perjantai 19. joulukuuta 2008

Loading joulu...

Eilen sain joulukortit postiin. Jouluvalo on ollut ikkunassa jo kokonaisen viikon. Pesin kaikki kolme keittiön ikkunaa sekä sisä- että ulkopuolelta valoa varten, vaikka rimpsusta riittää kynttilöitä vain yhteen puolikkaaseen ikkunaan. Jouluvalo on hyvä syy kuoria ikkunat likaviiruvuoresta kerran vuodessa.

Joululahjasouvi täkäläiselle perheelle on vielä käynnissä. Päätin neuloa lahjat tänä vuonna, miehen isälle ja veljille kekseliäästi kaulahuivit. Kolmesta huivista on valmiina melkein yksi. Anoppi saanee laukun. Neuloin laukun "kuoriosan" jo aikaa sitten. Etsin pitkään pyöreitä käsikahvoja ympäri kaupunkia, ennen kuin löysin ne sieltä mistä niitä olisi pitänyt ensimmäiseksi mennä etsimään, Veritas-ketjukaupasta. Laukun malli on omasta päästä, ja sen huomaa viimeistään, kun yrittää aukaista kassia. Käsikahvat pitää ohjata toisiaan kohti ja asettaa ne limittäin, jotta kassista pääsee penkomaan mitään. Kassin suuaukon olisi pitänyt olla ehkä avonaisempi sivusaumoista, jotta se aukeaisi jotenkin helpommin. Ei sitä nyt ihan mahdotonta ole avata, vaatii vain pientä harjoittelua. Tohtinen antaa sen lahjaksi, vaikkei se nyt ihan sellainen olekaan kuin toivoin. Laukun loppukokoaminen vaati aika paljon pähkäilyä. Päädyin ompelemaan vuorin kiinni neulokseen koneella, käsin harsiminen ei houkutellut. Käytännöllisyyden kannalta kassiin olisi tietenkin voinut ommella pienen taskun puhelimelle ja avaimille, mutta taskun puuttuminen nyt jäi tämän prototyypin virheeksi.


tiistai 16. joulukuuta 2008

Horror, bitte!

Luin eilen lehdestä, että Derrickin näyttelijä on kuollut. Sattumaa tahi ei, mutta katsoin viime viikolla useamman jakson tuota yltiökuvottavaa tv-sarjaa Belgian ranskankieliseltä ykköskanavalta. Katsoin jaksot inhon ja huvituksen vallassa, yhtä kaikki ruudun ääreen nauliutuneena. Ensinnäkin saksalaiset poliisisarjat genrenä on maailman hirvein genre, ja toiseksi dubbaus on käännöstekniikoista ylin inhokkini. Ehkä kaikki tämä hirveys yhdessä pakotti katsomaan jaksot. En suosittele muille kuin masokisteille.

Nytpä en voi rypeä inhossa Derrickinkään kanssa, sillä television digivastaanotto tökkii. Meillä on nyt kolmen vuoden tauon jälkeen taas toosassa kanavat, vaikkakin vain paikallisen "yleisradion" tarjonta: ranskankieliset la une, la deux ja la trois sekä hollanninkielinen een. Mikähän hemmetti siinäkin nyt mahtaa olla, että tuo hollanninkielinen näkyy aina ongelmitta, ei rätise eikä katkeile, mutta nämä ranskankieliset tökkivät ihan koko ajan. Nyt niitä ei ole muutamaan päivään voinut katsoa ollenkaan, kun ei ole signaalia. Kyllä vaan hollanninkielisiltä järjestyy signaali!

Tästäpä tuli mieleeni yksi juttu, jonka näin tv-uutisissa viime viikolla. Brysselin taksien habitus muuttuu Brysselin liikenneministerin toimesta ensi vuoden alusta. Muutos koskee taksien väritystä, yhdenmukaisemman ja näkyvämmän linjan nimissä takseista tulee keltamustia. Eikö joku ranskankielinen kadunmies kommentoinut taksien uutta ilmettä nenä nyrpyssä liian flaamilaiseksi (flaamilippu on keltamusta...). Kielikiemurointia täällä osataan harrastaa molemmissa leireissä. Televisiokanavien signaalien vahvuus tai taksien väritys nyt ei elämää ihan kauheasti onneksi hankaloita. Yksi ranskankielinen ystävä tuli juuri tuomituksi liikennerikkeestä hollanninkielisessä tuomioistuimessa (rike sattui Brysselin pohjoispuolella, kehätien tuntumassa, mutta flaamireviirillä). Hommaa hoitanut asianajaja piti parempana, ettei asianosainen tule itse paikalle tuomion käsittelyyn, sillä tankeroflaamin puhuminen ei hänen kokemuksensa mukaan olisi ainakaan voidellut konetta. Kaikki asiaa koskevat paperit kielipuoli tuomittu sai tietenkin vain hollanninkielisinä.

J'ai appris hier que l'acteur de Derrick est mort. Malgré que je hais cette série (et toutes les autres séries policières allemandes) et que je supporte très mal le doublage, j'en ai regardé (et souffert et rigolé en souffrant) quelques épisodes sur la une la semaine passée. Cette semaine, ce n'est plus possible, le signal de la télévision digitale est constamment coupé. Bizarrement, les néerlandophones s'en sortent mieux : leur een semble toujours fonctionner sans problèmes.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Pukit huonossa hapessa

Belgiassa kannetaan kuusi sisälle jo hyvissä ajoin ennen varsinaista jouluaattoa, nyt jo voi iltapimeällä vakoilla täydessä tällingissä olevia kuusia asuntojen ikkunoista. Joulukoristelun yleinen villitys ovat ainakin viime vuodet olleet parvekkeilla ja ikkunoissa roikkuvat joulupukit. Pukin kai pitäisi näyttää siltä, että se on lahjasäkki selässä tulossa yllätysvierailulle vähän niin kuin amerikkalaisten savupiipusta tupsahtava ukko. Minusta nuo hämähäkkimiespukit näyttävät lähinnä pelottavilta, en voi olla kutsumatta niitä hirtetyiksi pukeiksi, les Pères Noël pendus. Käytiin vähäisen sunnuntaikrapulan kunniaksi jalkaisin keskikaupungilla, matkalle osui kymmeniä pukkeja, ohessa muutama maistiaispala:







La spécialité décorative bruxelloise de Noël, les Pères Noël pendus. On a été faire un tour au centre ville à pied cet après-midi, pas besoin de chercher ces malheureux cousins du Spiderman sur les balcons et aux fenêtres !

torstai 11. joulukuuta 2008

Kerstfeest on kohta täällä

Piparkakut pois lukien täällä on jouluvalmistelut ihan puolitiessä. Kortteja en alkanut askarrella, kun viimevuotisista tuli vähän turhan "graafiset" (vihreä pala kartonkia, jolla pari punaista ympyrää). Ostin romukauppa-Hemasta paketin iloisen lapsellisia joulukortteja, mutta huomasin vasta kotona, että niissä lukee sisäpuolella tyhmästi Merry Christmas, olisi ollut edes Vrojlik kerstfeest. Nyt olisi korkea aika saada jouluvalorimpsu ikkunaan, ilta pimenee niin aikaisin, että niistä saattaisi saada kirkasvalohoitoa. Valo on vielä kenkälaatikossa komerossa, ensin pitäisi pestä ainakin yksi ikkunalasi, ainakin sisäpuolelta. Suomeen lähti vain pari neulottua pakettia. Kiva olisi tietysti ollut lähettää enemmänkin omaa disainia lahjaksi, mutta näinhän siinä käy, kun liian myöhään aloittaa. Uskallan vilauttaa viimeaikojen puuhia, asianosaiset tuskin osuvat tänne:

Les préparations de Noël sont encore à mi-chemin, la guirlande illuminée est toujours dans sa boîte à chaussures. Pour l'installer, il faut d'abord que quelqu'un lave les vitres. Les cadeaux tricotés sont quand-même déjà partis vers le nord.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Saramis pepparkakor

Nyt pitää panna rasti seinään, leivoin piparkakkuja. Ikinä en ole ennen taikinaa itse vääntänyt, kotona osallistuin talkoisiin lähinnä syömällä sitä. Äiti joutui varmaan triplaamaan taikinaohjeen, kun siitä yön aikana kuitenkin hävisi iso lohko jonnekin. Nyt sain viimeisimmältä Suomen-vieraalta tuliaisiksi tummaa siirappia. Mihin sitä nyt muuhun voi laittaa, kuin kaalikääryleisiin ja pipareihin... Taikinan veivaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa, kuin oletin. Tohdin jopa yhdistellä reseptin useammasta ohjeesta. Taikina maistui ihan oikeanlaiselta (ja sitä piti maistella paljon). Leipominen oli kivaa, ja kakkuset maistuvat paistuneinakin ihan siltä miltä pitääkin. Parasta on kuitenkin niiden haisu, taitaa leijailla ulkona asti.



Ce ne sont pas des spéculoos, mais des piparkakku, des biscuits de Noël épicés au gingembre, à la cannelle, au clou de girofle et à l'écorce d'orange amère. Je n'avais jamais fait la pâte à la main, mais comme on n'en trouve pas préfaite-surgelée ici, il fallait tenter le coup. Et ça a bien marché ! J'en referai sans doute, même que ce n'est pas tellement le produit final qui m'intéresse, mais la pâte crue (mmh...) et l'odeur de la cuisson.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Pyhä Nikke ja marsipaani

En joutanut eilen edes linnan juhlia vahtaamaan, kun pitää saada Suomeen lähtevät joulupukin neulomukset edes melkein valmiiksi viikonlopun aikana. Alkuviikosta on jo saatava paketit postiin, etteivät jää ikävästi matkan varrelle.

Tuo yläkuvan tyyppi on joulupukin esi-isä, katolisten oma lahjamaakari, Pyhä Nikke eli Saint Nicolas (Kuva). Se tuo lapsukaisille lahjoja 6. joulukuuta. Mies väittää, että sai lapsena enemmän lahjoja Niken päivänä kuin varsinaisena jouluna. Oli miten oli, tuota partajuippia on voinut viime aikoina nähdä joka paikassa ihan en personne. Toinen paikallinen joulunajan kummallisuus on syödä marsipaania paljaaltaan. Minun piti harjoitella useampi vuosi, mutta nyt sitä kuivakkaa taikinaa häviää minunkin suuhuni.

C'était la fête nationale finlandaise hier. J'ai raté la réception traditionnelle du président diffusée en direct même sur internet à cause du tricotage. La première photo sert de leçon de coutumes catholiques à mes compatriotes. Les saints, ça ne se pige pas au grand nord. Ni le massepain avalé telquel d'ailleurs, j'ai mis des années à piger son attirance.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Leffavinkki 1 & 2

Kävin vihdoin katsomassa tällä viikolla ranskalaisen Laurent Cantet'n koulukuvauksen Entre les murs. Filmi sai tämänvuotisen Kultaisen palmun ja viisi tähteä monelta kriitikolta. Tarinassa seurataan yhden lukuvuoden ajan yhtä resumaineessa olevan pariisilaisen yläasteen äidinkielenopetusta, luokkaa ja opettajaa. Reilu kaksituntinen sujahti äkkiä murrosikäisten suunsoittajien ja täysillä hommaansa tekevän opettajan kanssa. Kurinpito on pariisilaisessa koulussa omanlaistaan, luokan kovin kingi joutuu lopulta kesken tunnin rehtorin puhutteluun isoimmasta mahdollisesta tottelemattomuudesta, opettajan sinuttelusta. En tiedä, missä mittakaavassa filmiä näytetään Suomessa vai näytetäänkö ollenkaan, mutta jos näytetään niin kannattaa käydä katsomassa. Hyvää materiaalia ihan kaikille, erityisesti opettajille ja ranskan kielen taitoaan petraaville. Kuva

Kotona alkaa olla dvd-pula, kaikki on katsottu, parhaimmat useaan kertaan (vanhoja Äksfileitä voin katsoa uusiksi loputtomiin). Kaapin perältä löytyi kuitenkin kuin ihmeen kauppaa toinen Kultaisen palmun voittaja, pari vuotta sitten miehen joululahjaksi saama Emir Kusturican Underground vuodelta 1995. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi olen skipannut tämän filmin kokonaan. Ehkä se ei aikoinaan ennättänyt Iisalmen Kuvalippaaseen tai sitten vain nukuin onneni ohi.

Filmi oli pakko katsoa kahdessa osassa, sillä se on melkein kolmetuntinen (ensimmäinen versio yli viisituntinen...) ja suurimman osan aikaa niin absurdi, ettei sitä voi oikein unen rajamailla seurata. Elokuva kertoo hullujen ihmiskohtaloiden ohella Jugoslavian tarinaa toisesta maailmansodasta lähtien, koko filmi on yhtä absurdia karnevaalia ja sotaa. Musiikki on hypnoottista mustalaistorvisoitantaa, sellaista että tekee melkein mieli pistää elämä ranttaliksi saman tien ja alkaa kumota vodkalaseja krapulan uhallakin. Tarina on yhtäaikaa älytön, hauska ja traaginen, tapahtumat ovat täynnä symboliikkaa ja viittauksia. Mieleenpainuvin kohtaus on Jovanin häät, jossa nuori morsian liidätetään juhlapöytään ihmeellisellä kärryllä korkealla kepin nokassa... Elokuvan jälkeen katsottiin ohjaajan haastattelu vuodelta 2002. Kymmenisen minuuttia pinnisteltiin hiljaa sohvalla, mutta sitten purskahdettiin molemmat nauruun. Ei tajuttu oikein mitään tyypin ajatuksenjuoksusta. Lause saattoi alkaa ihan ymmärrettävänä, mutta haarautui sitten kahteenkymmeneen sivuhuomioon ja ajatuksiin, joista ainakaan minä en saanut sen paremmin kiinni. Eipä siinä, filmi on ylihyvä silti, ihan parhaimmistoa, etten sanoisi. Mitä siitä, jos ohjaajan suullinen ulosanti oli käsittämätöntä filmianalyysia. Kuva

Deux films à recommander, gagnants de la Palme d'or de 2008 et de 1995 : Entre les murs de Laurent Cantet et Underground de Emir Kusturica. Le premier au cinéma en ce moment, le deuxième caché dans notre placard DVD depuis deux ans. Entre les murs me fait heureuse de ne pas avoir choisi l'enseignement comme filière et Underground me donne envie de me saouler une fois pour de bon avec de la vodka (uuuhh, peut-être quand-même pas). Après le Kusturica, on a écouté ses avis à lui-même sur son film. Si le film est bien absurde, le discours du maître est franchement incompréhensible (amusant, mais incompréhensible).

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Koko iltapäivä Aamubaarissa

Istuin vahingossa monta tuntia Aamubaarissa (Bar du Matin) yhdellä bionaadilimpparilla. Askelsin baariin puolilta päivin läppärikassi selässä. Paikan wifi-yhteys toimii moitteettomasti, tarvitsee vain pyytää tarjoilijalta salasana kaljalasin alustaan. Verkkoon kytkeytyminen on ilmaista. Paikan pyöreät kaljalistalla päällystetyt pöydät ovat saaneet siirtyä mustien pulpettien tieltä, ja tupakkaakin siellä saa nykyään polttaa illalla. Savuttaa ei kuitenkaan onneksi saa edelleenkään päivällä, kukaanhan ei ole niin kova tupakansavufasisti kuin ex-tupakoitsija.

Alkaa näyttää siltä, että baari on tullut jäädäkseen Albert-kortteliin. Siellä viihtyvät niin vanhat papat kuin nuori nuoriso (lukioikäiset hipit) ja kaikki muut siltä väliltä. Nuoret perheet vauvoineen tuskin enää tupakansavuiseen alkuiltaan tulevat aperitiivejään juomaan, mutta päiväsaikaan heitäkin vielä näkee. Aamubaarissa tapahtuu usein näitä "onko kello jo kuusi" -päiväkahviepisodeja. No join nyt sentään yhden oluenkin, kirpeäntympeän Vedett Blanchen, ihan kokeilumielessä vain.

J'ai testé la connection wifi du Bar du Matin : ça marche bien et c'est gratuit. J'y suis allée aujourd'hui pour boire une Bionade du midi, mais suis restée des heures. Le temps y passe tout seul, la clientèle est bien variée, un chouette coin du quartier, vous allez voir. Le seul défaut, c'est leur nouvelle décision bizarre d'autoriser la cigarette dès 17 heures.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Vauvan kaulahuivi

Keskeneräisistä neulenytyistä valmistui jo yli viikko sitten vauvan kaulahuivi. Ohjeena käytin Myssystä sukkiin -neulekirjan Lapsen perinnehuivia, varmistin vain Drops Designin ohjeesta oikeat mitat vauvaversioon. Huivilla taitaa olla enemmän esteettistä kuin lämmityksellistä arvoa, ehkä neulon vielä samasta langasta jonkinlaisen kypärämyssykaulurin, joka suojaa paremmin talvipakkasilta. Kuvassa muuten se kauan kaivattu ranskalainen valurautapannu, ei kylläkään sellainen sukupolvia kestävä 150 euron arvoinen järkäle, vaan himpun verran huokeampi Ikea-versio.

C'est l'écharpe d'A dans presque toutes les couleurs possibles ! Je pourrais essayer également de tricoter une sorte de multi-vêtement-bonnet-protège-cou-gorge-style-il-fait-super-froid que j'ai porté quand j'étais petite.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Komiikkaa ja plussaa koko viikko

Turistiopas toipuu täällä melkein viikon mittaisesta pyörityksestä. On aina ylenmäärin mukavaa, kun ikivanhat ystävät löytävät kalentereistaan pieniä aukkoja Brysseliin reissatakseen. Tällä viikolla vieraillut tanssijatar on käynyt meillä kaiken kaikkiaan kolme kertaa, joten kaupunki alkaa olla tuttu. Enää ei tarvinnut edes vilkaista pissipoikaa. Keskityimme sen sijaan kaupungin kulttuuritarjontaan. Viikkoon mahtui modernia tanssia (Standing Waves Varia-teatterissa, suosittelen kaikille!), Botaniquen tämänhetkiset näyttelyt (muun muassa taideteoksia kaikista ihmisen sisällä liikkuvista nesteistä...) ja sokerina pohjalla Cirque du Soleil'n Quidam-show pahamaineisessa Groot-Bijgaardenin periferiassa. Ei sitä aina muistakaan, miten paljon kaupungilla tapahtuu koko ajan, joka illalle on tarjolla vaikka mitä. Ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan, varsinkin jos tohtii vilauttaa vanhentunutta suomalaista opiskelijakorttia (esimerkkinä Varian tanssiesitys 12 eurolla 20 euron sijaan).

Kuvituksena lähikadulta bongaamamme ikkunakoira, jonka juuri ja juuri uskalsin kuvata. Yleensä se seisoo ikkunassa uhkaavan näköisenä ja tuijottaa liikkumatta tyhjä katse silmissään. Tällä kertaa se oli sotkeutunut ikkunaverhoihin niin, että näytti ihan morsiamelta, eikö?

J'ai eu la bougeotte toute la semaine, une amie nous a rendu visite pour la troisième fois. Au lieu de photographier le centre ville, on s'est concentré sur son offre culturelle. La danse moderne au théâtre Varia mériterait plus d'attention (de notre part, la salle était remplie). On a aussi été voir le spectacle Quidam du Cirque du Soleil (c'est d'origine montréalaise !). Sur la photo, une mariée déprimée de la rue à côté.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Talvi tuli ja meni


Talvi kävi täällä sunnuntaina. Lunta tuiskutti sen verran, että Suomen-vieraan lento oli kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Kaduilla tunnelma oli melkein kuin uuden vuoden aattona, moni uskalsi ulos asti töllistelemään lumen ihmettä. Puistossa laskettiin kelkalla liukumäkeä ja puolen kilometrin matkalla nökötti viisi lumiukkoa. Lapsilla näytti olevan joulu. Lumi pysyi pari tuntia ja sitten ilo oli ohi.

Dimanche, c'était l'hiver. Toute une bande de bonhommes de neiges sur les trottoirs. La joie a été courte évidemment, le miracle blanc est resté deux heures seulement.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Epänormaalia

Jos yhtään pitempään vanui tänä aamuna sängyssä, jäi tämä lumenpaljous näkemättä. Arvasin, että maa on valkoisena, kun heräsin naapuritalon lasten kiljuntaan. Laatikkopuutarhassa oltiin jo rakentamassa lumiukkoa, vaikka lunta tulikin vain pikkuhitunen. Kamerasta loppui akku tietenkin juuri sillä hetkellä, kun alakerran naapurin kissa alkoi hiihdellä pihamuuria ees taas, se ei heti uskaltanut liukastumisen pelossa hypätä maahan. Ihme hienohelma, samanlainen kuin emäntänsä. Ihan pakko oli ikuistaa naapurin lasten "lumiukko", ilo kai se on pienikin ilo:

On täällä muutakin ennenkuulumatonta tapahtunut kuin lumisadetta. Toissayönä joku epäonninen vandaali oli lyönyt miehen autosta sivuikkunan sisään. Epäonninen siksi, ettei autossa ollut mitään varastettavaa. Ei ollut kelvannut Nick Cave -cd-kokoelma, eikä hanskalokeroon unohtamani villalankavyyhti. Ei rosvo ymmärtänyt hyvien harrasteiden päälle! Auton kanssa ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia. Kerran se oli hävinnyt kadunvarresta, muttei sitä rosvo ollut vienyt, vaan hinaaja (kunnan huono parkkikieltoinformointi!). Joskus nuoruudessaan mies on tuupattu autostaan (auto oli isän) ulos öisellä bensa-asemalla ja auto varastettu, mutta se onkin ainoa vakavampi kontakti autorosvoihin.

Eh oui, il a neigé ce matin ! Je le savais en me réveillant aux éclats de rires des enfants des voisins. Bon, il y en a pas beaucoup, mais ça avait l'air suffisant pour les filles (sur la deuxième photo, leur bonhomme de neige version spéciale bruxelloise). Autre tremblement de terre : pour la première fois, on a cassé une vitre de la voiture. Le voleur n'a rien eu, il n'était pas intéressé par les disques de Nick Cave ou une pelotte de laine que j'ai oubliée dans la boîte à gants.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Kesken

Tänään pohdin taas työnhakuasioita. Muutama työnantaja saa taas dissata hakemuskasastaan ainakin yhden hakijan, joka ei ole nähtävästi ymmärtänyt lukemaansa. Haen kyllä oman alanikin paikkoja, mutta niihin vaaditaan vähintään viiden vuoden työkokemusta alalta tai hakijan on oltava natiivi englanninkielinen. Paskanmarjat, sanon minä. Ottakaa minut, minä osaan purkittaa silliä ja profiloida lentoterroristit ja englantiakin puhun ainakin yhtä hyvin kuin kilpa-autoilija!

Otsikko viittaa neulekasoihin, keskeneräisiä nyttysiä on joka paikka täynnä. Viimeaikaisen päättämättömyyden tulokset kuvasarjassa:

Je suis nulle à la chasse au boulot. Je ne suis pas ce qu'ils demandent, les employeurs. Les exigences d'expérience minimum de cinq ans ou d'avoir l'anglais comme langue maternelle devraient-elles me freiner ? Le collage présente mon état actuel de ne pas savoir finir un truc avant de commencer un autre (le début du triangle bizarre devrait finir en écharpe multicolore bébé).

maanantai 17. marraskuuta 2008

Suklaanhimoinen sentraalisantra

Kun selailee päivät pitkät satoja ja satoja työpaikkailmoituksia alalta jos toiseltakin (suurin osa siltä toiseltakin, oman alan hommat on jossain kiven alla), alkaa äkkiä puuduttaa. Välillä osuu silmään toki jotakin mielenkiintoistakin: joku pulju etsii ihan tavallista sentraalisantra-assistentti-sihteerikköä tällä työnimikkeellä. Harmi, ettei repertuaariini kuulu flaamin kielen osaaminen, suklaa-asiantuntemusta olisi kyllä ollut tarjolla...

Je pensais déjà avoir trouvé le boulot de rêve. Le chocolat, je connais bien, le secrétariat en néerlandais, moins bien...

Kippeet jalat

Oltiin lauantaina muuttamassa ystäviä upouuteen hollitalliakin suurempaan kotiinsa. Jalat on nyt kipeät koko pituudeltaan, reisiä ja pohkeita kramppaa, eikä niihin auta mikään venyttely. Kuuma suihkukin vaimentaa kipua vain kymmenminuuttisen verran. Jalat on ainakin yhtä paljon jumissa kuin kylmiltään puolijuostun melkein-puolimaratonin jälkeen. Käsivarretkin on ihan jumissa kaikesta kantamisesta. Huono on nuoren ihmisen kunto... Entinen asunto oli kolmannessa kerroksessa ja uudessa kodissakin portaita ihan tarpeeksi.

Kyllä niiden nyt passaa asua loppuelämänsä unelmiensa talossa. Talonrakennus kesti reilun vuoden, tuloksena moderni kivilaatikko, jolla on kokoa enemmän kuin laki sallii. Harmi, etten tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Olisin saanut hyviä tunnelmakuvia muuton tiimellyksestä. Ja belgialaisesta arkkitehtuurista. Talossa on kaiken kaikkiaan neljä kerrosta, rakennettu samalle tontille pariskunnan naisen lapsuudenkodin kanssa (tonttimaahan täällä on kortilla ja niin kallista, etteivät normaalit ihmiset voi sellaisesta edes haaveilla). Kerroksista kaksi on tämänhetkisiä asuinkerroksia. Alin kerros on kellari, jossa on autotalli- ja varastotilaa. Ylin kerros taasen on ullakkokerros, jossa on tilaa parille ylimääräiselle huoneelle, jos taloon ilmestyy lapsia enempi kuin yksi. Väliinjäävät kaksi kerrosta ovat asuinkerroksia, alakerrassa keittiö, olohuone ja ruokasali, yläkerrassa kaksi kamaria, työhuone ja puolen hehtaarin kokoinen kylpyhuone. Talo on arkkitehdin vartavasten suunnittelema, täynnä kaikenlaisia spesiaaliratkaisuja. Olohuoneen ja ruokasalin seinät esimerkiksi ovat paljolti ikkunaa, josta pääsee suoraan ulos laatikkopuutarhaan. Valoa ja avaruutta niillä varmasti saa, mutten voi olla (kateellisen panettelua!) ajattelematta, miten paljon niistä valskaa lämpöä harakoille. Jos minä rakentaisin talon, siihen tulisi oikea tulisija eikä mitään kaasulla toimivaa pömpeliä, johon saa tulen kaukosäätimellä (!?). Miksen mennyt ajoissa myymään näille huippuideaa saunasta? Sehän vasta olisi ollut spesiaalia! Kuva on salamyhkäinen talon seinä sen huhtikuisessa rakennusvaiheessa.

On a été déménager les Dilbeekois samedi. Mes jambes sont plus cassées qu'après les 20 km de Bruxelles. Leur nouvelle maison est immense et super belle. Style moderne à l'extérieur aussi bien qu'à l'intérieur. Grandes vitres, lignes graphiques, choix de matériaux luxueux. Le seul truc que j'aurais choisi différemment, c'est leur "feu ouvert" à gaz façon télécommande. La photo mystérieuse date d'avril, je n'avais malheureusement pas mon appareil photo avec samedi.