keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Outo tyyppi

Sain Maureenilta haasteen tähän paljon blogistaniaa kiertäneeseen "Kuusi sattumanvaraista asiaa minusta" -ketjuun.

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.


1. Olen pelkuri, en uskalla mitään extreme-juttuja. Minulle ihan lällykin on extremeä. En ole koskaan hypännyt veteen mistään, en laiturilta enkä uimahallin altaan reunalta. Ajatuskin on ihan kauhea.

2. Osaan olla pihi. Opiskeluaikoinani en käynyt opiskelijaruokalassa syömässä, vaan söin kaurapuuroa ja itsesäilöttyjä punajuuria kotona. Olen punnituttanut Tampereella marketin lihatiskillä kolme siivua makkaraa ja jättänyt ne ostamatta.

3. Hurahdin Beatlesiin vuonna 1992, kun olin 12-vuotias. Musiikkiin rakastuin vasta sen jälkeen, kun olin ensin ihastunut nelikon jalkoihin Help!-videon kannessa. Don't ask me why. Kuva

4. Ostin ensimmäisen kännykkäni kesällä 2000, ja samasta syksystä lähtien olen kirjoittanut kaikki tekstiviestit ylös. Yhdeksäs vuosi käynnissä, enää ei voi lopettaakaan.

5. Minulla on pisamia naamassa, kesällä enemmän, talvella vähemmän. Lapsena olisin halunnut leikata ne saksilla pois.

6. Olin kymmenen vuotta sitten au pairina Ranskassa Pariisin lähettyvillä. Vuoden aikana opin kielen ja etikkaöljykastikkeen salaatille. Lapsia en ole kaitsenut sen vuoden jälkeen.

Tämä on jo niin monissa blogeissa pyörinyt, etten jaksa tutkia, kenelle sen laittaisin eteenpäin. Kaikki halukkaat voivat napata mukaansa!

maanantai 12. tammikuuta 2009

Forêt de Soignes





Retkeiltiin eilen pari tuntia Forêt de Soignes'in lumisilla poluilla. Paikoin olisi potkurilla päässyt kovaa vauhtia, lumi oli jo jymähtänyt kovaksi kuoreksi joidenkin metsäbaanojen pintaan. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, tyhmänrohkeimmat vanhemmat kuvasivat kameran objektiivit pitkällä lammenjäällä hyppivää jälkikasvuaan.

Forêt de Soignes hier sur les photos, on a fait un tour de deux heures avec X, les Ixellois avaient trop la gueule de bois pour profiter du beau temps hivernal.

perjantai 9. tammikuuta 2009

-13

Täällä on sääasiat ihan sekaisin, maanantaina satanut lumi on edelleen maassa. Kylmiä aamuja ja kylmiä iltoja, kylpyhuoneen ovi on muistettava pitää kiinni, sieltä se kylmä ilma yrittää virrata kamarinkin puolelle. Meillä on onneksi sen verran ollut onnea kämpän valinnassa, että täällä tarkenee ihan ilman lisävällyjä. Olen kyllä surutta vääntänyt patterit kolmoselle (viidestä). Veden lämmitys maksaa niin paljon, että sen on parempi ollakin lämmintä/kuumaa.

Uudet naapurit rymistelevät yläkerrassa. Yritin eilen salakuunnella niitä, en saanut selvää. Porraskäytävässä haisee tupakka, nyt saadaan mekin kokea se inha, kun naapuri pöllyttää sisällä. Mehän ehdittiin terrorisoida taloa puoli vuotta tupakanpoltolla, ennen kuin itse lopetettiin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Payback time...

Vaikka kylmä onkin, olen silti käynyt jo kokonaista kolme kertaa hyppimässä lenkkitossut jalassa mäkiradalla (lähipuisto on mäkinen). Elätän toivetta, että kunhan ilma tästä viikonlopun jälkeen lauhtuu, plusasteiseen aamuun on entistä helpompi lähteä töpsöttelemään. Olen myös harjoitellut työntekoa puolikkaan puolikkaan puolikkaan puolipäivän verran. Oppia ikä kaikki, ensimmäistä laskuakin pääsen kirjoittamaan hohdokkaista palveluksistani. Mitenkähän se tehdään?

Il continue à faire froid, la neige tombée lundi est toujours là ! Malgré les 13 degrés en-dessous de zéro, on jogge. De toute façon, après cinq minutes de footing, on sue comme des cochons à la Saint Jean.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Lunta, liikuntaa ja persejoogaa

Meillä tulee taas lunta. Tästäpä tulikin eriskummallinen talvi, en edes muista enää kuinka monta kertaa lunta on tälle talvelle satanut. Eilisillan radiouutiset toistivat samaa mantraa loputtomiin: "Tuleeko lunta? Tulee!", "Jäätyykö tie? Jäätyy!", "Onko kylmä? On!", "Suolataanko teitä? Suolataan!", "Pitääkö olla varovainen? Pitää!". Autot jurnuttavat kahden kilometrin tuntivauhtia, ja ratikatkin suistuvat raiteiltaan. "Tuleeko kaaos? Tulee!"

Lumisateesta huolimatta kävin aamulla juoksulenkillä. Nyt riittää läskitunikat ja läskitunikoiden alle auki jätetyt hameennapit (vaatehätä keinot keksii). Tuli hyvä olo! Hipsuttelin hangessa puoli tuntia, väistelin terriereitä ja annoin sydämen lyödä mahdottomia. Keskiviikkona uusi satsi, kyllä se tästä taas lähtee! Horisontissa siintää toukokuinen massajuoksu kylillä, viimeksihän se meni minulta ihan hölmöilyksi. Masokismin nimissä kävin vaa'allakin ja yllätyin iloisesti. Olin ihan varma, että ruudulle rävähtää jotakin seitsemällä alkavaa. Alle jäi!

Kiloista puheen ollen, eilen oltiin anoppilassa syömässä ja samalla ihmeteltiin Wii Fit -peliä. En suin surminkaan voinut siinä kaikkien nenien edessä alkaa pystyttää peliin omaa profiilia, kun siinähän olisi paljastunut kuntoanalyysissä painoindeksi! On minunkin masokismillani joku raja sentään. Peli nyt oli vähän mikä oli, heilutaan sen laudan päällä ja ollaan pujottelevinaan tai mäkihyppäävinään tai jalkapalloa torjuvinaan. Ainut juttu, mitä olisin halunnut kokeilla oli persejoogaksi ristimäni laji: tehtävänä oli istua laudan päällä risti-istunnassa selkä suorassa ja olla mahdollisimman kauan liikkumatta (toisin sanoen olla liikuttamatta pyllyä). Kuvassa talon toinen pyllerö, joululahjaksi saatu 300 gramman lankakerä.

J'ai recommancé enfin le fameux jogging ce matin, même qu'il y a de nouveau une couche de neige tombée cette nuit. Faute de ne pas trop vouloir dévoiler mon BMI devant tout le monde, je ne pouvais pas essayer le nouveau Wii Fit du frère du barbu. J'aurais bien voulu essayer le yoga du cul où il faut savoir s'asseoir sans bouger (surtout les fesses) sur la planche du jeu.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Juhlat juhlittu

Juhlahumu on hälvennyt, krapulat podettu ja univajeet nukuttu pois. Uusi vuosi vastaanotettiin kymmenen aikuisen ja yhden vauvan voimin. Takassa paloi tuli, tarjolla oli kaksi padallista konstailematonta spagettiboloa ja isohko kokoelma kuohuviiniä. Yksi meksikonmatkailija toi tuliaisina jotakin juomakelvotonta myrkkyä, jossa lillui eksoottisia matoja. Ei tarvinnut onneksi maistaa.
Seurueen tehokkaimmat juhlijat suuntasivat vielä aamuyöllä jonnekin jatkokemuihin keskikaupungin liepeille. Pojilla kävi huono tuuri, saivat joltakin nuorisoremmiltä turpiinsa. Muistoiksi jäi musta silmä ja paha mieli. Onneksi lampsittiin miehen kanssa tyhjän Ixellesin läpi suorinta tietä omaan kotiin.

Kuusi varistelee neulasiaan. Olen oikein pinnistellyt, että muistaisin antaa sille vettä silloin tällöin. Tänään huomasin, että olen kaatanut kaiken veden "kuusenjalkaämpäriä" suojaavaan muovipussiin, sankkoon ei ole tainnut osua tippaakaan. Ilmankos toinen on näyttänyt janoiselta.

Spagetti bolo, onze bouteilles de mousseux, feu de bois, incident coups de poing, vous connaissez tout ça déjà. L'anecdote de la fin : cette année, j'ai bien fait attention à donner de l'eau au sapin. Je me suis rendue compte aujourd'hui que j'ai versé toute l'eau dans le sac en plastique qui entoure le pot. Voilà la raison pour son air fatigué.

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Pitikö mennä tombolaankin vielä?

Hyvien lupausten pitämättä jättäminen alkoi jo ennen kuin vuosi ehti vaihtua. Minun ei pitänyt katsoakaan lähibaareihin päin sunnuntaisen jälkeen, mutta houkutus kävi liian suureksi. Moeder Lambic -baari pitää joka vuoden lopuksi tombolan eli kaljavarastojen tyhjennys -teemaillan, jossa samalla arvotaan kaljanystäville palkintoja. Arpalipukkeet täytettiin sunnuntaisessa ikäkriisipalaverissa, ja eilen piti tietenkin käydä kuulemassa, suosiko arpaonni. Kun puolenyön jälkeen ehdittiin paikalle, palkinnot oli jo arvottu ja jaettu. Ensi vuonna parempi onni.

Meno baarissa (ja jalkakäytävällä sen edessä) oli kuin vappuna Suomessa. Kaikki pöydät oli kannettu ulos, pieni sisätila tursusi ihmisiä. Olut maksoi 1,5 euroa per muovikuppi, ja se tuntui olevan arvaamaton sekoitus kaikkia mahdollisia erikoisoluita. Tuollaisesta tuopin hinnasta jopa naispuolinen belgi menee sekaisin ja oksentaa majoneesipottunsa kadulle (kyllä täälläkin osataan).

Yritän tsempata itseni vielä tämän päivän juhlallisuuksiin. Ei näin vanha jaksa enää ulkoilla joka ilta. Kunhan vuosi vaihtuu, pysyn ihan mielelläni jonkun tovin villasukat jalassa kotona. Ensin käännetään kuitenkin vielä kalenterin sivu tammikuulle hyvässä seurassa.

Olkoon 2009 hyvä pätkä kaikille!

tiistai 30. joulukuuta 2008

J-363

Kauntdaun kolmeenkymppiin on alkanut. Yritin hoitaa ikäkriisiä sunnuntaina Verskyyrenissä ja Moederissa, huono(vointis)in tuloksin. Ei ole väliksi, vaikken voittaisikaan Moederin vuoden vaihteen kalja-arvontaa.

Je me suis rendue compte que je suis vieille. Crise totale. J'ai essayé la cure spéciale Moeder Lambic, pas d'effet espéré.

torstai 25. joulukuuta 2008

Joulujuttu

Kaikkien aikojen ensimmäinen itse kokattu jouluatria keitettiin ja paistettiin ilman, että mikään paloi pohjaan tai maistui väärältä. Onnistuin graavaamaan melkein puolitoista kiloa norjalaista lohta oikean makuiseksi, eikä kukaan edes saanut siitä vatsanväänteitä. Kaupan sedän täyttämä kalkkuna muhi meheväksi, miehen arvalla paistetut puolukkapäärynät osuivat lintupaistin kanssa makuhermoihin ja jouluhalkoakin lapioivat kaikki innolla suuhunsa. Lahjoja saatiin ja annettiin, meidän saaliiksi jäi muun muassa kirjoja, pelejä ja shampanjalaseja. Ja pallonmuotoinen palapeli.

Minä annoin neulomuksia. Viimeinen joululahjakaulahuiveista valmistui aattoyön aamuna kello kaksi. Neuloin miehen veljille illuusiohuivit, nuoremmalle Alien-mallin (Debbie Stollerin Stitch'n bitch -neulekirjasta) ja vanhemmalle Applen omenalogohuivin nettiohjeella. Huivien idea on, että kuvioita ei näe suoraan edestä katsomalla, vaan ne ilmestyvät näkyville, kun pintaa tarkastelee muista kulmista. Huhuu...

Omalle äidille lähti Suomeen vihreä paksu palmikkohuivi, johon varastin idean kaupan hyllyllä näkemästäni. Samalla mallilla valmistui harmaa huivi miehen isälle. Nyt saattaa kulua jokunen hetki, etten neulo ainuttakaan kaulahuivia.

Joulupäivä kuluu sutjakkaasti Sopranos-megaboksin kanssa. Rääppiäisissä syödään ainakin lohileipiä ja sienisalaattia. Jälkiruuaksi nyrsitään suklaarakeita romahtaneen piparitalon rakenteista.

A notre étonnement, on a bien réussi le premier repas de Noël chez nous, les beaux-parents ont apprécié aussi. De beaux cadeaux ont été reçus et offerts, entre autre un nombre impréssionnant d'écharpes (une nouvelle technique apprise : le tricot d'illusion Alien et Apple).

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Meillä haisee muta

Piti käydä ostamassa joulukuusi, se on jotenkin tärkeä rekvisiitta tällaiselle joulunlapselle. Ei ole kauhean ekologinen ostos täällä betonin ja kiven keskellä, mutta minkäs teet. Viime vuonna jo yritin olla ilman, mutta eihän siitä mitään tullut. Pakko on saada retuuttaa puolitoistametrinen neulaskasa olohuoneeseen, vaikka kuinka maailma siitä tuskin ainakaan pelastuu. Muistan, että viime vuonna kirpaisi maksaa kuusesta, joten se maksoi varmaankin aika paljon. Nyt kuusi lähti kymmenellä eurolla Verskyyren-baarin edustalta. Mistähän lie varastettu? Viimevuotinen oli naulattu kiinni kahteen ristiin lyötyyn lankunpalaan, tämänvuotinen törröttää mullassa sankossa (sen voi sitten joulun jälkeen käydä tökkäämässä miehen vanhempien pihamaalle). Sankosta leijailee mutavellin haju, kuusi on ainakin hyvin kasteltu... Toivottavasti siellä ei ole mitään eläinyhdyskuntaa valmiina mönkimään kookosmaton uumeniin yöhämärässä. Maassa maan tavalla, ripustin punaiset pallot kuuseen saman tien. Millimetrin mittaiseksi kuusenostajan puolustuksekseni voin kertoa, että ne on ostettu Les petits riens -kirpputoriparatiisista.

On a acheté un sapin parce que je ne sais pas vivre sans. Il est en pot et coûtait bizarrement seulement dix euros. Je sens que c'était de l'arnaque : ça sent la boue, c'est probablement rempli de petites bêtes malignes.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Loading joulu...

Eilen sain joulukortit postiin. Jouluvalo on ollut ikkunassa jo kokonaisen viikon. Pesin kaikki kolme keittiön ikkunaa sekä sisä- että ulkopuolelta valoa varten, vaikka rimpsusta riittää kynttilöitä vain yhteen puolikkaaseen ikkunaan. Jouluvalo on hyvä syy kuoria ikkunat likaviiruvuoresta kerran vuodessa.

Joululahjasouvi täkäläiselle perheelle on vielä käynnissä. Päätin neuloa lahjat tänä vuonna, miehen isälle ja veljille kekseliäästi kaulahuivit. Kolmesta huivista on valmiina melkein yksi. Anoppi saanee laukun. Neuloin laukun "kuoriosan" jo aikaa sitten. Etsin pitkään pyöreitä käsikahvoja ympäri kaupunkia, ennen kuin löysin ne sieltä mistä niitä olisi pitänyt ensimmäiseksi mennä etsimään, Veritas-ketjukaupasta. Laukun malli on omasta päästä, ja sen huomaa viimeistään, kun yrittää aukaista kassia. Käsikahvat pitää ohjata toisiaan kohti ja asettaa ne limittäin, jotta kassista pääsee penkomaan mitään. Kassin suuaukon olisi pitänyt olla ehkä avonaisempi sivusaumoista, jotta se aukeaisi jotenkin helpommin. Ei sitä nyt ihan mahdotonta ole avata, vaatii vain pientä harjoittelua. Tohtinen antaa sen lahjaksi, vaikkei se nyt ihan sellainen olekaan kuin toivoin. Laukun loppukokoaminen vaati aika paljon pähkäilyä. Päädyin ompelemaan vuorin kiinni neulokseen koneella, käsin harsiminen ei houkutellut. Käytännöllisyyden kannalta kassiin olisi tietenkin voinut ommella pienen taskun puhelimelle ja avaimille, mutta taskun puuttuminen nyt jäi tämän prototyypin virheeksi.


tiistai 16. joulukuuta 2008

Horror, bitte!

Luin eilen lehdestä, että Derrickin näyttelijä on kuollut. Sattumaa tahi ei, mutta katsoin viime viikolla useamman jakson tuota yltiökuvottavaa tv-sarjaa Belgian ranskankieliseltä ykköskanavalta. Katsoin jaksot inhon ja huvituksen vallassa, yhtä kaikki ruudun ääreen nauliutuneena. Ensinnäkin saksalaiset poliisisarjat genrenä on maailman hirvein genre, ja toiseksi dubbaus on käännöstekniikoista ylin inhokkini. Ehkä kaikki tämä hirveys yhdessä pakotti katsomaan jaksot. En suosittele muille kuin masokisteille.

Nytpä en voi rypeä inhossa Derrickinkään kanssa, sillä television digivastaanotto tökkii. Meillä on nyt kolmen vuoden tauon jälkeen taas toosassa kanavat, vaikkakin vain paikallisen "yleisradion" tarjonta: ranskankieliset la une, la deux ja la trois sekä hollanninkielinen een. Mikähän hemmetti siinäkin nyt mahtaa olla, että tuo hollanninkielinen näkyy aina ongelmitta, ei rätise eikä katkeile, mutta nämä ranskankieliset tökkivät ihan koko ajan. Nyt niitä ei ole muutamaan päivään voinut katsoa ollenkaan, kun ei ole signaalia. Kyllä vaan hollanninkielisiltä järjestyy signaali!

Tästäpä tuli mieleeni yksi juttu, jonka näin tv-uutisissa viime viikolla. Brysselin taksien habitus muuttuu Brysselin liikenneministerin toimesta ensi vuoden alusta. Muutos koskee taksien väritystä, yhdenmukaisemman ja näkyvämmän linjan nimissä takseista tulee keltamustia. Eikö joku ranskankielinen kadunmies kommentoinut taksien uutta ilmettä nenä nyrpyssä liian flaamilaiseksi (flaamilippu on keltamusta...). Kielikiemurointia täällä osataan harrastaa molemmissa leireissä. Televisiokanavien signaalien vahvuus tai taksien väritys nyt ei elämää ihan kauheasti onneksi hankaloita. Yksi ranskankielinen ystävä tuli juuri tuomituksi liikennerikkeestä hollanninkielisessä tuomioistuimessa (rike sattui Brysselin pohjoispuolella, kehätien tuntumassa, mutta flaamireviirillä). Hommaa hoitanut asianajaja piti parempana, ettei asianosainen tule itse paikalle tuomion käsittelyyn, sillä tankeroflaamin puhuminen ei hänen kokemuksensa mukaan olisi ainakaan voidellut konetta. Kaikki asiaa koskevat paperit kielipuoli tuomittu sai tietenkin vain hollanninkielisinä.

J'ai appris hier que l'acteur de Derrick est mort. Malgré que je hais cette série (et toutes les autres séries policières allemandes) et que je supporte très mal le doublage, j'en ai regardé (et souffert et rigolé en souffrant) quelques épisodes sur la une la semaine passée. Cette semaine, ce n'est plus possible, le signal de la télévision digitale est constamment coupé. Bizarrement, les néerlandophones s'en sortent mieux : leur een semble toujours fonctionner sans problèmes.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Pukit huonossa hapessa

Belgiassa kannetaan kuusi sisälle jo hyvissä ajoin ennen varsinaista jouluaattoa, nyt jo voi iltapimeällä vakoilla täydessä tällingissä olevia kuusia asuntojen ikkunoista. Joulukoristelun yleinen villitys ovat ainakin viime vuodet olleet parvekkeilla ja ikkunoissa roikkuvat joulupukit. Pukin kai pitäisi näyttää siltä, että se on lahjasäkki selässä tulossa yllätysvierailulle vähän niin kuin amerikkalaisten savupiipusta tupsahtava ukko. Minusta nuo hämähäkkimiespukit näyttävät lähinnä pelottavilta, en voi olla kutsumatta niitä hirtetyiksi pukeiksi, les Pères Noël pendus. Käytiin vähäisen sunnuntaikrapulan kunniaksi jalkaisin keskikaupungilla, matkalle osui kymmeniä pukkeja, ohessa muutama maistiaispala:







La spécialité décorative bruxelloise de Noël, les Pères Noël pendus. On a été faire un tour au centre ville à pied cet après-midi, pas besoin de chercher ces malheureux cousins du Spiderman sur les balcons et aux fenêtres !

torstai 11. joulukuuta 2008

Kerstfeest on kohta täällä

Piparkakut pois lukien täällä on jouluvalmistelut ihan puolitiessä. Kortteja en alkanut askarrella, kun viimevuotisista tuli vähän turhan "graafiset" (vihreä pala kartonkia, jolla pari punaista ympyrää). Ostin romukauppa-Hemasta paketin iloisen lapsellisia joulukortteja, mutta huomasin vasta kotona, että niissä lukee sisäpuolella tyhmästi Merry Christmas, olisi ollut edes Vrojlik kerstfeest. Nyt olisi korkea aika saada jouluvalorimpsu ikkunaan, ilta pimenee niin aikaisin, että niistä saattaisi saada kirkasvalohoitoa. Valo on vielä kenkälaatikossa komerossa, ensin pitäisi pestä ainakin yksi ikkunalasi, ainakin sisäpuolelta. Suomeen lähti vain pari neulottua pakettia. Kiva olisi tietysti ollut lähettää enemmänkin omaa disainia lahjaksi, mutta näinhän siinä käy, kun liian myöhään aloittaa. Uskallan vilauttaa viimeaikojen puuhia, asianosaiset tuskin osuvat tänne:

Les préparations de Noël sont encore à mi-chemin, la guirlande illuminée est toujours dans sa boîte à chaussures. Pour l'installer, il faut d'abord que quelqu'un lave les vitres. Les cadeaux tricotés sont quand-même déjà partis vers le nord.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Saramis pepparkakor

Nyt pitää panna rasti seinään, leivoin piparkakkuja. Ikinä en ole ennen taikinaa itse vääntänyt, kotona osallistuin talkoisiin lähinnä syömällä sitä. Äiti joutui varmaan triplaamaan taikinaohjeen, kun siitä yön aikana kuitenkin hävisi iso lohko jonnekin. Nyt sain viimeisimmältä Suomen-vieraalta tuliaisiksi tummaa siirappia. Mihin sitä nyt muuhun voi laittaa, kuin kaalikääryleisiin ja pipareihin... Taikinan veivaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa, kuin oletin. Tohdin jopa yhdistellä reseptin useammasta ohjeesta. Taikina maistui ihan oikeanlaiselta (ja sitä piti maistella paljon). Leipominen oli kivaa, ja kakkuset maistuvat paistuneinakin ihan siltä miltä pitääkin. Parasta on kuitenkin niiden haisu, taitaa leijailla ulkona asti.



Ce ne sont pas des spéculoos, mais des piparkakku, des biscuits de Noël épicés au gingembre, à la cannelle, au clou de girofle et à l'écorce d'orange amère. Je n'avais jamais fait la pâte à la main, mais comme on n'en trouve pas préfaite-surgelée ici, il fallait tenter le coup. Et ça a bien marché ! J'en referai sans doute, même que ce n'est pas tellement le produit final qui m'intéresse, mais la pâte crue (mmh...) et l'odeur de la cuisson.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Pyhä Nikke ja marsipaani

En joutanut eilen edes linnan juhlia vahtaamaan, kun pitää saada Suomeen lähtevät joulupukin neulomukset edes melkein valmiiksi viikonlopun aikana. Alkuviikosta on jo saatava paketit postiin, etteivät jää ikävästi matkan varrelle.

Tuo yläkuvan tyyppi on joulupukin esi-isä, katolisten oma lahjamaakari, Pyhä Nikke eli Saint Nicolas (Kuva). Se tuo lapsukaisille lahjoja 6. joulukuuta. Mies väittää, että sai lapsena enemmän lahjoja Niken päivänä kuin varsinaisena jouluna. Oli miten oli, tuota partajuippia on voinut viime aikoina nähdä joka paikassa ihan en personne. Toinen paikallinen joulunajan kummallisuus on syödä marsipaania paljaaltaan. Minun piti harjoitella useampi vuosi, mutta nyt sitä kuivakkaa taikinaa häviää minunkin suuhuni.

C'était la fête nationale finlandaise hier. J'ai raté la réception traditionnelle du président diffusée en direct même sur internet à cause du tricotage. La première photo sert de leçon de coutumes catholiques à mes compatriotes. Les saints, ça ne se pige pas au grand nord. Ni le massepain avalé telquel d'ailleurs, j'ai mis des années à piger son attirance.