Rosvoleur

Eilen tuolla meidän lähipuistossa oli rosvo, siis laukkuvaras. Ei siinä juoksun tuoksinassa oikein edes hahmottanut tilannetta kunnolla, mutta isompi poikajoukko siellä harrasti hämärähommia. Näytti siltä, että joku huono-onninen pääsi kamerastaan. Onneksi en ollut yksin, vaikka eipä mulla ole tapana mitään kuljetella hikisession aikana mukana. Vaikka eihän ne rosvot sitä tietenkään tiedä. No, en onneksi menettänyt muuta kuin kaloreita (vähän reilu 800 kcal, aikaa kului 1,5 tuntia, josta tasan tunti juoksua). Hytkyttely sujui, mukavasti perskannikassa tuntuu, kun vähän maasto aaltoilee. Urheilun päälle vähän steppailin vaa'allakin, muttei olisi kannattanut. Ei niin mitään lukeman alenemista. Ihan samat seitkyt kiloa siellä vieläkin seisoo. Kaiken lisäksi olin tietysti kevyempikin kuin normaalisti, kun juuri olin hikoillut sankollisen. Että ottaa nuppiin! Mies tietenkin on keventynyt tahollaan kolme kiloa, hemmetin hannu hanhi.

Kusti kantoi tänään ensimmäisen numeron tätä lehteä. Siitä nyt ainakin yksi hamonen vaikutti mielenkiintoiselta. Helmaa siihen kyllä pitää lisätä metri, ei ole tarkoitettu pattipolvisille. On oikein kiva alkaa saada kaavoja säännöllisesti. En osaa leikata kankaita omasta päästä, ei hoksottimet riitä. Parempi vaan vedellä valmiista mallista.

Matkakuumetta pukkaa. Hurjimman skenaarion mukaan voitaisiin olla jo ensi viikolla matkalla Kanadaan tapaamaan sinne emigroituneita ystäviä. Toinen ajankohta olisi mahdollinen heinäkuussa, mutta sitten liput maksaisivat tuplahinnan ensi viikkoon verrattuna. Ans katto kuin käy.