Tahtoivat

Nyt on juhlittu ystäväpariskunta naimisiin. Perjantainen juhlapäivä oli maan tavan mukaan aika monivaiheinen. Hääkutsu oli oikeastaan viisi kutsua päivän eri vaiheisiin. Vaikka hommaan kuului monta siirtymistä paikasta toiseen, ei se missään vaiheessa tuntunut kiireiseltä tai rasittavalta. Sääennuste lupasi perjantaille sadetta ja salamoita, mutta päivä oli pääasiassa aurinkoinen ja lämmin.

Ohjelmaan kuului ensin pieni kokoontuminen morsiamen äidin kotona. Tämä oli tarkoitettu vain ihan lähimmille ihmisille, eikä oikeastaan ollut mikään virallinen osa juhlaa. Varsinaisesti päivä alkoi kyyhkyläisten kunnantalolta. Seremonia kesti noin 15 minuuttia, toimituksen piti kunnanhallituksen jäsen keltamusta nauha olallaan. Mies tuhisi vähän nenäänsä, olisihan Belgian viranomaisella pitänyt olla olkanauhassaan myös punainen raita. Toimitus tuntui olevan hauska, juhlapari sanoi oikeissa kohdissa ja, allekirjoitukset saatiin papereihin ja sormukset sormeen. Päivän toinen juhlanumero oli morsiamen äidin kotonaan tarjoamat parin tunnin samppanjat. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen illanviettopaikkaan. Iltapäivän kaksi viimeistä tuntia oli varattu vastaanotolle, johon oli kutsuttu morsiusparin vanhempien ystäviä ja muutenkin enemmän puolituttuja. Suuri tuttavien joukko sai samppanjansa ja pienet makupalansa, mutta ymmärsivät poistua paikalta siinä vaiheessa, kun oli hääillallisen aika. Ruokapöytään jäi reilu 40 juhlijaa, menyy oli suussasulava ja se kannettiin nenän alle. Juhlan viidenteen osioon eli joraukseen oli kutsuttu vielä joukko vanhoja ystäviä ja kylänmiehiä. Dj soitti ysärirytkettä ja jengi jaksoi heilua pitkälle aamuyöhön. Hyvät ja hyväntuuliset juhlat!

Oma juhlafiilis laski hetkellisesti himpun verran aamulla, kun kävin kampaajalla hakemassa juhlaa tukkaan. Olin ajatellut jonkinlaista puolivilliä kiharapehkoa, mutta sainkin hirveän vanhaintanssinutturan korkkiruuvikiharoineen. Tukka jäi sellaiseksi, siirsin vain pinnillä pahimmat koristekiharat niskaan.

Morsiuspari oli kaunis ja komea, kuten kuvasta voi vähän nähdä.

Les Dilbeekois se sont dit ja ! On a soigneusement fêté ça avec beaucoup de champagne. Pour le voyage de noces, ça ne sera pas les îles Canaries. Ces tourtereaux n'ont pas manqué d'imagination : ils partent en Islande !