maanantai 13. syyskuuta 2010

Luin ja söin

Lauantaina oli kesäpäivä, kävimme oikein kylällä. Pysähdyimme taiteiden kukkulalla, sinne oli pystytetty iso kirjahylly. Valitsin valistusta ja kirjan "Eurooppalaisen koulutuksen historia", mies luki Smurfiinaa. Molemmissa oli hyvät kuvat.




Flaneerasimme pitkin keskustaa, joimme pari koktailia Mettekossa, teimme ostoksia sarjakuvakirjakaupassa ja nuorisovaatekaupassa. Jos olisin säilyttänyt pinkin verkkatakkini vuodelta 1989, olisin nyt erityisen muodikas.

Kaiken käyskentelyn jälkeen ajelimme bussilla Ixelles'iin ja pistimme lihaliemen tulille. Lientä keitellään hiljaisella tulella pari-kolme tuntia, mausteina tuoretta inkivääriä jymylastuina, tähtianista, pippuria, kanelia ja korianterinsiemeniä. Aika vähällä häsläämisellä syntyi makoisa ja rasvainen phô eli vietnamilainen naudanliha-riisinuudelikeitto.



Journée de BD en ville ce weekend, c'était probablement le dernier jour de l'été. On a traîné au centre avec les Ixellois, petite course par-ci, cocktail ou deux par-là. Après tout ce sport, le creux du ventre devait être rempli par ce magnifique phô préparé à partir de scratch. Délicieux !

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Liian lyhyt viikonloppu

Eilen pidettiin kesän toiseksi viimeistä kertaa katukirppistä Meenenin aukiolla. Haaviin jäi euron laukku, euron Amélie Nothomb ja puolen euron musakasetti Renaud'ta. Penafidelis grillasi sardiineja, jättikatkarapuja ja kotletteja kadulla, pysähdyimme tietenkin syömään. Pistäydyin nurkan takana kauniissa, mutta kalliissa lankakaupassa, josta tulen joka kerta ostaneeksi jotakin, kanta-asiakaskortti velvoittaa... Kauppa sopii hyvin vauvalankaostoksiin, vähänkään suuremman projektin tarvikehinnaksi saisi äkkiä mahtavia summia.



 


Sain juuri pääteltyä yhden vauvannutun, ohje Drops Designista. Neuloin pienimmän koon mukaan ohjetta paksummalla langalla, nutusta tuli jotakuinkin vastaanottajalleen sopiva. Lankana käytin chileläistä käsin värjättyä Araucanía Ranco Multy -lankaa. Kaunista lankaa kauniin kaupan alekorista.


Tätä mallia oli hauska tehdä, neulontasuunta pystysuoraan, hulmuhelma tehdään lyhennetyillä kierroksilla. Nutussa on vain kaksi ommeltavaa saumaa, hihansuista kainaloihin. Yksinkertainen malli sopii erityisesti pätkävärjätylle langalle.

Jour de brocante hier, j'y ai fait une course de 2,5 euros. On s'est arreté pour manger chez Penafidelis, grillades et bouteille de vinho verde habituelles dehors. Il y a un très très joli magasin de laine dans le quartier, j'y ai fait une course de plus de 2,5 euros. Sur la dernière photo, le gilet bébé pour bébé Dilbeekois.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Sirkusta

Helleviikonloppu, pilvetön taivas ja Chassepierren katusirkusfestarit (puolitoista tuntia autobaanaa Vallonian perukoille). Suosittelen kaikille kesälomattomille harmaan arjen kulkijoille. Festivaali on melkein 40 vuotta vanha, nelisenkymmentä belgialaista ja ulkomaista sirkus- ja muuta taideseuruetta esiintyy Chassepierren kylän kaduilla koko viikonlopun ajan.


Klovneja, akrobaatteja, tanssijoita, jonglööreja, musikantteja, yhtään suomalaista seuruetta ei tainnut olla paikalla. Tunnelma yöhön saakka leppoisa ja välitön, kaljatarjoilusta huolimatta ei kännisiä, ei festareille tyypillistä roskausongelmaa, väki osasi käyttäytyä.





On a passé un bon samedi hier au festival de Chassepierre. La presque 40ème édition du festival a gardé un charme de petit festival de village malgré ces 30 000 spectateurs. Ambiance joviale et décontractée, cadre vert ensoleillé, j'y retournerai l'année prochaine.

perjantai 13. elokuuta 2010

Cameraman cateissa

Kävin ottamassa mentaalivalokuvan keskikaupungin kukkamatosta. Kamera jäi kotiin, mutta ei se haittaa, matto on ihan samannäköinen kuin tuossa vuoden 2006 kuvassa.


Jos jaksaisin ladata kameran akkua ja kuvata, niin voisin esitellä hauskan vauvanjakettimallin, jota olen viimettäin neulonut eräälle pikku-Louiselle. Suomi-ystävättäretkin ovat alkaneet kaikki lisääntyä samaan aikaan, saan neuloa nuttuja vielä useita samaan syssyyn. Vaippavillapöksytkin olisi neulontalistalla, mutta en ole löytänyt mistään hahtuvalankaa niitä varten. Auttaisi jo, jos tietäisin miltä hahtuvalanka voi näyttää tai miltä se tuntuu. Riittääkö, jos lanka on vain käsittelemätöntä? 

Le tapis de fleur de 2006 de la photo peut jouer celui de ce weekend, il n'y a pas trop de différence. Je tricote de chouettes petits gilets de bébé pour les nombreuses copines contaminées, pas de photos de tricot parce que la paresse règne.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Kesässä

Kesä etenee vauhdilla, seinäkalenterin lehti laahaa kroonisesti vanhassa kuussa. Koko kesä on grillailtu ympäri kyliä, istuttu puistopiknikeillä ja terasseilla, syöty mauttomia mansikoita ja keitelty anoppilan pihamaan marjoista hilloja. Saimme viikoksi kylään reippaita turisteja, joiden kanssa kävimme lähiseuturetkillä ja tehoherkuttelimme. Olipahan taas virkistävää kuljailua!

Kaupunkilaiset ovat kesälomilla. Sen huomaa siitä, että metrossa saa istumapaikan.








Les affaires d'été sont les mêmes que celles d'hiver : bien manger, bien boire, bien s'amuser.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Lomailu kannattaa aina

Viimekesäinen saarireissu Ranskassa jätti sen verran kivat muistot, että olemme aloittaneet pienimuotoisen lomaperinteen ystäväpariskunnan kanssa. Kuun alussa pakkasimme auton täyteen nyssäköitä ja ajoimme sataakolmeakymppiä Provenceen viikoksi. Matkakohde valikoitui taas vähän arpomalla, netistä kuvia katselemalla ja vuokrataloilmoituksia selaamalla. Gordes on kuuleman mukaan heinä-elokuussa täynnä upporikkaita lomalaisia, mutta näin kesäkuun alussa paikka on vielä oiva matkakohde. Kylän kaunis profiili loksauttaa turistien suut auki.


Teimme päiväretkiä ympäröiviin kyliin, Coustellet, Bonnieux, Goult, Roussillon, Lacoste, Moustiers-Sainte-Marie, Ménerbe... Yhtenä päivänä patikoimme 17 kilometriä laventelipeltojen ja mäennyppylöiden keskellä. Laventelipellot eivät vielä kukkineet, puskat näyttivät vihreiltä jättisiileiltä.



Verdonin kanjonireitillä pääsin harjoittelemaan mahtimaisemien katselua, kanjoni ja sen pohjalla luikerteleva Verdon-joki olivat huimaa katsottavaa. Kanjoniin oli menossa useampikin kiipeilijä köysineen. Itse vain keskityin pitämään kaiteista kiinni (ja olemaan ottamatta mielipuolisia harha-askelia).

 
Illat kuluivat grillatessa. Viikon aikana tyhjensimme kaksi pulloa oliiviöljyä, marinadit, paistokset, salaatit vaativat valelua. Lammasta, dorade-kalaa, makoisia tomaatteja, kasviksia, valkosipulia, meloneja, kirsikoita...



Melkein joka vuosi lomalta on palattava tuhatta ja sataa toimittamaan kansalaisvelvoitetta. Tänäkin vuonna kaikki muut paitsi minä pääsivät äänestämään uutta taikurintaitoista parlamenttia.


On est parti découvrir la Provence avec les Ixellois en début de mois. Une maison de location à Gordes, des marchés et des tours à Goult, à Coustellet, à Bonnieux, à Moustiers-Sainte-Marie, à Lacoste... Grillades et marinades en chaîne ont fait qu'on a vidé deux bouteilles d'huile d'olive en une semaine. Cerises, melons, mojitos, rosé, pastis sans modération. Côté sport, on a fait une randonné de 17 kilomètres et on a fait le tour des Gorges du Verdon en voiture (si ça fait battre mon coeur à 200 par minute, c'est que c'est du sport). A quand les prochaines vacances ?

maanantai 31. toukokuuta 2010

Läskit lorvii

Oli jotkut juoksukisat eilen, paksukaiset lintsasivat. Täysin vastaavan lihaskipuefektin sain kuitenkin auttamalla lauantaina kavereita muutossa, neljännestä kerroksesta neljänteen kerrokseen. Alkoi omakin kämpänvaihtointo kasvaa, parikymmentäkin lisäneliötä olisi fengshuikasta.

Liikunnan harrastamisen tilalla olemme suunnitelleet tämän kesän lomareisua. Lähdemme perinteiselle Ranskan-turneelle. Ideoimme ensin viimevuotiselle saariteemalle jatkoa, mietimme reissua Korsikaan. Homma tyssääntyi kuitenkin siihen, kun tutustuin Korsikan maantieteeseen. Kenenkään loma ei ole rentouttava, jos ohjelmassa on vuoristoteillä ajelua ja "henkeäsalpaavia näköalapaikkoja".  Päädyimme vaihteeksi Provenceen. Lomaa on totisesti odotettu.


J'ai mal aux jambes, pas à cause des 20 km qu'on a complètement ignorés cette année, mais à cause du nouveau chez soi des Ixellois, 381 aller-retours du troisième au troisième. Les jambes oublient vite, surtout quand elles savent qu'elles vont partir en Provence pour bien lancer l'été 2010.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Tsipaduu

Kävin Suomessa omin päin. Ohjelma oli niin tiivis, etten ehtinyt edes haaveilla lentokenttää pohjoisemmaksi. Stadi oli imuroidun näköinen, siis-ti. Söin viiliä ja Oivariinia (jonka seurana vähän ruisleipää). Kävin kivoissa baareissa ystäväisten kanssa. Kaikkialla oli kuuma. Outoa juomapolitiikkaa, yleensä hanassa oli hintsusti Koffi ja viisi tsekki- tai belgiolutta... 

Keskisuomalaiset turistit piristivät parin viime viikonlopun meininkejä. Aurinko paistoi juuri sopivasti niin, että pääsimme sähköpiknikille ja porvarien kotimaiseen rantakohteeseen, Knokkeen. Juuri sellainen paikka, minne kannattaa mennä lokakuussa, kun tuuli ja sade pieksevät autioita rantoja. Huomio: beibi rintarepussa on miehinen muoti.

Beibeistä puheen ollen, lähipiiriin saapui hiljattain yksi. Soma paketti, pieni kuin mikä, vaikka painoi syntyessään pitkälle viidettä kiloa.



J'ai passé une semaine en Finlande et constaté que la capitale est propre comme si on avait aspiré les routes et que la bière coûte n'importe quoi (ça choque chaque fois). Visiteuse visitée, un couple d'amis finno-slovaque est venu voir Bruxelles-Paris-Knokke-le-Zoute. PS. Il y a une toute nouvelle Dilbeekoise ici, mignonne comme tout !

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kessee päe

Muutama muisto menneeltä viikonlopulta, joka oli kevään kesäisin tähän asti. Terassilla istumista on suorastaan mahdotonta välttää, ja suosituimmille niistä turha punkea, paitsi jos käy tuuri ja joku punanaama antaa paikkansa.

Lauantai olisi ollut ihan täydellinen, jos olisin muistanut että kotikorttelissa pidetään brokanttipäivää. Illansuussa kun saavuimme paikalle, rojunkauppaajat keräilivät jo rojuläjiään pois. Ehdimme kuitenkin istahtaa katuravintolaan ja tilata grilliherkkuja, sardiineja, läskiä, jättikatkarapuja ja raikasta vinho verdeä.



Jos liikkuu tässä päässä Brysseliä kuun viimeisenä lauantai-iltana, kannattaa pistäytyä Belg'ArT Caféssa. Siellä kaikenkarvaiset artistit testaavat esityksiään yleisön edessä, lippu huokeat viisi euroa. Tarjolla tanssia, akrobatiaa, musiikkia, klovneja, tarinankerrontaa, vähän sitä sun tätä ja mitä milloinkin.


Un samedi estival à Saint-Gilles peut contenir:
-verres en terrasses,
-resto de rue portugais : sardines, gambas, lard grillés avec un bon vinho verde,
-une soirée de spectacles au Belg'ArT Café avec danse, musique, clown espagnole qui nous fait (déjà pour la deuxième fois) hurler de rire et
-un(s) dernier(s) verre(s) au Moeder.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Halutaan kotiin kokki (mieluiten Maxime)

Täällä on hauska tyyli piilottaa huippuherkullisia hienosteluravintoloita tiettömien teitten päähän pikkukyliin ja muihin outoihin paikkoihin. Viimelauantaisten ruokaorgioiden jälkeen voin suositella retkeä esimerkiksi Ardenneille Our-nimiseen kolkkaan ja La Table de Maxime -nimiseen ravintolaan. Annokset olivat pieniä, mutta ruokalajeja oli satamiljoonaa enkä ole monesti laittanut suuhuni niin makoisia ruoanpalasia. En tiedä, millä dopingilla tomaatti kokataan sellaiseen kuntoon, että maku valehtelematta räjähtää suussa. 

Perjantaina olimme kutsutut miehen kolleegan häihin. Baari oli auki ja suku jorasi. Loppuillan kohokohta oli kakkuesitys. En jaksanut ihmismuurin yli kuikkia, mitä kaikkea "kakkuun" kuului, mutta kauaskin näkyivät styroksista askarrellut linnantornit ja laakso. Kakkukokoelma loppui kesken, emme ehtineet maistaa.

Sunnuntaina hilluimme Ardenneilla (kutsun seutua vitsikkäästi vuoriksi, korkeanpaikankammoiselle menee ihan täydestä). Kiipesimme kukkulan seinämää näköalapaikalle, jalat löivät loukkua alas katsoessa. Grillikin lämpeni ensimmäisen kerran tänä keväänä. 




Un chouette petit weekend ardennais avec les Ixellois. On a mangé à La Table de Maxime au village d'Our. Je ne sais pas comment ils font pour qu'une demi tomate cerise ait le goût de trois cents tomates cerises. Une balade façon sport extrême sur les montagnes ardennaises et le premier barbecue du printemps faisaient partie du programme.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Maakuntamatkailua

Ajelimme lauantaina Namuriin, tarkoituksena oli kiipeillä Citadellessa ennen illan konserttia. Linnoitus jäi taas näkemättä, satoi. Namur on sympaattisen oloinen paikka, pieni ja virkeä. Kaupugissa taitaa olla keväthääbuumi, näimme ainakin neljä polttariporukkaa.

Retken varsinainen aihe oli Ranskan parhaan hönkäilijän Jean-Louis Murat'n konsertti. Tutustuin Murattiin jossain Rue du Midin levykaupassa melkein kymmenen vuotta sitten, pyysin myyjältä hyvää musiikkia ja sain käsiini Murattia. En tunne koko tuotantoa, levyjähän on tullut varmaan tuhat koko pitkän uran aikana.

Murat konsertoi Namurin teatterissa. Olipa samalla kaavalla rakennettu pytinki kuin Brysselin ooppera. Istuimme taas sopivasti yläorrella, josta näki hyvin lavalle. Muratti ei turhia venkoile, pääasia on musiikki. Erinomainen akustiikka, lisäpisteitä volyymeista, ei tarvinnut pidellä korvia. Tunsin biiseistä vain yhden, taisi soitella enimmäkseen uutta levyä.



On a encore raté la Citadelle de Namur à cause de la drache. Ca ne faisait tout de même pas mal de se contenter avec JL Murat au théatre de Namur. C'est le meilleur soupireur-souffleur français.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Eeeeäääh

Kevättä ei näy, oliko se nyt sitten kuitenkin niin, että se tulee yleensä vasta huhtikuussa? Jotain pientä vihreää ehkä paikoin näkyvissä, joku pseudopuu saattaa olla kukassa. Vauhti puuttuu.

Eilen käytiin rikkaitten mummojen tönittävänä oopperassa. Eka kerta tätä lajia, tuskin viimeinen. Ensi kerralla opiskelen ohjelman etukäteen, nyt oli himpun verran hankaluuksia pysyä koko aikaa kärryillä tarinassa. Pätkä oli Mozartin Idomeneo, Kreetan kuningas. Tarina oli jänskästi tuotu tähän päivään, vaikka biiseissä mentiinkin merellä Neptunuksen armoilla. Erityisen kiva nelituntinen sessio, varsinkin kun istuttiin miehen duunipaikan omistamassa loosissa jonkun pomon kanssa ja siemailtiin väliajoilla ilmaista skhamppanjaa. Ainoastaan ne tönivät muorit meinasivat käydä hermoille. Voihan se tietysti olla, että ne eivät näe eivätkä kuule, mutta veikkaan kyllä, että rahvas talsiutuu näiden muorien alle, koska rahvaan kuuluu sinne talsiutua.

Vedin tuossa männä viikoilla sellaisen työntekokokeen, että miltä tuntuu kun on kaksi puolipäivätyötä ja yhteensä neljän tunnin työmatkat ennen, jälkeen ja välissä. Eihän siitä mitään tullut. 

Kuvia mulleioo, kun mulleioo enää ikinä kamera missään mukana. Tai onhan mulla tällainen lankakuva, jonka otin yksiltä aneemisilta käsityömessuilta tuossa yks kerta. Ostin tyttömäiset langat veljentyttöjen takkeihin, joita olen nyt neulonut noin vuoden verran mielikuvituslangoilla. 


Le printemps a décidé de ne pas passer cette année. Hier, on a été (renversés par les riches mamies méchantes) expérimenter un opéra à la Monnaie. Loge-champagne, je veux bien gagner au lotto la semaine prochaine. En attandant, j'ai essayé de rassambler des sous en extra en tant que collègue de l'Ixellois. J'ai été virée après six jours !

torstai 4. maaliskuuta 2010

Pullaa

Halusin esitellä belgialaisen pullapaakarin perusjöötin, craquelinin, jota olen vedellyt tässä viimeiset pari päivää oikein himon vallassa. Craquelin on pullamainen leipomus, jossa on niin paljon sokeria ja voita, ettei viipale tahdo kasassa pysyä. Vetää melkein vertoja mummuvainaani leipomalle pullalle. Craquelin on kaikkien suurinta herkkua niin, ettei sitä yleensä saa iltapäivällä enää mistään. Ainakin lähikaupan pullalaarissa on enää sokerinmurusia jäljellä, ja jos siellä joskus jotain sattuu olemaan, ostan sieltä kaiken ja pidän yksipuolista dieettiä muutaman päivän. Monta vuotta pysyin pullasta erossa, mutta nyt olen päässyt tosissani sen makuun.

Craquelinin serkku on cramique-pulla, joka ei ole lainkaan yhtä makoisaa. Cramiquessa on sokerin sijasta ikävän kuivia rusinoita, eikä voisattumia ole ollenkaan. Tätä kuivakkaa versiota syödään ankanmaksan alusenakin. Muuten belgit syövät pullansa aamupalaksi ja lapset välipalaksi. Rasvaa ja sokeria sata, kuituja nolla, mutta nii-in hyvää!


Je viens de découvrir le craquelin belge. Ses apparences sont trompeuses, il est terriblement bon ! Il faut que ça s'arrête, j'ai un rendez-vous quotidien avec lui au marché du coin, je suis devenue accro ! Les mangeuses de craquelin anonymes, ça existe ? PS. Une fois, je me suis trompée, j'ai acheté un cramique. Quel manque de sucre et de beurre, beurk !

tiistai 23. helmikuuta 2010

Neljä naiskohtaloa

Tutustuin viime viikolla muutamaan hurjaan naiskohtaloon.

Anopin kanssa kävimme katsomassa Saint-Jossessa näytelmän Madame de Maintenonista eli Françoise d'Aubignésta, joka oli ensin Aurinkokuninkaan hovin lasten opettajar, sitten kuninkaan rakastajatar ja lopulta salainen aviovaimo. Kaksituntisen näytelmän veti yksin 76-vuotias Jacqueline Bir, joka näytteli niin, ettei aplodeista meinannut tulla loppua ollenkaan. Hieno ilta!


Anopin arpajaisista voittamilla leffalipuilla kävimme katsomassa Marco Bellocchion Vinceren, joka kertoo Mussolinin murskaaman Ida Dahlerin ahdistavan tarinan. Dahler oli ensin Mussolinin rakastajatar, vaimokin kenties, sai Mussolinille pojan ja joutui sitten hirmumiehen toimesta suljetuksi mielisairaalaan. Bonuksena elokuvassa sivutaan tietenkin Mussolinin tietä Mussoliniksi, sosialistisesta lehtimiehestä fasistidiktaattoriksi. Hurja tarina!

Pyhäiltana kampesin kylille katsomaan Millenium-sarjan kakkoselokuvan. Siinäkin on hurja naisrooli, Lisbeth Salander. Näytöksessä tapahtui konemiehen painajainen: filmi meni rikki kliimaksissa, juuri kun Lisbeth oli lapioimassa itseään hautamullista maan pinnalle.

Mies lähti viikoksi hiihtolomalle Sveitsiin, laskee mäkiä Verbierissä. Jää varmaan lumivyöryn alle tai tippuu rotkoon. Itse olen heitteillä, ehdin varmaan nääntyä vitamiininpuutoksiin, kun jokailtainen yhden naisen ateria on "voita ja paistettuja munia". 

On a été voir Jacqueline Bir sur scène au Public comme Madame de Maintenon, l'épouse secrète du Roi Soleil. Puis Vincere, un film sur la vie d'Ida Dahler, maitresse-épouse de Mussolini avant qu'il devient Mussolini. J'ai été voir aussi le deuxième Millenium, une histoire sur le personnage troublant de Lisbeth Salander (le film est nul, mais il fallait bien le voir avant de se mettre à lire le dernier tome de la trilogie). Un terrible destin pour moi-même aussi, le barbu est parti skier en Suisse pour toute la semaine.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Hylkiöt

Liikuntaa voisi harrastaa, jos ei olisi niin monta jossia. Kun on kylmä, ei viitsi. Kun tuli lunta seitsemännen sadannen kerran tänä talvena, niin ei viitsi. Kun aamulla on pimeä ja illalla on pimeä, niin ei viitsi. Lenkkarin pohjaan on kuivunut viimesyksyinen koirankakka. Ja sitten on sekin, että kun juoksee ratikan perässä muutaman metrin, niin saa varttitunnin hinkuyskäkohtauksen.

Kevät ei taida tulla ollenkaan tänä vuonna. Pakkanen ja ikuinen lumentulo ärsyttävät. Ilmat ovat olleet sellaiset, että muutamana aamuna on annettu smog-varoitus. Jostain syystä aamuratikka on silloin tyhjä, vaikka täysihän sen pitäisi olla, kun auton käyttöä pitäisi ihmisten harkita.

Kuuntelin eilen korva ovessa, kun yläkerran naapurit menivät alakerran naapureiden luokse iltaa viettämään. Mikseivät ne halua leikkiä meidän kanssa?



Hier, c'était la soirée de voisins. On le sait parce qu'on a entendu la rigolade à travers le sol : on n'était pas invité ! Ca nous a fait bien rigoler de deviner pourquoi.