Viikonloppuna paistoi aurinko tännekin maailman kolkkaan pitkästä aikaa. Oltiin niinkin reippaita, että matkattiin puistonpalaseen, missä ei ennen kumpikaan ollut käynyt. Ratikkareissu lauantai-iltapäivänä muuhun suuntaan kuin kaupungin keskustaan vaatii joskus hyviä hermoja. Ratikkainsinöörit ovat pähkäilleet niin hienot uudet linjat ja aikataulut eteläiseen Brysseliin, että ratikanvaihto voi tapahtua joko käden käänteessä tai sitten se kestää 20 minuuttia. Toinen samanlainen ratsunvaihtoepisodi, ja muutaman kilometrin matkaa taitetaan tunti. Joku toinenkin matkustaja oli odotellut ratikkaa liian kauan:
tiistai 17. helmikuuta 2009
Parc Tournay-Solvay
maanantai 16. helmikuuta 2009
Mentaalispektaakkeli
Nyt on nähty Kristian Smedsin Mental Finland. Ajeltiin perjantai-iltana metrolla villiin Pohjois-Brysseliin, jossa smedsiläiset mellastavat vielä tämän viikon flaaminkielisten hienossa Koninklijke Vlaamse Schouwburg -teatterissa.
Heti tuoreeltaan näytöksen jälkeen olo oli totta puhuen aika sekava. Esitys on vähän niinkuin 60-lukulaiset teema-lp:t, palapelimainen, meluisa ja värikäs sähellys. Tuntoja ja tunnelmia lätkähtelee laidasta laitaan, välillä naurattaa niin että suuta pakottaa, välillä haukotuttaa, välillä inhottaa, välillä ihmetyttää. Esitys on pitkä kuin nälkävuosi, melkein kolme tuntia, ei väliaikaa.
Mental Finlandissa parasta oli sen monimuotoisuus, siinä oli tanssia, musiikkia (jopa livemusiikkia), ilmiömäistä videon käyttöä ja mitähän vielä. Suomalaisuuden symboleja ja yleiseurooppalaisia ongelmia sikin sokin sekaisin, kaikki tarkoittaa kaikkea ja mikään ei tarkoita mitään. Näin muutaman päivän jälkeen mieleen on jäänyt erityisesti kolme kohtausta: vironkielisen äidin hätä, konttisaunakohtaus ja joulupukin vierailu. Tottahan shokkispektaakkelissa pitää olla ainakin yksi skatologinen kohtaus, Smedsin pieruhuumori puri ainakin minuun ihan täysillä, ja sen toteutus oli visuaalisesti hieno! En edelleenkään osaa sanoa, oliko esitys hyvä vai huono. En oikein edes osaa sanoa, suosittelisinko sitä kenellekään. Siinä oli hyviä pätkiä, ja välillä se ontui. Miehen mielestä se oli liian kyyninen ja provosoiva, toisaalta kuitenkin taitavasti toteutettu. Keskustelua se kyllä herätti, sehän ei ole koskaan huono asia.

On a été voir un spectacle bizarre au KVS ce weekend, Mental Finland de Kristian Smeds, le nouveau gourou du théâtre en Finlande. Je n'en dis pas plus sur la pièce, c'était un genre de feu d'artifice audiovisuel, des montagnes russes de sentiments variés, trop provoquant pour le barbu, rigolotement scatologique pour moi.
torstai 12. helmikuuta 2009
Hop, hop, hop
Brysselin 20 km -organisaatio muistutti meitä molempia eilen kirjeellä tämän vuoden juoksusta. Nyt olisikin korkea aika aktivoitua ja alkaa heitellä lenkkejä, ettei käy niinkuin viime vuonna (montako kertaa tämä on jo kuultu...?). Kisassa on toistamiseen 25000 juoksijan osallistujaraja. Maaliskuun ajan saavat paikkansa varata vuonna 2008 kisan loppuun asti juosseet, huhtikuussa vasta kaikki muut. Onneksi tuli lähdettyä läähättämään sinne viime vuonna, tuossa ensimmäisessä satsissa paikan varaaminen lienee helpompaa kuin jälkijunassa. Juoksun hinta on samat 15 euroa kuin ennenkin, ei paha hinta urheilujuhlasta. Miehellä on ensi viikolla synttärit, ajattelin antaa lahjaksi läähätysmittarin juoksuinnon pitimiksi (en tohdi kirjoittaa sitä oikeaa sanaa tähän, mistä minä tiedän, venkslaako se näitä juttuja jollain käännöskoneella!).
tiistai 10. helmikuuta 2009
Säästövinkki kulttuurijalan krooniseen vipattamiseen
Meillä on tapana käydä anopin kanssa teatterissa silloin tällöin. Seuraava spektaakkeli on merkitty kalentereihin kuun lopulle Le Public -teatteriin. Tykkään tuosta teatterista erityisen paljon, siellä on hyvä tunnelma, ja tuskin koskaan on osunut kohdalle huonoa esitystä. Näyttelijät päästelevät höyryjä esityksen jälkeen teatterin omissa kahdessa ravintolassa ja drinkkibaarissa, voi mennä vaikka henkilökohtaisesti kiittämään tai muuten kommentoimaan illan esitystä. Miehen veli valitsee yleensä näytelmän, ja anoppi varaa paikat. Saamme jostain syystä kaikki lipuista alennusta, koska anopilla on monilapsisen perheen alennuskortti. Perhe on monilapsinen ja oikeutettu korttiin, kun lapsia on perheessä vähintään kolme (miehellä on sopivasti juuri ne kaksi pikkuveljeä). Kortti on aivan loistava keksintö, sillä saa perhe alennusta ainakin junalipuista ja kulttuurimenoista. Kaiken lisäksi se on lasten vanhemmille elinikäinen, lapset siis saavat olla jo aikuisia, alennuksista pääsee osalliseksi lopun ikäänsä. Kortilla tuskin normaalisti saavat yli-ikäiset lapset ja yli-ikäisten lasten kumppanit perhealennusta, mutta anoppi ne jollain keinolla aina saa (hyvästä supliikista on aina hyötyä).
Yleisesti ottaen kulttuurialennuksia saadakseen ei toki tarvitse olla suurperheen äiti tai isä. Kulttuurimenoista saavat yleensä alennusta ainakin kaikki (alle 26-vuotiaat) opiskelijanrentut, työnhakijat ja eläkeläiset. Jos ei osu mihinkään näistä kategorioista, voi aina metsästää Arsène 50 -lippuja. Olen ollut tietoinen tästä lippuja puoleen hintaan -systeemistä, mutten ole koskaan käytännössä testannut. Näyttää kieltämättä houkuttelevalta, monen brysseliläisen teatterin lippuja saa alle kympillä! Joukossa on myös elokuvia ja konsertteja. Tarvitsee vain voida repäistä itsensä joko keskustaan Arenbergiin tai Flageyn luukulle ja ostaa lippunsa saman illan tai seuraavan päivän näytäntöön, netitse tai puhelimitse lippuja ei voi varata. Oiva säästövinkki hetken lapsille!
Yleisesti ottaen kulttuurialennuksia saadakseen ei toki tarvitse olla suurperheen äiti tai isä. Kulttuurimenoista saavat yleensä alennusta ainakin kaikki (alle 26-vuotiaat) opiskelijanrentut, työnhakijat ja eläkeläiset. Jos ei osu mihinkään näistä kategorioista, voi aina metsästää Arsène 50 -lippuja. Olen ollut tietoinen tästä lippuja puoleen hintaan -systeemistä, mutten ole koskaan käytännössä testannut. Näyttää kieltämättä houkuttelevalta, monen brysseliläisen teatterin lippuja saa alle kympillä! Joukossa on myös elokuvia ja konsertteja. Tarvitsee vain voida repäistä itsensä joko keskustaan Arenbergiin tai Flageyn luukulle ja ostaa lippunsa saman illan tai seuraavan päivän näytäntöön, netitse tai puhelimitse lippuja ei voi varata. Oiva säästövinkki hetken lapsille!
Les bruxellois qui ne sont pas des mères ou des pères de familles nombreuses, des étudiants en dessous de 26 ans, des chercheurs d'emploi ou des séniors, ont aussi une petite chance d'abuser les spectacles culturels, le théâtre, le cinéma et les concerts sans se ruiner grâce à Arsène 50. Il faut juste avoir un peu de chance et se déplacer à Flagey ou à Arenberg pour trouver les offres du jour jusqu'au moitié prix. Je ne sais pas encore comment ça marche en pratique, mais une pièce de théâtre en dessous de 10 euros me dit bien quelque chose. lauantai 7. helmikuuta 2009
Définis-moi Open Source
Tänä viikonloppuna Brysselissä järjestetään tietokoneihmisten Fosdem-kokoontuminen. Siellä puhutaan suu vaahdossa jostakin open sourcesta. Tapahtumaa sponsoroi muutama tuttu nimi, kuten Nokia ja Linux. Ranskankielisen yliopiston tiloissa vatvotaan kaksi päivää asioita, joista minä en parhaalla tahdollanikaan ymmärrä paljoa. Silti aion lähteä nörtin mukana vakoilemaan, mitä siellä oikein paasataan. Ja onhan siellä näköjään job cornerikin, jos vaikka joku etsisi suomen kielen taitajaa.
torstai 5. helmikuuta 2009
Hupi ennen työtä
Päivä tuntuu päivemmältä, jos saa edes yhden työhakemuksen lähetettyä maailmalle. Oma alani liittyy läheisesti kirjoittamiseen. Eilen löysin työnhakuilmoituksen, jolla etsitään litteroijaa lääkärien jupinoille. Unelmaduuni, onhan sekin kirjoittamista! Ihanan teknistä ja epäsosiaalista! Väliäkö sillä, etten ole secrétaire medicale, enkä osaa muutamaa sanaa enempää flaamia. Lähetän hakemuksen silti.
Olen saanut muutaman tarjouksen ihan tarkalleen niitä omankin alani töitä. Näiden puljujen kiinnostus loppuu aina siinä vaiheessa, kun lähetän niille komiikkaa tursuavan ansioluetteloni. Junnaava työnhakuesitykseni teki viime yönä pienen edistysaskeleen, kun sain sähköpostitse lisätiedusteluja eräältä ulkomaiselta firmalta. Röyhkeävät väittää, että pyytämäni palkkio on yli kaksi kertaa hintamediaania suurempi. En ollut niin röyhkeä, että olisin lähettänyt niille linkin oman liittoni teettämiin hintamediaaniselvityksiin. Saanen sieltä nyt vähän koetyötä, että voivat sitten arvioida, onko minusta mihinkään. Samalla minä voin arvioida, millaiseksi hyväntekeväisyydeksi homma menee heidän hinnoittelullaan. Minullahan työttömällä retkulla ei ole kauheasti valinnan varaa. Jotta joku kaunis päivä alkaisin saada cv:hen relevanttia täytettä, voin harrastella töitä harrastelijan palkalla. Ensin pitää nyt vain läpäistä se testityö, jos he armollisesti minulle sellaisen lähettävät.
Tänä iltana mennään rokkikonserttiin keskikaupungille. Ostettiin liput joululahjaksi miehen 16-vuotiaalle pikkuveljelle. Toista varmaan jo jännittää, kun joutuu vanhusten kanssa iltaa viettämään. Kuvassa nämä flaamirokkaajat, vakuuttavan näköisiä tyyppejä, vaikken musiikistaan mitään vielä tiedäkään.
Olen saanut muutaman tarjouksen ihan tarkalleen niitä omankin alani töitä. Näiden puljujen kiinnostus loppuu aina siinä vaiheessa, kun lähetän niille komiikkaa tursuavan ansioluetteloni. Junnaava työnhakuesitykseni teki viime yönä pienen edistysaskeleen, kun sain sähköpostitse lisätiedusteluja eräältä ulkomaiselta firmalta. Röyhkeävät väittää, että pyytämäni palkkio on yli kaksi kertaa hintamediaania suurempi. En ollut niin röyhkeä, että olisin lähettänyt niille linkin oman liittoni teettämiin hintamediaaniselvityksiin. Saanen sieltä nyt vähän koetyötä, että voivat sitten arvioida, onko minusta mihinkään. Samalla minä voin arvioida, millaiseksi hyväntekeväisyydeksi homma menee heidän hinnoittelullaan. Minullahan työttömällä retkulla ei ole kauheasti valinnan varaa. Jotta joku kaunis päivä alkaisin saada cv:hen relevanttia täytettä, voin harrastella töitä harrastelijan palkalla. Ensin pitää nyt vain läpäistä se testityö, jos he armollisesti minulle sellaisen lähettävät.
Tänä iltana mennään rokkikonserttiin keskikaupungille. Ostettiin liput joululahjaksi miehen 16-vuotiaalle pikkuveljelle. Toista varmaan jo jännittää, kun joutuu vanhusten kanssa iltaa viettämään. Kuvassa nämä flaamirokkaajat, vakuuttavan näköisiä tyyppejä, vaikken musiikistaan mitään vielä tiedäkään.
Je postule. Le grand pas du moment : j'ai été recontactée par une boîte de chez vous (pour un projet de télétravail). C'est cool d'être recontactée, même si leur idée du salaire serait la mienne multipliée par plus de deux. Mieux vaut ne pas être trop chiante non plus, pour de l'expérience, je suis prête à gagner même un tout petit sou. Sur la photo, c'est Triggerfinger, des rockeurs Flamands qu'on va voir ce soir avec le petit frère du barbu.maanantai 2. helmikuuta 2009
Runomaanantai
En ole koskaan lukenut Kalevalaa kannesta kanteen. Koulussa en muista lukeneeni sitä paria runoa enempää, jos sitäkään. Yläasteella hihitettiin, kun "Marjatta söi puolukan ja tuli raskaaksi", mutta muuten ei kirjaan paljon kajottu. Ensin sanottiin, ettei nyt tästä tämän enempää, kun myöhemmin luette tätä enemmän, ja sitten myöhemmin sanottiin, ettei nyt enää lueta tätä tämän enempää, kun olette jo aiemmin tätä lukeneet. Ostin Kalevalan Loisto-pokkarina muutama vuosi sitten Turun kirjamessuilta, mutten ole laiskuuksissani päässyt alkua pidemmälle. Nyt taas otin sen esille yöpöydälle, ja luen runon kerrallaan. En sentään laulaa loilota niitä, mutta ääneen luen kuitenkin. Loistavia tarinoita!Je suis en train de lire le Kalevala, l'épopée nationale finlandaise. Le frère du barbu nous a offert un kit d'aimants pour rédiger nos propres poèmes sur le frigo. C'est le barbu qui est responsable de toutes les fautes d'orthographe.
torstai 29. tammikuuta 2009
(Ainakin) kerran vielä, pojat!
Nyt alkaa vihdoin tippua tietoa tulevan kesän kunnollisimmasta rokkijuhlasta. Mies saa mennä ihan rauhassa vaikka nuolemaan James Hetfieldin varpaita sillä aikaa, kun minä leyhyttelen Chris Martinia palmunlehdellä. Heinäkuun alun viikonloppuun mahtuu miljoona muutakin laulu- ja soitinyhtyettä, mutta ensimmäisinä paikallaolonsa varmistivat Metallica ja Coldplay.
Yritin etsiä tähän kuvamateriaaliksi festariotoksia omista kuvakansioistani, mutta en löytänyt muuta kuin tuollaisen suttuisen muiston Kölnistä ja Coldplaysta vuodelta 2005. Korkea aika vetreyttää festarilihaksia.On a envie de rocker à Werchter cet été. Chris Martin pour moi et James Hetfield pour le barbu, comme ça, tout le monde est content.
tiistai 27. tammikuuta 2009
Musamuisto
Jostain mieleeni pätkähti Ville Leinosen olemassaolo. En keksi, miksi minulla ei ole yhtään Leinosen ja Valumon levyä, pitää ehdottomasti hankkia. Joskus minulla oli kasetille nauhoitettu Kimaltavia unelmia -levy, mutta sekin on joutunut hukkaan. Onneksi Youtubesta saa yhden värisyttävän laulun verran ensiapua, Enkeli Valumon ensimmäiseltä levyltä. Tuota kuunnellessa siirryn oitis Turun ylioppilaskylän koppimaiseen solukämppään tai Dynamoon tai Baari 51:en tai Halisten sillalle roudaamaan Super Sparin ruokaostoksia.
C'est de la nostalgie musicale, ça m'envoie directement dans mon kot à Turku avant même l'ère bruxelloise.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Striptease ja väärä lanka
Blogi-inspiraatio on piilotellut koko viikon jossain nenäliinakekojen alla. Toivomani viruksentappajakuume ei suvainnut tulla, joten olen edelleen himpun verran tautinen. (Ilta)ulkoilua olen jo harrastanut, ihan vaivoitta jaksan iltaa istua... Eilen röhnötettiin kuudetta tuntia Bozarin studiosalissa katsomassa iki-ihanan Striptease-dokumenttisarjan valittuja paloja. Jos tv-ohjelmaan voi rakastua, niin tämä belgialais(-ranskalainen) instituutio on minun sydänkäpyseni.
Anoppi on taas löytänyt naistenlehdestä neuleohjeita. Kysyi, josko neuloisin hänelle tuollaisen näppärännäköisen takin kevääksi. Vielä en ole niin paljoa neulonut, että kieltäytyisin tehtävästä, kun kerran tarvikkeet ostetaan. Anoppi oli käynyt Veritaksesta langat ostamassa. Ohjeen lankaa siellä ei ollut saatavilla, joten olivat sitten myyjän kanssa valinneet aivan toisenlaisen langan tilalle. Kulutuskin oli laskettu päin mäntyä, vaikeahan sitä on toiselle langalle ja neulojalle arvuutella. Saan tässä vielä loikata lisäkerien perässä ympäri kaupunkia, kun anopin ostosmailta ei tietenkään enää samaa lankaa saanut. Vaatii ihan jonkinmoista ohimojen rassaamista tuo "väärällä" langalla neulominen. Varsinkin jos ei malta perehtyä asiaan ja koetilkkujen vääntämiseen, vaan aloittaa vain jollain sopivantuntuisella määrällä silmukoita... Näissä projekteissahan on aina jännitysmomentti, kun vaatteen onnistumista pääsee arvioimaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on valmista ja saumat virkattu. Sitä hetkeä odotan aina innolla ja kauhulla.
Anoppi on taas löytänyt naistenlehdestä neuleohjeita. Kysyi, josko neuloisin hänelle tuollaisen näppärännäköisen takin kevääksi. Vielä en ole niin paljoa neulonut, että kieltäytyisin tehtävästä, kun kerran tarvikkeet ostetaan. Anoppi oli käynyt Veritaksesta langat ostamassa. Ohjeen lankaa siellä ei ollut saatavilla, joten olivat sitten myyjän kanssa valinneet aivan toisenlaisen langan tilalle. Kulutuskin oli laskettu päin mäntyä, vaikeahan sitä on toiselle langalle ja neulojalle arvuutella. Saan tässä vielä loikata lisäkerien perässä ympäri kaupunkia, kun anopin ostosmailta ei tietenkään enää samaa lankaa saanut. Vaatii ihan jonkinmoista ohimojen rassaamista tuo "väärällä" langalla neulominen. Varsinkin jos ei malta perehtyä asiaan ja koetilkkujen vääntämiseen, vaan aloittaa vain jollain sopivantuntuisella määrällä silmukoita... Näissä projekteissahan on aina jännitysmomentti, kun vaatteen onnistumista pääsee arvioimaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on valmista ja saumat virkattu. Sitä hetkeä odotan aina innolla ja kauhulla.
tiistai 20. tammikuuta 2009
Sairaspäivä 10
Juoksutreeniä kesti kokonainen viikko, ja sitten sain tietenkin räkätaudin vaivoikseni. Ensin imeskelin lidokaiinilla vahvistettuja Strepsilsejä pari liuskaa, sitten join muutaman päivän yskänlääkettä ja nyt haudon kipeää keuhkoa vaakatasossa. Liekö yskiminen reväyttänyt jonkun lihaksen tai sitten toinen keuhko on pilalla, joka tapauksessa se ei pidä äkkiliikeistä, kuten sisäänhengityksestä. Kuva
torstai 15. tammikuuta 2009
Huivi ja pipa
Sain valmiiksi oman kaulahuivini ja pipakin edistyi eilen vähäsen, vaikka etusormessa on taas reikä neulomisesta. Huivista tuli paksu ja pitkä, jatkoin joululahjahuivien palmikkolinjalla. Lanka on anopin joululahjaksi antamaa entiedämitä, akryylia varmaankin, mutta kivan väristä. 300 gramman jättikerässä on juuri sopivasti lankaa huiviin ja pipaan. Huiviin kokeilin tuollaista kiinnitysvälmiä: toiseen päähän jätin palmikoiden väliin kaksi reikää, joista huivin toisen pään voi työntää, ja se ikään kuin pysyy itsestään kiinni ilman, että pitää tehdä pollottavaa solmua.
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Outo tyyppi
Sain Maureenilta haasteen tähän paljon blogistaniaa kiertäneeseen "Kuusi sattumanvaraista asiaa minusta" -ketjuun.
1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
1. Olen pelkuri, en uskalla mitään extreme-juttuja. Minulle ihan lällykin on extremeä. En ole koskaan hypännyt veteen mistään, en laiturilta enkä uimahallin altaan reunalta. Ajatuskin on ihan kauhea.
2. Osaan olla pihi. Opiskeluaikoinani en käynyt opiskelijaruokalassa syömässä, vaan söin kaurapuuroa ja itsesäilöttyjä punajuuria kotona. Olen punnituttanut Tampereella marketin lihatiskillä kolme siivua makkaraa ja jättänyt ne ostamatta.
3. Hurahdin Beatlesiin vuonna 1992, kun olin 12-vuotias. Musiikkiin rakastuin vasta sen jälkeen, kun olin ensin ihastunut nelikon jalkoihin Help!-videon kannessa. Don't ask me why. Kuva
4. Ostin ensimmäisen kännykkäni kesällä 2000, ja samasta syksystä lähtien olen kirjoittanut kaikki tekstiviestit ylös. Yhdeksäs vuosi käynnissä, enää ei voi lopettaakaan.
1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
1. Olen pelkuri, en uskalla mitään extreme-juttuja. Minulle ihan lällykin on extremeä. En ole koskaan hypännyt veteen mistään, en laiturilta enkä uimahallin altaan reunalta. Ajatuskin on ihan kauhea.
2. Osaan olla pihi. Opiskeluaikoinani en käynyt opiskelijaruokalassa syömässä, vaan söin kaurapuuroa ja itsesäilöttyjä punajuuria kotona. Olen punnituttanut Tampereella marketin lihatiskillä kolme siivua makkaraa ja jättänyt ne ostamatta.
3. Hurahdin Beatlesiin vuonna 1992, kun olin 12-vuotias. Musiikkiin rakastuin vasta sen jälkeen, kun olin ensin ihastunut nelikon jalkoihin Help!-videon kannessa. Don't ask me why. Kuva
4. Ostin ensimmäisen kännykkäni kesällä 2000, ja samasta syksystä lähtien olen kirjoittanut kaikki tekstiviestit ylös. Yhdeksäs vuosi käynnissä, enää ei voi lopettaakaan.5. Minulla on pisamia naamassa, kesällä enemmän, talvella vähemmän. Lapsena olisin halunnut leikata ne saksilla pois.
6. Olin kymmenen vuotta sitten au pairina Ranskassa Pariisin lähettyvillä. Vuoden aikana opin kielen ja etikkaöljykastikkeen salaatille. Lapsia en ole kaitsenut sen vuoden jälkeen.
Tämä on jo niin monissa blogeissa pyörinyt, etten jaksa tutkia, kenelle sen laittaisin eteenpäin. Kaikki halukkaat voivat napata mukaansa!
maanantai 12. tammikuuta 2009
Forêt de Soignes
Forêt de Soignes hier sur les photos, on a fait un tour de deux heures avec X, les Ixellois avaient trop la gueule de bois pour profiter du beau temps hivernal.
perjantai 9. tammikuuta 2009
-13
Uudet naapurit rymistelevät yläkerrassa. Yritin eilen salakuunnella niitä, en saanut selvää. Porraskäytävässä haisee tupakka, nyt saadaan mekin kokea se inha, kun naapuri pöllyttää sisällä. Mehän ehdittiin terrorisoida taloa puoli vuotta tupakanpoltolla, ennen kuin itse lopetettiin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Payback time...
Vaikka kylmä onkin, olen silti käynyt jo kokonaista kolme kertaa hyppimässä lenkkitossut jalassa mäkiradalla (lähipuisto on mäkinen). Elätän toivetta, että kunhan ilma tästä viikonlopun jälkeen lauhtuu, plusasteiseen aamuun on entistä helpompi lähteä töpsöttelemään. Olen myös harjoitellut työntekoa puolikkaan puolikkaan puolikkaan puolipäivän verran. Oppia ikä kaikki, ensimmäistä laskuakin pääsen kirjoittamaan hohdokkaista palveluksistani. Mitenkähän se tehdään?
Il continue à faire froid, la neige tombée lundi est toujours là ! Malgré les 13 degrés en-dessous de zéro, on jogge. De toute façon, après cinq minutes de footing, on sue comme des cochons à la Saint Jean.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
