée. Cette semaine, ce n'est plus possible, le signal de la télévision digitale est constamment coupé. Bizarrement, les néerlandophones s'en sortent mieux : leur een semble toujours fonctionner sans problèmes.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Pukit huonossa hapessa

Belgiassa kannetaan kuusi sisälle jo hyvissä ajoin ennen varsinaista jouluaattoa, nyt jo voi iltapimeällä vakoilla täydessä tällingissä olevia kuusia asuntojen ikkunoista. Joulukoristelun yleinen villitys ovat ainakin viime vuodet olleet parvekkeilla ja ikkunoissa roikkuvat joulupukit. Pukin kai pitäisi näyttää siltä, että se on lahjasäkki selässä tulossa yllätysvierailulle vähän niin kuin amerikkalaisten savupiipusta tupsahtava ukko. Minusta nuo hämähäkkimiespukit näyttävät lähinnä pelottavilta, en voi olla kutsumatta niitä hirtetyiksi pukeiksi, les Pères Noël pendus. Käytiin vähäisen sunnuntaikrapulan kunniaksi jalkaisin keskikaupungilla, matkalle osui kymmeniä pukkeja, ohessa muutama maistiaispala:







La spécialité décorative bruxelloise de Noël, les Pères Noël pendus. On a été faire un tour au centre ville à pied cet après-midi, pas besoin de chercher ces malheureux cousins du Spiderman sur les balcons et aux fenêtres !

torstai 11. joulukuuta 2008

Kerstfeest on kohta täällä

Piparkakut pois lukien täällä on jouluvalmistelut ihan puolitiessä. Kortteja en alkanut askarrella, kun viimevuotisista tuli vähän turhan "graafiset" (vihreä pala kartonkia, jolla pari punaista ympyrää). Ostin romukauppa-Hemasta paketin iloisen lapsellisia joulukortteja, mutta huomasin vasta kotona, että niissä lukee sisäpuolella tyhmästi Merry Christmas, olisi ollut edes Vrojlik kerstfeest. Nyt olisi korkea aika saada jouluvalorimpsu ikkunaan, ilta pimenee niin aikaisin, että niistä saattaisi saada kirkasvalohoitoa. Valo on vielä kenkälaatikossa komerossa, ensin pitäisi pestä ainakin yksi ikkunalasi, ainakin sisäpuolelta. Suomeen lähti vain pari neulottua pakettia. Kiva olisi tietysti ollut lähettää enemmänkin omaa disainia lahjaksi, mutta näinhän siinä käy, kun liian myöhään aloittaa. Uskallan vilauttaa viimeaikojen puuhia, asianosaiset tuskin osuvat tänne:

Les préparations de Noël sont encore à mi-chemin, la guirlande illuminée est toujours dans sa boîte à chaussures. Pour l'installer, il faut d'abord que quelqu'un lave les vitres. Les cadeaux tricotés sont quand-même déjà partis vers le nord.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Saramis pepparkakor

Nyt pitää panna rasti seinään, leivoin piparkakkuja. Ikinä en ole ennen taikinaa itse vääntänyt, kotona osallistuin talkoisiin lähinnä syömällä sitä. Äiti joutui varmaan triplaamaan taikinaohjeen, kun siitä yön aikana kuitenkin hävisi iso lohko jonnekin. Nyt sain viimeisimmältä Suomen-vieraalta tuliaisiksi tummaa siirappia. Mihin sitä nyt muuhun voi laittaa, kuin kaalikääryleisiin ja pipareihin... Taikinan veivaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa, kuin oletin. Tohdin jopa yhdistellä reseptin useammasta ohjeesta. Taikina maistui ihan oikeanlaiselta (ja sitä piti maistella paljon). Leipominen oli kivaa, ja kakkuset maistuvat paistuneinakin ihan siltä miltä pitääkin. Parasta on kuitenkin niiden haisu, taitaa leijailla ulkona asti.



Ce ne sont pas des spéculoos, mais des piparkakku, des biscuits de Noël épicés au gingembre, à la cannelle, au clou de girofle et à l'écorce d'orange amère. Je n'avais jamais fait la pâte à la main, mais comme on n'en trouve pas préfaite-surgelée ici, il fallait tenter le coup. Et ça a bien marché ! J'en referai sans doute, même que ce n'est pas tellement le produit final qui m'intéresse, mais la pâte crue (mmh...) et l'odeur de la cuisson.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Pyhä Nikke ja marsipaani

En joutanut eilen edes linnan juhlia vahtaamaan, kun pitää saada Suomeen lähtevät joulupukin neulomukset edes melkein valmiiksi viikonlopun aikana. Alkuviikosta on jo saatava paketit postiin, etteivät jää ikävästi matkan varrelle.

Tuo yläkuvan tyyppi on joulupukin esi-isä, katolisten oma lahjamaakari, Pyhä Nikke eli Saint Nicolas (Kuva). Se tuo lapsukaisille lahjoja 6. joulukuuta. Mies väittää, että sai lapsena enemmän lahjoja Niken päivänä kuin varsinaisena jouluna. Oli miten oli, tuota partajuippia on voinut viime aikoina nähdä joka paikassa ihan en personne. Toinen paikallinen joulunajan kummallisuus on syödä marsipaania paljaaltaan. Minun piti harjoitella useampi vuosi, mutta nyt sitä kuivakkaa taikinaa häviää minunkin suuhuni.

C'était la fête nationale finlandaise hier. J'ai raté la réception traditionnelle du président diffusée en direct même sur internet à cause du tricotage. La première photo sert de leçon de coutumes catholiques à mes compatriotes. Les saints, ça ne se pige pas au grand nord. Ni le massepain avalé telquel d'ailleurs, j'ai mis des années à piger son attirance.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Leffavinkki 1 & 2

Kävin vihdoin katsomassa tällä viikolla ranskalaisen Laurent Cantet'n koulukuvauksen Entre les murs. Filmi sai tämänvuotisen Kultaisen palmun ja viisi tähteä monelta kriitikolta. Tarinassa seurataan yhden lukuvuoden ajan yhtä resumaineessa olevan pariisilaisen yläasteen äidinkielenopetusta, luokkaa ja opettajaa. Reilu kaksituntinen sujahti äkkiä murrosikäisten suunsoittajien ja täysillä hommaansa tekevän opettajan kanssa. Kurinpito on pariisilaisessa koulussa omanlaistaan, luokan kovin kingi joutuu lopulta kesken tunnin rehtorin puhutteluun isoimmasta mahdollisesta tottelemattomuudesta, opettajan sinuttelusta. En tiedä, missä mittakaavassa filmiä näytetään Suomessa vai näytetäänkö ollenkaan, mutta jos näytetään niin kannattaa käydä katsomassa. Hyvää materiaalia ihan kaikille, erityisesti opettajille ja ranskan kielen taitoaan petraaville. Kuva

Kotona alkaa olla dvd-pula, kaikki on katsottu, parhaimmat useaan kertaan (vanhoja Äksfileitä voin katsoa uusiksi loputtomiin). Kaapin perältä löytyi kuitenkin kuin ihmeen kauppaa toinen Kultaisen palmun voittaja, pari vuotta sitten miehen joululahjaksi saama Emir Kusturican Underground vuodelta 1995. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi olen skipannut tämän filmin kokonaan. Ehkä se ei aikoinaan ennättänyt Iisalmen Kuvalippaaseen tai sitten vain nukuin onneni ohi.

Filmi oli pakko katsoa kahdessa osassa, sillä se on melkein kolmetuntinen (ensimmäinen versio yli viisituntinen...) ja suurimman osan aikaa niin absurdi, ettei sitä voi oikein unen rajamailla seurata. Elokuva kertoo hullujen ihmiskohtaloiden ohella Jugoslavian tarinaa toisesta maailmansodasta lähtien, koko filmi on yhtä absurdia karnevaalia ja sotaa. Musiikki on hypnoottista mustalaistorvisoitantaa, sellaista että tekee melkein mieli pistää elämä ranttaliksi saman tien ja alkaa kumota vodkalaseja krapulan uhallakin. Tarina on yhtäaikaa älytön, hauska ja traaginen, tapahtumat ovat täynnä symboliikkaa ja viittauksia. Mieleenpainuvin kohtaus on Jovanin häät, jossa nuori morsian liidätetään juhlapöytään ihmeellisellä kärryllä korkealla kepin nokassa... Elokuvan jälkeen katsottiin ohjaajan haastattelu vuodelta 2002. Kymmenisen minuuttia pinnisteltiin hiljaa sohvalla, mutta sitten purskahdettiin molemmat nauruun. Ei tajuttu oikein mitään tyypin ajatuksenjuoksusta. Lause saattoi alkaa ihan ymmärrettävänä, mutta haarautui sitten kahteenkymmeneen sivuhuomioon ja ajatuksiin, joista ainakaan minä en saanut sen paremmin kiinni. Eipä siinä, filmi on ylihyvä silti, ihan parhaimmistoa, etten sanoisi. Mitä siitä, jos ohjaajan suullinen ulosanti oli käsittämätöntä filmianalyysia. Kuva

Deux films à recommander, gagnants de la Palme d'or de 2008 et de 1995 : Entre les murs de Laurent Cantet et Underground de Emir Kusturica. Le premier au cinéma en ce moment, le deuxième caché dans notre placard DVD depuis deux ans. Entre les murs me fait heureuse de ne pas avoir choisi l'enseignement comme filière et Underground me donne envie de me saouler une fois pour de bon avec de la vodka (uuuhh, peut-être quand-même pas). Après le Kusturica, on a écouté ses avis à lui-même sur son film. Si le film est bien absurde, le discours du maître est franchement incompréhensible (amusant, mais incompréhensible).

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Koko iltapäivä Aamubaarissa

Istuin vahingossa monta tuntia Aamubaarissa (Bar du Matin) yhdellä bionaadilimpparilla. Askelsin baariin puolilta päivin läppärikassi selässä. Paikan wifi-yhteys toimii moitteettomasti, tarvitsee vain pyytää tarjoilijalta salasana kaljalasin alustaan. Verkkoon kytkeytyminen on ilmaista. Paikan pyöreät kaljalistalla päällystetyt pöydät ovat saaneet siirtyä mustien pulpettien tieltä, ja tupakkaakin siellä saa nykyään polttaa illalla. Savuttaa ei kuitenkaan onneksi saa edelleenkään päivällä, kukaanhan ei ole niin kova tupakansavufasisti kuin ex-tupakoitsija.

Alkaa näyttää siltä, että baari on tullut jäädäkseen Albert-kortteliin. Siellä viihtyvät niin vanhat papat kuin nuori nuoriso (lukioikäiset hipit) ja kaikki muut siltä väliltä. Nuoret perheet vauvoineen tuskin enää tupakansavuiseen alkuiltaan tulevat aperitiivejään juomaan, mutta päiväsaikaan heitäkin vielä näkee. Aamubaarissa tapahtuu usein näitä "onko kello jo kuusi" -päiväkahviepisodeja. No join nyt sentään yhden oluenkin, kirpeäntympeän Vedett Blanchen, ihan kokeilumielessä vain.

J'ai testé la connection wifi du Bar du Matin : ça marche bien et c'est gratuit. J'y suis allée aujourd'hui pour boire une Bionade du midi, mais suis restée des heures. Le temps y passe tout seul, la clientèle est bien variée, un chouette coin du quartier, vous allez voir. Le seul défaut, c'est leur nouvelle décision bizarre d'autoriser la cigarette dès 17 heures.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Vauvan kaulahuivi

Keskeneräisistä neulenytyistä valmistui jo yli viikko sitten vauvan kaulahuivi. Ohjeena käytin Myssystä sukkiin -neulekirjan Lapsen perinnehuivia, varmistin vain Drops Designin ohjeesta oikeat mitat vauvaversioon. Huivilla taitaa olla enemmän esteettistä kuin lämmityksellistä arvoa, ehkä neulon vielä samasta langasta jonkinlaisen kypärämyssykaulurin, joka suojaa paremmin talvipakkasilta. Kuvassa muuten se kauan kaivattu ranskalainen valurautapannu, ei kylläkään sellainen sukupolvia kestävä 150 euron arvoinen järkäle, vaan himpun verran huokeampi Ikea-versio.

C'est l'écharpe d'A dans presque toutes les couleurs possibles ! Je pourrais essayer également de tricoter une sorte de multi-vêtement-bonnet-protège-cou-gorge-style-il-fait-super-froid que j'ai porté quand j'étais petite.