torstai 4. maaliskuuta 2010

Pullaa

Halusin esitellä belgialaisen pullapaakarin perusjöötin, craquelinin, jota olen vedellyt tässä viimeiset pari päivää oikein himon vallassa. Craquelin on pullamainen leipomus, jossa on niin paljon sokeria ja voita, ettei viipale tahdo kasassa pysyä. Vetää melkein vertoja mummuvainaani leipomalle pullalle. Craquelin on kaikkien suurinta herkkua niin, ettei sitä yleensä saa iltapäivällä enää mistään. Ainakin lähikaupan pullalaarissa on enää sokerinmurusia jäljellä, ja jos siellä joskus jotain sattuu olemaan, ostan sieltä kaiken ja pidän yksipuolista dieettiä muutaman päivän. Monta vuotta pysyin pullasta erossa, mutta nyt olen päässyt tosissani sen makuun.

Craquelinin serkku on cramique-pulla, joka ei ole lainkaan yhtä makoisaa. Cramiquessa on sokerin sijasta ikävän kuivia rusinoita, eikä voisattumia ole ollenkaan. Tätä kuivakkaa versiota syödään ankanmaksan alusenakin. Muuten belgit syövät pullansa aamupalaksi ja lapset välipalaksi. Rasvaa ja sokeria sata, kuituja nolla, mutta nii-in hyvää!


Je viens de découvrir le craquelin belge. Ses apparences sont trompeuses, il est terriblement bon ! Il faut que ça s'arrête, j'ai un rendez-vous quotidien avec lui au marché du coin, je suis devenue accro ! Les mangeuses de craquelin anonymes, ça existe ? PS. Une fois, je me suis trompée, j'ai acheté un cramique. Quel manque de sucre et de beurre, beurk !

tiistai 23. helmikuuta 2010

Neljä naiskohtaloa

Tutustuin viime viikolla muutamaan hurjaan naiskohtaloon.

Anopin kanssa kävimme katsomassa Saint-Jossessa näytelmän Madame de Maintenonista eli Françoise d'Aubignésta, joka oli ensin Aurinkokuninkaan hovin lasten opettajar, sitten kuninkaan rakastajatar ja lopulta salainen aviovaimo. Kaksituntisen näytelmän veti yksin 76-vuotias Jacqueline Bir, joka näytteli niin, ettei aplodeista meinannut tulla loppua ollenkaan. Hieno ilta!


Anopin arpajaisista voittamilla leffalipuilla kävimme katsomassa Marco Bellocchion Vinceren, joka kertoo Mussolinin murskaaman Ida Dahlerin ahdistavan tarinan. Dahler oli ensin Mussolinin rakastajatar, vaimokin kenties, sai Mussolinille pojan ja joutui sitten hirmumiehen toimesta suljetuksi mielisairaalaan. Bonuksena elokuvassa sivutaan tietenkin Mussolinin tietä Mussoliniksi, sosialistisesta lehtimiehestä fasistidiktaattoriksi. Hurja tarina!

Pyhäiltana kampesin kylille katsomaan Millenium-sarjan kakkoselokuvan. Siinäkin on hurja naisrooli, Lisbeth Salander. Näytöksessä tapahtui konemiehen painajainen: filmi meni rikki kliimaksissa, juuri kun Lisbeth oli lapioimassa itseään hautamullista maan pinnalle.

Mies lähti viikoksi hiihtolomalle Sveitsiin, laskee mäkiä Verbierissä. Jää varmaan lumivyöryn alle tai tippuu rotkoon. Itse olen heitteillä, ehdin varmaan nääntyä vitamiininpuutoksiin, kun jokailtainen yhden naisen ateria on "voita ja paistettuja munia". 

On a été voir Jacqueline Bir sur scène au Public comme Madame de Maintenon, l'épouse secrète du Roi Soleil. Puis Vincere, un film sur la vie d'Ida Dahler, maitresse-épouse de Mussolini avant qu'il devient Mussolini. J'ai été voir aussi le deuxième Millenium, une histoire sur le personnage troublant de Lisbeth Salander (le film est nul, mais il fallait bien le voir avant de se mettre à lire le dernier tome de la trilogie). Un terrible destin pour moi-même aussi, le barbu est parti skier en Suisse pour toute la semaine.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Hylkiöt

Liikuntaa voisi harrastaa, jos ei olisi niin monta jossia. Kun on kylmä, ei viitsi. Kun tuli lunta seitsemännen sadannen kerran tänä talvena, niin ei viitsi. Kun aamulla on pimeä ja illalla on pimeä, niin ei viitsi. Lenkkarin pohjaan on kuivunut viimesyksyinen koirankakka. Ja sitten on sekin, että kun juoksee ratikan perässä muutaman metrin, niin saa varttitunnin hinkuyskäkohtauksen.

Kevät ei taida tulla ollenkaan tänä vuonna. Pakkanen ja ikuinen lumentulo ärsyttävät. Ilmat ovat olleet sellaiset, että muutamana aamuna on annettu smog-varoitus. Jostain syystä aamuratikka on silloin tyhjä, vaikka täysihän sen pitäisi olla, kun auton käyttöä pitäisi ihmisten harkita.

Kuuntelin eilen korva ovessa, kun yläkerran naapurit menivät alakerran naapureiden luokse iltaa viettämään. Mikseivät ne halua leikkiä meidän kanssa?



Hier, c'était la soirée de voisins. On le sait parce qu'on a entendu la rigolade à travers le sol : on n'était pas invité ! Ca nous a fait bien rigoler de deviner pourquoi.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Sieppari ratikassa

J. D. Salinger kuoli viime viikon keskiviikkona, kumma että uutinen hukkui. Taitaa olla hyvä hetki tutustua vuosia hyllyssä odottaneeseen Schroderuksen Sieppari-suomennokseen. Muutaman vuoden takainen idea oli lukea se putkeen Saarikosken suomennoksen kanssa, mutten enää löytänyt vanhaa mistään.

Olen ottanut tavaksi lukea työmatkoilla, tunti suuntaansa. Työmatkalukeminen on tehokasta, rästilukemisto vajuu eikä verenpaine kohise heti aamulla, kun ruuhkassa junnaamista tuskin huomaa. Yömyöhällä lukeminen tarkoittaa yleensä sitä, että luen samaa lausetta puoli vuotta. Viime aikoina olen kuljettanut matkoilla Antti Hyryn Uunia, japanilaisia sarjakuvia ja Marcel Pagnolin 30-luvulla kirjoittamia näytelmiä. Olen erittäin laiska lukemaan mitään alkukielellä, näytelmät ovat sopivan ilmavia, ja tällaiset komediat ketteriä lukea.

Kuva on Pyhän Gilleksen parhaasta kamerunilaisesta ravintolasta, jossa tarjoillaan niin isoja annoksia ettei kukaan koskaan ole saanut lautastaan siellä tyhjäksi ja Jupilerkin tarjotaan nostalgisista 0,75 litran pulloista.


Vingt sur vingt pour la cuisine camerounaise à Saint-Gilles, est-ce que quelqu'un a déjà fini son assiette au Vieux Mila ? Deuxième événement de la semaine passée : J. D. Salinger est mort. Temps de relire le Catcher in the Rye (en finnois, bien sûr, parce que je suis une paresseuse).

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tammikuu passé

Pienen tauon jälkeen olen puuhastellut muutamana iltana kakkostöitä, niitä mihin vedän hinnan hatusta ja joita tehdessä opin kaikenlaista tarpeetonta, mutta mielenkiintoista. Onneksi näitä ei ole niin paljon, että veroprosentin arpominen aiheuttaisi suurta tuhoa keväämmälle. Työpaikkatyötkin tulevat jotenkuten tehdyiksi, vaikka aina ei sattuneesta syystä leikkaakaan ensimmäisellä kerralla. Jos en ehdi saada potkuja piakkoin, niin päässen ainakin kaikenkarvaisiin koulutuksiin hiomaan taitoja.

Muu puuhastelu rajoittuu nykyään lähinnä päivänokosiin ja pizzanhakureissuihin. Sunnuntaina riuhdoin jalkaisin viisi kilometriä EU-gettoon ja kävin katsomassa miehen ja anopin kanssa Cinquantenairessa kiinalaisen silkkitie-näyttelyn (ihmeellisen hyvin säilyneitä tsiisuksenaikaisia silkkirättejä, joissa hienoja kirjailuja ja rubiinein koristeltuja kultaisia vainajannaamioita). Museossa oli ryysis jo ennen puoltapäivää, kannattaa suosia muita ajankohtia. Ryysis oli naurettava sunnuntaina myös porvarikinossa Braine l'Alleud'ssa, paikka oli aivan tukossa, syyllinen oli joku Avatar. Valitsin tämän Kluuni-pätkän, musaa siitä:

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Arki katki

Pöly alkaa laskeutua, odotettu turkulainen naistrio kävi värittämässä arkeamme männä viikolla. Bryssel on nähtävästi hyvä ostostentekokaupunki, yhden jos toisenkin matkalaukkua punnittiin ennen lentokentälle lähtöä ylikilojen välttämiseksi. Kilistelimme syntymäpäiville (neljä ämmää, 139 vuotta), jälleennäkemiselle, yhdelle valmistuneelle gradulle ja muuten vain. Viikon dramatiikasta huolehti loppuunvajunut lämmitysöljypannu.

Seuraava vierailijakunta saapunee vasta kesällä, ehkä ennen sitä olemme vaihtaneet kämppää ja meillä on ylellisyysasia, vierashuone.


                                         Matonge Hair Experience

Un trio de finlandaises nous a envahi la semaine passée. On a chinchiné pour les annifs (139 ans toutes ensemble) et les retrouvailles en général. Une s'est fait faire de jolies nattes à Matonge.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Nainen puukotti

 


En tee enää ikinä piparkakkutaloa Muumi-muoteilla, tuollaisen tötterön pystyttäminen tulikuumalla sokerilla on vaarallista touhua. Pystytys vei hermot ja toi pari pientä palovammantapaista, mutta ensiapuun jouduin lähtemään ihan toisen keittiöonnettomuuden jälkeen. Leikkasin leipäveitsellä viiden sentin pituisen välmin  käteen, kun piti sahata kivikovaa ruisleipää. Fläskin palat laastaroitiin ensin kotikonstein yöksi, lääkäri pisti aamulla yhden tikin pitimiksi. Enempää ei voinut laittaa, kun puukotuksesta oli kulunut jo muutama tunti. Hauskinta tässä on se, etten voi tiskata, pyykätä tai kokata ainakaan viikkoon.

Plus jamais de maison en speculoos version Moumine, trop dangereux les gros morceaux avec du sucre fondu brûlant. Plus jamais de dur pain de seigle après minuit en rentrant de Moeder : je me suis coupée le pouce, un point de suture, plein de sanglots.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulupaussi




Jutut vähissä näin loppuvuodesta. Aika vain edistää. Olihan meillä pikaisia vierailijoitakin viime viikolla, sudeettisavolaisia Puolasta. Katsoin meille jo lentoja vastavierailulle. Keväinen viikonloppu paikassa, jonka nimeä en osaa lausua, merkattakoon kalentereihin.



Byroo tyhjeni, minullakin loppuviikko lomaa. Jouluun olen valmistautunut niin, että olen istuttanut joulukuusen ruukkuun ja syönyt kaikki Suomesta saapuneet joulusuklaat pois kuleksimasta. Kiitän herkku- ja muista paketeista!



Tänä vuonna pääsen vähällä joulujuhlavalmisteluista, menemme anoppilaan viemisinä maustekakku ja piparitalo, kaikki muu tarjoillaan talon puolesta. Rattoisaa joulua itse kullekin!

C'ëst Nöël. On a le sapin, les petites lumières, les bougies, le vin chaud, les speculoos et par moments le chocolat (que je mange au fur et à mesure que les paquets sont livrés). Joyeuses fêtes !

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kyläläisen kanssa

Suomen-vieras, vanha ystävätär, palasi eilen Helsinkiin. Sää ei suosinut turistia, mutta muuten oli leppoisaa. Tuliaissäkistä paljastui muun muassa viisi pakettia torttutaikinaa. Lambicin maistelun lomassa kävimme art nouveau -arkkitehdin talossa, jonne en ollut koskaan saanut aikaiseksi omin voimin mennä. Seitsemän euroa ei ole paha hinta viimeistä piirua myöten loppuunlasketusta kokonaisuudesta jugend-kiekuroita.

Keskustan joulumarkkinoilla oli tuskallinen ryysis, meinasivat hehkuviinit ja kuumat rommit läikkyä sormille. Joulumarkkinoilla pitää käydä, perinteen mukaan pysähtyä jokaisella totikojulla ja syödä muovirasiassa tarjottavia höyryävän kuumia etanoita ja pottujuustoläskivuokaa tartifletteä. Nykyään voi kotimatkalla pysähtyä kakkos-Moederissa, joka avasi muutama viikko sitten keskustassa. Paikan sisustus on fiini sekoitus kiveä, tiiltä ja puuta, eikä toilettikaan vielä dunkkaa. Kuriositeettina laihojen pöytä: pultattu niin lähelle penkkiä, ettei väliin mahdu, vaikka olisi vain kohtalainen kaljamaha. Ei kakkos-Moederiin asioikseen kannata lähteä, mutta jos kulmilla muutenkin liikkuu, niin poiketa voi.






On est populaire cet hiver, avec notre dernière visiteuse du weekend du Saint-Nicolas, on est passé par la maison Horta (dingues, tous les détails) et le marché de Noël en ville. Tradition veut qu'on s'arrête à (presque) tous les kots de vins chaud et de rhum chaud, et qu'on déguste les esgargots et la tartiflette dans la foule. Désormais, on peut rentrer à la maison en passant par le deuxième Moeder Lambic sur la place Fontainas. Il est bien joli et ne pue pas les égouts, mais n'a rien à voir avec celui d'origine.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Verkkohalvaus lääkitty

Kotinetti toimii taas, onni. Rentouduin viime ja toissa viikolla juoksemalla joka ilta korttelikuppilan nettiin tekemään sivubisnestöitä (kaksi tuntia nettikytköstä yhdellä 2,5 euron bionaadilla tai yhdellä 1,8 euron oluella, edullinen vaihtokurssi). Elämää helpottaa suunnattomasti kotinetti, sateenvarjollekin tulee lyhyempiä päiviä (täällä on ollut varsin kaatosateinen marraskuu).

Työpaikkatyötkin tulin aloittaneeksi, aika kuluu siellä erityisvauhtia. Hyvä että ehtii takapuolen penkkiin asentaa, kun pitää jo olla kotiin lähdössä. Arvatenkin aloittelijan innokkuutta, varmaan ne tunnit ja minuutit siinä alkavat venyä, kun uutuudenviehätys kaikkoaa. Työmatka on niin pitkä, että siinä ehtii hyvin syventyä kulloinkin mukana kulkevaan kirjaan ja kuunnella vaikka levyllisen Señor Coconutia (linkittäisin tähän parhaan biisin The Robots, jos löytäisin jostain kunnollisen taltioinnin). Nyt toivotaan vain, että onnistun pysymään talossa koeajan yli. Vähäksi aikaa ainakin voin nyt jäädyttää kaikki työnhakusivustojen tilit ja jättää CV:n viimeisen version mätänemään kovalevylle. Huh.

Tällä viikolla meillä on paljon hauskaa ohjelmaa (no oli viime ja toissa viikollakin, sain tarkastella itsensä Sofi Oksasen tonnitukkaa lähietäisyydeltä, toimin anniskelutyöläisenä väliaikaisbaarissa ja koeajoin kakkos-Moederin keskustassa, ihan kiva 8+). Tällä viikolla iltaohjelmassa muun muassa hyyryläisten illalliset, vuokranantajamme on päässyt pienten lastensa kanssa siihen vaiheeseen, että tohtii kutsua meidät kaikki talon vuokralaiset yhteisille joulunalusillallisille. Tohtisinkohan ehdottaa yläkerran tytölle tohveleiden hankkimista korkokenkien sijaan?



Enfin, la connection internet remise. C'est bien moins chiant de surfer à la maison qu'au bar du coin où le temps maximum pour siroter une Bionade est limité à deux heures. Sinon, tout se passe comme toujours, la pluie ne nous lâche pas, j'ai arrêté de compter les parapluies cassés (quelques bonnes tempêtes aussi). J'ai commencé le nouveau boulot il y a quelques temps, j'y suis toujours, pas encore de faute grave. En attendant le premier salaire.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Väliaika

Elossa. Internetti katkipoikki, kestää x päivää/viikkoa.

Huomasin tänään, että täällä on ihan kesä. Leuhotan jaketti auki ympäri kaupunkia, huiviakaan jaksa koristeeksi kaulaan solmia. Vaikea kuvitella, että kohta on j--l-, vaikka kävinkin jo hakemassa ruotsalaisten klökiä.

torstai 12. marraskuuta 2009

Jännät päivät

Hurja kuukausi, historiallinen suorastaan, aloitan vähän ajan päästä työpaikkatyöt. Nämä kotoa tehtävät sillisalaattibisnekset säilytän ohjelmassa niin pitkään kuin mahdollista. Tällä viikolla olen tihrustanut taulukkoja ja puhunut filmille. Tehdessään onneksi oppii, vaikka aika usein joutuu olemaan itse oman työnsä arvostelija. -Onko se nyt hyvä? -Mistä minä tiedän? Palaute, jos sitä joku antaa, ei yleensä löydä tänne saakka.


Miehen työpäivät ovat firman irtisanomispaineissa ylipitkiä. Liikunto kärsii. Eilen oli sotamuistelovapaa (Armistice), ja sen kunniaksi vääntäydyimme yhteislenkille. Melkein hölkättiin käsi kädessä, ei sentään samanlaisissa tuulipuvuissa. Molempien sykemittarit tikittivät ylikierroksilla, mutta lopussa seisoi masokistien kiitos. Kyllä siitä vain tulee hyvä olo, kun puolikin tuntia viitsii hölköttää. Kun opettelisi kokkaamaan kahden hengen annoksia illalliseksi, niin läskikin varmaan saisi vauhtia.


Loppuviikoksi on paljon kivaa puuhaa tiedossa, yhdet kolmekymppiset, yksi teatteri-ilta anopin kanssa ja yksi kaljanhakureissu (pakettiautolla). Kaljaa haetaan pääasiassa muille, mutta pitihän se tehdä omakin tilaus. Loppuvuodeksi meillä riittää Grisetteä.



C'est un mois spécial, ce novembre. Je commence le boulot, j'aurai des collègues et tout (sans oublier le salaire fixe). Pour compliquer les choses, je garde mes petits boulotages divers, les contrats d'une heure ou deux, on verra bien ce que ça fait ensemble. Le barbu travaille beaucoup en ce moment, il fait noir quand il part, il fait noir quand il rentre. Ce weekend, on fera les livreurs de bière : 25 caisses à bouger du Roeulx à Bruxelles. La rémunération sera payée en liquide.

torstai 5. marraskuuta 2009

Tyhjä talo

Loppuvuoden vierailijarundi polkaistiin käyntiin lauantaina, ensimmäinen pari entisiä savolaisia kävi kaljanmaistelumatkalla meillä. Turisteja viihdytettiin luostariretkellä Maredsous'hun ja kuudella miljoonalla istunnolla brysseliläisissä kulmakapakoissa. Oluita maisteltiin paljon, eikä kertaakaan tarvinnut juoda samaa lientä kahta kertaa. Ystävät pitivät reissusta ja ohjelmanumeroista, ohjeistin heitä tulemaan seuraavan kerran kesäaikaan, jotta kokevat kaupungin ulkoilmaelämääkin. Vierailut ovat aina ylenmäärin mukavia, mutta myös väsyttäviä. Palautumiseen menee muutama päivä itseltäkin. Eniten on pyörällä pää, kun on saanut monta päivää nauraa ihmisten kanssa, jotka on tuntenut reilusti yli puolet elämästään.







On a eu de la visite, un couple de vieux amis à moi qui nous ont fait bien rigoler (et picoler). Pour changer un peu les activités touristiques pour nos invités, on a suivi une visite guidée à l'Abbaye de Maredsous. Pour moi, une autre nouvelle expérience : un stoemp saucisse lard au Speiteke Veiteke.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Takkivaihe kaksi(toista)

Koska kielikurssin opettaja on tänään sairaana eikä työntekokaan vielä liiemmin häiritse harrasteita, on ollut aikaa neuloa sinistä takkia. Tai siis neuloa ja purkaa ja neuloa, niin kuin tapana on.

Ajattelin ensin vain vetäistä takin suorassa linjassa alas asti samalla silmukkamäärällä. Vaikutti kuitenkin siltä, että takista tulee liian väljä, joten palasin takaisin kainaloiden kohdalle ja kavensin jonkin verran (muutos kuvissa). Lantion kohdalla saa kavennetut silmukat lisätä takaisin ja varmaan muutaman ekstralevennyksenkin.

Omasta päästä neulomisessa on se hyvä puoli, että välillä iskee oikein ahneus ja on saatava äkkiä pintaa aikaiseksi, että pääsee kokeilemaan miltä näyttää. Tämähän ei olisi yhtään näin jännittävää, jos malttaisi kunnolla opetella taustatyön, koetilkut ja mittasuhteet.





D'abord agir, puis réfléchir. Ma devise préférée ne marche pas trop pour tester un tricot avec un morceau de 7 billions de mailles. Heureusement que j'adore tricoter (et retricoter).

perjantai 23. lokakuuta 2009

Pertsiilleen meni: Lippamyssy

Etsitään hyvää lippamyssyn ohjetta. Kokeilin yhtä hattuohjetta vanhasta Novitan lehdestä, mutta hatusta ei tullut lähellekään lehden kuvan mukainen, saati käyttökelpoinen. Enkä tykkää pintaneuleesta. Siinä piti neuloa joka toisen kerroksen oikeat silmukat edelliselle kerrokselle. Pintaneule näyttää siltä, että lankaa on syötetty letkusormin. Käyttämäni lanka oli tietenkin ohuempaa kuin ohjeen lanka, ja summanmutikkalaskin uuden silmukkamääränkin päin pertsettä. Lakin muoto on aika kaukana baskerista... Ja mikä ihmeen idea on neuloa hattu tasona?  Ei mikään järkevä idea. Ehkä langan värikin sopisi paremmin huomioliivien neulomiseen. Leikkasin lipanpitimiksi vähän turhan ison palan pahvia, mutta ei se sen paremmalta näytä pienemmänkään pahvinpalan kanssa.


Bonnet raté. Rien ne marche avec ce patron. Ou alors, c'est la tricoteuse qui ne capte rien. En tout cas, il faut recommencer.