Täällä on hauska tyyli piilottaa huippuherkullisia hienosteluravintoloita tiettömien teitten päähän pikkukyliin ja muihin outoihin paikkoihin. Viimelauantaisten ruokaorgioiden jälkeen voin suositella retkeä esimerkiksi Ardenneille Our-nimiseen kolkkaan ja La Table de Maxime -nimiseen ravintolaan. Annokset olivat pieniä, mutta ruokalajeja oli satamiljoonaa enkä ole monesti laittanut suuhuni niin makoisia ruoanpalasia. En tiedä, millä dopingilla tomaatti kokataan sellaiseen kuntoon, että maku valehtelematta räjähtää suussa.
Perjantaina olimme kutsutut miehen kolleegan häihin. Baari oli auki ja suku jorasi. Loppuillan kohokohta oli kakkuesitys. En jaksanut ihmismuurin yli kuikkia, mitä kaikkea "kakkuun" kuului, mutta kauaskin näkyivät styroksista askarrellut linnantornit ja laakso. Kakkukokoelma loppui kesken, emme ehtineet maistaa.
Sunnuntaina hilluimme Ardenneilla (kutsun seutua vitsikkäästi vuoriksi, korkeanpaikankammoiselle menee ihan täydestä). Kiipesimme kukkulan seinämää näköalapaikalle, jalat löivät loukkua alas katsoessa. Grillikin lämpeni ensimmäisen kerran tänä keväänä.
Un chouette petit weekend ardennais avec les Ixellois. On a mangé à La Table de Maxime au village d'Our. Je ne sais pas comment ils font pour qu'une demi tomate cerise ait le goût de trois cents tomates cerises. Une balade façon sport extrême sur les montagnes ardennaises et le premier barbecue du printemps faisaient partie du programme.