torstai 29. tammikuuta 2009

(Ainakin) kerran vielä, pojat!

Nyt alkaa vihdoin tippua tietoa tulevan kesän kunnollisimmasta rokkijuhlasta. Mies saa mennä ihan rauhassa vaikka nuolemaan James Hetfieldin varpaita sillä aikaa, kun minä leyhyttelen Chris Martinia palmunlehdellä. Heinäkuun alun viikonloppuun mahtuu miljoona muutakin laulu- ja soitinyhtyettä, mutta ensimmäisinä paikallaolonsa varmistivat Metallica ja Coldplay.

Yritin etsiä tähän kuvamateriaaliksi festariotoksia omista kuvakansioistani, mutta en löytänyt muuta kuin tuollaisen suttuisen muiston Kölnistä ja Coldplaysta vuodelta 2005. Korkea aika vetreyttää festarilihaksia.

On a envie de rocker à Werchter cet été. Chris Martin pour moi et James Hetfield pour le barbu, comme ça, tout le monde est content.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Musamuisto

Jostain mieleeni pätkähti Ville Leinosen olemassaolo. En keksi, miksi minulla ei ole yhtään Leinosen ja Valumon levyä, pitää ehdottomasti hankkia. Joskus minulla oli kasetille nauhoitettu Kimaltavia unelmia -levy, mutta sekin on joutunut hukkaan. Onneksi Youtubesta saa yhden värisyttävän laulun verran ensiapua, Enkeli Valumon ensimmäiseltä levyltä. Tuota kuunnellessa siirryn oitis Turun ylioppilaskylän koppimaiseen solukämppään tai Dynamoon tai Baari 51:en tai Halisten sillalle roudaamaan Super Sparin ruokaostoksia.




C'est de la nostalgie musicale, ça m'envoie directement dans mon kot à Turku avant même l'ère bruxelloise.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Striptease ja väärä lanka

Blogi-inspiraatio on piilotellut koko viikon jossain nenäliinakekojen alla. Toivomani viruksentappajakuume ei suvainnut tulla, joten olen edelleen himpun verran tautinen. (Ilta)ulkoilua olen jo harrastanut, ihan vaivoitta jaksan iltaa istua... Eilen röhnötettiin kuudetta tuntia Bozarin studiosalissa katsomassa iki-ihanan Striptease-dokumenttisarjan valittuja paloja. Jos tv-ohjelmaan voi rakastua, niin tämä belgialais(-ranskalainen) instituutio on minun sydänkäpyseni.

Anoppi on taas löytänyt naistenlehdestä neuleohjeita. Kysyi, josko neuloisin hänelle tuollaisen näppärännäköisen takin kevääksi. Vielä en ole niin paljoa neulonut, että kieltäytyisin tehtävästä, kun kerran tarvikkeet ostetaan. Anoppi oli käynyt Veritaksesta langat ostamassa. Ohjeen lankaa siellä ei ollut saatavilla, joten olivat sitten myyjän kanssa valinneet aivan toisenlaisen langan tilalle. Kulutuskin oli laskettu päin mäntyä, vaikeahan sitä on toiselle langalle ja neulojalle arvuutella. Saan tässä vielä loikata lisäkerien perässä ympäri kaupunkia, kun anopin ostosmailta ei tietenkään enää samaa lankaa saanut. Vaatii ihan jonkinmoista ohimojen rassaamista tuo "väärällä" langalla neulominen. Varsinkin jos ei malta perehtyä asiaan ja koetilkkujen vääntämiseen, vaan aloittaa vain jollain sopivantuntuisella määrällä silmukoita... Näissä projekteissahan on aina jännitysmomentti, kun vaatteen onnistumista pääsee arvioimaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on valmista ja saumat virkattu. Sitä hetkeä odotan aina innolla ja kauhulla.


Un marathon de Striptease au Bozar ce week-end, on a passé très très facilement presque six heures devant l'écran hier. Je connaissais déjà la série culte auparavant grâce à X et je suis amoureuse de ces petites histoires belgo-belges (et un peu françaises). Sur les photos, c'est mon projet actuel de tricot, un gilet gris pour ma belle-mère. Ca fait bien travailler le cerveau d'utiliser une autre laine que celle indiquée par le patron...

tiistai 20. tammikuuta 2009

Sairaspäivä 10

Juoksutreeniä kesti kokonainen viikko, ja sitten sain tietenkin räkätaudin vaivoikseni. Ensin imeskelin lidokaiinilla vahvistettuja Strepsilsejä pari liuskaa, sitten join muutaman päivän yskänlääkettä ja nyt haudon kipeää keuhkoa vaakatasossa. Liekö yskiminen reväyttänyt jonkun lihaksen tai sitten toinen keuhko on pilalla, joka tapauksessa se ei pidä äkkiliikeistä, kuten sisäänhengityksestä. Kuva

Sain ehkä pienen työtarjouksen, saattaisi irrota jopa yhden kokonaisen päivän verran työtä. Onneksi on läppäri, jota voi nakuttaa vällyjen allakin, jos tarve vaatii.

Je suis plus ou moins malade depuis 10 jours. Mes poumons en ont assez, ils font la grève.

torstai 15. tammikuuta 2009

Huivi ja pipa

Sain valmiiksi oman kaulahuivini ja pipakin edistyi eilen vähäsen, vaikka etusormessa on taas reikä neulomisesta. Huivista tuli paksu ja pitkä, jatkoin joululahjahuivien palmikkolinjalla. Lanka on anopin joululahjaksi antamaa entiedämitä, akryylia varmaankin, mutta kivan väristä. 300 gramman jättikerässä on juuri sopivasti lankaa huiviin ja pipaan. Huiviin kokeilin tuollaista kiinnitysvälmiä: toiseen päähän jätin palmikoiden väliin kaksi reikää, joista huivin toisen pään voi työntää, ja se ikään kuin pysyy itsestään kiinni ilman, että pitää tehdä pollottavaa solmua.


Tricots d'hiver pour moi-même, une longue écharpe et un bonnet (pas tout à fait fini). La laine était un cadeau de Noël de la part de ma belle-mère.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Outo tyyppi

Sain Maureenilta haasteen tähän paljon blogistaniaa kiertäneeseen "Kuusi sattumanvaraista asiaa minusta" -ketjuun.

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.


1. Olen pelkuri, en uskalla mitään extreme-juttuja. Minulle ihan lällykin on extremeä. En ole koskaan hypännyt veteen mistään, en laiturilta enkä uimahallin altaan reunalta. Ajatuskin on ihan kauhea.

2. Osaan olla pihi. Opiskeluaikoinani en käynyt opiskelijaruokalassa syömässä, vaan söin kaurapuuroa ja itsesäilöttyjä punajuuria kotona. Olen punnituttanut Tampereella marketin lihatiskillä kolme siivua makkaraa ja jättänyt ne ostamatta.

3. Hurahdin Beatlesiin vuonna 1992, kun olin 12-vuotias. Musiikkiin rakastuin vasta sen jälkeen, kun olin ensin ihastunut nelikon jalkoihin Help!-videon kannessa. Don't ask me why. Kuva

4. Ostin ensimmäisen kännykkäni kesällä 2000, ja samasta syksystä lähtien olen kirjoittanut kaikki tekstiviestit ylös. Yhdeksäs vuosi käynnissä, enää ei voi lopettaakaan.

5. Minulla on pisamia naamassa, kesällä enemmän, talvella vähemmän. Lapsena olisin halunnut leikata ne saksilla pois.

6. Olin kymmenen vuotta sitten au pairina Ranskassa Pariisin lähettyvillä. Vuoden aikana opin kielen ja etikkaöljykastikkeen salaatille. Lapsia en ole kaitsenut sen vuoden jälkeen.

Tämä on jo niin monissa blogeissa pyörinyt, etten jaksa tutkia, kenelle sen laittaisin eteenpäin. Kaikki halukkaat voivat napata mukaansa!

maanantai 12. tammikuuta 2009

Forêt de Soignes





Retkeiltiin eilen pari tuntia Forêt de Soignes'in lumisilla poluilla. Paikoin olisi potkurilla päässyt kovaa vauhtia, lumi oli jo jymähtänyt kovaksi kuoreksi joidenkin metsäbaanojen pintaan. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, tyhmänrohkeimmat vanhemmat kuvasivat kameran objektiivit pitkällä lammenjäällä hyppivää jälkikasvuaan.

Forêt de Soignes hier sur les photos, on a fait un tour de deux heures avec X, les Ixellois avaient trop la gueule de bois pour profiter du beau temps hivernal.

perjantai 9. tammikuuta 2009

-13

Täällä on sääasiat ihan sekaisin, maanantaina satanut lumi on edelleen maassa. Kylmiä aamuja ja kylmiä iltoja, kylpyhuoneen ovi on muistettava pitää kiinni, sieltä se kylmä ilma yrittää virrata kamarinkin puolelle. Meillä on onneksi sen verran ollut onnea kämpän valinnassa, että täällä tarkenee ihan ilman lisävällyjä. Olen kyllä surutta vääntänyt patterit kolmoselle (viidestä). Veden lämmitys maksaa niin paljon, että sen on parempi ollakin lämmintä/kuumaa.

Uudet naapurit rymistelevät yläkerrassa. Yritin eilen salakuunnella niitä, en saanut selvää. Porraskäytävässä haisee tupakka, nyt saadaan mekin kokea se inha, kun naapuri pöllyttää sisällä. Mehän ehdittiin terrorisoida taloa puoli vuotta tupakanpoltolla, ennen kuin itse lopetettiin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Payback time...

Vaikka kylmä onkin, olen silti käynyt jo kokonaista kolme kertaa hyppimässä lenkkitossut jalassa mäkiradalla (lähipuisto on mäkinen). Elätän toivetta, että kunhan ilma tästä viikonlopun jälkeen lauhtuu, plusasteiseen aamuun on entistä helpompi lähteä töpsöttelemään. Olen myös harjoitellut työntekoa puolikkaan puolikkaan puolikkaan puolipäivän verran. Oppia ikä kaikki, ensimmäistä laskuakin pääsen kirjoittamaan hohdokkaista palveluksistani. Mitenkähän se tehdään?

Il continue à faire froid, la neige tombée lundi est toujours là ! Malgré les 13 degrés en-dessous de zéro, on jogge. De toute façon, après cinq minutes de footing, on sue comme des cochons à la Saint Jean.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Lunta, liikuntaa ja persejoogaa

Meillä tulee taas lunta. Tästäpä tulikin eriskummallinen talvi, en edes muista enää kuinka monta kertaa lunta on tälle talvelle satanut. Eilisillan radiouutiset toistivat samaa mantraa loputtomiin: "Tuleeko lunta? Tulee!", "Jäätyykö tie? Jäätyy!", "Onko kylmä? On!", "Suolataanko teitä? Suolataan!", "Pitääkö olla varovainen? Pitää!". Autot jurnuttavat kahden kilometrin tuntivauhtia, ja ratikatkin suistuvat raiteiltaan. "Tuleeko kaaos? Tulee!"

Lumisateesta huolimatta kävin aamulla juoksulenkillä. Nyt riittää läskitunikat ja läskitunikoiden alle auki jätetyt hameennapit (vaatehätä keinot keksii). Tuli hyvä olo! Hipsuttelin hangessa puoli tuntia, väistelin terriereitä ja annoin sydämen lyödä mahdottomia. Keskiviikkona uusi satsi, kyllä se tästä taas lähtee! Horisontissa siintää toukokuinen massajuoksu kylillä, viimeksihän se meni minulta ihan hölmöilyksi. Masokismin nimissä kävin vaa'allakin ja yllätyin iloisesti. Olin ihan varma, että ruudulle rävähtää jotakin seitsemällä alkavaa. Alle jäi!

Kiloista puheen ollen, eilen oltiin anoppilassa syömässä ja samalla ihmeteltiin Wii Fit -peliä. En suin surminkaan voinut siinä kaikkien nenien edessä alkaa pystyttää peliin omaa profiilia, kun siinähän olisi paljastunut kuntoanalyysissä painoindeksi! On minunkin masokismillani joku raja sentään. Peli nyt oli vähän mikä oli, heilutaan sen laudan päällä ja ollaan pujottelevinaan tai mäkihyppäävinään tai jalkapalloa torjuvinaan. Ainut juttu, mitä olisin halunnut kokeilla oli persejoogaksi ristimäni laji: tehtävänä oli istua laudan päällä risti-istunnassa selkä suorassa ja olla mahdollisimman kauan liikkumatta (toisin sanoen olla liikuttamatta pyllyä). Kuvassa talon toinen pyllerö, joululahjaksi saatu 300 gramman lankakerä.

J'ai recommancé enfin le fameux jogging ce matin, même qu'il y a de nouveau une couche de neige tombée cette nuit. Faute de ne pas trop vouloir dévoiler mon BMI devant tout le monde, je ne pouvais pas essayer le nouveau Wii Fit du frère du barbu. J'aurais bien voulu essayer le yoga du cul où il faut savoir s'asseoir sans bouger (surtout les fesses) sur la planche du jeu.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Juhlat juhlittu

Juhlahumu on hälvennyt, krapulat podettu ja univajeet nukuttu pois. Uusi vuosi vastaanotettiin kymmenen aikuisen ja yhden vauvan voimin. Takassa paloi tuli, tarjolla oli kaksi padallista konstailematonta spagettiboloa ja isohko kokoelma kuohuviiniä. Yksi meksikonmatkailija toi tuliaisina jotakin juomakelvotonta myrkkyä, jossa lillui eksoottisia matoja. Ei tarvinnut onneksi maistaa.
Seurueen tehokkaimmat juhlijat suuntasivat vielä aamuyöllä jonnekin jatkokemuihin keskikaupungin liepeille. Pojilla kävi huono tuuri, saivat joltakin nuorisoremmiltä turpiinsa. Muistoiksi jäi musta silmä ja paha mieli. Onneksi lampsittiin miehen kanssa tyhjän Ixellesin läpi suorinta tietä omaan kotiin.

Kuusi varistelee neulasiaan. Olen oikein pinnistellyt, että muistaisin antaa sille vettä silloin tällöin. Tänään huomasin, että olen kaatanut kaiken veden "kuusenjalkaämpäriä" suojaavaan muovipussiin, sankkoon ei ole tainnut osua tippaakaan. Ilmankos toinen on näyttänyt janoiselta.

Spagetti bolo, onze bouteilles de mousseux, feu de bois, incident coups de poing, vous connaissez tout ça déjà. L'anecdote de la fin : cette année, j'ai bien fait attention à donner de l'eau au sapin. Je me suis rendue compte aujourd'hui que j'ai versé toute l'eau dans le sac en plastique qui entoure le pot. Voilà la raison pour son air fatigué.

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Pitikö mennä tombolaankin vielä?

Hyvien lupausten pitämättä jättäminen alkoi jo ennen kuin vuosi ehti vaihtua. Minun ei pitänyt katsoakaan lähibaareihin päin sunnuntaisen jälkeen, mutta houkutus kävi liian suureksi. Moeder Lambic -baari pitää joka vuoden lopuksi tombolan eli kaljavarastojen tyhjennys -teemaillan, jossa samalla arvotaan kaljanystäville palkintoja. Arpalipukkeet täytettiin sunnuntaisessa ikäkriisipalaverissa, ja eilen piti tietenkin käydä kuulemassa, suosiko arpaonni. Kun puolenyön jälkeen ehdittiin paikalle, palkinnot oli jo arvottu ja jaettu. Ensi vuonna parempi onni.

Meno baarissa (ja jalkakäytävällä sen edessä) oli kuin vappuna Suomessa. Kaikki pöydät oli kannettu ulos, pieni sisätila tursusi ihmisiä. Olut maksoi 1,5 euroa per muovikuppi, ja se tuntui olevan arvaamaton sekoitus kaikkia mahdollisia erikoisoluita. Tuollaisesta tuopin hinnasta jopa naispuolinen belgi menee sekaisin ja oksentaa majoneesipottunsa kadulle (kyllä täälläkin osataan).

Yritän tsempata itseni vielä tämän päivän juhlallisuuksiin. Ei näin vanha jaksa enää ulkoilla joka ilta. Kunhan vuosi vaihtuu, pysyn ihan mielelläni jonkun tovin villasukat jalassa kotona. Ensin käännetään kuitenkin vielä kalenterin sivu tammikuulle hyvässä seurassa.

Olkoon 2009 hyvä pätkä kaikille!

tiistai 30. joulukuuta 2008

J-363

Kauntdaun kolmeenkymppiin on alkanut. Yritin hoitaa ikäkriisiä sunnuntaina Verskyyrenissä ja Moederissa, huono(vointis)in tuloksin. Ei ole väliksi, vaikken voittaisikaan Moederin vuoden vaihteen kalja-arvontaa.

Je me suis rendue compte que je suis vieille. Crise totale. J'ai essayé la cure spéciale Moeder Lambic, pas d'effet espéré.

torstai 25. joulukuuta 2008

Joulujuttu

Kaikkien aikojen ensimmäinen itse kokattu jouluatria keitettiin ja paistettiin ilman, että mikään paloi pohjaan tai maistui väärältä. Onnistuin graavaamaan melkein puolitoista kiloa norjalaista lohta oikean makuiseksi, eikä kukaan edes saanut siitä vatsanväänteitä. Kaupan sedän täyttämä kalkkuna muhi meheväksi, miehen arvalla paistetut puolukkapäärynät osuivat lintupaistin kanssa makuhermoihin ja jouluhalkoakin lapioivat kaikki innolla suuhunsa. Lahjoja saatiin ja annettiin, meidän saaliiksi jäi muun muassa kirjoja, pelejä ja shampanjalaseja. Ja pallonmuotoinen palapeli.

Minä annoin neulomuksia. Viimeinen joululahjakaulahuiveista valmistui aattoyön aamuna kello kaksi. Neuloin miehen veljille illuusiohuivit, nuoremmalle Alien-mallin (Debbie Stollerin Stitch'n bitch -neulekirjasta) ja vanhemmalle Applen omenalogohuivin nettiohjeella. Huivien idea on, että kuvioita ei näe suoraan edestä katsomalla, vaan ne ilmestyvät näkyville, kun pintaa tarkastelee muista kulmista. Huhuu...

Omalle äidille lähti Suomeen vihreä paksu palmikkohuivi, johon varastin idean kaupan hyllyllä näkemästäni. Samalla mallilla valmistui harmaa huivi miehen isälle. Nyt saattaa kulua jokunen hetki, etten neulo ainuttakaan kaulahuivia.

Joulupäivä kuluu sutjakkaasti Sopranos-megaboksin kanssa. Rääppiäisissä syödään ainakin lohileipiä ja sienisalaattia. Jälkiruuaksi nyrsitään suklaarakeita romahtaneen piparitalon rakenteista.

A notre étonnement, on a bien réussi le premier repas de Noël chez nous, les beaux-parents ont apprécié aussi. De beaux cadeaux ont été reçus et offerts, entre autre un nombre impréssionnant d'écharpes (une nouvelle technique apprise : le tricot d'illusion Alien et Apple).

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Meillä haisee muta

Piti käydä ostamassa joulukuusi, se on jotenkin tärkeä rekvisiitta tällaiselle joulunlapselle. Ei ole kauhean ekologinen ostos täällä betonin ja kiven keskellä, mutta minkäs teet. Viime vuonna jo yritin olla ilman, mutta eihän siitä mitään tullut. Pakko on saada retuuttaa puolitoistametrinen neulaskasa olohuoneeseen, vaikka kuinka maailma siitä tuskin ainakaan pelastuu. Muistan, että viime vuonna kirpaisi maksaa kuusesta, joten se maksoi varmaankin aika paljon. Nyt kuusi lähti kymmenellä eurolla Verskyyren-baarin edustalta. Mistähän lie varastettu? Viimevuotinen oli naulattu kiinni kahteen ristiin lyötyyn lankunpalaan, tämänvuotinen törröttää mullassa sankossa (sen voi sitten joulun jälkeen käydä tökkäämässä miehen vanhempien pihamaalle). Sankosta leijailee mutavellin haju, kuusi on ainakin hyvin kasteltu... Toivottavasti siellä ei ole mitään eläinyhdyskuntaa valmiina mönkimään kookosmaton uumeniin yöhämärässä. Maassa maan tavalla, ripustin punaiset pallot kuuseen saman tien. Millimetrin mittaiseksi kuusenostajan puolustuksekseni voin kertoa, että ne on ostettu Les petits riens -kirpputoriparatiisista.

On a acheté un sapin parce que je ne sais pas vivre sans. Il est en pot et coûtait bizarrement seulement dix euros. Je sens que c'était de l'arnaque : ça sent la boue, c'est probablement rempli de petites bêtes malignes.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Loading joulu...

Eilen sain joulukortit postiin. Jouluvalo on ollut ikkunassa jo kokonaisen viikon. Pesin kaikki kolme keittiön ikkunaa sekä sisä- että ulkopuolelta valoa varten, vaikka rimpsusta riittää kynttilöitä vain yhteen puolikkaaseen ikkunaan. Jouluvalo on hyvä syy kuoria ikkunat likaviiruvuoresta kerran vuodessa.

Joululahjasouvi täkäläiselle perheelle on vielä käynnissä. Päätin neuloa lahjat tänä vuonna, miehen isälle ja veljille kekseliäästi kaulahuivit. Kolmesta huivista on valmiina melkein yksi. Anoppi saanee laukun. Neuloin laukun "kuoriosan" jo aikaa sitten. Etsin pitkään pyöreitä käsikahvoja ympäri kaupunkia, ennen kuin löysin ne sieltä mistä niitä olisi pitänyt ensimmäiseksi mennä etsimään, Veritas-ketjukaupasta. Laukun malli on omasta päästä, ja sen huomaa viimeistään, kun yrittää aukaista kassia. Käsikahvat pitää ohjata toisiaan kohti ja asettaa ne limittäin, jotta kassista pääsee penkomaan mitään. Kassin suuaukon olisi pitänyt olla ehkä avonaisempi sivusaumoista, jotta se aukeaisi jotenkin helpommin. Ei sitä nyt ihan mahdotonta ole avata, vaatii vain pientä harjoittelua. Tohtinen antaa sen lahjaksi, vaikkei se nyt ihan sellainen olekaan kuin toivoin. Laukun loppukokoaminen vaati aika paljon pähkäilyä. Päädyin ompelemaan vuorin kiinni neulokseen koneella, käsin harsiminen ei houkutellut. Käytännöllisyyden kannalta kassiin olisi tietenkin voinut ommella pienen taskun puhelimelle ja avaimille, mutta taskun puuttuminen nyt jäi tämän prototyypin virheeksi.