Sieppari ratikassa

J. D. Salinger kuoli viime viikon keskiviikkona, kumma että uutinen hukkui. Taitaa olla hyvä hetki tutustua vuosia hyllyssä odottaneeseen Schroderuksen Sieppari-suomennokseen. Muutaman vuoden takainen idea oli lukea se putkeen Saarikosken suomennoksen kanssa, mutten enää löytänyt vanhaa mistään.

Olen ottanut tavaksi lukea työmatkoilla, tunti suuntaansa. Työmatkalukeminen on tehokasta, rästilukemisto vajuu eikä verenpaine kohise heti aamulla, kun ruuhkassa junnaamista tuskin huomaa. Yömyöhällä lukeminen tarkoittaa yleensä sitä, että luen samaa lausetta puoli vuotta. Viime aikoina olen kuljettanut matkoilla Antti Hyryn Uunia, japanilaisia sarjakuvia ja Marcel Pagnolin 30-luvulla kirjoittamia näytelmiä. Olen erittäin laiska lukemaan mitään alkukielellä, näytelmät ovat sopivan ilmavia, ja tällaiset komediat ketteriä lukea.

Kuva on Pyhän Gilleksen parhaasta kamerunilaisesta ravintolasta, jossa tarjoillaan niin isoja annoksia ettei kukaan koskaan ole saanut lautastaan siellä tyhjäksi ja Jupilerkin tarjotaan nostalgisista 0,75 litran pulloista.

Vingt sur vingt pour la cuisine camerounaise à Saint-Gilles, est-ce que quelqu'un a déjà fini son assiette au Vieux Mila ? Deuxième événement de la semaine passée : J. D. Salinger est mort. Temps de relire le Catcher in the Rye (en finnois, bien sûr, parce que je suis une paresseuse).