Leffavinkki 1 & 2

Kävin vihdoin katsomassa tällä viikolla ranskalaisen Laurent Cantet'n koulukuvauksen Entre les murs. Filmi sai tämänvuotisen Kultaisen palmun ja viisi tähteä monelta kriitikolta. Tarinassa seurataan yhden lukuvuoden ajan yhtä resumaineessa olevan pariisilaisen yläasteen äidinkielenopetusta, luokkaa ja opettajaa. Reilu kaksituntinen sujahti äkkiä murrosikäisten suunsoittajien ja täysillä hommaansa tekevän opettajan kanssa. Kurinpito on pariisilaisessa koulussa omanlaistaan, luokan kovin kingi joutuu lopulta kesken tunnin rehtorin puhutteluun isoimmasta mahdollisesta tottelemattomuudesta, opettajan sinuttelusta. En tiedä, missä mittakaavassa filmiä näytetään Suomessa vai näytetäänkö ollenkaan, mutta jos näytetään niin kannattaa käydä katsomassa. Hyvää materiaalia ihan kaikille, erityisesti opettajille ja ranskan kielen taitoaan petraaville. Kuva

Kotona alkaa olla dvd-pula, kaikki on katsottu, parhaimmat useaan kertaan (vanhoja Äksfileitä voin katsoa uusiksi loputtomiin). Kaapin perältä löytyi kuitenkin kuin ihmeen kauppaa toinen Kultaisen palmun voittaja, pari vuotta sitten miehen joululahjaksi saama Emir Kusturican Underground vuodelta 1995. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi olen skipannut tämän filmin kokonaan. Ehkä se ei aikoinaan ennättänyt Iisalmen Kuvalippaaseen tai sitten vain nukuin onneni ohi.

Filmi oli pakko katsoa kahdessa osassa, sillä se on melkein kolmetuntinen (ensimmäinen versio yli viisituntinen...) ja suurimman osan aikaa niin absurdi, ettei sitä voi oikein unen rajamailla seurata. Elokuva kertoo hullujen ihmiskohtaloiden ohella Jugoslavian tarinaa toisesta maailmansodasta lähtien, koko filmi on yhtä absurdia karnevaalia ja sotaa. Musiikki on hypnoottista mustalaistorvisoitantaa, sellaista että tekee melkein mieli pistää elämä ranttaliksi saman tien ja alkaa kumota vodkalaseja krapulan uhallakin. Tarina on yhtäaikaa älytön, hauska ja traaginen, tapahtumat ovat täynnä symboliikkaa ja viittauksia. Mieleenpainuvin kohtaus on Jovanin häät, jossa nuori morsian liidätetään juhlapöytään ihmeellisellä kärryllä korkealla kepin nokassa... Elokuvan jälkeen katsottiin ohjaajan haastattelu vuodelta 2002. Kymmenisen minuuttia pinnisteltiin hiljaa sohvalla, mutta sitten purskahdettiin molemmat nauruun. Ei tajuttu oikein mitään tyypin ajatuksenjuoksusta. Lause saattoi alkaa ihan ymmärrettävänä, mutta haarautui sitten kahteenkymmeneen sivuhuomioon ja ajatuksiin, joista ainakaan minä en saanut sen paremmin kiinni. Eipä siinä, filmi on ylihyvä silti, ihan parhaimmistoa, etten sanoisi. Mitä siitä, jos ohjaajan suullinen ulosanti oli käsittämätöntä filmianalyysia. Kuva

Deux films à recommander, gagnants de la Palme d'or de 2008 et de 1995 : Entre les murs de Laurent Cantet et Underground de Emir Kusturica. Le premier au cinéma en ce moment, le deuxième caché dans notre placard DVD depuis deux ans. Entre les murs me fait heureuse de ne pas avoir choisi l'enseignement comme filière et Underground me donne envie de me saouler une fois pour de bon avec de la vodka (uuuhh, peut-être quand-même pas). Après le Kusturica, on a écouté ses avis à lui-même sur son film. Si le film est bien absurde, le discours du maître est franchement incompréhensible (amusant, mais incompréhensible).