Kesällä pitää käydä ulkoilmateatterissa, vaikka ei tämä meidän Villers-la-Ville-villitys kovin monivuotinen vielä olekaan. Olen minä nähnyt siellä edellisinä vuosina ainakin Draculan ja ehkä jonkun muunkin. Viime kesäisellä Suomen-reissulla käytiin katsomassa hyttysten kanssa Iisalmessa Koljonvirta 1808 -näytelmä. Siinä oli niin paljon pauketta ja räminää, ettei kielipuolen miehenkään aika käynyt pitkäksi.
Eilen etsimme reitin Brabant wallonin maaseutumaisemiin ja Villers-la-Villen melkein tuhat vuotta vanhan luostarin rauniohin, jossa nämä kesäteatteriesitykset pidetään. Tämänvuotinen näytelmä on Molièren Saituri, oiva raharakkauskomedia. Olin onneksi ostanut näytelmän joskus kymmenen vuotta sitten (ja jättänyt tietenkin aikoinaan lukematta), nyt saatoin vain poimia sen kirjahyllystä ja lukaista läpi ennen teatteri-iltaa. Ja hyvä oli, että luin, muuten olisin joutunut pinnistelemään turhan työläästi dialogia ymmärtääkseni. Raunioakustiikka ei ollut ihan paras mahdollinen, välillä meinasi olla hankala kuulla kunnolla. Ehkä kaatosadeuhkan takia näyttelijöillä ei ollut mikrofoneja tai sitten se oli vain ohjaajan outo valinta. Vettä satoi mennessä niin, ettei eteensä nähnyt, mutta esityksen aikana vain helppo kahden minuutin kuuro.
Kajautin äsken voitonhuudon. Vihdoinkin joku möi Ebayssa huokeaan hintaan Gilmore Girlsiä. Taktikoin huomattavilla huutokauppataidoillani seitsemännen kauden melkein pilkkahintaan (onko pakko mainita, että samaa kohdetta olikin myynnissä kaksi, ja kilpaostaja menikin siihen toiseen leiriin ja sai saman boksin vielä kaksi euroa halvemmalla). Nyt tarvitsee enää keksiä, mitä sitten katsotaan, kun kaikki osat on nähty?
Ce n'est pas encore une coûtume figée, mais presque : Villers-la-Ville en juillet sous la drache. On a été voir hier L'Avare de Molière aux ruines de l'ancienne abbaye. Heureusement que j'ai fait l'effort de lire la pièce en avance, sinon j'aurais eu quelque mal à suivre le dialogue.
Anopin toivepaita valmistui jo pari päivää sitten, kesäinen pusero kuusikymppiselle (olen lukenut liikaa Suurta Käsityölehteä). Ohje ei ollut siitä lehdestä kuitenkaan, vaan paikallisesta naisten viikkoaapisesta Femmes d'aujourd'hui, toukokuun lopun numerosta 21/2009. Ohje oli kerrankin selkeä, ei tarpeetonta hammastenkiristelyä kaiken maailman kommervenkkien kanssa. Sattui vielä niinkin hauskasti, että anopin ostama summanmutikkalanka oli omalla käsialallani juuri ohjeen mittakaavan mukaista, ja saatoin vain neuloa tohottaa suoraan ohjetta laskematta uusia silmukkamääriä. Virkistävää vaihtelua, kun homma sujuu suitsait. Itseni päällä kesäpusero näyttää pöljältä, mutta anoppi onkin ihan erimallinen.
Raivasin DVD-kaapin perältä kokonaisen pömpelin sinistä nimetöntä montrealilaista höhtyvälankaa. Seuraavaksi kutsuu kokeiluluontoinen villatakkiprojekti. Lanka on sellaista, ettei siitä mitkään pitsikuviot näy mihinkään (lanka on paksua, tummaa ja hahtuvaista). Pitkällisen mietinnän tuloksena ajattelin kokeilla jotain tuollaista piirroksen tapaista nuttua itselleni. En mene vannomaan, että se tälle syksylle ehtisi.
Un projet de tricot achevé, un autre commencé. Le pull d'été de la belle-mère vient de Femmes d'aujourd'hui du fin mai (numéro 21/2009), tandis que le projet gilet bleu (laine mystérieuse montréalaise) sort de ma tête.
Nyt on juhlittu ystäväpariskunta naimisiin. Perjantainen juhlapäivä oli maan tavan mukaan aika monivaiheinen. Hääkutsu oli oikeastaan viisi kutsua päivän eri vaiheisiin. Vaikka hommaan kuului monta siirtymistä paikasta toiseen, ei se missään vaiheessa tuntunut kiireiseltä tai rasittavalta. Sääennuste lupasi perjantaille sadetta ja salamoita, mutta päivä oli pääasiassa aurinkoinen ja lämmin.
Ohjelmaan kuului ensin pieni kokoontuminen morsiamen äidin kotona. Tämä oli tarkoitettu vain ihan lähimmille ihmisille, eikä oikeastaan ollut mikään virallinen osa juhlaa. Varsinaisesti päivä alkoi kyyhkyläisten kunnantalolta. Seremonia kesti noin 15 minuuttia, toimituksen piti kunnanhallituksen jäsen keltamusta nauha olallaan. Mies tuhisi vähän nenäänsä, olisihan Belgian viranomaisella pitänyt olla olkanauhassaan myös punainen raita. Toimitus tuntui olevan hauska, juhlapari sanoi oikeissa kohdissa ja, allekirjoitukset saatiin papereihin ja sormukset sormeen. Päivän toinen juhlanumero oli morsiamen äidin kotonaan tarjoamat parin tunnin samppanjat. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen illanviettopaikkaan. Iltapäivän kaksi viimeistä tuntia oli varattu vastaanotolle, johon oli kutsuttu morsiusparin vanhempien ystäviä ja muutenkin enemmän puolituttuja. Suuri tuttavien joukko sai samppanjansa ja pienet makupalansa, mutta ymmärsivät poistua paikalta siinä vaiheessa, kun oli hääillallisen aika. Ruokapöytään jäi reilu 40 juhlijaa, menyy oli suussasulava ja se kannettiin nenän alle. Juhlan viidenteen osioon eli joraukseen oli kutsuttu vielä joukko vanhoja ystäviä ja kylänmiehiä. Dj soitti ysärirytkettä ja jengi jaksoi heilua pitkälle aamuyöhön. Hyvät ja hyväntuuliset juhlat!
Oma juhlafiilis laski hetkellisesti himpun verran aamulla, kun kävin kampaajalla hakemassa juhlaa tukkaan. Olin ajatellut jonkinlaista puolivilliä kiharapehkoa, mutta sainkin hirveän vanhaintanssinutturan korkkiruuvikiharoineen. Tukka jäi sellaiseksi, siirsin vain pinnillä pahimmat koristekiharat niskaan.
Morsiuspari oli kaunis ja komea, kuten kuvasta voi vähän nähdä.
Les Dilbeekois se sont dit ja ! On a soigneusement fêté ça avec beaucoup de champagne. Pour le voyage de noces, ça ne sera pas les îles Canaries. Ces tourtereaux n'ont pas manqué d'imagination : ils partent en Islande!
Miehellä on joskus ihan hyviä ideoita. Tässä on nyt jo puolitoista kuukautta letkuiltu juoksuharrastuksen kanssa, siis niin ettei ole kuuden viikon takaisen hölkkäkisan jälkeen käyty kertaakaanjuoksulla. Anteeksiantamatonta, varsinkin kun tänä vuonna piti toimia toisin kuin aikaisempina kesinä. Piti varmistaa, ettei taas havahduta tammikuussa, että perinnekisa lähestyy ja mitään ei ole tehty. Tuo Brysselin puolimaraton lokakuun alussa kuulostaa oivalta vastaiskulta sohvaperunuudelle. Laskin, että siihen on yksitoista viikkoa. Pohjat on jo olemassa, joten hyvin pitäisi onnistua. Eikä kisa ole kamalan kalliskaan, 18 euroa.
Kävin aamulla täydentämässä perjantaisen hääluukkini viskoosinutulla, wonderliiveillä ja sukkahousuilla. Valikoin pitkään ja hartaasti ja epähuomiossa kaiken aivan vääristä (normaalihintaisista) rekeistä. Yllätys kassalla kirpaisi, mutta eihän hienoihin juhlallisuuksiin voi mennä taikinaiset käsivarret ja sääret paljaina. Jätin rangaistukseksi käsilaukun ostamatta, monet juhlat kulkenut epäkäytännöllinen väsky saa kelvata vielä kerran.
Le barbu me surprend parfois avec ses bonnes idées. Il a entendu parler du demi- (ou semi- ?) marathon de Bruxelles. Les baskets ont assez pris la poussière, il nous faut ce nouvel objectif à l'horizon sportif. On boira alors des verres pour nous réhydrater le 4 octobre vers 13 heures à la Grand-Place.
Puuhastelin loppuviikolla eriskummallisia asioita. Tein vuokrarahojen verran töitä, näin studioita ja spottivaloja. Tehtävä oli jännittävä ja työntilaaja mitä mielenkiintoisin tyyppi projekteineen. Työläinen haettiin ja palautettiin kotiovelle ja tarjottiin kaljakammoiselle kurkunkostukkeeksi samppanjaa. Ihan hyvä diili. Hommasta tuskin sikiää enempää kontakteja, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Networking se on päivän sana.
Lauantaina olin ensimmäisissä paikallisissa polttareissani. Siis en omissani, vaan tämän viikon perjantaina naimisiin menevän ystävättäreni polttareissa. Naisia oli paikalla kahdeksan ja kalkatus sen mukaista. Tunsin oloni aluksi himpun verran ulkopuoliseksi golfrouvien keskellä, varsinkin kun erehdyin laittamaan jalkaani upouudet kirkkaanvihreät tennarini (kaikki muut vannoivat piikkikorkojen nimeen), mutta illasta kehkeytyi oikein hauska. Ruoka oli hyvää, drinkit niin kalliita, että kohtuus pysyi itsestään, musiikki niin kertakaikkisen hirveää, että oli pakko tanssia. Mies oli samaan aikaan viettämässä sulhon kanssa poikamiesviski-iltaa. Sulho oli rajoittanut viime hetkellä viskimiesten kokoonpanon kolmeen henkeen, kun pelkäsi että joutuu muuten isolla porukalla strippiluolaan. Mammari.
Kuvituksena anopin kesäpaidan edistyminen. Ehtii, ehtii vielä seuraaville helteille! Malli on yltiöhelppo ja -tylsä. Pelkkää sileää neulosta, ainoa jännä paikka värinvaihto.
Ma vie a été bouleversée la semaine dernière : j'ai bossé pour un projet-truc. Samedi, on a enterré les vies de jeunes gens des Dilbeekois. Ils se préparent pour le grand jour cette semaine ! Sur la photo, le futur pull d'été de la belle-mère, elle va bientôt avoir toute une garderobe tricotée. Le patron est ultra facile, mais aussi ultra ennuyeux.
Rokkitesti läpäisty arvosanalla aikakiitettävä. Vaikka aurinko paistoi nahkaa, ja olo oli kuin uunissa, erinomainen musiikki kompensoi lämpöhalvauksen oireet. Onneksi ostimme lähtiessä marketista kolmella eurolla muovisen rantamaton, sen saattoi leväyttää rennosti roskavuorien päälle ja lepuuttaa jalkoja ja selkää kaikesta kaula kenossa lavalle tirkistelystä. Onneksi pakkasimme kassiin juotavaa ja syötävää, ei tarvinnut joka janoon ja nälkään ostaa koiranmakkaraevästä ja ylihintaista pilsneriä. Onneksi muistimme korvatulpat ja lasten aurinkorasvan, muuten ainakin minä olisin nyt kuuro ja nahaton. Lämmintä oli asteikolla 30-35, ainoastaan yksi sadekuuro ja sekin sunnuntaina.
Werchterissä oli Le Soirin mukaan 80 000 rokkaajaa per päivä (yhteensä 320 000). Sotkuun, meluun, tungokseen ja paskanhajuun tottui tällainen vanhakin puolessa päivässä. Viimeinen yö nukuttiin teltassa leirintäalueella, ja siitäkin selvittiin muutamalla ylimääräisellä Hoegaarden rosée -tankkauksella ja korvatulpilla. Koko nelipäiväisen spektaakkelin päätöspysäkki oli Metallica. Kauhukseni joudun myöntämään, ettei se ollutkaan niin paska kuin olen iänkaiken ajatellut. Nothing else matters on edelleen maailmankaikkeuden kamalin biisi, mutta lienee ollut virhe dissata koko muu tuotanto sen varjolla.
Coldplay oli hienohieno, mutta jostain syystä Oasis oli vieläkin hienompi. Ehkä se johtui siitä, etten ollut nähnyt sitä koskaan ennen. Uusia biisejä en tuntenut, mutta kaikki melkein 15 (?!) vuoden takaiset musahelmet olivat hyvässä muistissa. Muut tutut hienohienot olivat Nick Cave, Grace Jones (yli kuusikymppinen säihkysääri esiintyi nahkaisessa stringikorsetissa) ja Placebo. Uusia tuttavuuksia sain monia, muiden muassa Rodrigo y Gabriela (meksikolainen kitaravirtuoosipari), Elbow, Seasick Steve (julkaisi ensilevynsä viisi vuotta sitten 63-vuotiaana) ja Ghinzu (kitaristilla vakava rokkistarasyndrooma).
Kaikista huikein tuttavuus oli mahdottoman hienohienohieno Yeah Yeah Yeahs (Werchter-filmatisoinnin puutteessa Reading 2006 -versio):
On a survécu aux quatre jours de Werchter ! Il faisait four, ça puait, ça bousculait, mais tout ça s'oublie quand il y a une mitrailleuse de bonne musique en place. Je suis toujours un peu amoureuse de Chris Martin et des frères boudeurs Gallagher, mais maintenant aussi de Karen O de Yeah Yeah Yeahs (merci X mille fois pour le rappel !).
Hellehattu, aurinkorasva, korvatulpat... Coldplay, Oasis, Placebo, Lily Allen, Röyksopp, Nick Cave, Grace Jones, Amy MacDonald, Metallica, Lady Gaga... Nyt testataan näiden ikiteinien turnauskunto: neljä päivää rokettirollia helteessä. Werchter on onneksi ihan lähellä, 30 kilometriä Brysselistä koillisflaamilaan. Rokkijuhla aloitetaan tänään pehmeällä laskulla, yöksi on tarkoitus tulla kotiin. Perjantaina saatetaan jo jäädä paikan päälle telttailemaan, viimeinen yö vietetään varmasti mutavellissä. Festivaaliorganisaatio tarjoaa jokaiselle rokkaajalle yhden ilmaisen meno-paluumatkan paikanpäälle junalla. Hupaisa yhteensattuma on, ettei junia kulje enää puolen yön jälkeen.
Mistä tietää, että on 2x15-vuotias? Siitä, että suunnittelee pakkaavansa uusimman neuleprojektinsa festarikassiin.
Tietyömiehen jääkaappi
On va expérimenter ce que ça fait de fêter quatre jours à Werchter quand on a (à peu près) 2x15 ans. Je me suis déjà fait surprendre ce matin en pliant dans mon sac de rock'n'roll mon dernier projet de tricotage. Ca ne va pas ça, non ?!
Aloitin harmaan takin neulomisen joskus tammikuussa. Anoppi löysi ohjeen viime vuoden viimeisestä Femmes d'aujourd'hui -lehdestä ja osti langat omaan takkiinsa. En tiedä, minkä lankakaupan kanssa lehti tekee yhteistyötä, ei ainakaan Veritaksen. Siellä neuvotaan kokematonta aina ostamaan ihan toisenpaksuinen lanka korvaavaksi, ja sitten neulotaan ja puretaan ja neulotaan ja kirotaan ja puretaan. Auttaisi varmaan, jos viitsisi joku kerta väkertää neuletilkun ja osaisi laskea neuletilkusta oikeat suhteet. Muussa tapauksessa neule saattaa muuttua junnaavaksi mytyksi sohvan kulmaan.
Tämän takin ja väärän langan yhdistelmässä hankalinta olivat hihat. Siinähän se puoli vuotta menikin hihakammossa, kun en saanut millään hihapyöriöitä natsaamaan hiha-aukkoon. Neulo, pura, neulo, pura, laske, neulo, pura, laske, neulo, pura. Toissapäivänä otin pitkästä aikaa neuleen esille ja parin kolmen kokeilun jälkeen hihapyöriö sai kelvata. Eilen neuloin toisen puuttuvan hihan, virkkasin kaikki kappaleet yhteen, päättelin tsiljoonat langanpätkät, valitsin nappivarastosta vihreät napit ja lopuksi neuloin vielä kauluksen omasta päästä, kun en ohjeen kauluskohdasta ymmärtänyt mitään. Tsadaa! Anoppi oli tyytyväinen, vaikkei helleaallon takia nuttua heti päällensä saakaan. Seuraava projekti on kesäpaita, sekin anopille. Se on helppo, siinä on suoria palasia, ei hihapyöriöitä.
Fiini takki
Une veste grise pour la belle-mère, temps de tricotage chronométré : six mois. Dur de trouver les bons nombres de mailles quand la laine est loin de celle utilisée dans le patron. Evidemment, ce n'est pas le manteau du moment, il fait caniculaire ici.
Taas on tullut aika arpoa numeroita paikalliseen veroilmoitukseen. Verokirje tuli postissa jo monta viikkoa sitten, mutta pitäähän elämäänsä järjestää jännitystä jättämällä kryptinen kaavakkeentäyttö viime hetkeen. Soittelen taas "mistä kaikesta olen tilivelvollinen belgialaiselle veroviranomaiselle?" -puheluita pitkin kaupunkia. Pitäisiköhän perustaa Sarami-niminen firma Cayman-saarille?
Viikonloppuna kannattaa käydä Couleur Café -festareilla. Minulta taitavat jäädä väliin, joku raja hauskanpidossakin. Riittää mainiosti, että pääsen regressoitumaan Werchteriin ensi viikolla. Kuvassa viime perjantain grillijuhlat maalla, grillaajan palapeli. Nurmikolle eksyneet pienet hopeiset foliopallot ovat perunoita.
Yritän nyt ryhdistäytyä näiden Ranskan saarimaisemien kanssa, jäävät muuten koko kuvat unholaan. Olin kuvannut jotenkin laiskasti maisemia, mutta kallionkielekkeillä keikkuminen ei olekaan lempipuuhiani. Hiivin kameroineni turvaetäisyydellä kallioiden pudotusreunoilta, enkä voinut kuin ihmetellä kaiteiden puutetta. Komeita näkymiähän siellä on joka reunalta, muun muassa nämä saaren lounaisreunan Port Coton -piikkikalliot (ovat innoittaneet muun muassa Claude Monet'ta maalauspuuhiin):
Saari on juuri sopivan kokoinen pieniin puolipäiväpyöräretkiin. Maasto on välillä hyvinkin mäkistä, mutta kulloisessakin määränpäässä voi palkita itsensä mukaan otetuilla piknik-eväillä. Seuraavassa sarjassa kuvia saaren luoteiskulman Pointe des Poulains -kalliorannalta. Siellä on Sarah Bernhardtin vuosikymmeniä käyttämä "piilopaikka", vanhaan punkkeriin rakennettu kesäkoti näyttelijättärelle itselleen ja mukana seuranneille taiteilijaystäville. Bernhardt-museo jäi tällä kertaa näkemättä, maleksimme mieluummin merimaisemissa. Keskimmäisen kuvan valkoinen rakennus on Pointe des Poulains'in majakka, joka toimii nykyään itsekseen aurinkopaneelien avulla.
Belle-Île on pieni läntti Atlantissa, talvella koko saaren väkiluku on 5000, kesällä 50000. Saaren "pääkaupunki" on Le Palais, jonka satamaan mantereen Quiberonista lähtenyt laiva meidät töksäytti. Seuraavassa muutama hellepäivän kuva saaren pohjoispuolen Sauzon-kaupungista (koko postauksen ensimmäinen kuva on näkymä Sauzonin satamasta):
Kuvakimaran lopun kruunatkoon Bretagnen laitimmaisen kärjen paikallisherkku, kouign amann -kakku. Jonkun opaskirjan mukaan alueen parhain kakku leivotaan mantereella eräässä Vannes'in kaupungin leipä- ja kakkukaupassa, mutta voin kertoa, että se on valhe. Paras kakku leivotaan Belle-Îlen saarella Sauzonin satamakadun leipomossa. Harmi, että oikean kakkukoostumuksen aikaansaaminen kotioloissa on lähes mahdotonta, kokeiltu on.
Quelques photos encore de Belle-Île. Cherchez les Aiguilles de Port Coton, le phare des Poulains, les vieux qui grattent les vieilles et le kouign amann !
Pääsin vihdoin selaamaan lomakuvasaalista, kuvia oli vähäiset parisataa. Lätkäisen tähän nyt ensiksi sekalaisen joukkion kaikenlaisia merenasukkeja. Näistä olikin tällaiselle sisämaan kasvatille joka päivä jotakin ällisteltävää. Opin muun muassa, että eräätkin äyriäiset eivät suinkaan uiskentele vedessä sinne tänne, vaan kiinnittyvät kallioihin ja syövät mitä vesi "suuhun" huiluttaa. Tunsin itseni sellaiseksi Jamie Oliverin tenttaamaksi koululaiseksi, joka ei tunne purjosipulia, kun näin nämä:
Siinä on sinisimpukka kavereineen kasvamassa syötävänkokoisiksi. Etsimme ja keräsimme yhden aamupäivän simpukoita ja rantakotiloita, saaliista riitti aperitiiviksi asti neljälle. Varmasti oli tuoretta! Seuraavassa kuvassa on otus, jonka nimi ranskaksi on muistaakseni bernique. Sillä on monta muutakin nimeä, kuten nyt vaikkapa kiinalainen hattu. Suomeksi en löytänyt sille mitään nimeä. Laskuveden ajaksi se liimautuu kallioon niin tiukkaan kiinni, että sen irrottamiseen tarvitaan jo hyvä puukko. Mahtaa olla mukava lölliä puoli päivää ylhäisessä yksinäisyydessä tuolla kuoren alla. Seuraavaksi kuvassa koko reissun kirkkaasti oudoin uusi tuttavuus: pouce-pied. Tällekään en löytänyt suomenkielistä nimeä, lähimmäksi osuu toinen siimajalkainen äyriäinen, hanhenkaula. Erityisesti espanjalaiset himoitsevat näitä outoja äyriäisiä, joita Belle-Île tuottaa vientiin herkkusuille. Näyttivät kyllä sen verran kummallisilta, ettei edes meidän joukkueen kokeilunhaluisimmat tohtineet maistaa (havainnollisempi kuva täällä):
Vaikka pojat kävivätkin kalassa pari kertaa, ei saalista tullut. Kalakauppiaalta sai onneksi helposti iltaevääksi sardiineja ja doradeja. Viikon aikana syötiin varmaan yhtä paljon kalaa kuin normaalioloissa puolessa vuodessa. Erityissuosikkini itse-etsittyjen sinisimpukoiden jälkeen olivat keisarihummerit eli langustiinit:
On en a mangé des fruits de mer à Belle-Île. Les moules et les bigorneaux, on les a pechés à pied nous-même, et c'était délicieux ! Les berniques et les espèces de bizarries trop graves, les pouce-pieds, on n'y a pas goûté cette fois. Par contre, je pourrais facilement vivre que de langoustines.
Riuhdoin lauantaina miehen veljen muuttolaatikoita (pelkkiä kirjoja) niin, että vieläkin selässä vihloo. Mustelmia ilmestyi ihmeellisiin paikkoihin ja käsivarsiakin jomottaa. Lastausten ja purkamisten välissä rytyytettiin muuttoautolla kauas itäiseen Valloniaan. Kyyhkyläisillä on kaksi kertaa enemmän neliöitä ja puolet vähemmän vuokraa kuin meillä ja lisäksi seitsemän kissaa.
Eilisen kaatosateen takia Lasnen porvarisbrocante meni aivan mönkään. Kauppa ei käy, kun kauppatavarat lilluvat vesilammikoissa. Mieleni teki ostaa vanha stetoskooppi, mutta 22 euron hinnassa oli parikymppiä liikaa.
Oltiinko me jossain lomalla ja otinko jotain valokuvia? En muista, mutta nauttikaa nyt taas laatumusiikista:
Bretagnen matkakuvia ei ole vieläkään tarjota. Miehen kone on edelleen käyttökatkolla, eikä oma läppärini jaksa enää sellaisia megamääriä vastaanottaa. Postaan konekatastrofin uhallakin muutaman maisemakuvan Luxemburgin kylältä, jossa kävin alkuviikosta harrastelemassa työntekoa. Oli suhteellisen väsyttävä reissu. Työtehtävät olivat sen luonteisia, että tunnit matelivat. Työpäivien välissä ehdittiin kolleegan kanssa käydä pienellä iltakävelyllä Luxemburgin keskustassa, tehtiin summanmutikkainen retki sekä ylä- että alakaupunkiin. Lux on yllättävän vehreä kaupunki, vettäkin siellä oli yhden likaisen Alzette-joen verran. Iltamyöhällä liikkeellä oli huomattavan paljon hölkkäilijöitä, vaikka vettä sateli.
Harrastelijatyömatka vei mehut niin, että eilinen meni lähinnä nokkaunia nukkuessa. Kauaa en voi lonkkaa vedellä, sillä olen saanut haalittua tehtäväkseni oman alani töitä. Toimeksiantaja on paikallinen taiteilija, ja työnkuvani saattaa jännittävällä tavalla laajentua. Kaikki tämä tietää tietenkin pikkiriikkistä parannusta finanssiasioihin, mikä on aina hyvä asia.
Toujours pas de photos de Jolie-Île, le grand pc reste muet. J'ai été bosser deux jours à Luxembourg cette semaine, fruit du népotisme beau-péresque. Luxembourg-ville est bien vert et rempli de joggeurs.
Reissusta palattu sunnuntain pikkutunneilla. Valokuvat on edelleen kamerassa, postaan niitä vasta loppuviikosta, kunhan ekspertti ehtii ropeltaa jumittavan tietokoneensa ensin kuntoon.
Matka oli yhtään liioittelematta vertaansa vailla. Ensinnäkin Belle-Îlen saari on kaunis kokonaisuus merta, jyrkkiä rantakallioita, peltoja, kukkaniittyjä, lammaskatraita, samalla muotilla tehtyjä valko-sinisiä tai pastellisävyisiä taloja, villejä puutarhoja, hiekkarantoja, majakoita ja suoria mutta ystävällisiä ihmisiä. Matkan ajankohta oli ihanteellinen. Kesäkuussa saarella ei ole vielä turistiryntäystä, joka heinä-elokuussa on sellainen, ettei sinne kannata silloin mennä ollenkaan. Lisäksi meitä onnisti sään suhteen, koko viikko oli aurinkoinen ja helteisen lämmin (+30!). Pilviä kerääntyi taivaalle juuri, kun matkustimme laivalla takaisin mantereelle. Vaikka saari on pieni (17 km x 9 km), jäi nähtävää vielä ensi kertaankin. Lähtisin sinne mielelläni vielä tekemään saaren ympärikävelyn rantoja pitkin, jonka voi tehdä neljään päivään. Tällä kertaa ajelimme pyörillä yhden iltapäivän verran, aivan mainio tapa liikkua saarella ainakin näin turistisesongin ulkopuolella. Juoksukisasta kipeytyneet jalatkin tykkäsivät palauttavasta pyöräilyretkestä, kipu hävisi saman tien.
Vaikka auto oli paluumatkalla ahdettu viimeistä kolosta myöten täyteen neljän ihmisen matkatarpeita, saatiin sinne kuitenkin mahtumaan vielä pakolliset tuliaissiiderit, merisuolaa ja hienompaa suolankukkaa, voikaramellejä, kalasäilykkeitä, muurinpohjaletun sukulaislättysiä ja maailman ehkä parasta jälkiruokaa: nähtävästi pelkästä voista ja sokerista leivottua kouign amann -kakkua.
Kuvien puutteessa tarjoan musiikkituokion verran ranskalaista punkkia, oivaa automatkamusiikkia ja elämänfilosofiaa:
On est rentré de Belle-Île dimanche nuit. Et quelle île ! On a parfaitement bien choisi le moment pour y aller : pas encore d'autres touristes, une semaine super ensoleillée et chaude. Une île aux paysages magnifiques, falaises qui me faisaient peur, champs de fleurs sauvages, bandes de moutons, plages, côte sauvage, phares et fars, ambiance sans stresse, gens francs et sympas (sauf peut-être une certaine Carole, patronne d'un café au port). Pour la route, on a écouté et réécouté un cd spécial préparé par X avec les meilleures des tubes de voyages d'été (la vidéo). Je mettrai des photos quand le barbu aura remonté le pc cassé.
Ihan kivasti meni loppujen lopuksi sunnuntaijuoksijoilta 20 kilometrin ikuisuusjuoksu. Oli muutamia hetkiä, jolloin olisin kernaasti pannut kontilleni, mutta purin hammasta. Kuumahan siellä oli kuin ensanomissä, mutta kivasti Bois de la Cambre tarjosi varjoakin puolimatkassa. Avenue Louisen autobaanatunneleissa oli ruuhkahuippu, ja juoksu vaihtui ihmismassassa kävelyksi noin kahden minuutin ajaksi. Muuten ainakin minä säästyin kyynärpääohittajilta ihan kokonaan. Mies häipyi omille teilleen ennen kuin tuli ensimmäinen kilometri täyteen, juoksikin mokoma maaliin viisi minuuttia ennen minua. Jengiä oli aivan mahdottoman paljon, joku onneton juoksija sai jostain kisko-tv-kamerasta päähänsä ja vuosi verta kuin pistetty.
Oli meillä ihan voittajafiilikset, kun maaliviivan jälkeen yhytimme toisemme noin 27 000 juoksijan ja muutaman tuhannen kannustajan seasta. Ensi vuonna varmasti mennään alle kahteen tuntiin, kättä päälle! Saatiin mitalit ja tultiin metrolla kotio. Ja juotiin palkinnoksi vielä parit iltadrinkit aamubaarin virkeällä terassilla. Huomenna soi kello kukonlaulun aikaan TGV:hen, Sarami hiljennee viikoksi lomanvieton vuoksi.
2 heures 11 minutes pour le barbu superfort et 2 heures 16 minutes pour moi moinssuperforte. On est content d'avoir fini EN COURANT (imaginez ça !). Je veux nous voir passer en dessous de deux heures l'année prochaine !