keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tammikuu passé

Pienen tauon jälkeen olen puuhastellut muutamana iltana kakkostöitä, niitä mihin vedän hinnan hatusta ja joita tehdessä opin kaikenlaista tarpeetonta, mutta mielenkiintoista. Onneksi näitä ei ole niin paljon, että veroprosentin arpominen aiheuttaisi suurta tuhoa keväämmälle. Työpaikkatyötkin tulevat jotenkuten tehdyiksi, vaikka aina ei sattuneesta syystä leikkaakaan ensimmäisellä kerralla. Jos en ehdi saada potkuja piakkoin, niin päässen ainakin kaikenkarvaisiin koulutuksiin hiomaan taitoja.

Muu puuhastelu rajoittuu nykyään lähinnä päivänokosiin ja pizzanhakureissuihin. Sunnuntaina riuhdoin jalkaisin viisi kilometriä EU-gettoon ja kävin katsomassa miehen ja anopin kanssa Cinquantenairessa kiinalaisen silkkitie-näyttelyn (ihmeellisen hyvin säilyneitä tsiisuksenaikaisia silkkirättejä, joissa hienoja kirjailuja ja rubiinein koristeltuja kultaisia vainajannaamioita). Museossa oli ryysis jo ennen puoltapäivää, kannattaa suosia muita ajankohtia. Ryysis oli naurettava sunnuntaina myös porvarikinossa Braine l'Alleud'ssa, paikka oli aivan tukossa, syyllinen oli joku Avatar. Valitsin tämän Kluuni-pätkän, musaa siitä:

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Arki katki

Pöly alkaa laskeutua, odotettu turkulainen naistrio kävi värittämässä arkeamme männä viikolla. Bryssel on nähtävästi hyvä ostostentekokaupunki, yhden jos toisenkin matkalaukkua punnittiin ennen lentokentälle lähtöä ylikilojen välttämiseksi. Kilistelimme syntymäpäiville (neljä ämmää, 139 vuotta), jälleennäkemiselle, yhdelle valmistuneelle gradulle ja muuten vain. Viikon dramatiikasta huolehti loppuunvajunut lämmitysöljypannu.

Seuraava vierailijakunta saapunee vasta kesällä, ehkä ennen sitä olemme vaihtaneet kämppää ja meillä on ylellisyysasia, vierashuone.


                                         Matonge Hair Experience

Un trio de finlandaises nous a envahi la semaine passée. On a chinchiné pour les annifs (139 ans toutes ensemble) et les retrouvailles en général. Une s'est fait faire de jolies nattes à Matonge.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Nainen puukotti

 


En tee enää ikinä piparkakkutaloa Muumi-muoteilla, tuollaisen tötterön pystyttäminen tulikuumalla sokerilla on vaarallista touhua. Pystytys vei hermot ja toi pari pientä palovammantapaista, mutta ensiapuun jouduin lähtemään ihan toisen keittiöonnettomuuden jälkeen. Leikkasin leipäveitsellä viiden sentin pituisen välmin  käteen, kun piti sahata kivikovaa ruisleipää. Fläskin palat laastaroitiin ensin kotikonstein yöksi, lääkäri pisti aamulla yhden tikin pitimiksi. Enempää ei voinut laittaa, kun puukotuksesta oli kulunut jo muutama tunti. Hauskinta tässä on se, etten voi tiskata, pyykätä tai kokata ainakaan viikkoon.

Plus jamais de maison en speculoos version Moumine, trop dangereux les gros morceaux avec du sucre fondu brûlant. Plus jamais de dur pain de seigle après minuit en rentrant de Moeder : je me suis coupée le pouce, un point de suture, plein de sanglots.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulupaussi




Jutut vähissä näin loppuvuodesta. Aika vain edistää. Olihan meillä pikaisia vierailijoitakin viime viikolla, sudeettisavolaisia Puolasta. Katsoin meille jo lentoja vastavierailulle. Keväinen viikonloppu paikassa, jonka nimeä en osaa lausua, merkattakoon kalentereihin.



Byroo tyhjeni, minullakin loppuviikko lomaa. Jouluun olen valmistautunut niin, että olen istuttanut joulukuusen ruukkuun ja syönyt kaikki Suomesta saapuneet joulusuklaat pois kuleksimasta. Kiitän herkku- ja muista paketeista!



Tänä vuonna pääsen vähällä joulujuhlavalmisteluista, menemme anoppilaan viemisinä maustekakku ja piparitalo, kaikki muu tarjoillaan talon puolesta. Rattoisaa joulua itse kullekin!

C'ëst Nöël. On a le sapin, les petites lumières, les bougies, le vin chaud, les speculoos et par moments le chocolat (que je mange au fur et à mesure que les paquets sont livrés). Joyeuses fêtes !

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kyläläisen kanssa

Suomen-vieras, vanha ystävätär, palasi eilen Helsinkiin. Sää ei suosinut turistia, mutta muuten oli leppoisaa. Tuliaissäkistä paljastui muun muassa viisi pakettia torttutaikinaa. Lambicin maistelun lomassa kävimme art nouveau -arkkitehdin talossa, jonne en ollut koskaan saanut aikaiseksi omin voimin mennä. Seitsemän euroa ei ole paha hinta viimeistä piirua myöten loppuunlasketusta kokonaisuudesta jugend-kiekuroita.

Keskustan joulumarkkinoilla oli tuskallinen ryysis, meinasivat hehkuviinit ja kuumat rommit läikkyä sormille. Joulumarkkinoilla pitää käydä, perinteen mukaan pysähtyä jokaisella totikojulla ja syödä muovirasiassa tarjottavia höyryävän kuumia etanoita ja pottujuustoläskivuokaa tartifletteä. Nykyään voi kotimatkalla pysähtyä kakkos-Moederissa, joka avasi muutama viikko sitten keskustassa. Paikan sisustus on fiini sekoitus kiveä, tiiltä ja puuta, eikä toilettikaan vielä dunkkaa. Kuriositeettina laihojen pöytä: pultattu niin lähelle penkkiä, ettei väliin mahdu, vaikka olisi vain kohtalainen kaljamaha. Ei kakkos-Moederiin asioikseen kannata lähteä, mutta jos kulmilla muutenkin liikkuu, niin poiketa voi.






On est populaire cet hiver, avec notre dernière visiteuse du weekend du Saint-Nicolas, on est passé par la maison Horta (dingues, tous les détails) et le marché de Noël en ville. Tradition veut qu'on s'arrête à (presque) tous les kots de vins chaud et de rhum chaud, et qu'on déguste les esgargots et la tartiflette dans la foule. Désormais, on peut rentrer à la maison en passant par le deuxième Moeder Lambic sur la place Fontainas. Il est bien joli et ne pue pas les égouts, mais n'a rien à voir avec celui d'origine.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Verkkohalvaus lääkitty

Kotinetti toimii taas, onni. Rentouduin viime ja toissa viikolla juoksemalla joka ilta korttelikuppilan nettiin tekemään sivubisnestöitä (kaksi tuntia nettikytköstä yhdellä 2,5 euron bionaadilla tai yhdellä 1,8 euron oluella, edullinen vaihtokurssi). Elämää helpottaa suunnattomasti kotinetti, sateenvarjollekin tulee lyhyempiä päiviä (täällä on ollut varsin kaatosateinen marraskuu).

Työpaikkatyötkin tulin aloittaneeksi, aika kuluu siellä erityisvauhtia. Hyvä että ehtii takapuolen penkkiin asentaa, kun pitää jo olla kotiin lähdössä. Arvatenkin aloittelijan innokkuutta, varmaan ne tunnit ja minuutit siinä alkavat venyä, kun uutuudenviehätys kaikkoaa. Työmatka on niin pitkä, että siinä ehtii hyvin syventyä kulloinkin mukana kulkevaan kirjaan ja kuunnella vaikka levyllisen Señor Coconutia (linkittäisin tähän parhaan biisin The Robots, jos löytäisin jostain kunnollisen taltioinnin). Nyt toivotaan vain, että onnistun pysymään talossa koeajan yli. Vähäksi aikaa ainakin voin nyt jäädyttää kaikki työnhakusivustojen tilit ja jättää CV:n viimeisen version mätänemään kovalevylle. Huh.

Tällä viikolla meillä on paljon hauskaa ohjelmaa (no oli viime ja toissa viikollakin, sain tarkastella itsensä Sofi Oksasen tonnitukkaa lähietäisyydeltä, toimin anniskelutyöläisenä väliaikaisbaarissa ja koeajoin kakkos-Moederin keskustassa, ihan kiva 8+). Tällä viikolla iltaohjelmassa muun muassa hyyryläisten illalliset, vuokranantajamme on päässyt pienten lastensa kanssa siihen vaiheeseen, että tohtii kutsua meidät kaikki talon vuokralaiset yhteisille joulunalusillallisille. Tohtisinkohan ehdottaa yläkerran tytölle tohveleiden hankkimista korkokenkien sijaan?



Enfin, la connection internet remise. C'est bien moins chiant de surfer à la maison qu'au bar du coin où le temps maximum pour siroter une Bionade est limité à deux heures. Sinon, tout se passe comme toujours, la pluie ne nous lâche pas, j'ai arrêté de compter les parapluies cassés (quelques bonnes tempêtes aussi). J'ai commencé le nouveau boulot il y a quelques temps, j'y suis toujours, pas encore de faute grave. En attendant le premier salaire.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Väliaika

Elossa. Internetti katkipoikki, kestää x päivää/viikkoa.

Huomasin tänään, että täällä on ihan kesä. Leuhotan jaketti auki ympäri kaupunkia, huiviakaan jaksa koristeeksi kaulaan solmia. Vaikea kuvitella, että kohta on j--l-, vaikka kävinkin jo hakemassa ruotsalaisten klökiä.

torstai 12. marraskuuta 2009

Jännät päivät

Hurja kuukausi, historiallinen suorastaan, aloitan vähän ajan päästä työpaikkatyöt. Nämä kotoa tehtävät sillisalaattibisnekset säilytän ohjelmassa niin pitkään kuin mahdollista. Tällä viikolla olen tihrustanut taulukkoja ja puhunut filmille. Tehdessään onneksi oppii, vaikka aika usein joutuu olemaan itse oman työnsä arvostelija. -Onko se nyt hyvä? -Mistä minä tiedän? Palaute, jos sitä joku antaa, ei yleensä löydä tänne saakka.


Miehen työpäivät ovat firman irtisanomispaineissa ylipitkiä. Liikunto kärsii. Eilen oli sotamuistelovapaa (Armistice), ja sen kunniaksi vääntäydyimme yhteislenkille. Melkein hölkättiin käsi kädessä, ei sentään samanlaisissa tuulipuvuissa. Molempien sykemittarit tikittivät ylikierroksilla, mutta lopussa seisoi masokistien kiitos. Kyllä siitä vain tulee hyvä olo, kun puolikin tuntia viitsii hölköttää. Kun opettelisi kokkaamaan kahden hengen annoksia illalliseksi, niin läskikin varmaan saisi vauhtia.


Loppuviikoksi on paljon kivaa puuhaa tiedossa, yhdet kolmekymppiset, yksi teatteri-ilta anopin kanssa ja yksi kaljanhakureissu (pakettiautolla). Kaljaa haetaan pääasiassa muille, mutta pitihän se tehdä omakin tilaus. Loppuvuodeksi meillä riittää Grisetteä.



C'est un mois spécial, ce novembre. Je commence le boulot, j'aurai des collègues et tout (sans oublier le salaire fixe). Pour compliquer les choses, je garde mes petits boulotages divers, les contrats d'une heure ou deux, on verra bien ce que ça fait ensemble. Le barbu travaille beaucoup en ce moment, il fait noir quand il part, il fait noir quand il rentre. Ce weekend, on fera les livreurs de bière : 25 caisses à bouger du Roeulx à Bruxelles. La rémunération sera payée en liquide.

torstai 5. marraskuuta 2009

Tyhjä talo

Loppuvuoden vierailijarundi polkaistiin käyntiin lauantaina, ensimmäinen pari entisiä savolaisia kävi kaljanmaistelumatkalla meillä. Turisteja viihdytettiin luostariretkellä Maredsous'hun ja kuudella miljoonalla istunnolla brysseliläisissä kulmakapakoissa. Oluita maisteltiin paljon, eikä kertaakaan tarvinnut juoda samaa lientä kahta kertaa. Ystävät pitivät reissusta ja ohjelmanumeroista, ohjeistin heitä tulemaan seuraavan kerran kesäaikaan, jotta kokevat kaupungin ulkoilmaelämääkin. Vierailut ovat aina ylenmäärin mukavia, mutta myös väsyttäviä. Palautumiseen menee muutama päivä itseltäkin. Eniten on pyörällä pää, kun on saanut monta päivää nauraa ihmisten kanssa, jotka on tuntenut reilusti yli puolet elämästään.







On a eu de la visite, un couple de vieux amis à moi qui nous ont fait bien rigoler (et picoler). Pour changer un peu les activités touristiques pour nos invités, on a suivi une visite guidée à l'Abbaye de Maredsous. Pour moi, une autre nouvelle expérience : un stoemp saucisse lard au Speiteke Veiteke.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Takkivaihe kaksi(toista)

Koska kielikurssin opettaja on tänään sairaana eikä työntekokaan vielä liiemmin häiritse harrasteita, on ollut aikaa neuloa sinistä takkia. Tai siis neuloa ja purkaa ja neuloa, niin kuin tapana on.

Ajattelin ensin vain vetäistä takin suorassa linjassa alas asti samalla silmukkamäärällä. Vaikutti kuitenkin siltä, että takista tulee liian väljä, joten palasin takaisin kainaloiden kohdalle ja kavensin jonkin verran (muutos kuvissa). Lantion kohdalla saa kavennetut silmukat lisätä takaisin ja varmaan muutaman ekstralevennyksenkin.

Omasta päästä neulomisessa on se hyvä puoli, että välillä iskee oikein ahneus ja on saatava äkkiä pintaa aikaiseksi, että pääsee kokeilemaan miltä näyttää. Tämähän ei olisi yhtään näin jännittävää, jos malttaisi kunnolla opetella taustatyön, koetilkut ja mittasuhteet.





D'abord agir, puis réfléchir. Ma devise préférée ne marche pas trop pour tester un tricot avec un morceau de 7 billions de mailles. Heureusement que j'adore tricoter (et retricoter).

perjantai 23. lokakuuta 2009

Pertsiilleen meni: Lippamyssy

Etsitään hyvää lippamyssyn ohjetta. Kokeilin yhtä hattuohjetta vanhasta Novitan lehdestä, mutta hatusta ei tullut lähellekään lehden kuvan mukainen, saati käyttökelpoinen. Enkä tykkää pintaneuleesta. Siinä piti neuloa joka toisen kerroksen oikeat silmukat edelliselle kerrokselle. Pintaneule näyttää siltä, että lankaa on syötetty letkusormin. Käyttämäni lanka oli tietenkin ohuempaa kuin ohjeen lanka, ja summanmutikkalaskin uuden silmukkamääränkin päin pertsettä. Lakin muoto on aika kaukana baskerista... Ja mikä ihmeen idea on neuloa hattu tasona?  Ei mikään järkevä idea. Ehkä langan värikin sopisi paremmin huomioliivien neulomiseen. Leikkasin lipanpitimiksi vähän turhan ison palan pahvia, mutta ei se sen paremmalta näytä pienemmänkään pahvinpalan kanssa.


Bonnet raté. Rien ne marche avec ce patron. Ou alors, c'est la tricoteuse qui ne capte rien. En tout cas, il faut recommencer.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Käytännön kasvioppia



Viikko sitten opin, että saksanpähkinöitä kerätessä kannattaa pitää hanskoja kädessä. Eihän tällainen pohjolankasvatti edes varsinaisesti ollut huomioinut, miltä pähkinäpuun marja näyttää (vihreä pallo, jonka sisällä on varsinainen pähkinäkotelo). Kun pähkinä on kypsähkö, marja tippuu maahan ja vihreä kuoriosa halkeaa. Ja kun siihen vihreään marjankuoreen koskee paljailla sormilla, niin sormet saavat ruskean värityksen ja etenkin kynnenaluset muuttuvat likaisennäköisiksi, eikä väri lähde, vaikka kuinka liottaa ja hankaa. Väriainetta käytetään ainakin huonekalujen värjäyksessä.

Anoppilan tiluksilla on pähkinäpuu, keräsimme siis kassillisen pähkinöitä. Ne olisi nähtävästi kannattanut vain harjata puhtaaksi, mutta nämä yksilöt olivat niin rihmaisia, että menin ja pesin ne. Nyt ne kuivuvat kitsaassa päiväauringossa ikkunalaudalla. En ole vielä löytänyt pähkinänsärkijää, että voisin katsoa, joko pähkinä on syömäkelpoinen. Miehen isä oli ostanut jostain kanamarkkinoilta kaksi kanaa. Munia oli pariin viikkoon tehty kolme. Seuraavaksi pihamaalle aiotaan hankkia lammas...


Kynsien musta kestoväri aiheutti tuskanhikeä, kun sain yllättäen kutsun työhaastatteluun. Vaalean beigehkön rusehtava kynsilakka oli onneksi tarpeeksi peittävää, ahdistuin jo ajatuksesta, että kynnet pitäisi maalata kirkkaanpunaisiksi tai tummiksi. Lakkajekku onnistui, sain paikan. Kilistelty on.



Encore un trou dans mes connaissances animaux/végétaux : le fruit du noyer est en faite une boule verte qui contient la noix. Et quand on touche l'emballage vert, eh ben ça colore les doigts. Et les taches brunes et les ongles déguelasses ne se nettoyent pas. Et quand on a un entretien d'embauche en vue, les doigts colorés, ce n'est peut-être pas une bonne idée. Pour finir, tout s'est bien passé, on m'a engagée et on s'est déjà gueuledeboisé avec du champagne. Les poules, elles grattent la pelouse chez les parents du barbu.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Welköm tu zö ril wörld

Työnsaralla on alkanut tapahtua jotakin, en usko vielä itsekään. Samaan aikaan yhdestä paikasta otetaan yhteyttä ja toisesta lähetellään töitä, jotka kyllä sisällön puolesta ainakin melkein osaan tehdä, mutta tekniikan puolesta olen sormi suussa. Johtuu varmaan kriisistä, ettei firman uusia kontakteja kouluteta sen kummemmin tehtäviin. Kysyä tietysti aina saa, ja niin totisesti teenkin. Joka tapauksessa viime päivät ovat olleet fiilisvuoristorataa: jee! kääk! jee! kääk! jee! jee! Mies on yrittänyt lohduttaa noilla otsikon sanoilla.

Laitetaanpa kuvitukseksi jakettiprojekti. Tätähän esittelin jo kesällä, suunnitelma oli vielä siinä vaiheessa neuloa perusohjein takakappale-etukappale-hihat. Neuloin takakappaletta kymmenisen senttiä muutaman kerran, tuli liian leveää, eikä oikein muutenkaan hotsittanut. Päätin vaihtaa strategiaa ja kokeilla "kerrasta valmiiksi" -takkia. Opiskelin levennysten idean ja aloituksen Villapeikon ohjeesta. Takki on siitä hyvä, että sitähän voi sovittaa koko ajan neulomisen edetessä ja leventää ja kaventaa tarpeen mukaan. Arpapeliähän tämäkin on, kun on ensimmäinen tekele, ja lopullisen mallin näkee vasta sitten, kun ehtii helman päättelyyn asti. Tähän ei siis tule saumoja ollenkaan, onko hienompaa asiaa maailmassa?



Tout d'un coup, il y a des opportunités qui se présentent du côté travail. Je boulotte un peu sur des projets, j'essaye de piger les choses, et quand je ne pige rien et qu'il y a un moment de léger désespoir, le barbu sait toujours me consoler (voir titre). Non, il est content aussi pour sa paresseuse préférée. Côté manteau bleu, j'apprends une technique terrible "de-haut-en-bas-sans-coutures-d'assemblages-quel-bonheur".

maanantai 5. lokakuuta 2009

Amor Amos

En halunnut missään nimessä jäädä paitsi oman korttelin katukirppiksestä eilen, sunnuntaille on vaikea keksiä parempaa tekemistä kuin laiska käyskentely romuröykkiöiden keskellä. En varsinaisesti etsinyt mitään. Northern Exposure -sarjan DVD-boksista haaveilua ei lasketa, niitä ei vain ole liikenteessä. Eräs pariskunta oli tyhjentänyt DVD-hyllynsä myyntiin, olisin voinut hassahtaa Ally McBealeihin tai Dawson's Creekeihin, mutta en sentään niin monella kympillä.

Vaikken mitään etsinytkään, niin jotain tarttui mukaan kuitenkin. Ostin viidellä eurolla pinon 50-luvun käsityölehtiä, joissa suurinta hupia ovat mainokset (vauvan kureliivi? Kodinkone, jossa on samassa uuni, jääkaappi ja pyykkikone?). Toisella vitosella lankesin söpöön olkalaukkuun. Paljon osui muutakin potentiaalista ostettavaa kohdalle, mutta hinnat olivat brocante-aatteen vastaisia.



Päivän toinen kohokohta oli musaretki Flaamilandiaan, Tori Amos in Antwerpen. Pääsin muuten kokeilemaan hollannin osaamistani käytännössä:
-Een bier en... ...een bier.
-Deux bières, alors, "twee bier".
-Oui c'est ça, s'il vous plaît, merci.

Yksi ystävätär toi Amoksen Savoon 1996, kun palasi vaihto-oppilasvuoden vietosta Amerikasta. Boys for Pele -levystä tulee aina mieleen oma au pair -angsti. Kun isäntäperheen lapset olivat koulussa, hoitotäti kuunteli Doughnut songia ja tuhosi briossijöötiä korituolissa kotona. Amoksen uusin tuotanto on jäänyt vähemmälle kuuntelulle, mutta eipä se vähentänyt konsertin vibatasoa. Istuttiin yläritsillä niin, että lavalle näki esteettä. Yleisöäkin saattoi seurata, massasta erottui kaksi ensimmäistä riviä, tosifanit. Oli kuin eturiviin olisi laitettu kaikki luokan venkulat (kontrastina muu joukko, joka istui aika kiltisti). Taitava Tori, pitää täydentää levyhyllyä A:n kohdalta.




J'aime bien forcer le barbu à passer des dimanches gentils avec moi : brocante du quartier le matin, concert féminin-déjanté le soir. J'ai attendu 15 ans pour voir Tori Amos, hier je l'ai eue à Anvers. J'ai même pu essayer mon néerlandais au bar de Lottoarena : "Een bier en... een bier." Ca fait deux, "twee", maintenant je m'en souviendrai.


keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Löytöretkeilyä




Kas, syyskuu on melkein loppu.

Mies otti muutaman päivän lomaa ajatuksena toteuttaa noin kaksi vuotta vanha suunnitelma lähteä patikoimaan ja telttailemaan Etelä-Belgiaan. Viime lauantaina pääsimme matkaan, pikapäätössuuntana "yksi Vallonian kauneimmista kylistä", Torgny. Parin päivän kamat kassiin, vajaa pari tuntia motaria ja voilà. Suunnitelma telttailusta haudattiin kyllä jo ennen kotoa lähtöä. Vaikka päivällä olikin aurinkoinen ja kuumahko sää, yöllä siellä päin saattaa olla jo liian kylmä telttailuun. Varasimme huoneen hotellista ja illallispöydän hotellin vastapäisestä ravintolasta, jota yksi herkkuperä meille suositteli. Hotellilla olisi ollut omakin ravintola (jolla on yksi Michelin-tähti), mutta herkkuperien klaani suositteli lämpimämmin tätä toista.



Torgny on Belgian eteläisin kolkka aivan Belgian ja Ranskan rajalla. Aluetta kutsutaan Belgian Provenceksi, siellä on aivan oma mikroilmastonsa, lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin muualla Belgiassa. Jopa niin lämmintä, että siellä on viiniviljelyksiä! Paikka myös näyttää eteläranskalaiselta, talot ovat pölyisen kellertäviä tai pastellinsävyisiä ja kukkaistutuksia on paljon. Lauantain toivelistalla oli patikkaretki. Mies löysi netistä hyvänpituiselta kuulostavan reitin. Itse en olisi yksin sellaisella ohjeella lähtenyt minnekään, saatikka metsään. Reittikuvaus oli sanallinen, siis ei varsinaista karttaa alueesta ollenkaan: "Kävele seuraavan pellon laitaan, käänny kiviselle polulle oikeaan ja jatka kunnes tulet pienen metsikön reunaan, toisella puolella polkua on suuri kivi." Onneksi toisella meistä on kehittynyt suunnantaju. Yhden ainoan kerran livettiin reitiltä, oikea pusikko löytyi pysäyttämällä traktorimies. Minua alkoi jonkin verran epäilyttää siinä vaiheessa, kun jouduimme jonkun kiukkuisen metsänomistajan pläntille. Tyyppi oli virittänyt reitille ansoja, kaatanut puita esteiksi ja koristellut röykkiöt piikkilangalla. Odotin polun loppuun vankityrmää tai raatelijakoiralaumaa.




 
Reitti oli 18,5 kilometriä pitkä, aikaa siihen kului 4,5 tuntia, tuntui ihan tarpeeksi sporttiselta. Reitti kulki alueen kylien poikki, pellon laidoilla ja metsissä, välillä Belgian puolella ja välillä Ranskan puolella. Maisemat olivat varsin terapeuttiset ja päivä helteinen (no ainakin skandinaaviasteikolla). Ihastuttavaa seutua. Jos se ei olisi niin kaukana Brysselistä, ostaisin heti jonkin kivinavetan parilla eurolla ja muuttaisin sinne. Patikkaretken viimeiset kilometrit meinasivat käydä liian pitkiksi, piti tehdä mielikuvaharjoituksia kuumasta lihastenvetreytyskylvystä ja aperitiivista, että jaksoi nousta viimeisen mäen hotellille. Vastapäinen ravintola oli nappivalinta, kymmentä metriä pitempää matkaa en olisi kyennyt kylvyn jälkeen enää kävelemäänkään.



Alunperin olimme suunnitelleet sunnuntaillekin patikointia, mutta jalat olivat sen verran poikki lauantaiselta, että keskityimme rennompiin aktiviteetteihin. Siirryimme Torgnysta muutaman kilometriä Ranskan puolelle Montmédyn kylään töllistelemään sen komeaa linnoitusta. Linnoitus on säilynyt vuosisadat verrattain hyvässä kunnossa, viimeksi siellä ovat riehuneet saksalaiset, jotka pommittivat tyhjää linnoitusta toisen maailmansodan aikana ja ottivat sitten propagandavalokuvia urotöistään. Parituntinen linnakekierros kävi hyvin palauttavasta lenkistä patikoinnista väsyneille jaloille. Sattui vielä niinkin hyvin, että linnakkeen sisäkaduilla oli sunnuntaina vuotuiset omenajuhlat ja megabrocante. Ostin neulojamummolta neuleohjelehtiä 60-luvulta.






 Matkaohjelmaan kuului vielä visiitti Orvalin sistersiläiseen munkkiluostariin. Orvalin luostarissa valmistetaan tietenkin Orvalia, sekä olutta että juustoa. Orval on yksi maailman seitsemästä trappistiolutmerkistä. Trappistit valmistetaan luostarissa alueen lähdevedestä, munkit ovat valmistusprosesissa mukana ja tuotto menee munkeille ja hyväntekeväisyyteen. Luostarissa on tällä hetkellä 15 munkkia ja pari sellaiseksi haluavaa harjoittelijaa. Sinne voi myös mennä pitämään henkilökohtaista retriittiä, ei hullumpi idea.





On a eu envie d'un petit voyage improvisé ce weekend. Samedi, direction Torgny dans la "Provence belge" à la frontière française, le point sud du sud de la Belgique. Ils ont un microclimat spécial chaud ces chanceux, il y a même des vignes ! Les maisons ont un air provençal,  jaune pale entouré de jolies fleurs toutes en forme encore en fin septembre. Les paysages, ça donne envie d'acheter une fermette et une vache (et un mouton, une chèvre et une poule). Une balade de 18,5 km, grand air et soleil, ça fait du bien. Le barbu a réussi à trouver le bon chemin même avec une carte racontée genre "Continuez jusqu'au prochain grand arbre, tournez à gauche, puis à droite juste avant les deux branches croisées sur la mousse...". Un bon resto recommandé par les Ixellois et une nuit à l'hôtel au personnel Prozac au lieu de mon idée initiale de camping. Dimanche, la Citadelle de Montmédy en France et l'Abbaye d'Orval (avec dégustations). Sympa, je dis.