perjantai 5. joulukuuta 2008

Leffavinkki 1 & 2

Kävin vihdoin katsomassa tällä viikolla ranskalaisen Laurent Cantet'n koulukuvauksen Entre les murs. Filmi sai tämänvuotisen Kultaisen palmun ja viisi tähteä monelta kriitikolta. Tarinassa seurataan yhden lukuvuoden ajan yhtä resumaineessa olevan pariisilaisen yläasteen äidinkielenopetusta, luokkaa ja opettajaa. Reilu kaksituntinen sujahti äkkiä murrosikäisten suunsoittajien ja täysillä hommaansa tekevän opettajan kanssa. Kurinpito on pariisilaisessa koulussa omanlaistaan, luokan kovin kingi joutuu lopulta kesken tunnin rehtorin puhutteluun isoimmasta mahdollisesta tottelemattomuudesta, opettajan sinuttelusta. En tiedä, missä mittakaavassa filmiä näytetään Suomessa vai näytetäänkö ollenkaan, mutta jos näytetään niin kannattaa käydä katsomassa. Hyvää materiaalia ihan kaikille, erityisesti opettajille ja ranskan kielen taitoaan petraaville. Kuva

Kotona alkaa olla dvd-pula, kaikki on katsottu, parhaimmat useaan kertaan (vanhoja Äksfileitä voin katsoa uusiksi loputtomiin). Kaapin perältä löytyi kuitenkin kuin ihmeen kauppaa toinen Kultaisen palmun voittaja, pari vuotta sitten miehen joululahjaksi saama Emir Kusturican Underground vuodelta 1995. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi olen skipannut tämän filmin kokonaan. Ehkä se ei aikoinaan ennättänyt Iisalmen Kuvalippaaseen tai sitten vain nukuin onneni ohi.

Filmi oli pakko katsoa kahdessa osassa, sillä se on melkein kolmetuntinen (ensimmäinen versio yli viisituntinen...) ja suurimman osan aikaa niin absurdi, ettei sitä voi oikein unen rajamailla seurata. Elokuva kertoo hullujen ihmiskohtaloiden ohella Jugoslavian tarinaa toisesta maailmansodasta lähtien, koko filmi on yhtä absurdia karnevaalia ja sotaa. Musiikki on hypnoottista mustalaistorvisoitantaa, sellaista että tekee melkein mieli pistää elämä ranttaliksi saman tien ja alkaa kumota vodkalaseja krapulan uhallakin. Tarina on yhtäaikaa älytön, hauska ja traaginen, tapahtumat ovat täynnä symboliikkaa ja viittauksia. Mieleenpainuvin kohtaus on Jovanin häät, jossa nuori morsian liidätetään juhlapöytään ihmeellisellä kärryllä korkealla kepin nokassa... Elokuvan jälkeen katsottiin ohjaajan haastattelu vuodelta 2002. Kymmenisen minuuttia pinnisteltiin hiljaa sohvalla, mutta sitten purskahdettiin molemmat nauruun. Ei tajuttu oikein mitään tyypin ajatuksenjuoksusta. Lause saattoi alkaa ihan ymmärrettävänä, mutta haarautui sitten kahteenkymmeneen sivuhuomioon ja ajatuksiin, joista ainakaan minä en saanut sen paremmin kiinni. Eipä siinä, filmi on ylihyvä silti, ihan parhaimmistoa, etten sanoisi. Mitä siitä, jos ohjaajan suullinen ulosanti oli käsittämätöntä filmianalyysia. Kuva

Deux films à recommander, gagnants de la Palme d'or de 2008 et de 1995 : Entre les murs de Laurent Cantet et Underground de Emir Kusturica. Le premier au cinéma en ce moment, le deuxième caché dans notre placard DVD depuis deux ans. Entre les murs me fait heureuse de ne pas avoir choisi l'enseignement comme filière et Underground me donne envie de me saouler une fois pour de bon avec de la vodka (uuuhh, peut-être quand-même pas). Après le Kusturica, on a écouté ses avis à lui-même sur son film. Si le film est bien absurde, le discours du maître est franchement incompréhensible (amusant, mais incompréhensible).

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Koko iltapäivä Aamubaarissa

Istuin vahingossa monta tuntia Aamubaarissa (Bar du Matin) yhdellä bionaadilimpparilla. Askelsin baariin puolilta päivin läppärikassi selässä. Paikan wifi-yhteys toimii moitteettomasti, tarvitsee vain pyytää tarjoilijalta salasana kaljalasin alustaan. Verkkoon kytkeytyminen on ilmaista. Paikan pyöreät kaljalistalla päällystetyt pöydät ovat saaneet siirtyä mustien pulpettien tieltä, ja tupakkaakin siellä saa nykyään polttaa illalla. Savuttaa ei kuitenkaan onneksi saa edelleenkään päivällä, kukaanhan ei ole niin kova tupakansavufasisti kuin ex-tupakoitsija.

Alkaa näyttää siltä, että baari on tullut jäädäkseen Albert-kortteliin. Siellä viihtyvät niin vanhat papat kuin nuori nuoriso (lukioikäiset hipit) ja kaikki muut siltä väliltä. Nuoret perheet vauvoineen tuskin enää tupakansavuiseen alkuiltaan tulevat aperitiivejään juomaan, mutta päiväsaikaan heitäkin vielä näkee. Aamubaarissa tapahtuu usein näitä "onko kello jo kuusi" -päiväkahviepisodeja. No join nyt sentään yhden oluenkin, kirpeäntympeän Vedett Blanchen, ihan kokeilumielessä vain.

J'ai testé la connection wifi du Bar du Matin : ça marche bien et c'est gratuit. J'y suis allée aujourd'hui pour boire une Bionade du midi, mais suis restée des heures. Le temps y passe tout seul, la clientèle est bien variée, un chouette coin du quartier, vous allez voir. Le seul défaut, c'est leur nouvelle décision bizarre d'autoriser la cigarette dès 17 heures.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Vauvan kaulahuivi

Keskeneräisistä neulenytyistä valmistui jo yli viikko sitten vauvan kaulahuivi. Ohjeena käytin Myssystä sukkiin -neulekirjan Lapsen perinnehuivia, varmistin vain Drops Designin ohjeesta oikeat mitat vauvaversioon. Huivilla taitaa olla enemmän esteettistä kuin lämmityksellistä arvoa, ehkä neulon vielä samasta langasta jonkinlaisen kypärämyssykaulurin, joka suojaa paremmin talvipakkasilta. Kuvassa muuten se kauan kaivattu ranskalainen valurautapannu, ei kylläkään sellainen sukupolvia kestävä 150 euron arvoinen järkäle, vaan himpun verran huokeampi Ikea-versio.

C'est l'écharpe d'A dans presque toutes les couleurs possibles ! Je pourrais essayer également de tricoter une sorte de multi-vêtement-bonnet-protège-cou-gorge-style-il-fait-super-froid que j'ai porté quand j'étais petite.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Komiikkaa ja plussaa koko viikko

Turistiopas toipuu täällä melkein viikon mittaisesta pyörityksestä. On aina ylenmäärin mukavaa, kun ikivanhat ystävät löytävät kalentereistaan pieniä aukkoja Brysseliin reissatakseen. Tällä viikolla vieraillut tanssijatar on käynyt meillä kaiken kaikkiaan kolme kertaa, joten kaupunki alkaa olla tuttu. Enää ei tarvinnut edes vilkaista pissipoikaa. Keskityimme sen sijaan kaupungin kulttuuritarjontaan. Viikkoon mahtui modernia tanssia (Standing Waves Varia-teatterissa, suosittelen kaikille!), Botaniquen tämänhetkiset näyttelyt (muun muassa taideteoksia kaikista ihmisen sisällä liikkuvista nesteistä...) ja sokerina pohjalla Cirque du Soleil'n Quidam-show pahamaineisessa Groot-Bijgaardenin periferiassa. Ei sitä aina muistakaan, miten paljon kaupungilla tapahtuu koko ajan, joka illalle on tarjolla vaikka mitä. Ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan, varsinkin jos tohtii vilauttaa vanhentunutta suomalaista opiskelijakorttia (esimerkkinä Varian tanssiesitys 12 eurolla 20 euron sijaan).

Kuvituksena lähikadulta bongaamamme ikkunakoira, jonka juuri ja juuri uskalsin kuvata. Yleensä se seisoo ikkunassa uhkaavan näköisenä ja tuijottaa liikkumatta tyhjä katse silmissään. Tällä kertaa se oli sotkeutunut ikkunaverhoihin niin, että näytti ihan morsiamelta, eikö?

J'ai eu la bougeotte toute la semaine, une amie nous a rendu visite pour la troisième fois. Au lieu de photographier le centre ville, on s'est concentré sur son offre culturelle. La danse moderne au théâtre Varia mériterait plus d'attention (de notre part, la salle était remplie). On a aussi été voir le spectacle Quidam du Cirque du Soleil (c'est d'origine montréalaise !). Sur la photo, une mariée déprimée de la rue à côté.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Talvi tuli ja meni


Talvi kävi täällä sunnuntaina. Lunta tuiskutti sen verran, että Suomen-vieraan lento oli kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Kaduilla tunnelma oli melkein kuin uuden vuoden aattona, moni uskalsi ulos asti töllistelemään lumen ihmettä. Puistossa laskettiin kelkalla liukumäkeä ja puolen kilometrin matkalla nökötti viisi lumiukkoa. Lapsilla näytti olevan joulu. Lumi pysyi pari tuntia ja sitten ilo oli ohi.

Dimanche, c'était l'hiver. Toute une bande de bonhommes de neiges sur les trottoirs. La joie a été courte évidemment, le miracle blanc est resté deux heures seulement.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Epänormaalia

Jos yhtään pitempään vanui tänä aamuna sängyssä, jäi tämä lumenpaljous näkemättä. Arvasin, että maa on valkoisena, kun heräsin naapuritalon lasten kiljuntaan. Laatikkopuutarhassa oltiin jo rakentamassa lumiukkoa, vaikka lunta tulikin vain pikkuhitunen. Kamerasta loppui akku tietenkin juuri sillä hetkellä, kun alakerran naapurin kissa alkoi hiihdellä pihamuuria ees taas, se ei heti uskaltanut liukastumisen pelossa hypätä maahan. Ihme hienohelma, samanlainen kuin emäntänsä. Ihan pakko oli ikuistaa naapurin lasten "lumiukko", ilo kai se on pienikin ilo:

On täällä muutakin ennenkuulumatonta tapahtunut kuin lumisadetta. Toissayönä joku epäonninen vandaali oli lyönyt miehen autosta sivuikkunan sisään. Epäonninen siksi, ettei autossa ollut mitään varastettavaa. Ei ollut kelvannut Nick Cave -cd-kokoelma, eikä hanskalokeroon unohtamani villalankavyyhti. Ei rosvo ymmärtänyt hyvien harrasteiden päälle! Auton kanssa ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia. Kerran se oli hävinnyt kadunvarresta, muttei sitä rosvo ollut vienyt, vaan hinaaja (kunnan huono parkkikieltoinformointi!). Joskus nuoruudessaan mies on tuupattu autostaan (auto oli isän) ulos öisellä bensa-asemalla ja auto varastettu, mutta se onkin ainoa vakavampi kontakti autorosvoihin.

Eh oui, il a neigé ce matin ! Je le savais en me réveillant aux éclats de rires des enfants des voisins. Bon, il y en a pas beaucoup, mais ça avait l'air suffisant pour les filles (sur la deuxième photo, leur bonhomme de neige version spéciale bruxelloise). Autre tremblement de terre : pour la première fois, on a cassé une vitre de la voiture. Le voleur n'a rien eu, il n'était pas intéressé par les disques de Nick Cave ou une pelotte de laine que j'ai oubliée dans la boîte à gants.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Kesken

Tänään pohdin taas työnhakuasioita. Muutama työnantaja saa taas dissata hakemuskasastaan ainakin yhden hakijan, joka ei ole nähtävästi ymmärtänyt lukemaansa. Haen kyllä oman alanikin paikkoja, mutta niihin vaaditaan vähintään viiden vuoden työkokemusta alalta tai hakijan on oltava natiivi englanninkielinen. Paskanmarjat, sanon minä. Ottakaa minut, minä osaan purkittaa silliä ja profiloida lentoterroristit ja englantiakin puhun ainakin yhtä hyvin kuin kilpa-autoilija!

Otsikko viittaa neulekasoihin, keskeneräisiä nyttysiä on joka paikka täynnä. Viimeaikaisen päättämättömyyden tulokset kuvasarjassa:

Je suis nulle à la chasse au boulot. Je ne suis pas ce qu'ils demandent, les employeurs. Les exigences d'expérience minimum de cinq ans ou d'avoir l'anglais comme langue maternelle devraient-elles me freiner ? Le collage présente mon état actuel de ne pas savoir finir un truc avant de commencer un autre (le début du triangle bizarre devrait finir en écharpe multicolore bébé).

maanantai 17. marraskuuta 2008

Suklaanhimoinen sentraalisantra

Kun selailee päivät pitkät satoja ja satoja työpaikkailmoituksia alalta jos toiseltakin (suurin osa siltä toiseltakin, oman alan hommat on jossain kiven alla), alkaa äkkiä puuduttaa. Välillä osuu silmään toki jotakin mielenkiintoistakin: joku pulju etsii ihan tavallista sentraalisantra-assistentti-sihteerikköä tällä työnimikkeellä. Harmi, ettei repertuaariini kuulu flaamin kielen osaaminen, suklaa-asiantuntemusta olisi kyllä ollut tarjolla...

Je pensais déjà avoir trouvé le boulot de rêve. Le chocolat, je connais bien, le secrétariat en néerlandais, moins bien...

Kippeet jalat

Oltiin lauantaina muuttamassa ystäviä upouuteen hollitalliakin suurempaan kotiinsa. Jalat on nyt kipeät koko pituudeltaan, reisiä ja pohkeita kramppaa, eikä niihin auta mikään venyttely. Kuuma suihkukin vaimentaa kipua vain kymmenminuuttisen verran. Jalat on ainakin yhtä paljon jumissa kuin kylmiltään puolijuostun melkein-puolimaratonin jälkeen. Käsivarretkin on ihan jumissa kaikesta kantamisesta. Huono on nuoren ihmisen kunto... Entinen asunto oli kolmannessa kerroksessa ja uudessa kodissakin portaita ihan tarpeeksi.

Kyllä niiden nyt passaa asua loppuelämänsä unelmiensa talossa. Talonrakennus kesti reilun vuoden, tuloksena moderni kivilaatikko, jolla on kokoa enemmän kuin laki sallii. Harmi, etten tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Olisin saanut hyviä tunnelmakuvia muuton tiimellyksestä. Ja belgialaisesta arkkitehtuurista. Talossa on kaiken kaikkiaan neljä kerrosta, rakennettu samalle tontille pariskunnan naisen lapsuudenkodin kanssa (tonttimaahan täällä on kortilla ja niin kallista, etteivät normaalit ihmiset voi sellaisesta edes haaveilla). Kerroksista kaksi on tämänhetkisiä asuinkerroksia. Alin kerros on kellari, jossa on autotalli- ja varastotilaa. Ylin kerros taasen on ullakkokerros, jossa on tilaa parille ylimääräiselle huoneelle, jos taloon ilmestyy lapsia enempi kuin yksi. Väliinjäävät kaksi kerrosta ovat asuinkerroksia, alakerrassa keittiö, olohuone ja ruokasali, yläkerrassa kaksi kamaria, työhuone ja puolen hehtaarin kokoinen kylpyhuone. Talo on arkkitehdin vartavasten suunnittelema, täynnä kaikenlaisia spesiaaliratkaisuja. Olohuoneen ja ruokasalin seinät esimerkiksi ovat paljolti ikkunaa, josta pääsee suoraan ulos laatikkopuutarhaan. Valoa ja avaruutta niillä varmasti saa, mutten voi olla (kateellisen panettelua!) ajattelematta, miten paljon niistä valskaa lämpöä harakoille. Jos minä rakentaisin talon, siihen tulisi oikea tulisija eikä mitään kaasulla toimivaa pömpeliä, johon saa tulen kaukosäätimellä (!?). Miksen mennyt ajoissa myymään näille huippuideaa saunasta? Sehän vasta olisi ollut spesiaalia! Kuva on salamyhkäinen talon seinä sen huhtikuisessa rakennusvaiheessa.

On a été déménager les Dilbeekois samedi. Mes jambes sont plus cassées qu'après les 20 km de Bruxelles. Leur nouvelle maison est immense et super belle. Style moderne à l'extérieur aussi bien qu'à l'intérieur. Grandes vitres, lignes graphiques, choix de matériaux luxueux. Le seul truc que j'aurais choisi différemment, c'est leur "feu ouvert" à gaz façon télécommande. La photo mystérieuse date d'avril, je n'avais malheureusement pas mon appareil photo avec samedi.

torstai 13. marraskuuta 2008

Ikkunakillit ja muut maukuvat

Kuljetan melkein aina kaupungilla liikkuessani kameranräpsyä mukana muun muassa ikkunakillien varalta. Eilen kun kävelin Flageyn paquebot'ta päin (entistä radiorakennusta kutsutaan matkustajalaivaksi, siltä se erehdyttävästi näyttää ainakin iltahämärässä), sain yhden uuden killin kokoelmaani. Salamavalon kanssa räiskiessäni pelotti, että hermostutan mahdolliset kissan isännät ikkunan takana.

Ikkunakilleillä on aina jotenkin naama nurinpäin. Asiaa ei varmaan ainakaan auta ikkunan takana maukuva tuntematon ämmä. Yritän saada niiden huomion suomalaiskissojen kielisellä "kis kis kis" -kutsulla, mutta näiden kissojen korvissa se tarkoittaa enempi "hus hus hus". Paikalliset kutsuvat kissojaan sellaisella pusutteluäänteellä, millä minä puhuisin ehkä hevoselle, jos jollekin pitäisi sillä puhua. Seuraavan kuvan kissan olen tavannut jollain Ixelles'in kadulla ammoin, sekin on aika surullisen oloinen:

Seuraava kissa on omilta kulmilta, ikkunapitsit samalla iskulla:

Keväisellä Kanadan reissullakin osui ikkunakissoja kohdalle. Molemmat ovat Québecin kaupungista, toinen niistä on maalattu talon seinään:


Kissoja on tietysti muuallakin kuin ikkunoissa. Maalaiskissat temppuilevat navetassa (musta kissa on jo siirtynyt paremmille temmellysmaille):

Sitten on tietenkin ne kissat, jotka oleskelevat isäntiensä ja emäntiensä kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Näistä olisi montakin esimerkkipaikkaa Brysselissä, mutta kuva vain yhdestä italialaisravintolasta ja sen vakioasiakkaasta:

En ole mikään koiranpelkääjä, mutten nyt varsinaisesti hihku ilosta, kun puistossa kohti juoksee kolme kuolaavaa rottweileria tai muuta liian innokkaan oloista koiraa. Kissathan eivät yleensä käyttäydy ollenkaan koiramaisesti, eivät juokse päälle tuhatta ja sataa, vaan paremminkin luikkivat puskiin toimittamaan omia bisneksiään. Kesäisellä autoreissulla törmäsin ihmeelliseen koirakissaan, joka oli sanalla sanoen pelottava. Se pyrki ihan lähelle ja maukui (melkein haukkui!) vaativasti ja näytti siltä, että ryöstää varmaan turistilta käsilaukun:

Tahtomattaan kissattoman on otettava kissakiksit sieltä, missä niitä vain on tarjolla:



Sokerina pohjalla kaikkien killien kuningas, maatiaispörhelö, joka karatessaan mobilisoi koko laajan ihailijakuntansa eräässä suomalaisessa kirkonkylässä:

Bon, j'ai peut-être une petite fièvre de chat... Celui de la première photo, je l'ai rencontré hier près de la place Flagey. Généralement, ils ont l'air de faire la tête ces chats des fenêtres, ou bien ils sont déprimés de ne pas pouvoir sortir (regardez-moi les numéros 2 et 3 !). Le 4 et le 5 viennent de la ville de Québec, le 5 n'est pas un vrai de chez le vrai. Sur le collage, ce sont les petits emmerdeurs d'étable finlandaise avec lesquels on a fait connaissance cet été (le noir a été par la suite mangé par un chien). Le 7 garde un resto italien à Bruxelles. Le 8 me faisait peur au sud de la France : il se comportait comme un chien menaçant. En fait, il était sûrement un chien méchant dans le corps d'un chat, il aboyait presque ! Les 9, 10 et 11 sont des substituts parsemés à travers Bruxelles pour les gens qui ne peuvent pas accueillir un chat chez eux (comme moi par exemple). Le dernier, c'est un personnage important de son village, le chat énorme de ma mère.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Turhuutta

Eilen oli työläisillä vapaapäivä, yleiseurooppalainen juhlapäivä ensimmäisen maailmansodan loppumisen kunniaksi, Armistice. Valtionvirkamiehet kuten esimerkiksi postilaiset pitivät siltaa eli lomailivat samaan syssyyn maanantainkin. Huomasin sen, kun raahauduin vauvansukkineni kolkuttelemaan lähimmän postitoimiston oven taakse turhaan. Turha on muutenkin päivän sana, olo on ihan vauhditon. Mies teki eilen hyvän työn ja ehdotti iltakävelyä. Käyskenneltiin reilu tunti pitkin poikin sellaisia katuja, minne ei useimmiten tie vie. Minulla on asennevamma, enkä osaa mennä puistoon liikkumaan muussa kuin hikilenkkitarkoituksessa. Otin kamerankin matkaan kävelylle, tarkoituksena oli kuvata keltaista ruskaa, joka sinnikkäästi jatkaa olemistaan, vaikka kova tuuli puhaltaakin. Puut unohtuivat, kuvassa matkan varrelle osunut Forest'n luostari (joka nykyään näyttää toimivan juhlamiljöönä). Näköjään puoli seutukuntaa myy kämppiään täälläpäin, kokonaisen talon saisi meluisan kadun varrelta 400 000 eurolla.

L'Armistice passée ultra tranquillement à la maison, je suis en manque terrible d'énergie. Le barbu m'a forcée hier à faire une balade, c'est moi qui l'ai forcé à la faire à travers Forest. Sur le chemin, l'Abbaye de Forest et les maisons à 400 000 euros.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Langanpätkistä beibeille

Ei mulla taaskaan mitään asiaa ole, esittelen vain näitä beibeneulomuksia. Pienet sukat ja lapaset syntyvät ihan suitsait, ja niihin saa kivasti uppoamaan kaikki lankakerän jämät. Isommat sukat neuloin ihan ohjeen mukaan suunnilleen oikean kokoisiksi leikki-ikäiselle, mutta nuo pikkuvauvan vermeet onkin vähän hankalampi juttu. Mistä minä tiedän, minkä kokoinen ja mallinen se nyt on se kaksikuisen jalka? Lapasistakin tuli entiedäminkäkokoiset, jospa ne nyrkissä pysyisivät. Lapasten malli on ihan oma. Hahaa, ovat varmaan suuaukosta liian kireät ja pussiosasta liian isot, neuloin muutaman sentin joustinta ja sitten käsiosaan korinpohjaa. Vauvan sukankin malli on oma, pari kertaa purin, kun näytti jotenkin oudolta. Lankojen laadusta ei ole tarkempia muistikuvia, vyötteet on tietenkin sotkeentuneet johonkin hyvään jemmaan.


Les petites chaussettes et les mouflettes roses sont pour A. C'est bien dur de viser la bonne taille sans une prototype à la portée de main. Si c'est trop petit/grand/serrant/lache/court/long, gardez les pour ses poupées !

perjantai 7. marraskuuta 2008

Waterworks

Brysselissä on suomalainen kulttuuribyroo, joka järjestää kaikenlaista Suomi-aiheista kulttuuriaktiviteettia. Eilen oli tarjolla oikein europarlamentin tiloissa elokuvanäytös, Klaus Härön Äideistä parhain -leffa. Sodan ja sotalasten historia on mielenkiintoista ja tärkeä tuon belgiaaninkin sitä vähän tuntea (tuo Kummelin video on vähän liian hauska opetusvideoksi). Silläkin uhalla, että elokuvaan piti mennä parlamentin metallinpaljastimen läpi ja että siellä oli iso joukko muita kuukasvoisia maanmiehiä, varasin meille penkit. Vähän kyllä ihmettelin, ettei senkokoisesta pytingistä löytynyt kunnon auditoriota tai mitäliesellaista salia, jossa on pehmeät penkit, iso kangas ja josta voi kunnolla sammuttaa valot. No eivät ne kovat penkit, pieni kangas ja valoisa sali nyt ollenkaan onnistuneet pilaamaan elokuvakokemusta. Se oli aivan yhtä vavisuttava kuin kolme vuotta sitten, kun näin sen Turun Juliassa. Onnistuin puremaan kieltä koko leffan ajan ja tirauttamaan vain pikkuisen silmäkulmaa kostuttavan kyyneleen aina siihen kauheankauniiseen hidastettuun loppukohtaukseen asti, jossa se uusi Ruotsin äiti juoksee sen mustassa autossa pois kuljetettavan suomalaisen sotaottopoikansa perään. Outo kokemus tuollainen joukkoitkeminen nimenomaan valoisassa salissa. Miehen tarkkailutyön mukaan ainakin kaikki naiset itkivät. Elokuvan jälkeen siellä olisi ollut tarjolla drinkki ja itse ohjaajakin oli paikalla, mutta minun oli pakko juosta suorinta tietä ulos ja kadulle, itkusta ei tahtonut tulla loppua millään (kyökkipsykologian mukaan siinä saattoi ulostautua jokunen työnhakuangstikyynel elokuvakyynelten seassa). Ei niin pitkää itkua, etteikö sitä Penafideliksen pihvi parantaisi.



On a été voir Äideistä parhain (Mother of Mine), un superbe film de Klaus Härö sur les 80000 enfants Finlandais envoyés en Suède pour échaper à la deuxième guerre mondiale. Le film est toujours aussi émouvant bien qu'il était projeté au Parlement européen dans un hall transformé ex tempore en salle de cinéma. Il y avait même un drink après la séance et le réalisateur en personne était là, mais je ne pouvais pas rester à cause des larmes qui ne finissaient pas. C'est bête, non ?! Un drink gratuit nomdidjou ! (La vidéo, c'est une autre vision sur ce qui se passait pendant la guerre...)

maanantai 3. marraskuuta 2008

Pupujussin sunnuntai

Jos Belgia jotain osaa, niin panna olutta. Oluita on enemmän kuin osaan laskea. En tunne oluiden koko karttaa tahi sukupuuta, mutta sen tiedän että Brysselin seudun ilmanalassa lisähiivatta valmistuu lambicia ja siitä taas sekoitellaan gueuzeja. Tätä peribelgialaista olutta taas käytetään monissa peribelgialaisissa ruokaresepteissä. Yrittänyttä ei laiteta, tohdin tarttua eilen yhteen perinteisimmistä:

Gueuze-oluessa muhivaa jänistä ja luumuja. Maistuisko varmaan teillekin? Kaikkien keittiötaiteen sääntöjen vastaisesti haudutimme padan Hackmannissa. Pitäisi vihdoinkin sijoittaa sellaiseen oikeaan ranskalaiseen cocotteen, valurautakattilaan. Keitos hautui melkein pari tuntia pienellä tulella, eikä edes tarttunut kattilan pohjaan. Olut ja luumut maustavat padan erityisen maistuvaksi, täydellistä syksykylmänruokaa. Kattilaan sipulia, salottisipulia, luumuja, jänis, keittolientä, olutta, suolaa ja pippuria, reseptin onnistumisen avainsana lienee pitkä haudutusaika.

La bière, elle finit aussi dans les casseroles ici ! On a réussi un lapin à la gueuze et aux pruneaux même sans le Creuset. C'est un plat parfait pour un soir froid pluvieux d'automne.

torstai 30. lokakuuta 2008

Sukat to go

Istuin muutaman iltatunnin sohvalla ja huudatin randomsoitolla antiikkista Ipodiani. Musahetken sivutuotteena syntyi pikasukat sukulaisplikalle. Toivottavasti tuli sopivan kokoiset. Lanka on samaista Novitan Poppia, mistä riehuneuloin tuon edellisen postauksen takinkin. Pop on niin paksua, että sukkaan riitti naurettavat kahdeksan silmukkaa per puikko. Mitähän seuraavaksi?



Je n'ai pas chronométré, mais ces chaussettes sont nées ce soir en un clin d'oeuil ou presque.