tiistai 7. heinäkuuta 2009

Rok rok rok rok




Rokkitesti läpäisty arvosanalla aikakiitettävä. Vaikka aurinko paistoi nahkaa, ja olo oli kuin uunissa, erinomainen musiikki kompensoi lämpöhalvauksen oireet. Onneksi ostimme lähtiessä marketista kolmella eurolla muovisen rantamaton, sen saattoi leväyttää rennosti roskavuorien päälle ja lepuuttaa jalkoja ja selkää kaikesta kaula kenossa lavalle tirkistelystä. Onneksi pakkasimme kassiin juotavaa ja syötävää, ei tarvinnut joka janoon ja nälkään ostaa koiranmakkaraevästä ja ylihintaista pilsneriä. Onneksi muistimme korvatulpat ja lasten aurinkorasvan, muuten ainakin minä olisin nyt kuuro ja nahaton. Lämmintä oli asteikolla 30-35, ainoastaan yksi sadekuuro ja sekin sunnuntaina.

Werchterissä oli Le Soirin mukaan 80 000 rokkaajaa per päivä (yhteensä 320 000). Sotkuun, meluun, tungokseen ja paskanhajuun tottui tällainen vanhakin puolessa päivässä. Viimeinen yö nukuttiin teltassa leirintäalueella, ja siitäkin selvittiin muutamalla ylimääräisellä Hoegaarden rosée -tankkauksella ja korvatulpilla. Koko nelipäiväisen spektaakkelin päätöspysäkki oli Metallica. Kauhukseni joudun myöntämään, ettei se ollutkaan niin paska kuin olen iänkaiken ajatellut. Nothing else matters on edelleen maailmankaikkeuden kamalin biisi, mutta lienee ollut virhe dissata koko muu tuotanto sen varjolla.

Coldplay oli hienohieno, mutta jostain syystä Oasis oli vieläkin hienompi. Ehkä se johtui siitä, etten ollut nähnyt sitä koskaan ennen. Uusia biisejä en tuntenut, mutta kaikki melkein 15 (?!) vuoden takaiset musahelmet olivat hyvässä muistissa. Muut tutut hienohienot olivat Nick Cave, Grace Jones (yli kuusikymppinen säihkysääri esiintyi nahkaisessa stringikorsetissa) ja Placebo. Uusia tuttavuuksia sain monia, muiden muassa Rodrigo y Gabriela (meksikolainen kitaravirtuoosipari), Elbow, Seasick Steve (julkaisi ensilevynsä viisi vuotta sitten 63-vuotiaana) ja Ghinzu (kitaristilla vakava rokkistarasyndrooma).

Kaikista huikein tuttavuus oli mahdottoman hienohienohieno Yeah Yeah Yeahs (Werchter-filmatisoinnin puutteessa Reading 2006 -versio):




On a survécu aux quatre jours de Werchter ! Il faisait four, ça puait, ça bousculait, mais tout ça s'oublie quand il y a une mitrailleuse de bonne musique en place. Je suis toujours un peu amoureuse de Chris Martin et des frères boudeurs Gallagher, mais maintenant aussi de Karen O de Yeah Yeah Yeahs (merci X mille fois pour le rappel !).

torstai 2. heinäkuuta 2009

(2x)15 vuotta

Hellehattu, aurinkorasva, korvatulpat... Coldplay, Oasis, Placebo, Lily Allen, Röyksopp, Nick Cave, Grace Jones, Amy MacDonald, Metallica, Lady Gaga... Nyt testataan näiden ikiteinien turnauskunto: neljä päivää rokettirollia helteessä. Werchter on onneksi ihan lähellä, 30 kilometriä Brysselistä koillisflaamilaan. Rokkijuhla aloitetaan tänään pehmeällä laskulla, yöksi on tarkoitus tulla kotiin. Perjantaina saatetaan jo jäädä paikan päälle telttailemaan, viimeinen yö vietetään varmasti mutavellissä. Festivaaliorganisaatio tarjoaa jokaiselle rokkaajalle yhden ilmaisen meno-paluumatkan paikanpäälle junalla. Hupaisa yhteensattuma on, ettei junia kulje enää puolen yön jälkeen.

Mistä tietää, että on 2x15-vuotias? Siitä, että suunnittelee pakkaavansa uusimman neuleprojektinsa festarikassiin.

Tietyömiehen jääkaappi

On va expérimenter ce que ça fait de fêter quatre jours à Werchter quand on a (à peu près) 2x15 ans. Je me suis déjà fait surprendre ce matin en pliant dans mon sac de rock'n'roll mon dernier projet de tricotage. Ca ne va pas ça, non ?!

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Harmaa takki, puolen vuoden projekti

Aloitin harmaan takin neulomisen joskus tammikuussa. Anoppi löysi ohjeen viime vuoden viimeisestä Femmes d'aujourd'hui -lehdestä ja osti langat omaan takkiinsa. En tiedä, minkä lankakaupan kanssa lehti tekee yhteistyötä, ei ainakaan Veritaksen. Siellä neuvotaan kokematonta aina ostamaan ihan toisenpaksuinen lanka korvaavaksi, ja sitten neulotaan ja puretaan ja neulotaan ja kirotaan ja puretaan. Auttaisi varmaan, jos viitsisi joku kerta väkertää neuletilkun ja osaisi laskea neuletilkusta oikeat suhteet. Muussa tapauksessa neule saattaa muuttua junnaavaksi mytyksi sohvan kulmaan.

Tämän takin ja väärän langan yhdistelmässä hankalinta olivat hihat. Siinähän se puoli vuotta menikin hihakammossa, kun en saanut millään hihapyöriöitä natsaamaan hiha-aukkoon. Neulo, pura, neulo, pura, laske, neulo, pura, laske, neulo, pura. Toissapäivänä otin pitkästä aikaa neuleen esille ja parin kolmen kokeilun jälkeen hihapyöriö sai kelvata. Eilen neuloin toisen puuttuvan hihan, virkkasin kaikki kappaleet yhteen, päättelin tsiljoonat langanpätkät, valitsin nappivarastosta vihreät napit ja lopuksi neuloin vielä kauluksen omasta päästä, kun en ohjeen kauluskohdasta ymmärtänyt mitään. Tsadaa! Anoppi oli tyytyväinen, vaikkei helleaallon takia nuttua heti päällensä saakaan. Seuraava projekti on kesäpaita, sekin anopille. Se on helppo, siinä on suoria palasia, ei hihapyöriöitä.

Fiini takki

Une veste grise pour la belle-mère, temps de tricotage chronométré : six mois. Dur de trouver les bons nombres de mailles quand la laine est loin de celle utilisée dans le patron. Evidemment, ce n'est pas le manteau du moment, il fait caniculaire ici.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Puzzle

Taas on tullut aika arpoa numeroita paikalliseen veroilmoitukseen. Verokirje tuli postissa jo monta viikkoa sitten, mutta pitäähän elämäänsä järjestää jännitystä jättämällä kryptinen kaavakkeentäyttö viime hetkeen. Soittelen taas "mistä kaikesta olen tilivelvollinen belgialaiselle veroviranomaiselle?" -puheluita pitkin kaupunkia. Pitäisiköhän perustaa Sarami-niminen firma Cayman-saarille?

Viikonloppuna kannattaa käydä Couleur Café -festareilla. Minulta taitavat jäädä väliin, joku raja hauskanpidossakin. Riittää mainiosti, että pääsen regressoitumaan Werchteriin ensi viikolla. Kuvassa viime perjantain grillijuhlat maalla, grillaajan palapeli. Nurmikolle eksyneet pienet hopeiset foliopallot ovat perunoita.

Un barbecue puzzle à la belge

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Vielä kerran Belle-Île

Yritän nyt ryhdistäytyä näiden Ranskan saarimaisemien kanssa, jäävät muuten koko kuvat unholaan. Olin kuvannut jotenkin laiskasti maisemia, mutta kallionkielekkeillä keikkuminen ei olekaan lempipuuhiani. Hiivin kameroineni turvaetäisyydellä kallioiden pudotusreunoilta, enkä voinut kuin ihmetellä kaiteiden puutetta. Komeita näkymiähän siellä on joka reunalta, muun muassa nämä saaren lounaisreunan Port Coton -piikkikalliot (ovat innoittaneet muun muassa Claude Monet'ta maalauspuuhiin):



Saari on juuri sopivan kokoinen pieniin puolipäiväpyöräretkiin. Maasto on välillä hyvinkin mäkistä, mutta kulloisessakin määränpäässä voi palkita itsensä mukaan otetuilla piknik-eväillä. Seuraavassa sarjassa kuvia saaren luoteiskulman Pointe des Poulains -kalliorannalta. Siellä on Sarah Bernhardtin vuosikymmeniä käyttämä "piilopaikka", vanhaan punkkeriin rakennettu kesäkoti näyttelijättärelle itselleen ja mukana seuranneille taiteilijaystäville. Bernhardt-museo jäi tällä kertaa näkemättä, maleksimme mieluummin merimaisemissa. Keskimmäisen kuvan valkoinen rakennus on Pointe des Poulains'in majakka, joka toimii nykyään itsekseen aurinkopaneelien avulla.



Belle-Île on pieni läntti Atlantissa, talvella koko saaren väkiluku on 5000, kesällä 50000. Saaren "pääkaupunki" on Le Palais, jonka satamaan mantereen Quiberonista lähtenyt laiva meidät töksäytti. Seuraavassa muutama hellepäivän kuva saaren pohjoispuolen Sauzon-kaupungista (koko postauksen ensimmäinen kuva on näkymä Sauzonin satamasta):





Kuvakimaran lopun kruunatkoon Bretagnen laitimmaisen kärjen paikallisherkku, kouign amann -kakku. Jonkun opaskirjan mukaan alueen parhain kakku leivotaan mantereella eräässä Vannes'in kaupungin leipä- ja kakkukaupassa, mutta voin kertoa, että se on valhe. Paras kakku leivotaan Belle-Îlen saarella Sauzonin satamakadun leipomossa. Harmi, että oikean kakkukoostumuksen aikaansaaminen kotioloissa on lähes mahdotonta, kokeiltu on.

Quelques photos encore de Belle-Île. Cherchez les Aiguilles de Port Coton, le phare des Poulains, les vieux qui grattent les vieilles et le kouign amann !

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Meri on monien koti


Pääsin vihdoin selaamaan lomakuvasaalista, kuvia oli vähäiset parisataa. Lätkäisen tähän nyt ensiksi sekalaisen joukkion kaikenlaisia merenasukkeja. Näistä olikin tällaiselle sisämaan kasvatille joka päivä jotakin ällisteltävää. Opin muun muassa, että eräätkin äyriäiset eivät suinkaan uiskentele vedessä sinne tänne, vaan kiinnittyvät kallioihin ja syövät mitä vesi "suuhun" huiluttaa. Tunsin itseni sellaiseksi Jamie Oliverin tenttaamaksi koululaiseksi, joka ei tunne purjosipulia, kun näin nämä:

Siinä on sinisimpukka kavereineen kasvamassa syötävänkokoisiksi. Etsimme ja keräsimme yhden aamupäivän simpukoita ja rantakotiloita, saaliista riitti aperitiiviksi asti neljälle. Varmasti oli tuoretta!


Seuraavassa kuvassa on otus, jonka nimi ranskaksi on muistaakseni bernique. Sillä on monta muutakin nimeä, kuten nyt vaikkapa kiinalainen hattu. Suomeksi en löytänyt sille mitään nimeä. Laskuveden ajaksi se liimautuu kallioon niin tiukkaan kiinni, että sen irrottamiseen tarvitaan jo hyvä puukko. Mahtaa olla mukava lölliä puoli päivää ylhäisessä yksinäisyydessä tuolla kuoren alla.

Seuraavaksi kuvassa koko reissun kirkkaasti oudoin uusi tuttavuus: pouce-pied. Tällekään en löytänyt suomenkielistä nimeä, lähimmäksi osuu toinen siimajalkainen äyriäinen, hanhenkaula. Erityisesti espanjalaiset himoitsevat näitä outoja äyriäisiä, joita Belle-Île tuottaa vientiin herkkusuille. Näyttivät kyllä sen verran kummallisilta, ettei edes meidän joukkueen kokeilunhaluisimmat tohtineet maistaa (havainnollisempi kuva täällä):

Vaikka pojat kävivätkin kalassa pari kertaa, ei saalista tullut. Kalakauppiaalta sai onneksi helposti iltaevääksi sardiineja ja doradeja. Viikon aikana syötiin varmaan yhtä paljon kalaa kuin normaalioloissa puolessa vuodessa. Erityissuosikkini itse-etsittyjen sinisimpukoiden jälkeen olivat keisarihummerit eli langustiinit:

On en a mangé des fruits de mer à Belle-Île. Les moules et les bigorneaux, on les a pechés à pied nous-même, et c'était délicieux ! Les berniques et les espèces de bizarries trop graves, les pouce-pieds, on n'y a pas goûté cette fois. Par contre, je pourrais facilement vivre que de langoustines.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Laulaa kuin kattila

Riuhdoin lauantaina miehen veljen muuttolaatikoita (pelkkiä kirjoja) niin, että vieläkin selässä vihloo. Mustelmia ilmestyi ihmeellisiin paikkoihin ja käsivarsiakin jomottaa. Lastausten ja purkamisten välissä rytyytettiin muuttoautolla kauas itäiseen Valloniaan. Kyyhkyläisillä on kaksi kertaa enemmän neliöitä ja puolet vähemmän vuokraa kuin meillä ja lisäksi seitsemän kissaa.

Eilisen kaatosateen takia Lasnen porvarisbrocante meni aivan mönkään. Kauppa ei käy, kun kauppatavarat lilluvat vesilammikoissa. Mieleni teki ostaa vanha stetoskooppi, mutta 22 euron hinnassa oli parikymppiä liikaa.

Oltiinko me jossain lomalla ja otinko jotain valokuvia? En muista, mutta nauttikaa nyt taas laatumusiikista:

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Afäärejä Luxemburgissa


Bretagnen matkakuvia ei ole vieläkään tarjota. Miehen kone on edelleen käyttökatkolla, eikä oma läppärini jaksa enää sellaisia megamääriä vastaanottaa. Postaan konekatastrofin uhallakin muutaman maisemakuvan Luxemburgin kylältä, jossa kävin alkuviikosta harrastelemassa työntekoa. Oli suhteellisen väsyttävä reissu. Työtehtävät olivat sen luonteisia, että tunnit matelivat. Työpäivien välissä ehdittiin kolleegan kanssa käydä pienellä iltakävelyllä Luxemburgin keskustassa, tehtiin summanmutikkainen retki sekä ylä- että alakaupunkiin. Lux on yllättävän vehreä kaupunki, vettäkin siellä oli yhden likaisen Alzette-joen verran. Iltamyöhällä liikkeellä oli huomattavan paljon hölkkäilijöitä, vaikka vettä sateli.


Harrastelijatyömatka vei mehut niin, että eilinen meni lähinnä nokkaunia nukkuessa. Kauaa en voi lonkkaa vedellä, sillä olen saanut haalittua tehtäväkseni oman alani töitä. Toimeksiantaja on paikallinen taiteilija, ja työnkuvani saattaa jännittävällä tavalla laajentua. Kaikki tämä tietää tietenkin pikkiriikkistä parannusta finanssiasioihin, mikä on aina hyvä asia.

Toujours pas de photos de Jolie-Île, le grand pc reste muet. J'ai été bosser deux jours à Luxembourg cette semaine, fruit du népotisme beau-péresque. Luxembourg-ville est bien vert et rempli de joggeurs.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Bryssel-Belle-Île-Bryssel

Reissusta palattu sunnuntain pikkutunneilla. Valokuvat on edelleen kamerassa, postaan niitä vasta loppuviikosta, kunhan ekspertti ehtii ropeltaa jumittavan tietokoneensa ensin kuntoon.

Matka oli yhtään liioittelematta vertaansa vailla. Ensinnäkin Belle-Îlen saari on kaunis kokonaisuus merta, jyrkkiä rantakallioita, peltoja, kukkaniittyjä, lammaskatraita, samalla muotilla tehtyjä valko-sinisiä tai pastellisävyisiä taloja, villejä puutarhoja, hiekkarantoja, majakoita ja suoria mutta ystävällisiä ihmisiä. Matkan ajankohta oli ihanteellinen. Kesäkuussa saarella ei ole vielä turistiryntäystä, joka heinä-elokuussa on sellainen, ettei sinne kannata silloin mennä ollenkaan. Lisäksi meitä onnisti sään suhteen, koko viikko oli aurinkoinen ja helteisen lämmin (+30!). Pilviä kerääntyi taivaalle juuri, kun matkustimme laivalla takaisin mantereelle. Vaikka saari on pieni (17 km x 9 km), jäi nähtävää vielä ensi kertaankin. Lähtisin sinne mielelläni vielä tekemään saaren ympärikävelyn rantoja pitkin, jonka voi tehdä neljään päivään. Tällä kertaa ajelimme pyörillä yhden iltapäivän verran, aivan mainio tapa liikkua saarella ainakin näin turistisesongin ulkopuolella. Juoksukisasta kipeytyneet jalatkin tykkäsivät palauttavasta pyöräilyretkestä, kipu hävisi saman tien.

Vaikka auto oli paluumatkalla ahdettu viimeistä kolosta myöten täyteen neljän ihmisen matkatarpeita, saatiin sinne kuitenkin mahtumaan vielä pakolliset tuliaissiiderit, merisuolaa ja hienompaa suolankukkaa, voikaramellejä, kalasäilykkeitä, muurinpohjaletun sukulaislättysiä ja maailman ehkä parasta jälkiruokaa: nähtävästi pelkästä voista ja sokerista leivottua kouign amann -kakkua.

Kuvien puutteessa tarjoan musiikkituokion verran ranskalaista punkkia, oivaa automatkamusiikkia ja elämänfilosofiaa:



On est rentré de Belle-Île dimanche nuit. Et quelle île ! On a parfaitement bien choisi le moment pour y aller : pas encore d'autres touristes, une semaine super ensoleillée et chaude. Une île aux paysages magnifiques, falaises qui me faisaient peur, champs de fleurs sauvages, bandes de moutons, plages, côte sauvage, phares et fars, ambiance sans stresse, gens francs et sympas (sauf peut-être une certaine Carole, patronne d'un café au port). Pour la route, on a écouté et réécouté un cd spécial préparé par X avec les meilleures des tubes de voyages d'été (la vidéo). Je mettrai des photos quand le barbu aura remonté le pc cassé.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

2.11 ja 2.16

Ihan kivasti meni loppujen lopuksi sunnuntaijuoksijoilta 20 kilometrin ikuisuusjuoksu. Oli muutamia hetkiä, jolloin olisin kernaasti pannut kontilleni, mutta purin hammasta. Kuumahan siellä oli kuin ensanomissä, mutta kivasti Bois de la Cambre tarjosi varjoakin puolimatkassa. Avenue Louisen autobaanatunneleissa oli ruuhkahuippu, ja juoksu vaihtui ihmismassassa kävelyksi noin kahden minuutin ajaksi. Muuten ainakin minä säästyin kyynärpääohittajilta ihan kokonaan. Mies häipyi omille teilleen ennen kuin tuli ensimmäinen kilometri täyteen, juoksikin mokoma maaliin viisi minuuttia ennen minua. Jengiä oli aivan mahdottoman paljon, joku onneton juoksija sai jostain kisko-tv-kamerasta päähänsä ja vuosi verta kuin pistetty.

Oli meillä ihan voittajafiilikset, kun maaliviivan jälkeen yhytimme toisemme noin 27 000 juoksijan ja muutaman tuhannen kannustajan seasta. Ensi vuonna varmasti mennään alle kahteen tuntiin, kättä päälle! Saatiin mitalit ja tultiin metrolla kotio. Ja juotiin palkinnoksi vielä parit iltadrinkit aamubaarin virkeällä terassilla. Huomenna soi kello kukonlaulun aikaan TGV:hen, Sarami hiljennee viikoksi lomanvieton vuoksi.

2 heures 11 minutes pour le barbu superfort et 2 heures 16 minutes pour moi moinssuperforte. On est content d'avoir fini EN COURANT (imaginez ça !). Je veux nous voir passer en dessous de deux heures l'année prochaine !

lauantai 30. toukokuuta 2009

Juoksumuistio

Toukokuun treenikalenteri on loppuhuipennusta vaille täynnä. Kuuhun mahtui 14 juoksulenkkiä. Arkilenkkeinä juostiin 3 x 45 minuuttia, kerran 50 minuuttia ja 7 x 60 minuuttia. Pitkiä viikonloppulenkkejä tuli vain kolme (kerran sunnuntaiaamua vaivasi pieni krapula, niin pieni, että peruslenkin saattoi heittää, muttei pitkää), 2 x 2 tuntia ja kerran 105 minuuttia. Kilokaloreita paloi kaiken kaikkiaan 11300, miehen lukema varmaan aika samanlainen parin jalkakivun takia juoksematta jääneen lenkin takia. Toivotaan vain, että kinttu ei ala ryppyillä huomenna. Apteekkari ei ollut halunnut myydä potilaalle tukisidettä, en tiedä miksi, jotakin magnesiumdopingia oli pannut ostamaan.

Huomiseksi on luvattu kuuma päivä (24 astetta). Onneksi ennusteessa on muutama sadepisaran kuva, muuten saattaa tulla lämpöhalvaus. Mitään hurjia tavoitteitahan meillä ei ole, jos maaliin pääsemistä juosten ei lasketa. Pitäkee peukkua!


perjantai 29. toukokuuta 2009

Makia vauvalakki

Kaivoin eilen langat ja puikot naftaliinista. On tainnut mennä useampi kuukausi, etten ole jaksanut oikein aloittaa mitään uusia neulomuksia, kun eivät vanhatkaan ota valmistuakseen (anopin takki on yhä edelleen yhtä hihaa ja kasaankokoamista vailla). Neulonta-aktivoitumiseen tarvittiin äkillinen vauvanlakkitarve ja hauskannäköinen ohje internetin ihmemaailmasta. Norjalainen Sweet baby cap oli hauska neulottava, vaikka jouduinkin aloittamaan sen kolme kertaa uudelleen, kun tulkitsin ensin ohjetta väärin ja sitten neuloin liian pienillä puikoilla nukenlakin. Mutta onnistui se lopulta, ja siitä tulikin oikein soma. Mallina joutui toimimaan pehmokissa, kun ei muita pienipäisiä ole täällä (tuo kuva huvittaa minua älyttömästi).


Un chouette patron pour un bonnet bébé pour le nouveau petit d'une copine. J'adore la tête de ce chat en peluche qui n'a pas l'air de trop aimer faire le mannequin.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Myrsky ja iänestys

Muutama yllättävän helteinen toukopäivä johti viime yönä aika mahtavaan ukonilmaan. Heräsin ihmeelliseen jatkosalamaan vähän vaille kolme ja kompastelin sulkemaan auki jääneen keittiön ikkunan vedenpaisumusuhan alla. En ole koskaan saanut salamoista ja jyrähtelystä minkäänlaisia positiivisia tuntemuksia, melkein aloin pohtia siirtymistä kumisaappaat jalassa autoon turvaan (muistan näin tehdyn painostukseni alla joskus 80-luvulla...). Salamointia kesti pitkään ja se oli oudon intensiivistä, vähän kuin rikkinäisen loisteputkilampun välkettä. Mietin taas kaikkia öisiä kaupungin päällä seilaavia rahtilentokoneita, joita alkaisi sadella niskaan.

Huomasin, että huomenna alkaa eurovaalien ennakkoäänestys, aikaa suurlähetystössä käyntiin on lauantaihin saakka. Kaksi nuorta naisehdokasta on pohdinnassa, toinen on ekstremistin apulainen ja toinen näpsäkkä turkulainen. Mitään pellehyppääjää en ajatellut äänestää.

Paikallisen äänestyskäytännön takia meidän ensi viikon lomamatka katkeaa lauantaihin, sunnuntaina jengin pitää olla takaisin Brysselissä äänestämässä. Belgiassahan on äänestyspakko, äänestämättä jättämisestä saa sakkoja (joiden periminen on tietääkseni vähän niin ja näin). Ennakkoäänestystä ei järjestetä, äänestäminen tapahtuu klo 8-15 varsinaisena äänestyspäivänä. Jos ei ole itse paikalla syystä tai toisesta, voi äänestäjä valtuuttaa vaikka kaverinsa äänestämään puolestaan. Tämä käytäntö nyt on vain sen verran rasittavan monivaiheinen (kunnantalolta pitää hakea lomakkeita, valtuutetun henkilön on tultava äänestämään juuri tasan tarkkaan siihen äänestyspaikkaan, jossa itse valtuuttaja äänestäisi, jos olisi itse paikalla jne.), että helpompi on tulla itse paikalle. Itse en kyllä kauhean mielelläni edes uskoisi omaa ääntäni toisen hoteisiin, sehän voisi salaa äänestää ketä tahansa ex-uimaria, hrrr...

Un orage assez particulier cette nuit, je n'ai jamais vu de tels éclairs incessants de ma vie. J'envisagais déjà de me sauver dans la voiture équipée de bottes en caoutchouc, comme je faisais il y a 20 ans, mais le barbu ne répondait pas à ma demande. La photo, c'est just pour faire joli.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Tis än tät

Meillä on helle, huomiseksikin on luvassa 29 astetta. Terassit pullistelevat, jano on näinä päivinä yleinen vaiva. Kuumasta huolimatta kävin eilen aamulla hikoilemassa viimeisen pitkän lenkin ennen koitosta, kaksi tuntia lähipuiston vuoristoradalla. Hyvillä mielin voi lähteä joukkojuoksemaan tasan viikon päästä, melko varmasti jaksan reitin alusta loppuun ja alle 2,5 tuntiin. Ensi viikolle mahtuu vielä pari tunnin loikkatuokiota, sitten on tehty kaikki voitava.

Eilen tasattiin kalorivajetta harrastajakokkien luona, tarjolla oli kaksi padallista paellaa, joka syötiin viimeistä ravunpyrstöä myöten loppuun. Iltaan sopi myös jonkin verran sangriaa ja Afrikan tähti -matsi (olen onnistuneesti ujuttanut ikisuosikin peli-iltoihin) ja vähän Bretagnen-reissun suunnittelua (poniratsastusretki?).


PS. Vielä en ole mielikuvitussamppanjaa kummempaa poksauttanut, kun en ole asian laidoista täysin varma, mutta loppuviikon naapuritarkkailun tuloksena uskallan hämmästyneenä odottaa, että alakerran kailottaja-ikkunaluukkupari muuttaa pois! Joku selvästikin kuuli torstaisen hätähuutoni (ks. edellinen postaus), sillä heti samana päivänä kadulle ilmestyi muuttoauto. Tai ehkä näin, mitä halusin nähdä...

Les Ixellois nous ont préparé hier une méga-paella qui était tellement bonne, qu'on n'a pas laissé une seule queue de gambas. On doit bien manger pour être en forme dans une semaine exactement pour les fameux 20 (kilo)mètres. On est prêt !

torstai 21. toukokuuta 2009

Ferme ta gueule et la porte !

Vihainen ämmä täällä, hei. Sitä luulee, että helluntaihelatorstaina muukin kulmakunta malttaisi pitää ikkunaluukkunsa kiinni pidempään ja nukkua porhaltaisi pitkälle aamuun, mutta ehei! Ei kun tänään pitää oikein aikaisin aamulla alkaa remontoida-kolisuttaa-kailottaa-mölistä ja paukuttaa ovia päälle. Yläkerrassa klip-klop-klipotellaan korkokengillä yötäpäivää, yöimuroidaan ja mikä äänekkäintä: tapellaan noin kaksi kertaa päivässä ( Connard, je te déteste !). Alakerran ennen niin hipihiljainen täti on ottanut takaisin italialaisen mölisijä-miesystävänsä, joka hakkaa ovia kuin pahimpia vihollisiaan, muttei osaa kääntää avainta ulko-ovessa, vaikka asiasta on oikein muistilappu oven vieressä. Mölinään eivät tepsi oikein korvatulpatkaan, se on todella matalaa bassoa. Miten sanotaan italiaksi turpa JA ovi kiinni?

Voisins, voisins, partez en loooooong voyage et laissez-moi tranquille un peu ! Il y en a une qui ne lache jamais ses talons, valse à minuit avec son aspirateur, engueule son copain méchamment tous les jours, et puis un qui gueule en italien en bas, frappe les portes comme un kingkong, ne sait pas tourner sa clé dans le verrou. Oh là là là là là là là là là là là là là là là là là. (Et nous, on est des gentilles souris toutes silencieuses...)