maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kessee päe

Muutama muisto menneeltä viikonlopulta, joka oli kevään kesäisin tähän asti. Terassilla istumista on suorastaan mahdotonta välttää, ja suosituimmille niistä turha punkea, paitsi jos käy tuuri ja joku punanaama antaa paikkansa.

Lauantai olisi ollut ihan täydellinen, jos olisin muistanut että kotikorttelissa pidetään brokanttipäivää. Illansuussa kun saavuimme paikalle, rojunkauppaajat keräilivät jo rojuläjiään pois. Ehdimme kuitenkin istahtaa katuravintolaan ja tilata grilliherkkuja, sardiineja, läskiä, jättikatkarapuja ja raikasta vinho verdeä.



Jos liikkuu tässä päässä Brysseliä kuun viimeisenä lauantai-iltana, kannattaa pistäytyä Belg'ArT Caféssa. Siellä kaikenkarvaiset artistit testaavat esityksiään yleisön edessä, lippu huokeat viisi euroa. Tarjolla tanssia, akrobatiaa, musiikkia, klovneja, tarinankerrontaa, vähän sitä sun tätä ja mitä milloinkin.


Un samedi estival à Saint-Gilles peut contenir:
-verres en terrasses,
-resto de rue portugais : sardines, gambas, lard grillés avec un bon vinho verde,
-une soirée de spectacles au Belg'ArT Café avec danse, musique, clown espagnole qui nous fait (déjà pour la deuxième fois) hurler de rire et
-un(s) dernier(s) verre(s) au Moeder.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Halutaan kotiin kokki (mieluiten Maxime)

Täällä on hauska tyyli piilottaa huippuherkullisia hienosteluravintoloita tiettömien teitten päähän pikkukyliin ja muihin outoihin paikkoihin. Viimelauantaisten ruokaorgioiden jälkeen voin suositella retkeä esimerkiksi Ardenneille Our-nimiseen kolkkaan ja La Table de Maxime -nimiseen ravintolaan. Annokset olivat pieniä, mutta ruokalajeja oli satamiljoonaa enkä ole monesti laittanut suuhuni niin makoisia ruoanpalasia. En tiedä, millä dopingilla tomaatti kokataan sellaiseen kuntoon, että maku valehtelematta räjähtää suussa. 

Perjantaina olimme kutsutut miehen kolleegan häihin. Baari oli auki ja suku jorasi. Loppuillan kohokohta oli kakkuesitys. En jaksanut ihmismuurin yli kuikkia, mitä kaikkea "kakkuun" kuului, mutta kauaskin näkyivät styroksista askarrellut linnantornit ja laakso. Kakkukokoelma loppui kesken, emme ehtineet maistaa.

Sunnuntaina hilluimme Ardenneilla (kutsun seutua vitsikkäästi vuoriksi, korkeanpaikankammoiselle menee ihan täydestä). Kiipesimme kukkulan seinämää näköalapaikalle, jalat löivät loukkua alas katsoessa. Grillikin lämpeni ensimmäisen kerran tänä keväänä. 




Un chouette petit weekend ardennais avec les Ixellois. On a mangé à La Table de Maxime au village d'Our. Je ne sais pas comment ils font pour qu'une demi tomate cerise ait le goût de trois cents tomates cerises. Une balade façon sport extrême sur les montagnes ardennaises et le premier barbecue du printemps faisaient partie du programme.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Maakuntamatkailua

Ajelimme lauantaina Namuriin, tarkoituksena oli kiipeillä Citadellessa ennen illan konserttia. Linnoitus jäi taas näkemättä, satoi. Namur on sympaattisen oloinen paikka, pieni ja virkeä. Kaupugissa taitaa olla keväthääbuumi, näimme ainakin neljä polttariporukkaa.

Retken varsinainen aihe oli Ranskan parhaan hönkäilijän Jean-Louis Murat'n konsertti. Tutustuin Murattiin jossain Rue du Midin levykaupassa melkein kymmenen vuotta sitten, pyysin myyjältä hyvää musiikkia ja sain käsiini Murattia. En tunne koko tuotantoa, levyjähän on tullut varmaan tuhat koko pitkän uran aikana.

Murat konsertoi Namurin teatterissa. Olipa samalla kaavalla rakennettu pytinki kuin Brysselin ooppera. Istuimme taas sopivasti yläorrella, josta näki hyvin lavalle. Muratti ei turhia venkoile, pääasia on musiikki. Erinomainen akustiikka, lisäpisteitä volyymeista, ei tarvinnut pidellä korvia. Tunsin biiseistä vain yhden, taisi soitella enimmäkseen uutta levyä.



On a encore raté la Citadelle de Namur à cause de la drache. Ca ne faisait tout de même pas mal de se contenter avec JL Murat au théatre de Namur. C'est le meilleur soupireur-souffleur français.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Eeeeäääh

Kevättä ei näy, oliko se nyt sitten kuitenkin niin, että se tulee yleensä vasta huhtikuussa? Jotain pientä vihreää ehkä paikoin näkyvissä, joku pseudopuu saattaa olla kukassa. Vauhti puuttuu.

Eilen käytiin rikkaitten mummojen tönittävänä oopperassa. Eka kerta tätä lajia, tuskin viimeinen. Ensi kerralla opiskelen ohjelman etukäteen, nyt oli himpun verran hankaluuksia pysyä koko aikaa kärryillä tarinassa. Pätkä oli Mozartin Idomeneo, Kreetan kuningas. Tarina oli jänskästi tuotu tähän päivään, vaikka biiseissä mentiinkin merellä Neptunuksen armoilla. Erityisen kiva nelituntinen sessio, varsinkin kun istuttiin miehen duunipaikan omistamassa loosissa jonkun pomon kanssa ja siemailtiin väliajoilla ilmaista skhamppanjaa. Ainoastaan ne tönivät muorit meinasivat käydä hermoille. Voihan se tietysti olla, että ne eivät näe eivätkä kuule, mutta veikkaan kyllä, että rahvas talsiutuu näiden muorien alle, koska rahvaan kuuluu sinne talsiutua.

Vedin tuossa männä viikoilla sellaisen työntekokokeen, että miltä tuntuu kun on kaksi puolipäivätyötä ja yhteensä neljän tunnin työmatkat ennen, jälkeen ja välissä. Eihän siitä mitään tullut. 

Kuvia mulleioo, kun mulleioo enää ikinä kamera missään mukana. Tai onhan mulla tällainen lankakuva, jonka otin yksiltä aneemisilta käsityömessuilta tuossa yks kerta. Ostin tyttömäiset langat veljentyttöjen takkeihin, joita olen nyt neulonut noin vuoden verran mielikuvituslangoilla. 


Le printemps a décidé de ne pas passer cette année. Hier, on a été (renversés par les riches mamies méchantes) expérimenter un opéra à la Monnaie. Loge-champagne, je veux bien gagner au lotto la semaine prochaine. En attandant, j'ai essayé de rassambler des sous en extra en tant que collègue de l'Ixellois. J'ai été virée après six jours !

torstai 4. maaliskuuta 2010

Pullaa

Halusin esitellä belgialaisen pullapaakarin perusjöötin, craquelinin, jota olen vedellyt tässä viimeiset pari päivää oikein himon vallassa. Craquelin on pullamainen leipomus, jossa on niin paljon sokeria ja voita, ettei viipale tahdo kasassa pysyä. Vetää melkein vertoja mummuvainaani leipomalle pullalle. Craquelin on kaikkien suurinta herkkua niin, ettei sitä yleensä saa iltapäivällä enää mistään. Ainakin lähikaupan pullalaarissa on enää sokerinmurusia jäljellä, ja jos siellä joskus jotain sattuu olemaan, ostan sieltä kaiken ja pidän yksipuolista dieettiä muutaman päivän. Monta vuotta pysyin pullasta erossa, mutta nyt olen päässyt tosissani sen makuun.

Craquelinin serkku on cramique-pulla, joka ei ole lainkaan yhtä makoisaa. Cramiquessa on sokerin sijasta ikävän kuivia rusinoita, eikä voisattumia ole ollenkaan. Tätä kuivakkaa versiota syödään ankanmaksan alusenakin. Muuten belgit syövät pullansa aamupalaksi ja lapset välipalaksi. Rasvaa ja sokeria sata, kuituja nolla, mutta nii-in hyvää!


Je viens de découvrir le craquelin belge. Ses apparences sont trompeuses, il est terriblement bon ! Il faut que ça s'arrête, j'ai un rendez-vous quotidien avec lui au marché du coin, je suis devenue accro ! Les mangeuses de craquelin anonymes, ça existe ? PS. Une fois, je me suis trompée, j'ai acheté un cramique. Quel manque de sucre et de beurre, beurk !

tiistai 23. helmikuuta 2010

Neljä naiskohtaloa

Tutustuin viime viikolla muutamaan hurjaan naiskohtaloon.

Anopin kanssa kävimme katsomassa Saint-Jossessa näytelmän Madame de Maintenonista eli Françoise d'Aubignésta, joka oli ensin Aurinkokuninkaan hovin lasten opettajar, sitten kuninkaan rakastajatar ja lopulta salainen aviovaimo. Kaksituntisen näytelmän veti yksin 76-vuotias Jacqueline Bir, joka näytteli niin, ettei aplodeista meinannut tulla loppua ollenkaan. Hieno ilta!


Anopin arpajaisista voittamilla leffalipuilla kävimme katsomassa Marco Bellocchion Vinceren, joka kertoo Mussolinin murskaaman Ida Dahlerin ahdistavan tarinan. Dahler oli ensin Mussolinin rakastajatar, vaimokin kenties, sai Mussolinille pojan ja joutui sitten hirmumiehen toimesta suljetuksi mielisairaalaan. Bonuksena elokuvassa sivutaan tietenkin Mussolinin tietä Mussoliniksi, sosialistisesta lehtimiehestä fasistidiktaattoriksi. Hurja tarina!

Pyhäiltana kampesin kylille katsomaan Millenium-sarjan kakkoselokuvan. Siinäkin on hurja naisrooli, Lisbeth Salander. Näytöksessä tapahtui konemiehen painajainen: filmi meni rikki kliimaksissa, juuri kun Lisbeth oli lapioimassa itseään hautamullista maan pinnalle.

Mies lähti viikoksi hiihtolomalle Sveitsiin, laskee mäkiä Verbierissä. Jää varmaan lumivyöryn alle tai tippuu rotkoon. Itse olen heitteillä, ehdin varmaan nääntyä vitamiininpuutoksiin, kun jokailtainen yhden naisen ateria on "voita ja paistettuja munia". 

On a été voir Jacqueline Bir sur scène au Public comme Madame de Maintenon, l'épouse secrète du Roi Soleil. Puis Vincere, un film sur la vie d'Ida Dahler, maitresse-épouse de Mussolini avant qu'il devient Mussolini. J'ai été voir aussi le deuxième Millenium, une histoire sur le personnage troublant de Lisbeth Salander (le film est nul, mais il fallait bien le voir avant de se mettre à lire le dernier tome de la trilogie). Un terrible destin pour moi-même aussi, le barbu est parti skier en Suisse pour toute la semaine.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Hylkiöt

Liikuntaa voisi harrastaa, jos ei olisi niin monta jossia. Kun on kylmä, ei viitsi. Kun tuli lunta seitsemännen sadannen kerran tänä talvena, niin ei viitsi. Kun aamulla on pimeä ja illalla on pimeä, niin ei viitsi. Lenkkarin pohjaan on kuivunut viimesyksyinen koirankakka. Ja sitten on sekin, että kun juoksee ratikan perässä muutaman metrin, niin saa varttitunnin hinkuyskäkohtauksen.

Kevät ei taida tulla ollenkaan tänä vuonna. Pakkanen ja ikuinen lumentulo ärsyttävät. Ilmat ovat olleet sellaiset, että muutamana aamuna on annettu smog-varoitus. Jostain syystä aamuratikka on silloin tyhjä, vaikka täysihän sen pitäisi olla, kun auton käyttöä pitäisi ihmisten harkita.

Kuuntelin eilen korva ovessa, kun yläkerran naapurit menivät alakerran naapureiden luokse iltaa viettämään. Mikseivät ne halua leikkiä meidän kanssa?



Hier, c'était la soirée de voisins. On le sait parce qu'on a entendu la rigolade à travers le sol : on n'était pas invité ! Ca nous a fait bien rigoler de deviner pourquoi.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Sieppari ratikassa

J. D. Salinger kuoli viime viikon keskiviikkona, kumma että uutinen hukkui. Taitaa olla hyvä hetki tutustua vuosia hyllyssä odottaneeseen Schroderuksen Sieppari-suomennokseen. Muutaman vuoden takainen idea oli lukea se putkeen Saarikosken suomennoksen kanssa, mutten enää löytänyt vanhaa mistään.

Olen ottanut tavaksi lukea työmatkoilla, tunti suuntaansa. Työmatkalukeminen on tehokasta, rästilukemisto vajuu eikä verenpaine kohise heti aamulla, kun ruuhkassa junnaamista tuskin huomaa. Yömyöhällä lukeminen tarkoittaa yleensä sitä, että luen samaa lausetta puoli vuotta. Viime aikoina olen kuljettanut matkoilla Antti Hyryn Uunia, japanilaisia sarjakuvia ja Marcel Pagnolin 30-luvulla kirjoittamia näytelmiä. Olen erittäin laiska lukemaan mitään alkukielellä, näytelmät ovat sopivan ilmavia, ja tällaiset komediat ketteriä lukea.

Kuva on Pyhän Gilleksen parhaasta kamerunilaisesta ravintolasta, jossa tarjoillaan niin isoja annoksia ettei kukaan koskaan ole saanut lautastaan siellä tyhjäksi ja Jupilerkin tarjotaan nostalgisista 0,75 litran pulloista.


Vingt sur vingt pour la cuisine camerounaise à Saint-Gilles, est-ce que quelqu'un a déjà fini son assiette au Vieux Mila ? Deuxième événement de la semaine passée : J. D. Salinger est mort. Temps de relire le Catcher in the Rye (en finnois, bien sûr, parce que je suis une paresseuse).

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tammikuu passé

Pienen tauon jälkeen olen puuhastellut muutamana iltana kakkostöitä, niitä mihin vedän hinnan hatusta ja joita tehdessä opin kaikenlaista tarpeetonta, mutta mielenkiintoista. Onneksi näitä ei ole niin paljon, että veroprosentin arpominen aiheuttaisi suurta tuhoa keväämmälle. Työpaikkatyötkin tulevat jotenkuten tehdyiksi, vaikka aina ei sattuneesta syystä leikkaakaan ensimmäisellä kerralla. Jos en ehdi saada potkuja piakkoin, niin päässen ainakin kaikenkarvaisiin koulutuksiin hiomaan taitoja.

Muu puuhastelu rajoittuu nykyään lähinnä päivänokosiin ja pizzanhakureissuihin. Sunnuntaina riuhdoin jalkaisin viisi kilometriä EU-gettoon ja kävin katsomassa miehen ja anopin kanssa Cinquantenairessa kiinalaisen silkkitie-näyttelyn (ihmeellisen hyvin säilyneitä tsiisuksenaikaisia silkkirättejä, joissa hienoja kirjailuja ja rubiinein koristeltuja kultaisia vainajannaamioita). Museossa oli ryysis jo ennen puoltapäivää, kannattaa suosia muita ajankohtia. Ryysis oli naurettava sunnuntaina myös porvarikinossa Braine l'Alleud'ssa, paikka oli aivan tukossa, syyllinen oli joku Avatar. Valitsin tämän Kluuni-pätkän, musaa siitä:

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Arki katki

Pöly alkaa laskeutua, odotettu turkulainen naistrio kävi värittämässä arkeamme männä viikolla. Bryssel on nähtävästi hyvä ostostentekokaupunki, yhden jos toisenkin matkalaukkua punnittiin ennen lentokentälle lähtöä ylikilojen välttämiseksi. Kilistelimme syntymäpäiville (neljä ämmää, 139 vuotta), jälleennäkemiselle, yhdelle valmistuneelle gradulle ja muuten vain. Viikon dramatiikasta huolehti loppuunvajunut lämmitysöljypannu.

Seuraava vierailijakunta saapunee vasta kesällä, ehkä ennen sitä olemme vaihtaneet kämppää ja meillä on ylellisyysasia, vierashuone.


                                         Matonge Hair Experience

Un trio de finlandaises nous a envahi la semaine passée. On a chinchiné pour les annifs (139 ans toutes ensemble) et les retrouvailles en général. Une s'est fait faire de jolies nattes à Matonge.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Nainen puukotti

 


En tee enää ikinä piparkakkutaloa Muumi-muoteilla, tuollaisen tötterön pystyttäminen tulikuumalla sokerilla on vaarallista touhua. Pystytys vei hermot ja toi pari pientä palovammantapaista, mutta ensiapuun jouduin lähtemään ihan toisen keittiöonnettomuuden jälkeen. Leikkasin leipäveitsellä viiden sentin pituisen välmin  käteen, kun piti sahata kivikovaa ruisleipää. Fläskin palat laastaroitiin ensin kotikonstein yöksi, lääkäri pisti aamulla yhden tikin pitimiksi. Enempää ei voinut laittaa, kun puukotuksesta oli kulunut jo muutama tunti. Hauskinta tässä on se, etten voi tiskata, pyykätä tai kokata ainakaan viikkoon.

Plus jamais de maison en speculoos version Moumine, trop dangereux les gros morceaux avec du sucre fondu brûlant. Plus jamais de dur pain de seigle après minuit en rentrant de Moeder : je me suis coupée le pouce, un point de suture, plein de sanglots.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulupaussi




Jutut vähissä näin loppuvuodesta. Aika vain edistää. Olihan meillä pikaisia vierailijoitakin viime viikolla, sudeettisavolaisia Puolasta. Katsoin meille jo lentoja vastavierailulle. Keväinen viikonloppu paikassa, jonka nimeä en osaa lausua, merkattakoon kalentereihin.



Byroo tyhjeni, minullakin loppuviikko lomaa. Jouluun olen valmistautunut niin, että olen istuttanut joulukuusen ruukkuun ja syönyt kaikki Suomesta saapuneet joulusuklaat pois kuleksimasta. Kiitän herkku- ja muista paketeista!



Tänä vuonna pääsen vähällä joulujuhlavalmisteluista, menemme anoppilaan viemisinä maustekakku ja piparitalo, kaikki muu tarjoillaan talon puolesta. Rattoisaa joulua itse kullekin!

C'ëst Nöël. On a le sapin, les petites lumières, les bougies, le vin chaud, les speculoos et par moments le chocolat (que je mange au fur et à mesure que les paquets sont livrés). Joyeuses fêtes !

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kyläläisen kanssa

Suomen-vieras, vanha ystävätär, palasi eilen Helsinkiin. Sää ei suosinut turistia, mutta muuten oli leppoisaa. Tuliaissäkistä paljastui muun muassa viisi pakettia torttutaikinaa. Lambicin maistelun lomassa kävimme art nouveau -arkkitehdin talossa, jonne en ollut koskaan saanut aikaiseksi omin voimin mennä. Seitsemän euroa ei ole paha hinta viimeistä piirua myöten loppuunlasketusta kokonaisuudesta jugend-kiekuroita.

Keskustan joulumarkkinoilla oli tuskallinen ryysis, meinasivat hehkuviinit ja kuumat rommit läikkyä sormille. Joulumarkkinoilla pitää käydä, perinteen mukaan pysähtyä jokaisella totikojulla ja syödä muovirasiassa tarjottavia höyryävän kuumia etanoita ja pottujuustoläskivuokaa tartifletteä. Nykyään voi kotimatkalla pysähtyä kakkos-Moederissa, joka avasi muutama viikko sitten keskustassa. Paikan sisustus on fiini sekoitus kiveä, tiiltä ja puuta, eikä toilettikaan vielä dunkkaa. Kuriositeettina laihojen pöytä: pultattu niin lähelle penkkiä, ettei väliin mahdu, vaikka olisi vain kohtalainen kaljamaha. Ei kakkos-Moederiin asioikseen kannata lähteä, mutta jos kulmilla muutenkin liikkuu, niin poiketa voi.






On est populaire cet hiver, avec notre dernière visiteuse du weekend du Saint-Nicolas, on est passé par la maison Horta (dingues, tous les détails) et le marché de Noël en ville. Tradition veut qu'on s'arrête à (presque) tous les kots de vins chaud et de rhum chaud, et qu'on déguste les esgargots et la tartiflette dans la foule. Désormais, on peut rentrer à la maison en passant par le deuxième Moeder Lambic sur la place Fontainas. Il est bien joli et ne pue pas les égouts, mais n'a rien à voir avec celui d'origine.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Verkkohalvaus lääkitty

Kotinetti toimii taas, onni. Rentouduin viime ja toissa viikolla juoksemalla joka ilta korttelikuppilan nettiin tekemään sivubisnestöitä (kaksi tuntia nettikytköstä yhdellä 2,5 euron bionaadilla tai yhdellä 1,8 euron oluella, edullinen vaihtokurssi). Elämää helpottaa suunnattomasti kotinetti, sateenvarjollekin tulee lyhyempiä päiviä (täällä on ollut varsin kaatosateinen marraskuu).

Työpaikkatyötkin tulin aloittaneeksi, aika kuluu siellä erityisvauhtia. Hyvä että ehtii takapuolen penkkiin asentaa, kun pitää jo olla kotiin lähdössä. Arvatenkin aloittelijan innokkuutta, varmaan ne tunnit ja minuutit siinä alkavat venyä, kun uutuudenviehätys kaikkoaa. Työmatka on niin pitkä, että siinä ehtii hyvin syventyä kulloinkin mukana kulkevaan kirjaan ja kuunnella vaikka levyllisen Señor Coconutia (linkittäisin tähän parhaan biisin The Robots, jos löytäisin jostain kunnollisen taltioinnin). Nyt toivotaan vain, että onnistun pysymään talossa koeajan yli. Vähäksi aikaa ainakin voin nyt jäädyttää kaikki työnhakusivustojen tilit ja jättää CV:n viimeisen version mätänemään kovalevylle. Huh.

Tällä viikolla meillä on paljon hauskaa ohjelmaa (no oli viime ja toissa viikollakin, sain tarkastella itsensä Sofi Oksasen tonnitukkaa lähietäisyydeltä, toimin anniskelutyöläisenä väliaikaisbaarissa ja koeajoin kakkos-Moederin keskustassa, ihan kiva 8+). Tällä viikolla iltaohjelmassa muun muassa hyyryläisten illalliset, vuokranantajamme on päässyt pienten lastensa kanssa siihen vaiheeseen, että tohtii kutsua meidät kaikki talon vuokralaiset yhteisille joulunalusillallisille. Tohtisinkohan ehdottaa yläkerran tytölle tohveleiden hankkimista korkokenkien sijaan?



Enfin, la connection internet remise. C'est bien moins chiant de surfer à la maison qu'au bar du coin où le temps maximum pour siroter une Bionade est limité à deux heures. Sinon, tout se passe comme toujours, la pluie ne nous lâche pas, j'ai arrêté de compter les parapluies cassés (quelques bonnes tempêtes aussi). J'ai commencé le nouveau boulot il y a quelques temps, j'y suis toujours, pas encore de faute grave. En attendant le premier salaire.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Väliaika

Elossa. Internetti katkipoikki, kestää x päivää/viikkoa.

Huomasin tänään, että täällä on ihan kesä. Leuhotan jaketti auki ympäri kaupunkia, huiviakaan jaksa koristeeksi kaulaan solmia. Vaikea kuvitella, että kohta on j--l-, vaikka kävinkin jo hakemassa ruotsalaisten klökiä.