maanantai 9. maaliskuuta 2009

Turistiopas ilmoittautuu

Meillä oli taas parin kuukauden tauon jälkeen vierailija kotomaasta. Ilolla vastaanotimme erään länsisuomalaisen turistin muutaman päivän Bryssel-lomalle. Pieneen viikkoon mahtui monenlaista, muun muassa oksennustauti ja osteriateria (tässä järjestyksessä!), erittäin tehokasta shoppailua, rupattelua, herkuttelua, hius-afäärejä, ratikkakaahausta, sauvakävelyä, baariulkoilua ja kokeilevaa kokkausta (suomalaisista marketeista harvemmin saa sellaista evästä kuin linnun lihasmaha eli kivipiira).

Kävin saattamassa turistin iltapäivällä kotimatkalle. En yritäkään tänään enää saada mitään palapeliä järkevämpää aikaiseksi. Kun on humputellut monta päivää erinomaisessa seurassa pitkin kyliä ja pulissut asiansa pääasiassa savoksi ja suomeksi, on koko eksistenssi vähän aikaa muissa sfääreissä. Vähän kuin olisi itse ollut reissussa.

Kuvamateriaalina osterieväät, joiden nielemiseen en itse osallistunut. Toisessa kuvassa löytö Rue du Baillin pelikaupasta, ihkaoikea suomalainen Mölökky! Mutta miksi Mölkyn vientiversion keilat on valmistettu Juran pyökistä?


On a eu de la visite la semaine passée, une amie du nord est venue nous dire un coucou. Elle était contente de retrouver les huîtres et les gésiers, durs à trouver chez elle. Recevoir des amis Finlandais, c'est un peu comme voyager soi-même. Il me faut un petit moment pour changer du mode finnois-Finlande au mode français-Bruxelles.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Laiska töitään luettelee

Tänään olen juossut 50 minuutin lenkin aamuisessa tihkusateessa (siinä kului 100 gramman suklaalevyn kalorit), heittänyt kolme menopaluureissua pyykkisalonkiin (pesureissu, kuivausreissu ja viikkausreissu), keittänyt satsin kurpitsasoppaa, käynyt ruokaostoksilla, käynyt poliisilaitoksella, lähettänyt kaksi työhakemusta (ranskankieliset kohteliaisuusfraasit alkavat olla hanskassa: sokeria ja siirappia päälle).

Noista puistojuoksuista muuten sen verran, että minulla on siellä ikioma vihamies. Sellainen löntystelijä, jonka iso hurtta työntyy aina jalkoihin hyppimään. Kaikkihan siellä koiriaan irti juoksuttavat, mutta jostain syystä tähän parivaljakkoon kiteytyy kaikki minun räyhäämishaluni. Kunnon räyhääminen on muuten huomattavan vaikeaa muulla kuin äidinkielellä.

Poliisilaitoksella kävin siksi, että joku oli ilmeisesti viime yönä yrittänyt rapsuttaa meidän talon ulko-ovea auki. Hukkareissu, ilmoituksia vastaanottanut poliisi käski soittaa kolleegansa katsomaan ovea paikan päälle. Kyllä tuo minusta tihutyöltä vaikuttaa.

Je pensais que notre rue n'existe pas sur la carte des voleurs. On dirait que j'avais tort. La porte a été chipotée dernièrement. Eh oh, les sales types, la poulice va être avertie !

tiistai 3. maaliskuuta 2009

EU ja hammaslääkäri, phyi!

Kun on paikallinen henkilökortti, saa äänestää paikallista ehdokasta eurovaaleissa. Sain postissa lappuja, jotka täytyy täyttää ja toimittaa kunnantalolle, jos haluan antaa ääneni belgialaiselle ehdokkaalle. Mies väitti, että minulla on kaksi ääntä vaaleissa, yksi Suomen ehdokkaille ja yksi Belgian ehdokkaille. Noissa papereissa nyt kuitenkin sanotaan, että äänensä voi antaa joko-tai, sinne tai tänne. Pitää vielä tavata laput uudestaan, ehkä ymmärsin väärin. Uhkailin jo, että annan ääneni sinne, mistä löytyy antiunionilaisin ehdokas. Phyi vaan koko korttitalolle!

Täällä asuessani olen laiminlyönyt kaikenlaiset tuikitarpeelliset terveystarkastukset. Kun on ollut akuuttitarvetta lääkärille, olen käynyt omalääkärikseni vakiintuneella tädillä, jolla on kotivastaanotto ihan tuossa kulman takana. Hammaslääkäriä olen nähnyt viimeksi Turun yths:llä joskus... kauan aikaa sitten. Hammaslääkäri on lääkäreistä ensimmäinen, jonka olemassaolon olen unohtanut huolellisesti. Mitä toikaan mies eilen tuliaisiksi omalta hammaslääkärikäynniltään? Ajanvarauslapun minulle! Miten se uskalsi? Joudun menemään sinne ensi viikolla. Phyi!


Je peux voter pour un candidat belge aux élections européennes, je me demande s'il y a quelqu'un d'anti-union caché quelque part... Le barbu m'a fait un sale coup : il a pris un rendez-vous chez le dentiste pour moi ! Sans me consulter ! Comment ose-t-il ?

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Juoksusämpylä

Täällä on viime päivinä esitelty vähän kevätaurinkoa. Eilen tehtiin viikon pitkä lenkki taas Bois de la Cambressa, siellä on pitkiä helpompi juosta, kun ei tarvitse kivuta mäkien päälle. Puisto oli täynnä jengiä jo aamukymmeneltä: paljon juoksijoita, pyhäpäivän kunniaksi parhaimpiinsa tälläytyneitä vanhoja pariskuntia päiväkävelyllä, lapsiperheitä, koiranulkoiluttajia, rullaluistelijoita, pyöräilijöitä, partiolaisia, jalkapalloilijoita, jopa kilpapyöräilijöitä. Pitkä lenkki oli vähän pidempi kuin viimeviikkoinen, tunti ja 15 minuuttia, verryttelyt päälle. Poltin läskiä yli 900 kilokalorin verran, miehen mittari näytti yli 1200. Nyt on hyvä rytmi päällä, juoksentelua kaksi viikkoa takana, kolmetoista edessä ennen toukokuun koitosta. Ehtii vielä ihan hyvin päästä kohtuulliseen kuntoon. Painoin viime yönä enteriä klo 00:01 Brysselin 20 km -ilmoittautumissivustolla, paikat on varattu!

Leikin täällä kodinhengetärtä jo aikaisin aamulla, leivoin pellillisen sämpylöitä. Jauhoina enempi ruista kuin vehnää, päällä vähän kauraryynejä. Öljyn unohdin taikinasta kokonaan, mutta kyllä ne sämpylöiltä näyttävät ilmankin.


Ca y est, on s'est inscrit cette nuit au 20 km. Hier, un long tour au Bois de la Cambre, le barbu dépense 1200 kcal en 1 heure 15 minutes de course (plus l'échauffement, on n'est pas né d'hier !) contre mes 900. Il est fort, il trace déjà ! Pour remplir le fossé d'énergie, j'ai préparé des petits pains au seigle.

torstai 26. helmikuuta 2009

Ylämäki alamäki

Nyt harmittaa. Tämä työnhaun harrastaminen alkaa vaikuttaa varsin surkuhupaisalta touhulta. Ensin lähetellään hakemuksia arvalla sinne tänne, eikä missään olla kiinnostuneita. Tai paikka on jo täytetty jollain sata kertaa kokeneemmalla hakijalla. Tämä nyt on ihan arkipäivää. Viime viikolla koin oikean onnen hetken, kun sain koulutustani vastaavaa hommaa kokonaiseksi yhdeksi päiväksi. En ehtinyt siitä edes täällä maailman turhimmassa lokikirjassa mainita, ajattelin että pamautetaan sitten uutinen eetteriin, jos siitä yhdestä päivästä kehkeytyisi jatkohommia. Olkoonkin kyseessä vain päivän työ, mutta ehdin jo intoilla alan ihmisten tapaamisesta ja ylipäätään siitä, että joku CV:ni luettuaan piti vielä hyvänä ideana ottaa minuun yhteyttä. Töitä!

Hah! Aamulla työdiilin toinen osapuoli lähetti anteeksipyytelevän meilin, että sori ei me tarvitakaan sinua. Projektin vetäjä oli hokannut, että se työ mikä minun piti tehdä, olikin jo tehty Suomessa. Perhanan organisaatiotaitoiset ja tehokkaat suomalaiset! Jättäkää nyt jotakin meille onnettomille maanpettureillekin!

Pitää varmaan hakea Selorin kautta johonkin byroohon pyörittämään papereita (Selor järjestää hakukilpailuja kaikenlaisiin hallinnollisiin puljuihin). Yksi ystävätär kertoi juuri Selorin kautta työpaikalleen tulleesta uudesta kolleegastaan, joka oli kysynyt, miten tietokoneen näppäimistöllä saa sen a-kirjaimen, joka on ympyrässä... Ja joku toinen oli ymmärtänyt leikkaa-liimaa-kehotuksen liian konkreettisesti... Eiväthän nämä mitään kansalaistaitoja ole, mutta kyllä nyt markkinointiosaston konttorirottien voisi olettaa ne hallitsevan. @!

J'ai été contente toute une semaine d'avoir décroché un boulot riquiqui d'un jour, histoire de contacter des gens dans la branche en question. Pour finir, ils ont appris aujourd'hui qu'ils n'auront pas besoin de moi parce que le boulot que je devais faire est déjà fait. Il ne faut jamais se réjouir avant que la petite enveloppe brune est dans la main. Une nouvelle idée : Selor pourrait venir à mon secour. Ils engagent des gens qui ne savent pas comment taper le a entouré d'un cercle ou qui sortent leurs ciseaux et leurs tubes de colle pour copier-coller (source des anecdotes : l'Ixelloise).

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Filmimenovinkki

Keskiviikon kunniaksi voi mennä vaikka Anima 2009 -filmifestareille. Flageyn sisuksissa on tarjolla koko tämän viikon monenmoista "piirrettyä" monesta maailman kolkasta. Tänään siellä on päiväsaikaan ainakin sessio vanhaa kunnon Myyrää ja uusin Wallace & Gromit. Illalla taidetaan mennä katsomaan uuden vuosituhannen kroatialaista animaatiotaitoa. Japanilaisiakin leffoja olisi kiva mennä katsomaan, mutta kaikkea ei ehdi eikä raski nähdä. Vaikka kyllä se Myyrä ehkä pitäisi katsastaa...


Un passe-temps pour ce soir : Anima 2009 à Flagey. Quoique, je pourrais y aller déjà cet après-midi avec tous mes copains de 3 ans pour voir Les nouvelles aventures de la petite taupe.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Vaka vanha

Viikonloppu sujahti miehen vanhentumista juhliessa, lauantaina kaveriporukalla kylilllä ja sunnuntaina perheen kesken periferiassa. Juhlakalua ei ahdista ollenkaan uusi ikäluku, miten se on mahdollista? Minä aloin jo kutsua sitä nelikymppiseksi, vaikka siihen onkin vielä yhdeksän vuotta matkaa.

Sankaria lahjottiin kasalla tarpeetonta ja tarpeellista tavaraa, satsiin kuului muun muassa leivänpaahdin ja ihmeellinen viinapulloteline. Siis sellainen häkkyrä, mihin voi ripustaa neljä pulloa ylösalaisin ja suhauttaa drinkit suoraan lasiin, niinkuin baarissa ikään. Voi kai siihen näön vuoksi laittaa grenadiinipullonkin. Leivänpaahdin tuli kyllä tarpeeseen, saksalainen ruisleipä muuttuu paahtamalla syötäväksi.

Minulta vanhus sai lahjaksi sen uumoilemani sykemittarin. Kannatin pientä urheiluputiikkia suuren ketjukaupan kustannuksella. Palvelusta on joskus pakko maksaa, ketjukaupan henkilökunta ei joko osaa tai halua neuvoa asiakkaitaan. Tai sitten se on täysin lobotomisoitunut siitä melusaasterytkytyksestä, mikä siellä aina soi. Mittaria on jo testattukin pariin otteeseen! Lauantaina tehtiin puolentoista tunnin pitkä lenkki tyhjässä Bois de la Cambressa. Tunti juoksua ja puoli tuntia verryttelyitä sujui ongelmitta. Mittarin mukaan mies kuluttaa tuollaisella lenkillä nelinumeroisen määrän kilokaloreita. Minä en tietenkään saa samanlaisia lukuja, mutta ihan vakuuttavia silti.

Kuvissa on anoppilan juhlakattausta. Miehen vanhemmilla on ollut tapana ostaa lasten syntymävuosina muutama pullo punaviiniä säästöön ja sitten availla niitä juhlien kunniaksi. Tämänkertainen pullo lupaili hyvää, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä, ja viini oli harmillisesti menettänyt makunsa ja värinsä. Onneksi oli sentään autokakkua.


Le barbu est de plus en plus vieux, je l'accuse d'avoir déjà la quarantaine. On a bien fêté ça ce weekend, d'abord entre copains, puis avec la famille. Il a reçu des cadeaux bien utiles (un toaster) et d'autres plutôt marrants (un bar butler). Moi, je lui ai offert un cardiomètre pour se crever en baskets. Sur les photos, le menu de fête. Le barbu a bien mieux pris les années que le vin de son âge, il ressamblait malheureusement à un mélange de coca-porto.

torstai 19. helmikuuta 2009

Kurpits

Surauttelen vähintään kerran viikossa ison padallisen sosekeittoa. Kattilaan pilkotaan sitä, mitä kaapista löydetään, yleensä purjoa, porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, parsakaalia ja perunaa. Vähän aikaa sitten ostin vaihtelun vuoksi palasen kurpitsaa, ja siitähän vasta maukas soppa syntyykin. Joukkoon muutama porkkana, sipuliksi purjo ja pehmennykseksi pari pottua. On hyvää!


C'est la folie des soupes maison. Notre nouvel ami, le potiron, se transforme en une soupe douce et goûteuse.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Parc Tournay-Solvay

Viikonloppuna paistoi aurinko tännekin maailman kolkkaan pitkästä aikaa. Oltiin niinkin reippaita, että matkattiin puistonpalaseen, missä ei ennen kumpikaan ollut käynyt. Ratikkareissu lauantai-iltapäivänä muuhun suuntaan kuin kaupungin keskustaan vaatii joskus hyviä hermoja. Ratikkainsinöörit ovat pähkäilleet niin hienot uudet linjat ja aikataulut eteläiseen Brysseliin, että ratikanvaihto voi tapahtua joko käden käänteessä tai sitten se kestää 20 minuuttia. Toinen samanlainen ratsunvaihtoepisodi, ja muutaman kilometrin matkaa taitetaan tunti. Joku toinenkin matkustaja oli odotellut ratikkaa liian kauan:

Vaiherikkaasta matkasta huolimatta Tournay-Solvayn puisto oli kiva uusi tuttavuus. Keväämmällä varmasti vielä kivempi, kun alkaa vihertää ja aurinko jaksaa lämmittääkin. Hölmöläiset ovat jättäneet tuon ensimmäisen kuvan linnan puskemaan pusikkoa, siinä kelpaisi jonkun herrasväen asustella keskellä kaunista puistoa. Viimeisen kuvan lepakkoluolaa en uskaltanut turhaan lähestyä.





Le parc Tournay-Solvay se montrait bien mignon et ensoléillé ce samedi. La STIB a mis carrément une heure complète pour nous y amener (la première photo n'arrête pas de me faire marrer).

maanantai 16. helmikuuta 2009

Mentaalispektaakkeli

Nyt on nähty Kristian Smedsin Mental Finland. Ajeltiin perjantai-iltana metrolla villiin Pohjois-Brysseliin, jossa smedsiläiset mellastavat vielä tämän viikon flaaminkielisten hienossa Koninklijke Vlaamse Schouwburg -teatterissa.

Heti tuoreeltaan näytöksen jälkeen olo oli totta puhuen aika sekava. Esitys on vähän niinkuin 60-lukulaiset teema-lp:t, palapelimainen, meluisa ja värikäs sähellys. Tuntoja ja tunnelmia lätkähtelee laidasta laitaan, välillä naurattaa niin että suuta pakottaa, välillä haukotuttaa, välillä inhottaa, välillä ihmetyttää. Esitys on pitkä kuin nälkävuosi, melkein kolme tuntia, ei väliaikaa.

Mental Finlandissa parasta oli sen monimuotoisuus, siinä oli tanssia, musiikkia (jopa livemusiikkia), ilmiömäistä videon käyttöä ja mitähän vielä. Suomalaisuuden symboleja ja yleiseurooppalaisia ongelmia sikin sokin sekaisin, kaikki tarkoittaa kaikkea ja mikään ei tarkoita mitään. Näin muutaman päivän jälkeen mieleen on jäänyt erityisesti kolme kohtausta: vironkielisen äidin hätä, konttisaunakohtaus ja joulupukin vierailu. Tottahan shokkispektaakkelissa pitää olla ainakin yksi skatologinen kohtaus, Smedsin pieruhuumori puri ainakin minuun ihan täysillä, ja sen toteutus oli visuaalisesti hieno! En edelleenkään osaa sanoa, oliko esitys hyvä vai huono. En oikein edes osaa sanoa, suosittelisinko sitä kenellekään. Siinä oli hyviä pätkiä, ja välillä se ontui. Miehen mielestä se oli liian kyyninen ja provosoiva, toisaalta kuitenkin taitavasti toteutettu. Keskustelua se kyllä herätti, sehän ei ole koskaan huono asia.


On a été voir un spectacle bizarre au KVS ce weekend, Mental Finland de Kristian Smeds, le nouveau gourou du théâtre en Finlande. Je n'en dis pas plus sur la pièce, c'était un genre de feu d'artifice audiovisuel, des montagnes russes de sentiments variés, trop provoquant pour le barbu, rigolotement scatologique pour moi.

torstai 12. helmikuuta 2009

Hop, hop, hop

Brysselin 20 km -organisaatio muistutti meitä molempia eilen kirjeellä tämän vuoden juoksusta. Nyt olisikin korkea aika aktivoitua ja alkaa heitellä lenkkejä, ettei käy niinkuin viime vuonna (montako kertaa tämä on jo kuultu...?). Kisassa on toistamiseen 25000 juoksijan osallistujaraja. Maaliskuun ajan saavat paikkansa varata vuonna 2008 kisan loppuun asti juosseet, huhtikuussa vasta kaikki muut. Onneksi tuli lähdettyä läähättämään sinne viime vuonna, tuossa ensimmäisessä satsissa paikan varaaminen lienee helpompaa kuin jälkijunassa. Juoksun hinta on samat 15 euroa kuin ennenkin, ei paha hinta urheilujuhlasta. Miehellä on ensi viikolla synttärit, ajattelin antaa lahjaksi läähätysmittarin juoksuinnon pitimiksi (en tohdi kirjoittaa sitä oikeaa sanaa tähän, mistä minä tiedän, venkslaako se näitä juttuja jollain käännöskoneella!).

Les 20 km de Bruxelles nous ont envoyé une lettre de courage pour l'édition 2009. Allez, on y va, la troisième fois ne peut pas être bien pire que les deux précédentes ! Peut-être que cette fois, on arrivera à persuader l'Ixellois de venir nous joindre. C'est vrai qu'il a déjà acheté une paire de baskets !

tiistai 10. helmikuuta 2009

Säästövinkki kulttuurijalan krooniseen vipattamiseen

Meillä on tapana käydä anopin kanssa teatterissa silloin tällöin. Seuraava spektaakkeli on merkitty kalentereihin kuun lopulle Le Public -teatteriin. Tykkään tuosta teatterista erityisen paljon, siellä on hyvä tunnelma, ja tuskin koskaan on osunut kohdalle huonoa esitystä. Näyttelijät päästelevät höyryjä esityksen jälkeen teatterin omissa kahdessa ravintolassa ja drinkkibaarissa, voi mennä vaikka henkilökohtaisesti kiittämään tai muuten kommentoimaan illan esitystä. Miehen veli valitsee yleensä näytelmän, ja anoppi varaa paikat. Saamme jostain syystä kaikki lipuista alennusta, koska anopilla on monilapsisen perheen alennuskortti. Perhe on monilapsinen ja oikeutettu korttiin, kun lapsia on perheessä vähintään kolme (miehellä on sopivasti juuri ne kaksi pikkuveljeä). Kortti on aivan loistava keksintö, sillä saa perhe alennusta ainakin junalipuista ja kulttuurimenoista. Kaiken lisäksi se on lasten vanhemmille elinikäinen, lapset siis saavat olla jo aikuisia, alennuksista pääsee osalliseksi lopun ikäänsä. Kortilla tuskin normaalisti saavat yli-ikäiset lapset ja yli-ikäisten lasten kumppanit perhealennusta, mutta anoppi ne jollain keinolla aina saa (hyvästä supliikista on aina hyötyä).

Yleisesti ottaen kulttuurialennuksia saadakseen ei toki tarvitse olla suurperheen äiti tai isä. Kulttuurimenoista saavat yleensä alennusta ainakin kaikki (alle 26-vuotiaat) opiskelijanrentut, työnhakijat ja eläkeläiset. Jos ei osu mihinkään näistä kategorioista, voi aina metsästää Arsène 50 -lippuja. Olen ollut tietoinen tästä lippuja puoleen hintaan -systeemistä, mutten ole koskaan käytännössä testannut. Näyttää kieltämättä houkuttelevalta, monen brysseliläisen teatterin lippuja saa alle kympillä! Joukossa on myös elokuvia ja konsertteja. Tarvitsee vain voida repäistä itsensä joko keskustaan Arenbergiin tai Flageyn luukulle ja ostaa lippunsa saman illan tai seuraavan päivän näytäntöön, netitse tai puhelimitse lippuja ei voi varata. Oiva säästövinkki hetken lapsille!

Les bruxellois qui ne sont pas des mères ou des pères de familles nombreuses, des étudiants en dessous de 26 ans, des chercheurs d'emploi ou des séniors, ont aussi une petite chance d'abuser les spectacles culturels, le théâtre, le cinéma et les concerts sans se ruiner grâce à Arsène 50. Il faut juste avoir un peu de chance et se déplacer à Flagey ou à Arenberg pour trouver les offres du jour jusqu'au moitié prix. Je ne sais pas encore comment ça marche en pratique, mais une pièce de théâtre en dessous de 10 euros me dit bien quelque chose.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Définis-moi Open Source

Tänä viikonloppuna Brysselissä järjestetään tietokoneihmisten Fosdem-kokoontuminen. Siellä puhutaan suu vaahdossa jostakin open sourcesta. Tapahtumaa sponsoroi muutama tuttu nimi, kuten Nokia ja Linux. Ranskankielisen yliopiston tiloissa vatvotaan kaksi päivää asioita, joista minä en parhaalla tahdollanikaan ymmärrä paljoa. Silti aion lähteä nörtin mukana vakoilemaan, mitä siellä oikein paasataan. Ja onhan siellä näköjään job cornerikin, jos vaikka joku etsisi suomen kielen taitajaa.


C'est la fête pour le barbu, Fosdem à l'ULB ce weekend. D'une façon tordue, ça m'intéresse aussi. Je vais sans doute rien comprendre, mais au moins ils ont un job corner. Peut-être que quelqu'un a besoin de main d'oeuvre pour manipuler la cafetière en finnois.

torstai 5. helmikuuta 2009

Hupi ennen työtä

Päivä tuntuu päivemmältä, jos saa edes yhden työhakemuksen lähetettyä maailmalle. Oma alani liittyy läheisesti kirjoittamiseen. Eilen löysin työnhakuilmoituksen, jolla etsitään litteroijaa lääkärien jupinoille. Unelmaduuni, onhan sekin kirjoittamista! Ihanan teknistä ja epäsosiaalista! Väliäkö sillä, etten ole secrétaire medicale, enkä osaa muutamaa sanaa enempää flaamia. Lähetän hakemuksen silti.

Olen saanut muutaman tarjouksen ihan tarkalleen niitä omankin alani töitä. Näiden puljujen kiinnostus loppuu aina siinä vaiheessa, kun lähetän niille komiikkaa tursuavan ansioluetteloni. Junnaava työnhakuesitykseni teki viime yönä pienen edistysaskeleen, kun sain sähköpostitse lisätiedusteluja eräältä ulkomaiselta firmalta. Röyhkeävät väittää, että pyytämäni palkkio on yli kaksi kertaa hintamediaania suurempi. En ollut niin röyhkeä, että olisin lähettänyt niille linkin oman liittoni teettämiin hintamediaaniselvityksiin. Saanen sieltä nyt vähän koetyötä, että voivat sitten arvioida, onko minusta mihinkään. Samalla minä voin arvioida, millaiseksi hyväntekeväisyydeksi homma menee heidän hinnoittelullaan. Minullahan työttömällä retkulla ei ole kauheasti valinnan varaa. Jotta joku kaunis päivä alkaisin saada cv:hen relevanttia täytettä, voin harrastella töitä harrastelijan palkalla. Ensin pitää nyt vain läpäistä se testityö, jos he armollisesti minulle sellaisen lähettävät.

Tänä iltana mennään rokkikonserttiin keskikaupungille. Ostettiin liput joululahjaksi miehen 16-vuotiaalle pikkuveljelle. Toista varmaan jo jännittää, kun joutuu vanhusten kanssa iltaa viettämään. Kuvassa nämä flaamirokkaajat, vakuuttavan näköisiä tyyppejä, vaikken musiikistaan mitään vielä tiedäkään.

Je postule. Le grand pas du moment : j'ai été recontactée par une boîte de chez vous (pour un projet de télétravail). C'est cool d'être recontactée, même si leur idée du salaire serait la mienne multipliée par plus de deux. Mieux vaut ne pas être trop chiante non plus, pour de l'expérience, je suis prête à gagner même un tout petit sou. Sur la photo, c'est Triggerfinger, des rockeurs Flamands qu'on va voir ce soir avec le petit frère du barbu.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Runomaanantai

En ole koskaan lukenut Kalevalaa kannesta kanteen. Koulussa en muista lukeneeni sitä paria runoa enempää, jos sitäkään. Yläasteella hihitettiin, kun "Marjatta söi puolukan ja tuli raskaaksi", mutta muuten ei kirjaan paljon kajottu. Ensin sanottiin, ettei nyt tästä tämän enempää, kun myöhemmin luette tätä enemmän, ja sitten myöhemmin sanottiin, ettei nyt enää lueta tätä tämän enempää, kun olette jo aiemmin tätä lukeneet. Ostin Kalevalan Loisto-pokkarina muutama vuosi sitten Turun kirjamessuilta, mutten ole laiskuuksissani päässyt alkua pidemmälle. Nyt taas otin sen esille yöpöydälle, ja luen runon kerrallaan. En sentään laulaa loilota niitä, mutta ääneen luen kuitenkin. Loistavia tarinoita!

Jääkaappimagneeteilla voi itsekin heittäytyä runoilijaksi (ranskaa taitavat voivat testata taitonsa kielioppivirheiden bongaamisessa). Pitää hommata kotokieliset magneetit, että saadaan näiden epäonnistuneiden haikujen viereen suomennokset.

Je suis en train de lire le Kalevala, l'épopée nationale finlandaise. Le frère du barbu nous a offert un kit d'aimants pour rédiger nos propres poèmes sur le frigo. C'est le barbu qui est responsable de toutes les fautes d'orthographe.