maanantai 17. marraskuuta 2008

Kippeet jalat

Oltiin lauantaina muuttamassa ystäviä upouuteen hollitalliakin suurempaan kotiinsa. Jalat on nyt kipeät koko pituudeltaan, reisiä ja pohkeita kramppaa, eikä niihin auta mikään venyttely. Kuuma suihkukin vaimentaa kipua vain kymmenminuuttisen verran. Jalat on ainakin yhtä paljon jumissa kuin kylmiltään puolijuostun melkein-puolimaratonin jälkeen. Käsivarretkin on ihan jumissa kaikesta kantamisesta. Huono on nuoren ihmisen kunto... Entinen asunto oli kolmannessa kerroksessa ja uudessa kodissakin portaita ihan tarpeeksi.

Kyllä niiden nyt passaa asua loppuelämänsä unelmiensa talossa. Talonrakennus kesti reilun vuoden, tuloksena moderni kivilaatikko, jolla on kokoa enemmän kuin laki sallii. Harmi, etten tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Olisin saanut hyviä tunnelmakuvia muuton tiimellyksestä. Ja belgialaisesta arkkitehtuurista. Talossa on kaiken kaikkiaan neljä kerrosta, rakennettu samalle tontille pariskunnan naisen lapsuudenkodin kanssa (tonttimaahan täällä on kortilla ja niin kallista, etteivät normaalit ihmiset voi sellaisesta edes haaveilla). Kerroksista kaksi on tämänhetkisiä asuinkerroksia. Alin kerros on kellari, jossa on autotalli- ja varastotilaa. Ylin kerros taasen on ullakkokerros, jossa on tilaa parille ylimääräiselle huoneelle, jos taloon ilmestyy lapsia enempi kuin yksi. Väliinjäävät kaksi kerrosta ovat asuinkerroksia, alakerrassa keittiö, olohuone ja ruokasali, yläkerrassa kaksi kamaria, työhuone ja puolen hehtaarin kokoinen kylpyhuone. Talo on arkkitehdin vartavasten suunnittelema, täynnä kaikenlaisia spesiaaliratkaisuja. Olohuoneen ja ruokasalin seinät esimerkiksi ovat paljolti ikkunaa, josta pääsee suoraan ulos laatikkopuutarhaan. Valoa ja avaruutta niillä varmasti saa, mutten voi olla (kateellisen panettelua!) ajattelematta, miten paljon niistä valskaa lämpöä harakoille. Jos minä rakentaisin talon, siihen tulisi oikea tulisija eikä mitään kaasulla toimivaa pömpeliä, johon saa tulen kaukosäätimellä (!?). Miksen mennyt ajoissa myymään näille huippuideaa saunasta? Sehän vasta olisi ollut spesiaalia! Kuva on salamyhkäinen talon seinä sen huhtikuisessa rakennusvaiheessa.

On a été déménager les Dilbeekois samedi. Mes jambes sont plus cassées qu'après les 20 km de Bruxelles. Leur nouvelle maison est immense et super belle. Style moderne à l'extérieur aussi bien qu'à l'intérieur. Grandes vitres, lignes graphiques, choix de matériaux luxueux. Le seul truc que j'aurais choisi différemment, c'est leur "feu ouvert" à gaz façon télécommande. La photo mystérieuse date d'avril, je n'avais malheureusement pas mon appareil photo avec samedi.

torstai 13. marraskuuta 2008

Ikkunakillit ja muut maukuvat

Kuljetan melkein aina kaupungilla liikkuessani kameranräpsyä mukana muun muassa ikkunakillien varalta. Eilen kun kävelin Flageyn paquebot'ta päin (entistä radiorakennusta kutsutaan matkustajalaivaksi, siltä se erehdyttävästi näyttää ainakin iltahämärässä), sain yhden uuden killin kokoelmaani. Salamavalon kanssa räiskiessäni pelotti, että hermostutan mahdolliset kissan isännät ikkunan takana.

Ikkunakilleillä on aina jotenkin naama nurinpäin. Asiaa ei varmaan ainakaan auta ikkunan takana maukuva tuntematon ämmä. Yritän saada niiden huomion suomalaiskissojen kielisellä "kis kis kis" -kutsulla, mutta näiden kissojen korvissa se tarkoittaa enempi "hus hus hus". Paikalliset kutsuvat kissojaan sellaisella pusutteluäänteellä, millä minä puhuisin ehkä hevoselle, jos jollekin pitäisi sillä puhua. Seuraavan kuvan kissan olen tavannut jollain Ixelles'in kadulla ammoin, sekin on aika surullisen oloinen:

Seuraava kissa on omilta kulmilta, ikkunapitsit samalla iskulla:

Keväisellä Kanadan reissullakin osui ikkunakissoja kohdalle. Molemmat ovat Québecin kaupungista, toinen niistä on maalattu talon seinään:


Kissoja on tietysti muuallakin kuin ikkunoissa. Maalaiskissat temppuilevat navetassa (musta kissa on jo siirtynyt paremmille temmellysmaille):

Sitten on tietenkin ne kissat, jotka oleskelevat isäntiensä ja emäntiensä kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Näistä olisi montakin esimerkkipaikkaa Brysselissä, mutta kuva vain yhdestä italialaisravintolasta ja sen vakioasiakkaasta:

En ole mikään koiranpelkääjä, mutten nyt varsinaisesti hihku ilosta, kun puistossa kohti juoksee kolme kuolaavaa rottweileria tai muuta liian innokkaan oloista koiraa. Kissathan eivät yleensä käyttäydy ollenkaan koiramaisesti, eivät juokse päälle tuhatta ja sataa, vaan paremminkin luikkivat puskiin toimittamaan omia bisneksiään. Kesäisellä autoreissulla törmäsin ihmeelliseen koirakissaan, joka oli sanalla sanoen pelottava. Se pyrki ihan lähelle ja maukui (melkein haukkui!) vaativasti ja näytti siltä, että ryöstää varmaan turistilta käsilaukun:

Tahtomattaan kissattoman on otettava kissakiksit sieltä, missä niitä vain on tarjolla:



Sokerina pohjalla kaikkien killien kuningas, maatiaispörhelö, joka karatessaan mobilisoi koko laajan ihailijakuntansa eräässä suomalaisessa kirkonkylässä:

Bon, j'ai peut-être une petite fièvre de chat... Celui de la première photo, je l'ai rencontré hier près de la place Flagey. Généralement, ils ont l'air de faire la tête ces chats des fenêtres, ou bien ils sont déprimés de ne pas pouvoir sortir (regardez-moi les numéros 2 et 3 !). Le 4 et le 5 viennent de la ville de Québec, le 5 n'est pas un vrai de chez le vrai. Sur le collage, ce sont les petits emmerdeurs d'étable finlandaise avec lesquels on a fait connaissance cet été (le noir a été par la suite mangé par un chien). Le 7 garde un resto italien à Bruxelles. Le 8 me faisait peur au sud de la France : il se comportait comme un chien menaçant. En fait, il était sûrement un chien méchant dans le corps d'un chat, il aboyait presque ! Les 9, 10 et 11 sont des substituts parsemés à travers Bruxelles pour les gens qui ne peuvent pas accueillir un chat chez eux (comme moi par exemple). Le dernier, c'est un personnage important de son village, le chat énorme de ma mère.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Turhuutta

Eilen oli työläisillä vapaapäivä, yleiseurooppalainen juhlapäivä ensimmäisen maailmansodan loppumisen kunniaksi, Armistice. Valtionvirkamiehet kuten esimerkiksi postilaiset pitivät siltaa eli lomailivat samaan syssyyn maanantainkin. Huomasin sen, kun raahauduin vauvansukkineni kolkuttelemaan lähimmän postitoimiston oven taakse turhaan. Turha on muutenkin päivän sana, olo on ihan vauhditon. Mies teki eilen hyvän työn ja ehdotti iltakävelyä. Käyskenneltiin reilu tunti pitkin poikin sellaisia katuja, minne ei useimmiten tie vie. Minulla on asennevamma, enkä osaa mennä puistoon liikkumaan muussa kuin hikilenkkitarkoituksessa. Otin kamerankin matkaan kävelylle, tarkoituksena oli kuvata keltaista ruskaa, joka sinnikkäästi jatkaa olemistaan, vaikka kova tuuli puhaltaakin. Puut unohtuivat, kuvassa matkan varrelle osunut Forest'n luostari (joka nykyään näyttää toimivan juhlamiljöönä). Näköjään puoli seutukuntaa myy kämppiään täälläpäin, kokonaisen talon saisi meluisan kadun varrelta 400 000 eurolla.

L'Armistice passée ultra tranquillement à la maison, je suis en manque terrible d'énergie. Le barbu m'a forcée hier à faire une balade, c'est moi qui l'ai forcé à la faire à travers Forest. Sur le chemin, l'Abbaye de Forest et les maisons à 400 000 euros.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Langanpätkistä beibeille

Ei mulla taaskaan mitään asiaa ole, esittelen vain näitä beibeneulomuksia. Pienet sukat ja lapaset syntyvät ihan suitsait, ja niihin saa kivasti uppoamaan kaikki lankakerän jämät. Isommat sukat neuloin ihan ohjeen mukaan suunnilleen oikean kokoisiksi leikki-ikäiselle, mutta nuo pikkuvauvan vermeet onkin vähän hankalampi juttu. Mistä minä tiedän, minkä kokoinen ja mallinen se nyt on se kaksikuisen jalka? Lapasistakin tuli entiedäminkäkokoiset, jospa ne nyrkissä pysyisivät. Lapasten malli on ihan oma. Hahaa, ovat varmaan suuaukosta liian kireät ja pussiosasta liian isot, neuloin muutaman sentin joustinta ja sitten käsiosaan korinpohjaa. Vauvan sukankin malli on oma, pari kertaa purin, kun näytti jotenkin oudolta. Lankojen laadusta ei ole tarkempia muistikuvia, vyötteet on tietenkin sotkeentuneet johonkin hyvään jemmaan.


Les petites chaussettes et les mouflettes roses sont pour A. C'est bien dur de viser la bonne taille sans une prototype à la portée de main. Si c'est trop petit/grand/serrant/lache/court/long, gardez les pour ses poupées !

perjantai 7. marraskuuta 2008

Waterworks

Brysselissä on suomalainen kulttuuribyroo, joka järjestää kaikenlaista Suomi-aiheista kulttuuriaktiviteettia. Eilen oli tarjolla oikein europarlamentin tiloissa elokuvanäytös, Klaus Härön Äideistä parhain -leffa. Sodan ja sotalasten historia on mielenkiintoista ja tärkeä tuon belgiaaninkin sitä vähän tuntea (tuo Kummelin video on vähän liian hauska opetusvideoksi). Silläkin uhalla, että elokuvaan piti mennä parlamentin metallinpaljastimen läpi ja että siellä oli iso joukko muita kuukasvoisia maanmiehiä, varasin meille penkit. Vähän kyllä ihmettelin, ettei senkokoisesta pytingistä löytynyt kunnon auditoriota tai mitäliesellaista salia, jossa on pehmeät penkit, iso kangas ja josta voi kunnolla sammuttaa valot. No eivät ne kovat penkit, pieni kangas ja valoisa sali nyt ollenkaan onnistuneet pilaamaan elokuvakokemusta. Se oli aivan yhtä vavisuttava kuin kolme vuotta sitten, kun näin sen Turun Juliassa. Onnistuin puremaan kieltä koko leffan ajan ja tirauttamaan vain pikkuisen silmäkulmaa kostuttavan kyyneleen aina siihen kauheankauniiseen hidastettuun loppukohtaukseen asti, jossa se uusi Ruotsin äiti juoksee sen mustassa autossa pois kuljetettavan suomalaisen sotaottopoikansa perään. Outo kokemus tuollainen joukkoitkeminen nimenomaan valoisassa salissa. Miehen tarkkailutyön mukaan ainakin kaikki naiset itkivät. Elokuvan jälkeen siellä olisi ollut tarjolla drinkki ja itse ohjaajakin oli paikalla, mutta minun oli pakko juosta suorinta tietä ulos ja kadulle, itkusta ei tahtonut tulla loppua millään (kyökkipsykologian mukaan siinä saattoi ulostautua jokunen työnhakuangstikyynel elokuvakyynelten seassa). Ei niin pitkää itkua, etteikö sitä Penafideliksen pihvi parantaisi.



On a été voir Äideistä parhain (Mother of Mine), un superbe film de Klaus Härö sur les 80000 enfants Finlandais envoyés en Suède pour échaper à la deuxième guerre mondiale. Le film est toujours aussi émouvant bien qu'il était projeté au Parlement européen dans un hall transformé ex tempore en salle de cinéma. Il y avait même un drink après la séance et le réalisateur en personne était là, mais je ne pouvais pas rester à cause des larmes qui ne finissaient pas. C'est bête, non ?! Un drink gratuit nomdidjou ! (La vidéo, c'est une autre vision sur ce qui se passait pendant la guerre...)

maanantai 3. marraskuuta 2008

Pupujussin sunnuntai

Jos Belgia jotain osaa, niin panna olutta. Oluita on enemmän kuin osaan laskea. En tunne oluiden koko karttaa tahi sukupuuta, mutta sen tiedän että Brysselin seudun ilmanalassa lisähiivatta valmistuu lambicia ja siitä taas sekoitellaan gueuzeja. Tätä peribelgialaista olutta taas käytetään monissa peribelgialaisissa ruokaresepteissä. Yrittänyttä ei laiteta, tohdin tarttua eilen yhteen perinteisimmistä:

Gueuze-oluessa muhivaa jänistä ja luumuja. Maistuisko varmaan teillekin? Kaikkien keittiötaiteen sääntöjen vastaisesti haudutimme padan Hackmannissa. Pitäisi vihdoinkin sijoittaa sellaiseen oikeaan ranskalaiseen cocotteen, valurautakattilaan. Keitos hautui melkein pari tuntia pienellä tulella, eikä edes tarttunut kattilan pohjaan. Olut ja luumut maustavat padan erityisen maistuvaksi, täydellistä syksykylmänruokaa. Kattilaan sipulia, salottisipulia, luumuja, jänis, keittolientä, olutta, suolaa ja pippuria, reseptin onnistumisen avainsana lienee pitkä haudutusaika.

La bière, elle finit aussi dans les casseroles ici ! On a réussi un lapin à la gueuze et aux pruneaux même sans le Creuset. C'est un plat parfait pour un soir froid pluvieux d'automne.

torstai 30. lokakuuta 2008

Sukat to go

Istuin muutaman iltatunnin sohvalla ja huudatin randomsoitolla antiikkista Ipodiani. Musahetken sivutuotteena syntyi pikasukat sukulaisplikalle. Toivottavasti tuli sopivan kokoiset. Lanka on samaista Novitan Poppia, mistä riehuneuloin tuon edellisen postauksen takinkin. Pop on niin paksua, että sukkaan riitti naurettavat kahdeksan silmukkaa per puikko. Mitähän seuraavaksi?



Je n'ai pas chronométré, mais ces chaussettes sont nées ce soir en un clin d'oeuil ou presque.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Paksu lanka, paksut puikot -takki

Nyt keksin, miten Picasalla tehdään oikea kuvakollaashshshi. Monta kertaa olen yrittänyt, mutta eihän se onnistu, jos jääräpäisesti painelee sitä kollaasi-nappia, ennen kuin on valinnut ne kollaasiin tulevat kuvat...

Kuvissa nopeasti neulottu paksu takki. Ohjeen otin Drops Design -sivuilta. Oman takkini neuloin Novitan Pop-langasta. Sitä meni noin 900 grammaa ohjeen 1300 gramman sijasta. Langat ostin kesällä Ylivieskan ostosparatiisista eurolla per 100 gramman kerä. Loppujen lopuksi napit (6 x 2 euroa) maksoivat enemmän, kuin takin langat. Kokonaishinta 21 euroa ei nyt joka tapauksessa päätä huimaa. Tuo Pop-lanka vain taitaa olla enempi jotakin pipolankaa, kauhean hahtuvaista. Kerissä oli aika monta solmuakin. Langan ainoa hyvä puoli oli sen paksuus, kasin puikoilla takin neulomiseen meni neljä päivää. Huomattavasti useampi päivä meni, että sain aikaiseksi taivaltaa nappikauppaan. Takki on tuollainen mukava rötkylä, ainut huono puoli on, ettei siinä ole taskuja.

Enfin j'ai compris comment faire des collages ! Une laine épaisse avec de grosses aiguilles : ce manteau était vite tricoté. Les boutons coutaient plus que toute la laine utilisée, mais le prix total de 21 euros reste toutefois bien bas. L'hiver n'a plus qu'à venir.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Onnea, Soihtu!

Menin taas eilen asiaa paremmin ajattelematta sotkemaan tätä maailman parasta pannukakkua. Se on niin rasvaista, että kestouunipeltipaperit pitää pestä noin seitsemän kertaa kiehuvalla vedellä, ennen kuin kaikki rasva irtoaa niistä. Jo pelkkä pannukakun ajatteleminen lihottaa. Rangaistukseksi aion tänään kävellä kaupungille ja takaisin 10 kilometriä. Otsikko viittaa isoveljeen, josta tuli eilen oikia polliitikko, onnea!

On devient énorme en mangeant ce pancake de l'enfer. Il n'y a pas moyen de cuisiner quelque chose de plus gras ou sucré. Pour consommer toute l'énergie dévorée, il faut marcher trois ans de suite sans pauses (je n'exagère jamais). En plus de grossir hier, je suis devenue la petite soeur d'un conseiller municipal !

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Talvisunnuntai

Anoppi herätti aamuisella puhelinsoitollaan, mutta eipä edes haitannut. Päivä on jo pelastettu, kun siihen on joku ylempi eksekutiivi laittanut ylimääräisen tunnin päälle. Aloitin ensimmäisen talvisunnuntain piripintaan keitetyllä kahvipannulla. Määrä korvaa tässäkin asiassa laadun. Anoppi se siellä varmisteli ensiviikkoisen Halloween-illallisen ajankohtaa. Se tykkää erityisen paljon kaikista mahdollisista teemajuhlista (ja teemajuhlakattauksesta ja teemajuhlaserveteistä ja...). Eipä siinä, kivahan se on mennä valmiiseen (teeman mukaan katettuun) juhlapöytään, kun omalla vastuulla on vain hörppiä aperitiivia ja purra tsakuskeja (niin kuin alkupaloja täällä kutsutaan).

Halloween on muuten ujuttautunut lähinnä kauppamiesten Belgiaan. Näin viikkoa ennen varsinaista juhlaa sitä ei voi olla huomaamatta supermarketeissa, suklaakaupoissa ja ainakin yhdessä opiskelijabaarissa (oranssi tyllirimpsu kaljamenyyn päällä).

C'est Halloween qui s'approche même ici. En plus des supermarchés et des chocolatiers, c'est l'Atelier qui s'en rend compte (la décoration ambitieuse sur leur fameux menu). Nous, on va sans doute le célébrer un peu la semaine prochaine en forme de repas à thème avec la famille barbutienne.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Bravo Yle!

Kyllä internetti on (ulkosuomalaisen) ihmisen paras ystävä! Muuta ei voi sanoa, kun tonkii vähän Ylen Elävää arkistoa. Vietin juuri hupaisia hetkiä ohjelmanpätkien kanssa. Kuka voi vastustaa vaikkapa Metsoloita? Pätkiä katsellessa tulee mieleen monta muutakin 90-luvun suosikkisarjaa, joita olisi kiva nähdä uudelleen. Harmi vain, että esimerkiksi Puhtaat valkeat lakanat taisi olla Maikkarin tuotantoa.

Kuuntelin myös melkein tunnin pituisen Sofi Oksasen haastattelun uudesta Puhdistus-romaanista. Olen ihan viiliksissä, kirja on ihan pakko saada lukuun (laitoin jo joulupukille toivomuksen). Kannattaa käydä kuuntelemassa tuo haastattelu, jos on yhtään aikaa. Viron historia alkoi kummasti kiinnostaa.

J'ai fouillé les archives de YLE, la RTBF version finlandaise. Quelle bonne idée d'offrir des passages des séries télévisées de mon enfance, quelle nostalgie insupportable pour une expatriée. Le nom de Sofi Oksanen ne vous dit sûrement rien du tout, c'est une écrivaine finno-estonienne qui a l'air d'avoir quelques neurones de plus qu'un average Joe. Malheureusement, elle n'est pas encore traduite en français. Quelle histoire intéressante a vécu ce tout petit pays riquiqui de l'Estonie.

tiistai 21. lokakuuta 2008

En äänestänyt edes Aku Ankkaa

Laiminlöin äänestysoikeuttani Suomen kunnallisvaaleissa. Suurlähetystön ennakkoäänestys oli näköjään viime viikon keskiviikosta lauantaihin. Kyllä minä tiesin, että se viime viikolla alkoi, mutta en jotenkin tullut kunnolla tarkastaneeksi, mihin saakka siellä nyt uurnia pidetään pystyssä. No, alun pitäen olin siinä uskossa, etten enää saa äänestää koko kunnallisvaaleissa, kun en kerta ole kirjoillakaan missään suomalaisessa kunnassa. Äänestyslappu kuitenkin tuli, ja soitto maistraattiin kertoi kappas vaan, että minähän olen ilmoittanut viimeiseen kotikuntaani olevani ulkomailla vain toisella jalalla. Mulla taitaa olla reikiä päässä.

Vietin päivän remonttireiskojen kanssa, huudatin niille vähän Tuomari Nurmiota ja Alankoa. Ne pakkeloivat ja maalasivat vessan ja suihkukopin seiniä koko aamupäivän. Vielä tässä odottelen, että jompikumpi niistä tulee illan päälle laittamaan kattolamput ja valokatkaisimet paikoilleen. Huvittaa, kun ne ovat ihan ylenmääräisen ystävällisiä ja kutsuvat kotihengetärtä madameksi: "Madame, voinko ottaa imurinne ja imuroida roskat lattialta?" tai "Madame, voinko pestä maalauskipon lavuaarissanne?" No, totta maar!

Työnhakuakin on tullut harrasteltua, on on!


J'ai raté les élections communales en Finlande. Pas grave, de toute façon, je pensais que je n'y avais plus le droit puisque je n'y habite plus. En fait, j'avais oublié de leur déclarer que j'étais partie disons un peu définitivement (ça ne veut pas dire autre chose que pour plus d'un an). Deux fois pas grave, ce n'est même pas un devoir obligatoire du citoyen comme c'est en Belgique. La deuxième partie de l'histoire: ça m'amuse énormément d'être appelée "Madame" par les gars qui viennent peindre la salle de bain (un conflit linguistique-bonnes-moeurs-français-finnois). Et finalement, j'envoie mon cv aux quatre vents, si si !

maanantai 20. lokakuuta 2008

Funk you!

Arkeen pitäisi palata. Onneksi voi sentään muistella lauantaista musasettiä, ilmaista huvia keskikaupungilla. Mentiin ihan arpapelillä katsomaan KMG's-funkbändiä savuiseen livemusabaariin. Bändi saattaa olla suomalaisillekin tuttu Helsingin euroviisuista. Solisti vain oli vaihtunut laihaan taidekoulupojan näköiseen hyppyheikkiin, jonka lavaliikehdintä oli todellinen silmämagneetti.

Samedi, on a été voir au hasard les KMG's au centre ville : du funk qui arrive à faire danser même les individus les plus anti-danse possible.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Bryssel jalkaisin

Sain eilen oikein mieluisan vieraan viikonlopuksi Suomen Vantaalta. Heti tänään otettiin kaupunki haltuun jalkapatikassa. Keskustaan käveltiin Marolles'in korttelien läpi. Ehdittiin ihan hyvin ihmetellä joka-aamuista Jeu de ballen antiikkirojutoria, jossa on vanhojen huonekalujen lisäksi myytävänä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, vaatteita, leluja, astioita, kirjoja ja vaikka kaunis nokialainen kännykkäkokoelma... Paikka on katukirppisten kiertäjän taivas. Muutama kirkkokin osui matkalle, niissä ei monestikaan tule käytyä sisällä asti. El Mettekossa nautitun soppalounaan jälkeen halusin viedä vieraan kaffelle La Mort Subite -kuppilaan. Miten se olikin vaihtanut paikkaa sitten viime kerran? Siis ei ollut tietenkään muuttanut mihinkään, mutta oma maindmäppini kahvilan sijainnista osoittautui hyvinkin reikäiseksi: "Siinä se on jossain keskusrautatieaseman kulmilla, jos ei tuon kulman takana, niin tuon seuraavan..."


Une copine du nord est venue nous visiter hier, je lui ai déjà fait découvrir plein de trucs brusseleers. Les frites, elle n'aime pas, mais le chocolat, ça marche. Le marché de la Place de jeu de balle est toujours aussi chouette (les gsm indésirés sur la photo) et assez facile à trouver (vous connaissez peut-être mon sens de l'orientation). La Mort Subite d'ailleurs s'est bien cachée au plein centre ville, comment ai-je pu mettre 30 minutes pour la trouver ?

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Lautaskauppa

Mies ostelee Ebaysta silloin tällöin kaikenlaista tietoteknistä tilpehööriä, muun muassa pelejä ja muuta sellaista, mistä en mitään ymmärrä. Paketteja tulee kaikkialta maailmasta, tänäänkin joku Dreamcast-peli Japanista asti. Ollaan myös itse myyty nurkista paljon rojua pienellä hinnalla. Käyttämättömänä tien tukkeena kaksi vuotta rojottanut työtuoli lähti uuteen kotiin samalla hinnalla, millä olin sen aikoinaan Ikeasta ostanut (samainen jakkara on edelleen niillä katalogissa, mutta hinta on kaksinkertaistunut sitten kevään 2006).

Ensimmäinen oma Ebay-ostokseni saapui tänään. Ostin saksalaiselta Rolfilta Arabian vuosilautasen (1978) hintaan 10 euroa. Se on ihan edullinen hinta tuosta lautasesta, ainakin pienen nettikierroksen perusteella. Minä kokematon kaupantekijä en hoksannut kuitenkaan tarkastaa, mitä kuljetusyhtiötä Rolf käyttää. Tavallinen posti ei Rolfille kelvannut, vaan hän halusi käyttää kallista kuljetuspuljua hintaan 18 euroa. Siis lautasen hinnaksi tulikin 28 euroa kympin sijaan. Voittoa tuskin siis käteen jäisi, jos haluaisin myydä lautasen eteenpäin. Mutta minäpä en halua, laitan sen näytille, kunhan paikan keksin. Siinä Lemminkäinen on hirvimetsällä.


C'est mon premier achat sur Ebay : une assiette de collection de l'année 1978 de chez Arabia. Je me suis légèrement gourée sur le prix. Je pensais faire une bonne affaire avec le prix de 10 euros (le prix revient à une trentaine d'euros en Finlande), mais Rolf, le vendeur allemand, n'utilise que DHL pour l'envoie, et finalement j'ai payé 28 euros pour ce bonhomme de Lemminkäinen qui chasse les orignaux sur l'image.