keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Meri on monien koti


Pääsin vihdoin selaamaan lomakuvasaalista, kuvia oli vähäiset parisataa. Lätkäisen tähän nyt ensiksi sekalaisen joukkion kaikenlaisia merenasukkeja. Näistä olikin tällaiselle sisämaan kasvatille joka päivä jotakin ällisteltävää. Opin muun muassa, että eräätkin äyriäiset eivät suinkaan uiskentele vedessä sinne tänne, vaan kiinnittyvät kallioihin ja syövät mitä vesi "suuhun" huiluttaa. Tunsin itseni sellaiseksi Jamie Oliverin tenttaamaksi koululaiseksi, joka ei tunne purjosipulia, kun näin nämä:

Siinä on sinisimpukka kavereineen kasvamassa syötävänkokoisiksi. Etsimme ja keräsimme yhden aamupäivän simpukoita ja rantakotiloita, saaliista riitti aperitiiviksi asti neljälle. Varmasti oli tuoretta!


Seuraavassa kuvassa on otus, jonka nimi ranskaksi on muistaakseni bernique. Sillä on monta muutakin nimeä, kuten nyt vaikkapa kiinalainen hattu. Suomeksi en löytänyt sille mitään nimeä. Laskuveden ajaksi se liimautuu kallioon niin tiukkaan kiinni, että sen irrottamiseen tarvitaan jo hyvä puukko. Mahtaa olla mukava lölliä puoli päivää ylhäisessä yksinäisyydessä tuolla kuoren alla.

Seuraavaksi kuvassa koko reissun kirkkaasti oudoin uusi tuttavuus: pouce-pied. Tällekään en löytänyt suomenkielistä nimeä, lähimmäksi osuu toinen siimajalkainen äyriäinen, hanhenkaula. Erityisesti espanjalaiset himoitsevat näitä outoja äyriäisiä, joita Belle-Île tuottaa vientiin herkkusuille. Näyttivät kyllä sen verran kummallisilta, ettei edes meidän joukkueen kokeilunhaluisimmat tohtineet maistaa (havainnollisempi kuva täällä):

Vaikka pojat kävivätkin kalassa pari kertaa, ei saalista tullut. Kalakauppiaalta sai onneksi helposti iltaevääksi sardiineja ja doradeja. Viikon aikana syötiin varmaan yhtä paljon kalaa kuin normaalioloissa puolessa vuodessa. Erityissuosikkini itse-etsittyjen sinisimpukoiden jälkeen olivat keisarihummerit eli langustiinit:

On en a mangé des fruits de mer à Belle-Île. Les moules et les bigorneaux, on les a pechés à pied nous-même, et c'était délicieux ! Les berniques et les espèces de bizarries trop graves, les pouce-pieds, on n'y a pas goûté cette fois. Par contre, je pourrais facilement vivre que de langoustines.

2 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Oi oi!

Anonyymi kirjoitti...

Fruits de mer! Moules!
Miam!Encore:)