tiistai 31. maaliskuuta 2009

Suklaamuna-addikti

Nyt eletään vaikeita aikoja, kaupoissa ei tunnu olevan myytävänä mitään muuta kuin niitä pieniä täyssuklaisia pääsiäismunia. Yritän keksiä mahdollisimman harvoin asiaa ostoksille, sillä vaikka kuinka tsemppaan, aina niitä munasia kantautuu kotiin asti. Eikä toivoa paremmista ajoista ole, pääsiäisen jälkeen niitä paholaispusseja saa hurjiin alehintoihin. Ne pyöryläiset ovat niin harmittoman näköisiä, melkein uskon itsekin kun ostan niitä sillä varjolla, että laitan ne koristeeksi Mariskooliin feikkitakan reunukselle. Eivät ne siinä edes iltaan asti säily, saati että jaksaisivat odottaa siihen asti, että rairuoho kasvaa koristeltavan kokoiseksi (siemenet välitti äiti).

Huomenna minulla on sentään muutakin tekemistä kuin suklaamunien väärinkäyttö. Menen katsastamaan isot työnvälitysmessut. Aion ahdistella ainakin Postilaisia, siellä lajittelija saa parempaa palkkaa kuin tiskityöläinen.

Ca ne pousse pas assez vite, mon herbe de pâques. J'ai déjà acheté plusieurs fois des petits oeufs au chocolat pour la décorer. Pour le moment, seulement ma bouche en a profité.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Mörköhammas

Viikkorutiineihini kuuluu nykyisin hammaslääkärissä käynti. Viaton pieni reikä hampaassa osoittautuikin jokaisen hammashoitofoobikon painajaiseksi, juurihoitoa vaativaksi hammaskatastrofiksi. Hoitokäyntejä on takana kolme, edessä vielä neljä. Kolmella viimeisellä kerralla hampaan suojaksi askarrellaan kruunu. Laskun loppusummasta tulee varmasti niin suuri, että joudun tekemään pankkiryöstön. Minähän jo ehdin hehkuttaa sitä sairausvakuutuksen voimaa, mutta vaikka se puolet laskusta korvaisikin, jää maksettavaa jäljelle varmasti ihan tarpeeksi. Joudun ehkä jättämään timanttisen hammaskruunun valitsematta, kultainenkin taitaa mennä budjetin yli... Pääasia, että homma on nyt hoidossa, ehkä tämä jatkuva flunssan kanssa painiminenkin loppuu, kun saadaan hammas kuntoon.

Hammaskabinetin odotushuoneen seinällä on jäljennös amerikkalaisen Alexander Calderin öljyvärimaalauksesta. Katselin sitä pitkään ensimmäistä hammasaudienssia odotellessani. Varsinainen etiäinen tuo musta (hammas)möykky. Kuva

Le barbu n'avait pas tort de me prendre rendez-vous chez le dentiste. Une séance de check-up s'est transformée en sept séances de dévitalisation et de couronnement d'une dent malade. C'est peut-être pour ça que j'ai été enrhumée à peu près une fois par mois ces derniers temps.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Elokuvat ja kevätkuvat

Nyt on pakko lyhyesti suositella paria hyvääkin parempaa elokuvaa, jotka onnistuimme viime viikolla näkemään. Ensinnäkin natsihistoriainen The Reader, jossa ruoskaa heiluttaa Kate Winslet. Holokausti saksalaisten sukupolvien haavamuistissa, taburakkaus, lukutaidottomuus jutun juonina. Hieno pieni filmi, ainoa ikävä seikka on elokuvan outo saksa-aksenttinen englanti, jota näyttelijät on pantu puhumaan.

Lukijaakin innokkaammin suosittelen leffateatterin jakkaraan naulitsevaa Waltz with Bashir -animaatioelokuvaa. Leffa on israelilaisen Ari Folmanin omakohtainen muistinvirkistys Libanonin vuoden 1982 sotatapahtumista. Molemmat näistä elokuvista ovat hienoja "sotaleffoja", joissa sodasta selviäminen on päähenkilö, itse sota sivuhenkilö.

Eilen käytiin katsomassa sitä sukkavauvaa pienen eteläisen kyläkompleksin rauhaan paenneiden ystävien luona (kuukauden ikäisen vauvan kädet ovat totta tosiaan aika pienet, ne neulomani tumput olivat ihan sopivan kokoiset, ja sukatkin istuivat pieniin jalkoihin lähes täydellisesti). Kylään oli noussut mahdoton määrä uusia laatikkotiilitaloja: isoja ikkunoita, pieniä pihoja ja muutamia katollisia aurinkopaneeleja. Syötiin herkullinen fondue bourguignonne ja suklaatorttu, töllisteltiin lapsiperheen menoa ja käytiin pienellä vaunu-potkupyöräkävelyllä, josta keväisehköt kuvat. Huomatkaa erityisesti toiseksi alimman kuvan alligaattorin syöttökieltokyltti ja alimman kuvan kerroslinnunpönttö.





Photos de balade à Chastre printanier : notez le panneau de l'alligator affamé et les HLM des oiseaux.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Vauvan vermeet

Miehen kolleegapariskunta sai ystävänpäivän tienoilla vauvan, jolle nykersin tällä viikolla tällaisen lapassukkasetin. Sukkien ohjeen löysin internetin ihmemaailmasta, ohjeen lopusta voi lukea sukkien sodanaikaisen syntytarinan. Tästä mallista taitaa tulla vauvansukkasuosikkini, sitä oli mukava neuloa. Lisäksi sukat ovat hauskannäköiset, niiden pitäisi pysyä hyvin beibin kintuissa ja ne vieläpä "kasvavat" vauvan mukana tuon makkaraneuloksen ansiosta.

Lankana käytin vanhan kerän lopun ohuttakin ohuempaa vauvalankaa, puikkoina 2,5 millin spagettipuikot. Lapasia en ensin suunnitellut tekeväni ollenkaan, oikeastaan niistä piti tulla kärjestä aloitetut sukat uuden vauvan kolmivuotiaalle isosiskolle. Lanka ei kuitenkaan olisi riittänyt isosiskon sukkiin, joten malli typistyi vauvan lapasiksi. Taitavat olla aika pienet sellaisiksikin, mutta ehkä ne mahtuvat jollekin mollamaijalle, jos vauvan nyrkit ovat niihin liian pulleat.

Nouveau bébé dans l'entourage du barbu ! J'ai trouvé un chouette patron de chaussettes pour bébé. Elles devraient bien se tenir en place grâce à leurs longues jambes. Leur deuxième atout est la surface "saucisse" qui les permet de grandir avec le bébé.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kalaa, riisiä, carromia ja viiniä

Matalalentoa melkein koko viime viikko, ei kerrassaan mitään raportoitavaa. Sain taas jonkin paskiaisbasillin vaivoikseni ja olen laskujeni mukaan tsiljoonatta kertaa räkätautinen ihan vähälle ajalle. Kaikki muut räkätautioireet käydään tietenkin puolihuolimattomasti läpi, mutta kuumetta ei anneta, vaikka kuinka anotaan. Liikunta on tietysti ensimmäinen, joka näistä puolisairaspäivistä kärsii. Naputtelisin tähän ison kirosanan, jos tohtisin.

Kaikkea muutahan nuhanenäinen voi harrastaa, esimerkiksi hammaslääkärissä käyntiä ja leppoisia viikonloppumenoja. Hammaslääkäri oli sympaattinen, pelkäsin audienssia melkein turhaan. Lääkäri otti röntgenkuvat koko purukalustosta, rapsi hampaat puhtaiksi ja paikallisti yhden reiän, jonka olemassaolosta olinkin jo tietoinen. Tänään menen paikkauttamaan reiän, jonka jälkeen voinen taas syödä jäätelöä myös suun vasemmalla puolella. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisen laskun lääkäri laittaa perään. Kovin kalliiksi käynnit tuskin käyvät, sillä paikallinen sairausvakuutus korvaa osan laskusta. Eikä aikoja muuten tarvitse jonottaa!

Leppoisiin viikonloppumenoihin kuuluivat sushiorgiat gourmetharrastajakokkiystävien luona lauantaina ja Saint Gilles'in hurjat viinimessut sunnuntaina. Sushiateriaan mahtui jumalaton määrä lohi- ja tonnikalamakirullia, kahta sorttia sashimia (makrillia ja meriahventa), kokkien itsemarinoimia siitakesieniä ja merileväsotkua. Sushiähkyyn pääsee vain kotona kokkaamalla, ravintelissa pysytellään hinnan takia aina siistillä 6+6 -kalanpalalinjalla.





Rauhallisissa sushi-iltamissa pelattiin myös muutama erä Carromia, intialaista sormibiljardia. Peliin kuuluu komea (ja painava) puinen lauta, johon pöläytetään pelin aluksi talkkipulveripilvi. Puiset pelikiekot on tarkoitus saada kulmakoloihin punaisen lyöntikiekon avulla. Erittäin viihtyisä seurapeli, sen verran arvokas vain, ettei ihan suinpäin voi hankkia omiin kokoelmiin Afrikan tähden ja Jungle Speedin rinnalle.

Eilen pistäydyttiin tuossa lähikorttelissa viinimessuilla. Tuli äkkiä kala kuivalla maalla -olo siellä viinimummojen seassa, tunnelma oli luonnollisesti hyvin erilainen kuin syksyisillä olutmessuilla. Sama perusidea kummassakin tapahtumassa: käteen annetaan lasi, jonka kanssa kierrellään ständiltä toiselle uusien juomatuttavuuksien toivossa. Pidän kyllä paljonkin punaviinin lipittämisestä, mutten osaa analysoida sitä muilla sanoilla kuin hyvää ja pahaa. Viinimummot ja -papat poistuivat paikalta lastauskärryt viinilaatikoita täynnä, kotiviinikellariin ei tultu hakemaan yhtä tai kahta pulloa, vaan kunnon satsi hapanta mehua. Kaikkein paras ständi oli shampanjaständi.

Les Ixellois nous ont préparé ce samedi une montagne de sushis délicieux, des maki au thon et au saumon, du sashimi de maquereau et de bar, des champignons et des algues marinés. Un régal total ! Et regardez un peu les quantités ! Sur tout ça, quelques bonnes parties de carrom (les chefs cuisiniers ont gagné) et un blind test des tubes des années 80. Hier, on est allé déguster des vins français à la foire des vignerons à Saint-Gilles avec X (et ses billets d'entrée gratos). Bof, la tente installée à la place Van Meenen était trop remplie de mamies et de papys grands connaisseurs de vin (et propriétaires de grandes caves vu les charriots remplis de cartons avec lesquels ils sont tous partis). Heureusement, j'ai trouvé le stand des champagnes.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Turistiopas ilmoittautuu

Meillä oli taas parin kuukauden tauon jälkeen vierailija kotomaasta. Ilolla vastaanotimme erään länsisuomalaisen turistin muutaman päivän Bryssel-lomalle. Pieneen viikkoon mahtui monenlaista, muun muassa oksennustauti ja osteriateria (tässä järjestyksessä!), erittäin tehokasta shoppailua, rupattelua, herkuttelua, hius-afäärejä, ratikkakaahausta, sauvakävelyä, baariulkoilua ja kokeilevaa kokkausta (suomalaisista marketeista harvemmin saa sellaista evästä kuin linnun lihasmaha eli kivipiira).

Kävin saattamassa turistin iltapäivällä kotimatkalle. En yritäkään tänään enää saada mitään palapeliä järkevämpää aikaiseksi. Kun on humputellut monta päivää erinomaisessa seurassa pitkin kyliä ja pulissut asiansa pääasiassa savoksi ja suomeksi, on koko eksistenssi vähän aikaa muissa sfääreissä. Vähän kuin olisi itse ollut reissussa.

Kuvamateriaalina osterieväät, joiden nielemiseen en itse osallistunut. Toisessa kuvassa löytö Rue du Baillin pelikaupasta, ihkaoikea suomalainen Mölökky! Mutta miksi Mölkyn vientiversion keilat on valmistettu Juran pyökistä?


On a eu de la visite la semaine passée, une amie du nord est venue nous dire un coucou. Elle était contente de retrouver les huîtres et les gésiers, durs à trouver chez elle. Recevoir des amis Finlandais, c'est un peu comme voyager soi-même. Il me faut un petit moment pour changer du mode finnois-Finlande au mode français-Bruxelles.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Laiska töitään luettelee

Tänään olen juossut 50 minuutin lenkin aamuisessa tihkusateessa (siinä kului 100 gramman suklaalevyn kalorit), heittänyt kolme menopaluureissua pyykkisalonkiin (pesureissu, kuivausreissu ja viikkausreissu), keittänyt satsin kurpitsasoppaa, käynyt ruokaostoksilla, käynyt poliisilaitoksella, lähettänyt kaksi työhakemusta (ranskankieliset kohteliaisuusfraasit alkavat olla hanskassa: sokeria ja siirappia päälle).

Noista puistojuoksuista muuten sen verran, että minulla on siellä ikioma vihamies. Sellainen löntystelijä, jonka iso hurtta työntyy aina jalkoihin hyppimään. Kaikkihan siellä koiriaan irti juoksuttavat, mutta jostain syystä tähän parivaljakkoon kiteytyy kaikki minun räyhäämishaluni. Kunnon räyhääminen on muuten huomattavan vaikeaa muulla kuin äidinkielellä.

Poliisilaitoksella kävin siksi, että joku oli ilmeisesti viime yönä yrittänyt rapsuttaa meidän talon ulko-ovea auki. Hukkareissu, ilmoituksia vastaanottanut poliisi käski soittaa kolleegansa katsomaan ovea paikan päälle. Kyllä tuo minusta tihutyöltä vaikuttaa.

Je pensais que notre rue n'existe pas sur la carte des voleurs. On dirait que j'avais tort. La porte a été chipotée dernièrement. Eh oh, les sales types, la poulice va être avertie !

tiistai 3. maaliskuuta 2009

EU ja hammaslääkäri, phyi!

Kun on paikallinen henkilökortti, saa äänestää paikallista ehdokasta eurovaaleissa. Sain postissa lappuja, jotka täytyy täyttää ja toimittaa kunnantalolle, jos haluan antaa ääneni belgialaiselle ehdokkaalle. Mies väitti, että minulla on kaksi ääntä vaaleissa, yksi Suomen ehdokkaille ja yksi Belgian ehdokkaille. Noissa papereissa nyt kuitenkin sanotaan, että äänensä voi antaa joko-tai, sinne tai tänne. Pitää vielä tavata laput uudestaan, ehkä ymmärsin väärin. Uhkailin jo, että annan ääneni sinne, mistä löytyy antiunionilaisin ehdokas. Phyi vaan koko korttitalolle!

Täällä asuessani olen laiminlyönyt kaikenlaiset tuikitarpeelliset terveystarkastukset. Kun on ollut akuuttitarvetta lääkärille, olen käynyt omalääkärikseni vakiintuneella tädillä, jolla on kotivastaanotto ihan tuossa kulman takana. Hammaslääkäriä olen nähnyt viimeksi Turun yths:llä joskus... kauan aikaa sitten. Hammaslääkäri on lääkäreistä ensimmäinen, jonka olemassaolon olen unohtanut huolellisesti. Mitä toikaan mies eilen tuliaisiksi omalta hammaslääkärikäynniltään? Ajanvarauslapun minulle! Miten se uskalsi? Joudun menemään sinne ensi viikolla. Phyi!


Je peux voter pour un candidat belge aux élections européennes, je me demande s'il y a quelqu'un d'anti-union caché quelque part... Le barbu m'a fait un sale coup : il a pris un rendez-vous chez le dentiste pour moi ! Sans me consulter ! Comment ose-t-il ?

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Juoksusämpylä

Täällä on viime päivinä esitelty vähän kevätaurinkoa. Eilen tehtiin viikon pitkä lenkki taas Bois de la Cambressa, siellä on pitkiä helpompi juosta, kun ei tarvitse kivuta mäkien päälle. Puisto oli täynnä jengiä jo aamukymmeneltä: paljon juoksijoita, pyhäpäivän kunniaksi parhaimpiinsa tälläytyneitä vanhoja pariskuntia päiväkävelyllä, lapsiperheitä, koiranulkoiluttajia, rullaluistelijoita, pyöräilijöitä, partiolaisia, jalkapalloilijoita, jopa kilpapyöräilijöitä. Pitkä lenkki oli vähän pidempi kuin viimeviikkoinen, tunti ja 15 minuuttia, verryttelyt päälle. Poltin läskiä yli 900 kilokalorin verran, miehen mittari näytti yli 1200. Nyt on hyvä rytmi päällä, juoksentelua kaksi viikkoa takana, kolmetoista edessä ennen toukokuun koitosta. Ehtii vielä ihan hyvin päästä kohtuulliseen kuntoon. Painoin viime yönä enteriä klo 00:01 Brysselin 20 km -ilmoittautumissivustolla, paikat on varattu!

Leikin täällä kodinhengetärtä jo aikaisin aamulla, leivoin pellillisen sämpylöitä. Jauhoina enempi ruista kuin vehnää, päällä vähän kauraryynejä. Öljyn unohdin taikinasta kokonaan, mutta kyllä ne sämpylöiltä näyttävät ilmankin.


Ca y est, on s'est inscrit cette nuit au 20 km. Hier, un long tour au Bois de la Cambre, le barbu dépense 1200 kcal en 1 heure 15 minutes de course (plus l'échauffement, on n'est pas né d'hier !) contre mes 900. Il est fort, il trace déjà ! Pour remplir le fossé d'énergie, j'ai préparé des petits pains au seigle.

torstai 26. helmikuuta 2009

Ylämäki alamäki

Nyt harmittaa. Tämä työnhaun harrastaminen alkaa vaikuttaa varsin surkuhupaisalta touhulta. Ensin lähetellään hakemuksia arvalla sinne tänne, eikä missään olla kiinnostuneita. Tai paikka on jo täytetty jollain sata kertaa kokeneemmalla hakijalla. Tämä nyt on ihan arkipäivää. Viime viikolla koin oikean onnen hetken, kun sain koulutustani vastaavaa hommaa kokonaiseksi yhdeksi päiväksi. En ehtinyt siitä edes täällä maailman turhimmassa lokikirjassa mainita, ajattelin että pamautetaan sitten uutinen eetteriin, jos siitä yhdestä päivästä kehkeytyisi jatkohommia. Olkoonkin kyseessä vain päivän työ, mutta ehdin jo intoilla alan ihmisten tapaamisesta ja ylipäätään siitä, että joku CV:ni luettuaan piti vielä hyvänä ideana ottaa minuun yhteyttä. Töitä!

Hah! Aamulla työdiilin toinen osapuoli lähetti anteeksipyytelevän meilin, että sori ei me tarvitakaan sinua. Projektin vetäjä oli hokannut, että se työ mikä minun piti tehdä, olikin jo tehty Suomessa. Perhanan organisaatiotaitoiset ja tehokkaat suomalaiset! Jättäkää nyt jotakin meille onnettomille maanpettureillekin!

Pitää varmaan hakea Selorin kautta johonkin byroohon pyörittämään papereita (Selor järjestää hakukilpailuja kaikenlaisiin hallinnollisiin puljuihin). Yksi ystävätär kertoi juuri Selorin kautta työpaikalleen tulleesta uudesta kolleegastaan, joka oli kysynyt, miten tietokoneen näppäimistöllä saa sen a-kirjaimen, joka on ympyrässä... Ja joku toinen oli ymmärtänyt leikkaa-liimaa-kehotuksen liian konkreettisesti... Eiväthän nämä mitään kansalaistaitoja ole, mutta kyllä nyt markkinointiosaston konttorirottien voisi olettaa ne hallitsevan. @!

J'ai été contente toute une semaine d'avoir décroché un boulot riquiqui d'un jour, histoire de contacter des gens dans la branche en question. Pour finir, ils ont appris aujourd'hui qu'ils n'auront pas besoin de moi parce que le boulot que je devais faire est déjà fait. Il ne faut jamais se réjouir avant que la petite enveloppe brune est dans la main. Une nouvelle idée : Selor pourrait venir à mon secour. Ils engagent des gens qui ne savent pas comment taper le a entouré d'un cercle ou qui sortent leurs ciseaux et leurs tubes de colle pour copier-coller (source des anecdotes : l'Ixelloise).

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Filmimenovinkki

Keskiviikon kunniaksi voi mennä vaikka Anima 2009 -filmifestareille. Flageyn sisuksissa on tarjolla koko tämän viikon monenmoista "piirrettyä" monesta maailman kolkasta. Tänään siellä on päiväsaikaan ainakin sessio vanhaa kunnon Myyrää ja uusin Wallace & Gromit. Illalla taidetaan mennä katsomaan uuden vuosituhannen kroatialaista animaatiotaitoa. Japanilaisiakin leffoja olisi kiva mennä katsomaan, mutta kaikkea ei ehdi eikä raski nähdä. Vaikka kyllä se Myyrä ehkä pitäisi katsastaa...


Un passe-temps pour ce soir : Anima 2009 à Flagey. Quoique, je pourrais y aller déjà cet après-midi avec tous mes copains de 3 ans pour voir Les nouvelles aventures de la petite taupe.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Vaka vanha

Viikonloppu sujahti miehen vanhentumista juhliessa, lauantaina kaveriporukalla kylilllä ja sunnuntaina perheen kesken periferiassa. Juhlakalua ei ahdista ollenkaan uusi ikäluku, miten se on mahdollista? Minä aloin jo kutsua sitä nelikymppiseksi, vaikka siihen onkin vielä yhdeksän vuotta matkaa.

Sankaria lahjottiin kasalla tarpeetonta ja tarpeellista tavaraa, satsiin kuului muun muassa leivänpaahdin ja ihmeellinen viinapulloteline. Siis sellainen häkkyrä, mihin voi ripustaa neljä pulloa ylösalaisin ja suhauttaa drinkit suoraan lasiin, niinkuin baarissa ikään. Voi kai siihen näön vuoksi laittaa grenadiinipullonkin. Leivänpaahdin tuli kyllä tarpeeseen, saksalainen ruisleipä muuttuu paahtamalla syötäväksi.

Minulta vanhus sai lahjaksi sen uumoilemani sykemittarin. Kannatin pientä urheiluputiikkia suuren ketjukaupan kustannuksella. Palvelusta on joskus pakko maksaa, ketjukaupan henkilökunta ei joko osaa tai halua neuvoa asiakkaitaan. Tai sitten se on täysin lobotomisoitunut siitä melusaasterytkytyksestä, mikä siellä aina soi. Mittaria on jo testattukin pariin otteeseen! Lauantaina tehtiin puolentoista tunnin pitkä lenkki tyhjässä Bois de la Cambressa. Tunti juoksua ja puoli tuntia verryttelyitä sujui ongelmitta. Mittarin mukaan mies kuluttaa tuollaisella lenkillä nelinumeroisen määrän kilokaloreita. Minä en tietenkään saa samanlaisia lukuja, mutta ihan vakuuttavia silti.

Kuvissa on anoppilan juhlakattausta. Miehen vanhemmilla on ollut tapana ostaa lasten syntymävuosina muutama pullo punaviiniä säästöön ja sitten availla niitä juhlien kunniaksi. Tämänkertainen pullo lupaili hyvää, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä, ja viini oli harmillisesti menettänyt makunsa ja värinsä. Onneksi oli sentään autokakkua.


Le barbu est de plus en plus vieux, je l'accuse d'avoir déjà la quarantaine. On a bien fêté ça ce weekend, d'abord entre copains, puis avec la famille. Il a reçu des cadeaux bien utiles (un toaster) et d'autres plutôt marrants (un bar butler). Moi, je lui ai offert un cardiomètre pour se crever en baskets. Sur les photos, le menu de fête. Le barbu a bien mieux pris les années que le vin de son âge, il ressamblait malheureusement à un mélange de coca-porto.

torstai 19. helmikuuta 2009

Kurpits

Surauttelen vähintään kerran viikossa ison padallisen sosekeittoa. Kattilaan pilkotaan sitä, mitä kaapista löydetään, yleensä purjoa, porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, parsakaalia ja perunaa. Vähän aikaa sitten ostin vaihtelun vuoksi palasen kurpitsaa, ja siitähän vasta maukas soppa syntyykin. Joukkoon muutama porkkana, sipuliksi purjo ja pehmennykseksi pari pottua. On hyvää!


C'est la folie des soupes maison. Notre nouvel ami, le potiron, se transforme en une soupe douce et goûteuse.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Parc Tournay-Solvay

Viikonloppuna paistoi aurinko tännekin maailman kolkkaan pitkästä aikaa. Oltiin niinkin reippaita, että matkattiin puistonpalaseen, missä ei ennen kumpikaan ollut käynyt. Ratikkareissu lauantai-iltapäivänä muuhun suuntaan kuin kaupungin keskustaan vaatii joskus hyviä hermoja. Ratikkainsinöörit ovat pähkäilleet niin hienot uudet linjat ja aikataulut eteläiseen Brysseliin, että ratikanvaihto voi tapahtua joko käden käänteessä tai sitten se kestää 20 minuuttia. Toinen samanlainen ratsunvaihtoepisodi, ja muutaman kilometrin matkaa taitetaan tunti. Joku toinenkin matkustaja oli odotellut ratikkaa liian kauan:

Vaiherikkaasta matkasta huolimatta Tournay-Solvayn puisto oli kiva uusi tuttavuus. Keväämmällä varmasti vielä kivempi, kun alkaa vihertää ja aurinko jaksaa lämmittääkin. Hölmöläiset ovat jättäneet tuon ensimmäisen kuvan linnan puskemaan pusikkoa, siinä kelpaisi jonkun herrasväen asustella keskellä kaunista puistoa. Viimeisen kuvan lepakkoluolaa en uskaltanut turhaan lähestyä.





Le parc Tournay-Solvay se montrait bien mignon et ensoléillé ce samedi. La STIB a mis carrément une heure complète pour nous y amener (la première photo n'arrête pas de me faire marrer).

maanantai 16. helmikuuta 2009

Mentaalispektaakkeli

Nyt on nähty Kristian Smedsin Mental Finland. Ajeltiin perjantai-iltana metrolla villiin Pohjois-Brysseliin, jossa smedsiläiset mellastavat vielä tämän viikon flaaminkielisten hienossa Koninklijke Vlaamse Schouwburg -teatterissa.

Heti tuoreeltaan näytöksen jälkeen olo oli totta puhuen aika sekava. Esitys on vähän niinkuin 60-lukulaiset teema-lp:t, palapelimainen, meluisa ja värikäs sähellys. Tuntoja ja tunnelmia lätkähtelee laidasta laitaan, välillä naurattaa niin että suuta pakottaa, välillä haukotuttaa, välillä inhottaa, välillä ihmetyttää. Esitys on pitkä kuin nälkävuosi, melkein kolme tuntia, ei väliaikaa.

Mental Finlandissa parasta oli sen monimuotoisuus, siinä oli tanssia, musiikkia (jopa livemusiikkia), ilmiömäistä videon käyttöä ja mitähän vielä. Suomalaisuuden symboleja ja yleiseurooppalaisia ongelmia sikin sokin sekaisin, kaikki tarkoittaa kaikkea ja mikään ei tarkoita mitään. Näin muutaman päivän jälkeen mieleen on jäänyt erityisesti kolme kohtausta: vironkielisen äidin hätä, konttisaunakohtaus ja joulupukin vierailu. Tottahan shokkispektaakkelissa pitää olla ainakin yksi skatologinen kohtaus, Smedsin pieruhuumori puri ainakin minuun ihan täysillä, ja sen toteutus oli visuaalisesti hieno! En edelleenkään osaa sanoa, oliko esitys hyvä vai huono. En oikein edes osaa sanoa, suosittelisinko sitä kenellekään. Siinä oli hyviä pätkiä, ja välillä se ontui. Miehen mielestä se oli liian kyyninen ja provosoiva, toisaalta kuitenkin taitavasti toteutettu. Keskustelua se kyllä herätti, sehän ei ole koskaan huono asia.


On a été voir un spectacle bizarre au KVS ce weekend, Mental Finland de Kristian Smeds, le nouveau gourou du théâtre en Finlande. Je n'en dis pas plus sur la pièce, c'était un genre de feu d'artifice audiovisuel, des montagnes russes de sentiments variés, trop provoquant pour le barbu, rigolotement scatologique pour moi.