Saramis pepparkakor

Nyt pitää panna rasti seinään, leivoin piparkakkuja. Ikinä en ole ennen taikinaa itse vääntänyt, kotona osallistuin talkoisiin lähinnä syömällä sitä. Äiti joutui varmaan triplaamaan taikinaohjeen, kun siitä yön aikana kuitenkin hävisi iso lohko jonnekin. Nyt sain viimeisimmältä Suomen-vieraalta tuliaisiksi tummaa siirappia. Mihin sitä nyt muuhun voi laittaa, kuin kaalikääryleisiin ja pipareihin... Taikinan veivaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa, kuin oletin. Tohdin jopa yhdistellä reseptin useammasta ohjeesta. Taikina maistui ihan oikeanlaiselta (ja sitä piti maistella paljon). Leipominen oli kivaa, ja kakkuset maistuvat paistuneinakin ihan siltä miltä pitääkin. Parasta on kuitenkin niiden haisu, taitaa leijailla ulkona asti.

Ce ne sont pas des spéculoos, mais des piparkakku, des biscuits de Noël épicés au gingembre, à la cannelle, au clou de girofle et à l'écorce d'orange amère. Je n'avais jamais fait la pâte à la main, mais comme on n'en trouve pas préfaite-surgelée ici, il fallait tenter le coup. Et ça a bien marché ! J'en referai sans doute, même que ce n'est pas tellement le produit final qui m'intéresse, mais la pâte crue (mmh...) et l'odeur de la cuisson.