Halusin esitellä belgialaisen pullapaakarin perusjöötin, craquelinin, jota olen vedellyt tässä viimeiset pari päivää oikein himon vallassa. Craquelin on pullamainen leipomus, jossa on niin paljon sokeria ja voita, ettei viipale tahdo kasassa pysyä. Vetää melkein vertoja mummuvainaani leipomalle pullalle. Craquelin on kaikkien suurinta herkkua niin, ettei sitä yleensä saa iltapäivällä enää mistään. Ainakin lähikaupan pullalaarissa on enää sokerinmurusia jäljellä, ja jos siellä joskus jotain sattuu olemaan, ostan sieltä kaiken ja pidän yksipuolista dieettiä muutaman päivän. Monta vuotta pysyin pullasta erossa, mutta nyt olen päässyt tosissani sen makuun.
Craquelinin serkku on cramique-pulla, joka ei ole lainkaan yhtä makoisaa. Cramiquessa on sokerin sijasta ikävän kuivia rusinoita, eikä voisattumia ole ollenkaan. Tätä kuivakkaa versiota syödään ankanmaksan alusenakin. Muuten belgit syövät pullansa aamupalaksi ja lapset välipalaksi. Rasvaa ja sokeria sata, kuituja nolla, mutta nii-in hyvää!
Je viens de découvrir le craquelin belge. Ses apparences sont trompeuses, il est terriblement bon ! Il faut que ça s'arrête, j'ai un rendez-vous quotidien avec lui au marché du coin, je suis devenue accro ! Les mangeuses de craquelin anonymes, ça existe ? PS. Une fois, je me suis trompée, j'ai acheté un cramique. Quel manque de sucre et de beurre, beurk !