Pullaa ja lohta

Alkuviikosta junnasin gradunkorjausurakan kanssa niin, että vasta torstaina huomasin, että eihän tässä tietokoneessa ole edes Wordia. Mies tätä aina purkaa ja nikkaroi ja oli viimeisimmän uudelleenkasauksen yhteydessä jättänyt Wordin asentamatta. Minun piti sitten äkkiä keksiä sijaistoimintaa ja epähuomiossa aloin tehdä pullataikinaa. Tämä ei ehkä kaikille ole sellainen saavutus kuin minulle, mutta minusta pulla- ja sämpylätaikinoiden tekeminen on kauhean hankalaa ja väsyttävän monivaiheista.

Näiden kanssa nyt sitten tietenkin kävi niin, että yksi ei riittänyt, eikä vielä kaksikaan (uunituoreena söin neljä, eilen viisi ja tänäänkin jo yhden, röyh). Mutta eipä jaksa edes harmittaa. Sitä paitsi niitä oli ihan pakko syödä senkin takia, että pakastuspussit oli loppu. Eihän niitä nyt kuivumaankaan voi jättää!

Pullaenergian voimalla kävin eilen korjausten kimppuun, ja jopa onkin rasittavaa hommaa. Jo ihan tuo kielen viilaus proffan ohjeitten mukaan on aikaavievää, mutta lisäksi se on ikävä kyllä koristellut tekstiä isoilla ja pienillä kysymysmerkeillä kohdissa, missä se ei jostain syystä seuraa ajatuksenkulkuani. Ja kun niitä kysymysmerkkejä on joissain aika olennaisissakin kohdissa... No, ei auta lannistua, maaliviiva häämöttää viikon päässä. Mies kantaa kaupasta lohta, yrittää nyt vielä loppukirin nimissä rasvata gradunkirjoittajan aivoliikennettä...