Reissusta kotiuduttiin jo keskiviikkona, mutta vieläkin on pää ihan pyörällä. Menomatkan jetlag oli ihan lasten leikkiä tähän kotiinpaluun aikahässäkkään verrattuna. Olen valvonut yöt ja nukkunut päivät, ja viime yönä sain vielä kuumetaudin kaupan päälle. Olisi ollut kaikkea kivaa sunnuntaisuunnitelmaa luvassa, kuten Ucclen katukirppis ja anoppilan ulkoilmagrillaus, mutta mönkään meni.
Josko vähän sitä Kanadaa vielä. Loppulomaan kuului yön yli retki Quebecin kaupunkiin (sijainti Montréalista noin kolme tuntia bussilla koilliseen Saint Laurent -jokea myötäillen). Kaupunki juhlii tänä vuonna 400-vuotissynttäreitään. Quebecin vanhakaupunki on Amerikan mittakaavassa aika ainutlaatuinen, amerikkalaiset turistit kulkevat pienillä mukulakivikaduilla suut auki töllistellen, miljöö on niin vanhaeurooppalainen, ettei heti uskoisi olevansa uudella mantereella. Sää suosi, ilma oli kirkas, vaikkakaan ei kauhean lämmin. Syötiin herkkuja (suosittelen Lapin sauté -ravintelin maistiaislautasta, mmmh...), käytiin parissa museossa ja käyskenneltiin vanhassa kaupungissa. Quebeciläistä asuintaloarkkitehtuuria ja lounassnäksiä (lohipiirakka):



Reissun toinen irtiotto oli viime viikonlopun Laurentia-matka, jonne saatiin myös isäntäpari mukaan. Vuokrattiin auto ja kaahattiin pari tuntia Montréalista länteen. Laurentia-vuoriston (les Laurentides) alue on supersuosittua talvilomaseutua, pieniä hiihtokeskuksia taitaa siellä olla enemmänkin. Taisipa siellä vielä viime viikonloppuna olla rinteetkin auki. Vuokrattiin Mont Tremblant -kylästä viikonlopuksi "mökki", joka oli kyllä ennemmin omakotitalo, kalustukseen kuului muun muassa kaukosäätimellä toimiva valetakka. Me ei hiihdetty, eikä edes lumikävelty, vaan patikoitiin muutama tunti Mont Tremblant -luonnonpuistossa. Homma oli hyvinkin fyysistä, sillä lumi oli reitillä jo sulanut siihen malliin, että puolikahlaukseksi meni. Varsinaiset patikointireitit oli vielä kiinni, ei edes lumikengillä olisi kannattanut niille lähteä. Miksiköhän muuten Suomessa ei harrasteta lumikävelyä? Luonnonpuistomaisemissa iski useampi déjà vu -tuntemus: järviä siellä on paljon, sinistä taivasta, havupuita ja karhujakin kokonaista 400 yksilöä...


Loppuloma sitten imeskeltiin taas Montréalin kaupunkiviboja, pisteeksi iin päälle loppupäiviksi saatiin vielä hellettä. Loman alussa satoi jopa lunta kerran, vettäkin vihmoi ja ilma oli vilpoisa. Lopuksi sitten saatiin todistaa montréalilaisten kesägarderoobit, sandaaleja, t-paitoja, shortseja. Terassit tietenkin tupaten täynnä, lisänä Montréalin NHL-voittopelit ja karnevaalitunnelma. Loppuun vielä vaateteemaa. Ensimmäisessä kuvassa paikallinen talvivaatetuuletus ja toisessa kuvassa viimeisenä yönä valmistunut vauvannuttu (Suuri Käsityölehti, 5/2006). Smokkineuloksen kekkaaminen oli monen yrityksen ja erehdyksen tie, mutta onnistuihan se lopulta:
