torstai 23. heinäkuuta 2009

Kesäpaita ja syystakki

Anopin toivepaita valmistui jo pari päivää sitten, kesäinen pusero kuusikymppiselle (olen lukenut liikaa Suurta Käsityölehteä). Ohje ei ollut siitä lehdestä kuitenkaan, vaan paikallisesta naisten viikkoaapisesta Femmes d'aujourd'hui, toukokuun lopun numerosta 21/2009. Ohje oli kerrankin selkeä, ei tarpeetonta hammastenkiristelyä kaiken maailman kommervenkkien kanssa. Sattui vielä niinkin hauskasti, että anopin ostama summanmutikkalanka oli omalla käsialallani juuri ohjeen mittakaavan mukaista, ja saatoin vain neuloa tohottaa suoraan ohjetta laskematta uusia silmukkamääriä. Virkistävää vaihtelua, kun homma sujuu suitsait. Itseni päällä kesäpusero näyttää pöljältä, mutta anoppi onkin ihan erimallinen.


Raivasin DVD-kaapin perältä kokonaisen pömpelin sinistä nimetöntä montrealilaista höhtyvälankaa. Seuraavaksi kutsuu kokeiluluontoinen villatakkiprojekti. Lanka on sellaista, ettei siitä mitkään pitsikuviot näy mihinkään (lanka on paksua, tummaa ja hahtuvaista). Pitkällisen mietinnän tuloksena ajattelin kokeilla jotain tuollaista piirroksen tapaista nuttua itselleni. En mene vannomaan, että se tälle syksylle ehtisi.

Un projet de tricot achevé, un autre commencé. Le pull d'été de la belle-mère vient de Femmes d'aujourd'hui du fin mai (numéro 21/2009), tandis que le projet gilet bleu (laine mystérieuse montréalaise) sort de ma tête.

2 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Ma en kesta. Miks jotkut osaa?! Saako sut adoptoida vaikka puoleksi vuodeksi tekemaan kaikkia ihania neuleita mulle? :D

Sarami kirjoitti...

Piilisiköhän tässä liikeidea;) No ei, olen vähän huono adoptioneuloja, kun inspiraation mukaan valmista saattaa tulla viikossa tai sitten vuodessa... Tuo takkiprojekti ainakin on niin hatarille kiville perustettu, että saattaa tulla aika huojuva talo (tai siis kummallinen takki).