
Täällä sitä nyt töllistellään uudella mantereella. Matka sujui ongelmitta, mitä nyt koneen nousut ja laskut olisin voinut jättää välistä. Otin matkustamoon mukaan puiset puikot (päänvaivaa turvatarkastajille) ja vauvannuttulangat, joten ajankäytöllisiä ongelmiakaan ei suuremmin ilmennyt. Stuertti oli varmaan syönyt tupla-annoksen hyväntuulisuuslääkettä, oli ihan ylettömän ystävällinen, jutusteli ja yritti muun muassa neuloa sitä vauvannuttua. Tullissa jouduttiin setvimään tuliaisviinejä. Viini oli talonväen (tai talon miehen siis) ainoa tuliaistoivomus, se kun maksaa täällä maltaita. Yhden matkaoppaan mukaan kioskiviini on usein kaiken lisäksi jotain huonolaatuista vedellä jatkettua sekoitusta. Mene tiedä. Kunnon viini pitää ostaa paikallisesta "Alkosta". Maahan saa tuoda 1,5 litraa viiniä per nokka, eikä onneksi yritetykään tuoda liikaa. Mies kyllä joutui toimimaan tulkkina tullissa, menee ihan yli hilseen tämä Kanadan ranska. Jos lauseesta onnistuukin ymmärtämään ison osan, on siinä aina joku äänteellinen tai sanastollinen sotku, ja ymmärrys siten nolla. Tabernacle!
"Isäntäperhe" täällä voi hyvin, vauvan muhitus on jo puolessa välissä, ja eilisen ultran mukaan tulokas on tytär! Raskaudenseuranta on täällä kuuleman mukaan katastrofaalista, jos tulevat vanhemmat eivät onnistu ujuttamaan itseään jonkun gynen asiakaslistalle, niin siinähän sitten odotat ihan itekses. Tällaista lääkettä saimme jetlagiin:

Kanada on ihan käsittämättömän suuri läntti! Katsokaapa vaikka kartasta. Kanada vie 10 miljoonaa km2, kun koko EU:n pinta-ala on nelisen miljoonaa km2. Rahoissa on Englannin Elisabethin kuva. Call me ignorant, mutta enpä tiennyt, että Kanadan virallinen päämies on Ison-Britannian kuningatar... Olenkos vähän pöljä. Kevät on täydessä vauhdissa, lunta on vielä paikoin nöttösiä siellä täällä pusikoissa, sulava lumi lorisee äänekkäästi. Yllätys oli sekin, että ainakin täällä Montréalissa on aika sotkuista, siis roskia pitkin poikin. Liekö pelkkä keväinen ilmiö vai ihan pysyvä asiaintila, en tiedä. Jos on Bryssel sotkuinen, niin on tämäkin kaupunki. Ihmiset on ystävällisiä ja palveluhenki korkea (no, tähän vaikuttanee vähän kyllä tippikulttuurikin, siis ihan omankin edun mukaista palvella hymyn kanssa). Yleinen atmosfääri on näiden parin päivän perusteella jotenkin todella "lunki", montréalilaiset ei näytä kovasti stressaavan tai pingottavan. Katukuva ainakin täällä Le Plateau -kaupunginosassa on hämmästyttävän pikkukaupunkimainen, vaikea kuvitella että ollaan miljoonakaupungissa. Katumaisema muistuttaa myös paikoin kovasti suomalaista kaupunkimaisemaa. Brysselissä on piukkaakin piukemmat kadut keskustassa, täällä semmoiset iisalmelaiset karjalankadut. Isoja, paksuja kurreja on joka paikassa, ovat hyvin tuttavallisia. Eilen käveltiin monta tuntia tuolla Mont Royal -kukkulalla (kaupunkilaisten ulkoilumesta numero yksi) ja saatiin monta oravapotrettia.




Tutkimusmatka jatkuu. Suunnitelmissa on vierailla vähän muuallakin ainakin täällä Quebecin alueella. Vaikka eihän se New Yorkikaan ihan hirveän kaukana ole, ans katto...
2 kommenttia:
Onkohan se sit suurempi kun Brasilia ;o)
Hyvää lomaa ja lomaltapaluuta!
On suurempi! ;) Kiitos lomatoivotuksista, sitä on vielä kokonainen viikko jäljellä:)
Lähetä kommentti