Eilen sain joulukortit postiin. Jouluvalo on ollut ikkunassa jo kokonaisen viikon. Pesin kaikki kolme keittiön ikkunaa sekä sisä- että ulkopuolelta valoa varten, vaikka rimpsusta riittää kynttilöitä vain yhteen puolikkaaseen ikkunaan. Jouluvalo on hyvä syy kuoria ikkunat likaviiruvuoresta kerran vuodessa.
perjantai 19. joulukuuta 2008
Loading joulu...
tiistai 16. joulukuuta 2008
Horror, bitte!
Luin eilen lehdestä, että Derrickin näyttelijä on kuollut. Sattumaa tahi ei, mutta katsoin viime viikolla useamman jakson tuota yltiökuvottavaa tv-sarjaa Belgian ranskankieliseltä ykköskanavalta. Katsoin jaksot inhon ja huvituksen vallassa, yhtä kaikki ruudun ääreen nauliutuneena. Ensinnäkin saksalaiset poliisisarjat genrenä on maailman hirvein genre, ja toiseksi dubbaus on käännöstekniikoista ylin inhokkini. Ehkä kaikki tämä hirveys yhdessä pakotti katsomaan jaksot. En suosittele muille kuin masokisteille.
Nytpä en voi rypeä inhossa Derrickinkään kanssa, sillä television digivastaanotto tökkii. Meillä on nyt kolmen vuoden tauon jälkeen taas toosassa kanavat, vaikkakin vain paikallisen "yleisradion" tarjonta: ranskankieliset la une, la deux ja la trois sekä hollanninkielinen een. Mikähän hemmetti siinäkin nyt mahtaa olla, että tuo hollanninkielinen näkyy aina ongelmitta, ei rätise eikä katkeile, mutta nämä ranskankieliset tökkivät ihan koko ajan. Nyt niitä ei ole muutamaan päivään voinut katsoa ollenkaan, kun ei ole signaalia. Kyllä vaan hollanninkielisiltä järjestyy signaali!
Nytpä en voi rypeä inhossa Derrickinkään kanssa, sillä television digivastaanotto tökkii. Meillä on nyt kolmen vuoden tauon jälkeen taas toosassa kanavat, vaikkakin vain paikallisen "yleisradion" tarjonta: ranskankieliset la une, la deux ja la trois sekä hollanninkielinen een. Mikähän hemmetti siinäkin nyt mahtaa olla, että tuo hollanninkielinen näkyy aina ongelmitta, ei rätise eikä katkeile, mutta nämä ranskankieliset tökkivät ihan koko ajan. Nyt niitä ei ole muutamaan päivään voinut katsoa ollenkaan, kun ei ole signaalia. Kyllä vaan hollanninkielisiltä järjestyy signaali!
J'ai appris hier que l'acteur de Derrick est mort. Malgré que je hais cette série (et toutes les autres séries policières allemandes) et que je supporte très mal le doublage, j'en ai regardé (et souffert et rigolé en souffrant) quelques épisodes sur la une la semaine passée. Cette semaine, ce n'est plus possible, le signal de la télévision digitale est constamment coupé. Bizarrement, les néerlandophones s'en sortent mieux : leur een semble toujours fonctionner sans problèmes.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Pukit huonossa hapessa
Belgiassa kannetaan kuusi sisälle jo hyvissä ajoin ennen varsinaista jouluaattoa, nyt jo voi iltapimeällä vakoilla täydessä tällingissä olevia kuusia asuntojen ikkunoista. Joulukoristelun yleinen villitys ovat ainakin viime vuodet olleet parvekkeilla ja ikkunoissa roikkuvat joulupukit. Pukin kai pitäisi näyttää siltä, että se on lahjasäkki selässä tulossa yllätysvierailulle vähän niin kuin amerikkalaisten savupiipusta tupsahtava ukko. Minusta nuo hämähäkkimiespukit näyttävät lähinnä pelottavilta, en voi olla kutsumatta niitä hirtetyiksi pukeiksi, les Pères Noël pendus. Käytiin vähäisen sunnuntaikrapulan kunniaksi jalkaisin keskikaupungilla, matkalle osui kymmeniä pukkeja, ohessa muutama maistiaispala:
torstai 11. joulukuuta 2008
Kerstfeest on kohta täällä
Piparkakut pois lukien täällä on jouluvalmistelut ihan puolitiessä. Kortteja en alkanut askarrella, kun viimevuotisista tuli vähän turhan "graafiset" (vihreä pala kartonkia, jolla pari punaista ympyrää). Ostin romukauppa-Hemasta paketin iloisen lapsellisia joulukortteja, mutta huomasin vasta kotona, että niissä lukee sisäpuolella tyhmästi Merry Christmas, olisi ollut edes Vrojlik kerstfeest. Nyt olisi korkea aika saada jouluvalorimpsu ikkunaan, ilta pimenee niin aikaisin, että niistä saattaisi saada kirkasvalohoitoa. Valo on vielä kenkälaatikossa komerossa, ensin pitäisi pestä ainakin yksi ikkunalasi, ainakin sisäpuolelta. Suomeen lähti vain pari neulottua pakettia. Kiva olisi tietysti ollut lähettää enemmänkin omaa disainia lahjaksi, mutta näinhän siinä käy, kun liian myöhään aloittaa. Uskallan vilauttaa viimeaikojen puuhia, asianosaiset tuskin osuvat tänne:
Les préparations de Noël sont encore à mi-chemin, la guirlande illuminée est toujours dans sa boîte à chaussures. Pour l'installer, il faut d'abord que quelqu'un lave les vitres. Les cadeaux tricotés sont quand-même déjà partis vers le nord.
maanantai 8. joulukuuta 2008
Saramis pepparkakor
Nyt pitää panna rasti seinään, leivoin piparkakkuja. Ikinä en ole ennen taikinaa itse vääntänyt, kotona osallistuin talkoisiin lähinnä syömällä sitä. Äiti joutui varmaan triplaamaan taikinaohjeen, kun siitä yön aikana kuitenkin hävisi iso lohko jonnekin. Nyt sain viimeisimmältä Suomen-vieraalta tuliaisiksi tummaa siirappia. Mihin sitä nyt muuhun voi laittaa, kuin kaalikääryleisiin ja pipareihin... Taikinan veivaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa, kuin oletin. Tohdin jopa yhdistellä reseptin useammasta ohjeesta. Taikina maistui ihan oikeanlaiselta (ja sitä piti maistella paljon). Leipominen oli kivaa, ja kakkuset maistuvat paistuneinakin ihan siltä miltä pitääkin. Parasta on kuitenkin niiden haisu, taitaa leijailla ulkona asti.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Pyhä Nikke ja marsipaani
En joutanut eilen edes linnan juhlia vahtaamaan, kun pitää saada Suomeen lähtevät joulupukin neulomukset edes melkein valmiiksi viikonlopun aikana. Alkuviikosta on jo saatava paketit postiin, etteivät jää ikävästi matkan varrelle.
Tuo yläkuvan tyyppi on joulupukin esi-isä, katolisten oma lahjamaakari, Pyhä Nikke eli Saint Nicolas (Kuva). Se tuo lapsukaisille lahjoja 6. joulukuuta. Mies väittää, että sai lapsena enemmän lahjoja Niken päivänä kuin varsinaisena jouluna. Oli miten oli, tuota partajuippia on voinut viime aikoina nähdä joka paikassa ihan en personne. Toinen paikallinen joulunajan kummallisuus on syödä marsipaania paljaaltaan. Minun piti harjoitella useampi vuosi, mutta nyt sitä kuivakkaa taikinaa häviää minunkin suuhuni.
Tuo yläkuvan tyyppi on joulupukin esi-isä, katolisten oma lahjamaakari, Pyhä Nikke eli Saint Nicolas (Kuva). Se tuo lapsukaisille lahjoja 6. joulukuuta. Mies väittää, että sai lapsena enemmän lahjoja Niken päivänä kuin varsinaisena jouluna. Oli miten oli, tuota partajuippia on voinut viime aikoina nähdä joka paikassa ihan en personne. Toinen paikallinen joulunajan kummallisuus on syödä marsipaania paljaaltaan. Minun piti harjoitella useampi vuosi, mutta nyt sitä kuivakkaa taikinaa häviää minunkin suuhuni.
perjantai 5. joulukuuta 2008
Leffavinkki 1 & 2
Kävin vihdoin katsomassa tällä viikolla ranskalaisen Laurent Cantet'n koulukuvauksen Entre les murs. Filmi sai tämänvuotisen Kultaisen palmun ja viisi tähteä monelta kriitikolta. Tarinassa seurataan yhden lukuvuoden ajan yhtä resumaineessa olevan pariisilaisen yläasteen äidinkielenopetusta, luokkaa ja opettajaa. Reilu kaksituntinen sujahti äkkiä murrosikäisten suunsoittajien ja täysillä hommaansa tekevän opettajan kanssa. Kurinpito on pariisilaisessa koulussa omanlaistaan, luokan kovin kingi joutuu lopulta kesken tunnin rehtorin puhutteluun isoimmasta mahdollisesta tottelemattomuudesta, opettajan sinuttelusta. En tiedä, missä mittakaavassa filmiä näytetään Suomessa vai näytetäänkö ollenkaan, mutta jos näytetään niin kannattaa käydä katsomassa. Hyvää materiaalia ihan kaikille, erityisesti opettajille ja ranskan kielen taitoaan petraaville. Kuva
Kotona alkaa olla dvd-pula, kaikki on katsottu, parhaimmat useaan kertaan (vanhoja Äksfileitä voin katsoa uusiksi loputtomiin). Kaapin perältä löytyi kuitenkin kuin ihmeen kauppaa toinen Kultaisen palmun voittaja, pari vuotta sitten miehen joululahjaksi saama Emir Kusturican Underground vuodelta 1995. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi olen skipannut tämän filmin kokonaan. Ehkä se ei aikoinaan ennättänyt Iisalmen Kuvalippaaseen tai sitten vain nukuin onneni ohi.Filmi oli pakko katsoa kahdessa osassa, sillä se on melkein kolmetuntinen (ensimmäinen versio yli viisituntinen...) ja suurimman osan aikaa niin absurdi, ettei sitä voi oikein unen rajamailla seurata. Elokuva kertoo hullujen ihmiskohtaloiden ohella Jugoslavian tarinaa toisesta maailmansodasta lähtien, koko filmi on yhtä absurdia karnevaalia ja sotaa. Musiikki on hypnoottista mustalaistorvisoitantaa, sellaista että tekee melkein mieli pistää elämä ranttaliksi saman tien ja alkaa kumota vodkalaseja krapulan uhallakin. Tarina on yhtäaikaa älytön, hauska ja traaginen, tapahtumat ovat täynnä symboliikkaa ja viittauksia. Mieleenpainuvin kohtaus on Jovanin häät, jossa nuori morsian liidätetään juhlapöytään ihmeellisellä kärryllä korkealla kepin nokassa... Elokuvan jälkeen katsottiin ohjaajan haastattelu vuodelta 2002. Kymmenisen minuuttia pinnisteltiin hiljaa sohvalla, mutta sitten purskahdettiin molemmat nauruun. Ei tajuttu oikein mitään tyypin ajatuksenjuoksusta. Lause saattoi alkaa ihan ymmärrettävänä, mutta haarautui sitten kahteenkymmeneen sivuhuomioon ja ajatuksiin, joista ainakaan minä en saanut sen paremmin kiinni. Eipä siinä, filmi on ylihyvä silti, ihan parhaimmistoa, etten sanoisi. Mitä siitä, jos ohjaajan suullinen ulosanti oli käsittämätöntä filmianalyysia. Kuva
Deux films à recommander, gagnants de la Palme d'or de 2008 et de 1995 : Entre les murs de Laurent Cantet et Underground de Emir Kusturica. Le premier au cinéma en ce moment, le deuxième caché dans notre placard DVD depuis deux ans. Entre les murs me fait heureuse de ne pas avoir choisi l'enseignement comme filière et Underground me donne envie de me saouler une fois pour de bon avec de la vodka (uuuhh, peut-être quand-même pas). Après le Kusturica, on a écouté ses avis à lui-même sur son film. Si le film est bien absurde, le discours du maître est franchement incompréhensible (amusant, mais incompréhensible).keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Koko iltapäivä Aamubaarissa
Istuin vahingossa monta tuntia Aamubaarissa (Bar du Matin) yhdellä bionaadilimpparilla. Askelsin baariin puolilta päivin läppärikassi selässä. Paikan wifi-yhteys toimii moitteettomasti, tarvitsee vain pyytää tarjoilijalta salasana kaljalasin alustaan. Verkkoon kytkeytyminen on ilmaista. Paikan pyöreät kaljalistalla päällystetyt pöydät ovat saaneet siirtyä mustien pulpettien tieltä, ja tupakkaakin siellä saa nykyään polttaa illalla. Savuttaa ei kuitenkaan onneksi saa edelleenkään päivällä, kukaanhan ei ole niin kova tupakansavufasisti kuin ex-tupakoitsija.
J'ai testé la connection wifi du Bar du Matin : ça marche bien et c'est gratuit. J'y suis allée aujourd'hui pour boire une Bionade du midi, mais suis restée des heures. Le temps y passe tout seul, la clientèle est bien variée, un chouette coin du quartier, vous allez voir. Le seul défaut, c'est leur nouvelle décision bizarre d'autoriser la cigarette dès 17 heures.
maanantai 1. joulukuuta 2008
Vauvan kaulahuivi
Keskeneräisistä neulenytyistä valmistui jo yli viikko sitten vauvan kaulahuivi. Ohjeena käytin Myssystä sukkiin -neulekirjan Lapsen perinnehuivia, varmistin vain Drops Designin ohjeesta oikeat mitat vauvaversioon. Huivilla taitaa olla enemmän esteettistä kuin lämmityksellistä arvoa, ehkä neulon vielä samasta langasta jonkinlaisen kypärämyssykaulurin, joka suojaa paremmin talvipakkasilta. Kuvassa muuten se kauan kaivattu ranskalainen valurautapannu, ei kylläkään sellainen sukupolvia kestävä 150 euron arvoinen järkäle, vaan himpun verran huokeampi Ikea-versio.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Komiikkaa ja plussaa koko viikko
Turistiopas toipuu täällä melkein viikon mittaisesta pyörityksestä. On aina ylenmäärin mukavaa, kun ikivanhat ystävät löytävät kalentereistaan pieniä aukkoja Brysseliin reissatakseen. Tällä viikolla vieraillut tanssijatar on käynyt meillä kaiken kaikkiaan kolme kertaa, joten kaupunki alkaa olla tuttu. Enää ei tarvinnut edes vilkaista pissipoikaa. Keskityimme sen sijaan kaupungin kulttuuritarjontaan. Viikkoon mahtui modernia tanssia (Standing Waves Varia-teatterissa, suosittelen kaikille!), Botaniquen tämänhetkiset näyttelyt (muun muassa taideteoksia kaikista ihmisen sisällä liikkuvista nesteistä...) ja sokerina pohjalla Cirque du Soleil'n Quidam-show pahamaineisessa Groot-Bijgaardenin periferiassa. Ei sitä aina muistakaan, miten paljon kaupungilla tapahtuu koko ajan, joka illalle on tarjolla vaikka mitä. Ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan, varsinkin jos tohtii vilauttaa vanhentunutta suomalaista opiskelijakorttia (esimerkkinä Varian tanssiesitys 12 eurolla 20 euron sijaan).
J'ai eu la bougeotte toute la semaine, une amie nous a rendu visite pour la troisième fois. Au lieu de photographier le centre ville, on s'est concentré sur son offre culturelle. La danse moderne au théâtre Varia mériterait plus d'attention (de notre part, la salle était remplie). On a aussi été voir le spectacle Quidam du Cirque du Soleil (c'est d'origine montréalaise !). Sur la photo, une mariée déprimée de la rue à côté.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Talvi tuli ja meni
Talvi kävi täällä sunnuntaina. Lunta tuiskutti sen verran, että Suomen-vieraan lento oli kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Kaduilla tunnelma oli melkein kuin uuden vuoden aattona, moni uskalsi ulos asti töllistelemään lumen ihmettä. Puistossa laskettiin kelkalla liukumäkeä ja puolen kilometrin matkalla nökötti viisi lumiukkoa. Lapsilla näytti olevan joulu. Lumi pysyi pari tuntia ja sitten ilo oli ohi.
Dimanche, c'était l'hiver. Toute une bande de bonhommes de neiges sur les trottoirs. La joie a été courte évidemment, le miracle blanc est resté deux heures seulement.
Dimanche, c'était l'hiver. Toute une bande de bonhommes de neiges sur les trottoirs. La joie a été courte évidemment, le miracle blanc est resté deux heures seulement.
lauantai 22. marraskuuta 2008
Epänormaalia
Jos yhtään pitempään vanui tänä aamuna sängyssä, jäi tämä lumenpaljous näkemättä. Arvasin, että maa on valkoisena, kun heräsin naapuritalon lasten kiljuntaan. Laatikkopuutarhassa oltiin jo rakentamassa lumiukkoa, vaikka lunta tulikin vain pikkuhitunen. Kamerasta loppui akku tietenkin juuri sillä hetkellä, kun alakerran naapurin kissa alkoi hiihdellä pihamuuria ees taas, se ei heti uskaltanut liukastumisen pelossa hypätä maahan. Ihme hienohelma, samanlainen kuin emäntänsä. Ihan pakko oli ikuistaa naapurin lasten "lumiukko", ilo kai se on pienikin ilo:
On täällä muutakin ennenkuulumatonta tapahtunut kuin lumisadetta. Toissayönä joku epäonninen vandaali oli lyönyt miehen autosta sivuikkunan sisään. Epäonninen siksi, ettei autossa ollut mitään varastettavaa. Ei ollut kelvannut Nick Cave -cd-kokoelma, eikä hanskalokeroon unohtamani villalankavyyhti. Ei rosvo ymmärtänyt hyvien harrasteiden päälle! Auton kanssa ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia. Kerran se oli hävinnyt kadunvarresta, muttei sitä rosvo ollut vienyt, vaan hinaaja (kunnan huono parkkikieltoinformointi!). Joskus nuoruudessaan mies on tuupattu autostaan (auto oli isän) ulos öisellä bensa-asemalla ja auto varastettu, mutta se onkin ainoa vakavampi kontakti autorosvoihin.
Eh oui, il a neigé ce matin ! Je le savais en me réveillant aux éclats de rires des enfants des voisins. Bon, il y en a pas beaucoup, mais ça avait l'air suffisant pour les filles (sur la deuxième photo, leur bonhomme de neige version spéciale bruxelloise). Autre tremblement de terre : pour la première fois, on a cassé une vitre de la voiture. Le voleur n'a rien eu, il n'était pas intéressé par les disques de Nick Cave ou une pelotte de laine que j'ai oubliée dans la boîte à gants.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Kesken
Tänään pohdin taas työnhakuasioita. Muutama työnantaja saa taas dissata hakemuskasastaan ainakin yhden hakijan, joka ei ole nähtävästi ymmärtänyt lukemaansa. Haen kyllä oman alanikin paikkoja, mutta niihin vaaditaan vähintään viiden vuoden työkokemusta alalta tai hakijan on oltava natiivi englanninkielinen. Paskanmarjat, sanon minä. Ottakaa minut, minä osaan purkittaa silliä ja profiloida lentoterroristit ja englantiakin puhun ainakin yhtä hyvin kuin kilpa-autoilija!
Otsikko viittaa neulekasoihin, keskeneräisiä nyttysiä on joka paikka täynnä. Viimeaikaisen päättämättömyyden tulokset kuvasarjassa:
Otsikko viittaa neulekasoihin, keskeneräisiä nyttysiä on joka paikka täynnä. Viimeaikaisen päättämättömyyden tulokset kuvasarjassa:
maanantai 17. marraskuuta 2008
Suklaanhimoinen sentraalisantra
Kun selailee päivät pitkät satoja ja satoja työpaikkailmoituksia alalta jos toiseltakin (suurin osa siltä toiseltakin, oman alan hommat on jossain kiven alla), alkaa äkkiä puuduttaa. Välillä osuu silmään toki jotakin mielenkiintoistakin: joku pulju etsii ihan tavallista sentraalisantra-assistentti-sihteerikköä tällä työnimikkeellä. Harmi, ettei repertuaariini kuulu flaamin kielen osaaminen, suklaa-asiantuntemusta olisi kyllä ollut tarjolla...
Je pensais déjà avoir trouvé le boulot de rêve. Le chocolat, je connais bien, le secrétariat en néerlandais, moins bien...
Je pensais déjà avoir trouvé le boulot de rêve. Le chocolat, je connais bien, le secrétariat en néerlandais, moins bien...
Kippeet jalat
Oltiin lauantaina muuttamassa ystäviä upouuteen hollitalliakin suurempaan kotiinsa. Jalat on nyt kipeät koko pituudeltaan, reisiä ja pohkeita kramppaa, eikä niihin auta mikään venyttely. Kuuma suihkukin vaimentaa kipua vain kymmenminuuttisen verran. Jalat on ainakin yhtä paljon jumissa kuin kylmiltään puolijuostun melkein-puolimaratonin jälkeen. Käsivarretkin on ihan jumissa kaikesta kantamisesta. Huono on nuoren ihmisen kunto... Entinen asunto oli kolmannessa kerroksessa ja uudessa kodissakin portaita ihan tarpeeksi.
Kyllä niiden nyt passaa asua loppuelämänsä unelmiensa talossa. Talonrakennus kesti reilun vuoden, tuloksena moderni kivilaatikko, jolla on kokoa enemmän kuin laki sallii. Harmi, etten tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Olisin saanut hyviä tunnelmakuvia muuton tiimellyksestä. Ja belgialaisesta arkkitehtuurista. Talossa on kaiken kaikkiaan neljä kerrosta, rakennettu samalle tontille pariskunnan naisen lapsuudenkodin kanssa (tonttimaahan täällä on kortilla ja niin kallista, etteivät normaalit ihmiset voi sellaisesta edes haaveilla). Kerroksista kaksi on tämänhetkisiä asuinkerroksia. Alin kerros on kellari, jossa on autotalli- ja varastotilaa. Ylin kerros taasen on ullakkokerros, jossa on tilaa parille ylimääräiselle huoneelle, jos taloon ilmestyy lapsia enempi kuin yksi. Väliinjäävät kaksi kerrosta ovat asuinkerroksia, alakerrassa keittiö, olohuone ja ruokasali, yläkerrassa kaksi kamaria, työhuone ja puolen hehtaarin kokoinen kylpyhuone. Talo on arkkitehdin vartavasten suunnittelema, täynnä kaikenlaisia spesiaaliratkaisuja. Olohuoneen ja ruokasalin seinät esimerkiksi ovat paljolti ikkunaa, josta pääsee suoraan ulos laatikkopuutarhaan. Valoa ja avaruutta niillä varmasti saa, mutten voi olla (kateellisen panettelua!) ajattelematta, miten paljon niistä valskaa lämpöä harakoille. Jos minä rakentaisin talon, siihen tulisi oikea tulisija eikä mitään kaasulla toimivaa pömpeliä, johon saa tulen kaukosäätimellä (!?). Miksen mennyt ajoissa myymään näille huippuideaa saunasta? Sehän vasta olisi ollut spesiaalia! Kuva on salamyhkäinen talon seinä sen huhtikuisessa rakennusvaiheessa.
On a été déménager les Dilbeekois samedi. Mes jambes sont plus cassées qu'après les 20 km de Bruxelles. Leur nouvelle maison est immense et super belle. Style moderne à l'extérieur aussi bien qu'à l'intérieur. Grandes vitres, lignes graphiques, choix de matériaux luxueux. Le seul truc que j'aurais choisi différemment, c'est leur "feu ouvert" à gaz façon télécommande. La photo mystérieuse date d'avril, je n'avais malheureusement pas mon appareil photo avec samedi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)