perjantai 12. kesäkuuta 2009

Afäärejä Luxemburgissa


Bretagnen matkakuvia ei ole vieläkään tarjota. Miehen kone on edelleen käyttökatkolla, eikä oma läppärini jaksa enää sellaisia megamääriä vastaanottaa. Postaan konekatastrofin uhallakin muutaman maisemakuvan Luxemburgin kylältä, jossa kävin alkuviikosta harrastelemassa työntekoa. Oli suhteellisen väsyttävä reissu. Työtehtävät olivat sen luonteisia, että tunnit matelivat. Työpäivien välissä ehdittiin kolleegan kanssa käydä pienellä iltakävelyllä Luxemburgin keskustassa, tehtiin summanmutikkainen retki sekä ylä- että alakaupunkiin. Lux on yllättävän vehreä kaupunki, vettäkin siellä oli yhden likaisen Alzette-joen verran. Iltamyöhällä liikkeellä oli huomattavan paljon hölkkäilijöitä, vaikka vettä sateli.


Harrastelijatyömatka vei mehut niin, että eilinen meni lähinnä nokkaunia nukkuessa. Kauaa en voi lonkkaa vedellä, sillä olen saanut haalittua tehtäväkseni oman alani töitä. Toimeksiantaja on paikallinen taiteilija, ja työnkuvani saattaa jännittävällä tavalla laajentua. Kaikki tämä tietää tietenkin pikkiriikkistä parannusta finanssiasioihin, mikä on aina hyvä asia.

Toujours pas de photos de Jolie-Île, le grand pc reste muet. J'ai été bosser deux jours à Luxembourg cette semaine, fruit du népotisme beau-péresque. Luxembourg-ville est bien vert et rempli de joggeurs.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Bryssel-Belle-Île-Bryssel

Reissusta palattu sunnuntain pikkutunneilla. Valokuvat on edelleen kamerassa, postaan niitä vasta loppuviikosta, kunhan ekspertti ehtii ropeltaa jumittavan tietokoneensa ensin kuntoon.

Matka oli yhtään liioittelematta vertaansa vailla. Ensinnäkin Belle-Îlen saari on kaunis kokonaisuus merta, jyrkkiä rantakallioita, peltoja, kukkaniittyjä, lammaskatraita, samalla muotilla tehtyjä valko-sinisiä tai pastellisävyisiä taloja, villejä puutarhoja, hiekkarantoja, majakoita ja suoria mutta ystävällisiä ihmisiä. Matkan ajankohta oli ihanteellinen. Kesäkuussa saarella ei ole vielä turistiryntäystä, joka heinä-elokuussa on sellainen, ettei sinne kannata silloin mennä ollenkaan. Lisäksi meitä onnisti sään suhteen, koko viikko oli aurinkoinen ja helteisen lämmin (+30!). Pilviä kerääntyi taivaalle juuri, kun matkustimme laivalla takaisin mantereelle. Vaikka saari on pieni (17 km x 9 km), jäi nähtävää vielä ensi kertaankin. Lähtisin sinne mielelläni vielä tekemään saaren ympärikävelyn rantoja pitkin, jonka voi tehdä neljään päivään. Tällä kertaa ajelimme pyörillä yhden iltapäivän verran, aivan mainio tapa liikkua saarella ainakin näin turistisesongin ulkopuolella. Juoksukisasta kipeytyneet jalatkin tykkäsivät palauttavasta pyöräilyretkestä, kipu hävisi saman tien.

Vaikka auto oli paluumatkalla ahdettu viimeistä kolosta myöten täyteen neljän ihmisen matkatarpeita, saatiin sinne kuitenkin mahtumaan vielä pakolliset tuliaissiiderit, merisuolaa ja hienompaa suolankukkaa, voikaramellejä, kalasäilykkeitä, muurinpohjaletun sukulaislättysiä ja maailman ehkä parasta jälkiruokaa: nähtävästi pelkästä voista ja sokerista leivottua kouign amann -kakkua.

Kuvien puutteessa tarjoan musiikkituokion verran ranskalaista punkkia, oivaa automatkamusiikkia ja elämänfilosofiaa:



On est rentré de Belle-Île dimanche nuit. Et quelle île ! On a parfaitement bien choisi le moment pour y aller : pas encore d'autres touristes, une semaine super ensoleillée et chaude. Une île aux paysages magnifiques, falaises qui me faisaient peur, champs de fleurs sauvages, bandes de moutons, plages, côte sauvage, phares et fars, ambiance sans stresse, gens francs et sympas (sauf peut-être une certaine Carole, patronne d'un café au port). Pour la route, on a écouté et réécouté un cd spécial préparé par X avec les meilleures des tubes de voyages d'été (la vidéo). Je mettrai des photos quand le barbu aura remonté le pc cassé.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

2.11 ja 2.16

Ihan kivasti meni loppujen lopuksi sunnuntaijuoksijoilta 20 kilometrin ikuisuusjuoksu. Oli muutamia hetkiä, jolloin olisin kernaasti pannut kontilleni, mutta purin hammasta. Kuumahan siellä oli kuin ensanomissä, mutta kivasti Bois de la Cambre tarjosi varjoakin puolimatkassa. Avenue Louisen autobaanatunneleissa oli ruuhkahuippu, ja juoksu vaihtui ihmismassassa kävelyksi noin kahden minuutin ajaksi. Muuten ainakin minä säästyin kyynärpääohittajilta ihan kokonaan. Mies häipyi omille teilleen ennen kuin tuli ensimmäinen kilometri täyteen, juoksikin mokoma maaliin viisi minuuttia ennen minua. Jengiä oli aivan mahdottoman paljon, joku onneton juoksija sai jostain kisko-tv-kamerasta päähänsä ja vuosi verta kuin pistetty.

Oli meillä ihan voittajafiilikset, kun maaliviivan jälkeen yhytimme toisemme noin 27 000 juoksijan ja muutaman tuhannen kannustajan seasta. Ensi vuonna varmasti mennään alle kahteen tuntiin, kättä päälle! Saatiin mitalit ja tultiin metrolla kotio. Ja juotiin palkinnoksi vielä parit iltadrinkit aamubaarin virkeällä terassilla. Huomenna soi kello kukonlaulun aikaan TGV:hen, Sarami hiljennee viikoksi lomanvieton vuoksi.

2 heures 11 minutes pour le barbu superfort et 2 heures 16 minutes pour moi moinssuperforte. On est content d'avoir fini EN COURANT (imaginez ça !). Je veux nous voir passer en dessous de deux heures l'année prochaine !

lauantai 30. toukokuuta 2009

Juoksumuistio

Toukokuun treenikalenteri on loppuhuipennusta vaille täynnä. Kuuhun mahtui 14 juoksulenkkiä. Arkilenkkeinä juostiin 3 x 45 minuuttia, kerran 50 minuuttia ja 7 x 60 minuuttia. Pitkiä viikonloppulenkkejä tuli vain kolme (kerran sunnuntaiaamua vaivasi pieni krapula, niin pieni, että peruslenkin saattoi heittää, muttei pitkää), 2 x 2 tuntia ja kerran 105 minuuttia. Kilokaloreita paloi kaiken kaikkiaan 11300, miehen lukema varmaan aika samanlainen parin jalkakivun takia juoksematta jääneen lenkin takia. Toivotaan vain, että kinttu ei ala ryppyillä huomenna. Apteekkari ei ollut halunnut myydä potilaalle tukisidettä, en tiedä miksi, jotakin magnesiumdopingia oli pannut ostamaan.

Huomiseksi on luvattu kuuma päivä (24 astetta). Onneksi ennusteessa on muutama sadepisaran kuva, muuten saattaa tulla lämpöhalvaus. Mitään hurjia tavoitteitahan meillä ei ole, jos maaliin pääsemistä juosten ei lasketa. Pitäkee peukkua!


perjantai 29. toukokuuta 2009

Makia vauvalakki

Kaivoin eilen langat ja puikot naftaliinista. On tainnut mennä useampi kuukausi, etten ole jaksanut oikein aloittaa mitään uusia neulomuksia, kun eivät vanhatkaan ota valmistuakseen (anopin takki on yhä edelleen yhtä hihaa ja kasaankokoamista vailla). Neulonta-aktivoitumiseen tarvittiin äkillinen vauvanlakkitarve ja hauskannäköinen ohje internetin ihmemaailmasta. Norjalainen Sweet baby cap oli hauska neulottava, vaikka jouduinkin aloittamaan sen kolme kertaa uudelleen, kun tulkitsin ensin ohjetta väärin ja sitten neuloin liian pienillä puikoilla nukenlakin. Mutta onnistui se lopulta, ja siitä tulikin oikein soma. Mallina joutui toimimaan pehmokissa, kun ei muita pienipäisiä ole täällä (tuo kuva huvittaa minua älyttömästi).


Un chouette patron pour un bonnet bébé pour le nouveau petit d'une copine. J'adore la tête de ce chat en peluche qui n'a pas l'air de trop aimer faire le mannequin.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Myrsky ja iänestys

Muutama yllättävän helteinen toukopäivä johti viime yönä aika mahtavaan ukonilmaan. Heräsin ihmeelliseen jatkosalamaan vähän vaille kolme ja kompastelin sulkemaan auki jääneen keittiön ikkunan vedenpaisumusuhan alla. En ole koskaan saanut salamoista ja jyrähtelystä minkäänlaisia positiivisia tuntemuksia, melkein aloin pohtia siirtymistä kumisaappaat jalassa autoon turvaan (muistan näin tehdyn painostukseni alla joskus 80-luvulla...). Salamointia kesti pitkään ja se oli oudon intensiivistä, vähän kuin rikkinäisen loisteputkilampun välkettä. Mietin taas kaikkia öisiä kaupungin päällä seilaavia rahtilentokoneita, joita alkaisi sadella niskaan.

Huomasin, että huomenna alkaa eurovaalien ennakkoäänestys, aikaa suurlähetystössä käyntiin on lauantaihin saakka. Kaksi nuorta naisehdokasta on pohdinnassa, toinen on ekstremistin apulainen ja toinen näpsäkkä turkulainen. Mitään pellehyppääjää en ajatellut äänestää.

Paikallisen äänestyskäytännön takia meidän ensi viikon lomamatka katkeaa lauantaihin, sunnuntaina jengin pitää olla takaisin Brysselissä äänestämässä. Belgiassahan on äänestyspakko, äänestämättä jättämisestä saa sakkoja (joiden periminen on tietääkseni vähän niin ja näin). Ennakkoäänestystä ei järjestetä, äänestäminen tapahtuu klo 8-15 varsinaisena äänestyspäivänä. Jos ei ole itse paikalla syystä tai toisesta, voi äänestäjä valtuuttaa vaikka kaverinsa äänestämään puolestaan. Tämä käytäntö nyt on vain sen verran rasittavan monivaiheinen (kunnantalolta pitää hakea lomakkeita, valtuutetun henkilön on tultava äänestämään juuri tasan tarkkaan siihen äänestyspaikkaan, jossa itse valtuuttaja äänestäisi, jos olisi itse paikalla jne.), että helpompi on tulla itse paikalle. Itse en kyllä kauhean mielelläni edes uskoisi omaa ääntäni toisen hoteisiin, sehän voisi salaa äänestää ketä tahansa ex-uimaria, hrrr...

Un orage assez particulier cette nuit, je n'ai jamais vu de tels éclairs incessants de ma vie. J'envisagais déjà de me sauver dans la voiture équipée de bottes en caoutchouc, comme je faisais il y a 20 ans, mais le barbu ne répondait pas à ma demande. La photo, c'est just pour faire joli.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Tis än tät

Meillä on helle, huomiseksikin on luvassa 29 astetta. Terassit pullistelevat, jano on näinä päivinä yleinen vaiva. Kuumasta huolimatta kävin eilen aamulla hikoilemassa viimeisen pitkän lenkin ennen koitosta, kaksi tuntia lähipuiston vuoristoradalla. Hyvillä mielin voi lähteä joukkojuoksemaan tasan viikon päästä, melko varmasti jaksan reitin alusta loppuun ja alle 2,5 tuntiin. Ensi viikolle mahtuu vielä pari tunnin loikkatuokiota, sitten on tehty kaikki voitava.

Eilen tasattiin kalorivajetta harrastajakokkien luona, tarjolla oli kaksi padallista paellaa, joka syötiin viimeistä ravunpyrstöä myöten loppuun. Iltaan sopi myös jonkin verran sangriaa ja Afrikan tähti -matsi (olen onnistuneesti ujuttanut ikisuosikin peli-iltoihin) ja vähän Bretagnen-reissun suunnittelua (poniratsastusretki?).


PS. Vielä en ole mielikuvitussamppanjaa kummempaa poksauttanut, kun en ole asian laidoista täysin varma, mutta loppuviikon naapuritarkkailun tuloksena uskallan hämmästyneenä odottaa, että alakerran kailottaja-ikkunaluukkupari muuttaa pois! Joku selvästikin kuuli torstaisen hätähuutoni (ks. edellinen postaus), sillä heti samana päivänä kadulle ilmestyi muuttoauto. Tai ehkä näin, mitä halusin nähdä...

Les Ixellois nous ont préparé hier une méga-paella qui était tellement bonne, qu'on n'a pas laissé une seule queue de gambas. On doit bien manger pour être en forme dans une semaine exactement pour les fameux 20 (kilo)mètres. On est prêt !

torstai 21. toukokuuta 2009

Ferme ta gueule et la porte !

Vihainen ämmä täällä, hei. Sitä luulee, että helluntaihelatorstaina muukin kulmakunta malttaisi pitää ikkunaluukkunsa kiinni pidempään ja nukkua porhaltaisi pitkälle aamuun, mutta ehei! Ei kun tänään pitää oikein aikaisin aamulla alkaa remontoida-kolisuttaa-kailottaa-mölistä ja paukuttaa ovia päälle. Yläkerrassa klip-klop-klipotellaan korkokengillä yötäpäivää, yöimuroidaan ja mikä äänekkäintä: tapellaan noin kaksi kertaa päivässä ( Connard, je te déteste !). Alakerran ennen niin hipihiljainen täti on ottanut takaisin italialaisen mölisijä-miesystävänsä, joka hakkaa ovia kuin pahimpia vihollisiaan, muttei osaa kääntää avainta ulko-ovessa, vaikka asiasta on oikein muistilappu oven vieressä. Mölinään eivät tepsi oikein korvatulpatkaan, se on todella matalaa bassoa. Miten sanotaan italiaksi turpa JA ovi kiinni?

Voisins, voisins, partez en loooooong voyage et laissez-moi tranquille un peu ! Il y en a une qui ne lache jamais ses talons, valse à minuit avec son aspirateur, engueule son copain méchamment tous les jours, et puis un qui gueule en italien en bas, frappe les portes comme un kingkong, ne sait pas tourner sa clé dans le verrou. Oh là là là là là là là là là là là là là là là là là. (Et nous, on est des gentilles souris toutes silencieuses...)

tiistai 19. toukokuuta 2009

Destination Belle-Île

Viime kesänä tehtiin telttaretki Ranskaan, kaksi viikkoa Atlantin rantaa, Pyreneitä ja pikavisiitti Espanjan puolellekin. Kahden viikon päästä lähdetään taas! Matkaseura ja -reitti ovat vaihteen vuoksi toiset kuin viime kesänä, mutta tälläkin reissulla on parhaat edellytykset onnistua. Alunperin oli tarkoitus autoilla ja telttailla Bretagnessa, nyt reissun kohteeksi on varmistunut Belle-Îlen saari (Bretagneen se kuuluu sekin). Täytyy myöntää, etten ole tuota saarenlänttiä Atlantissa ennen noteerannut. Hauska lähteä löytöretkeilemään hyvällä porukalla! Pitää käydä pikimmiten ostamassa joku opaskirja iltalukemisiksi. Karttakuva Wikipediasta.

Autoilua ja telttailua tähän reissuun tulee alkuperäissuunnitelmaa vähemmän. Olemme jo varanneet saarelta neljäksi yöksi pienen majatalon, ideana tehdä sieltä käsin päiväretkiä (vuokra)pyörillä ja autolla. Käänt veit! Koska puolet retkueesta pääsee starttaamaan Brysselistä omalla autolla paria päivää aikaisemmin kuin toinen puoli (minulla ja miehellä on se 20 km-show), olemme tehneet treffit Ranskan toiselle laidalle Aurayn kaupunkiin, josta lähtee laiva saarelle. Auto jää suosiolla Brysseliin, matka alkaisi muuten turhan extremesti, jos miehen pitäisi ajaa keskellä yötä 800 kilometriä juoksusta rikkinäisillä jaloilla. Syöksymme paikalle Pariisin kautta TGV-junalla 5,5 tunnissa, kätevää! Nyt pitäisi enää jaksaa odottaa kaksi viikkoa.

Saatan joutua irvistelemään ihmisten ilmoille Luxemburgiin heti kun reissusta kotiudumme. Töitä kahdeksi päiväksi, appi asialla.

On part dans deux semaines avec les Ixellois, direction aventures à Belle-Île ! Avouons que je ne savais même pas qu!il y a une telle île dans l'Atlantique. On a loué un petit gîte charmant (au moins sur photos), ce sera détente-exploration totale, bonne bouffe et amusement sans doute.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Vetistä

Olin taas eilen olevinani Rocky juoksulenkillä kaatosateessa (no raakaa kananmunalitkua en juo, vaikka joku maksaisi). Loikittiin reilu tunti kuralammikoissa ja kulutettiin saatanas satoja kaloreita puistossa. Juoksu tuntui sujuvalta varmaan juuri siksi, että vettä satoi ja happi kulki. Juoksukliimaksiin on enää reilut pari viikkoa, en nyt viitsi manata kaatosadetta siksi päiväksi, mutta kyllä happisade on parempi juoksusäänä kuin ahdistava auringonporotus.

Mitäs muuta? Hain eilen taas erästä yleismiesjantusen työpaikkaa, jonka ainoa taitovaatimus oli suomen kielen taito. Jo alkaa olla asiat hyvin huonosti, jos ei tule edes haastattelukutsua. Työssä on aamu- ja iltavuoro, junamatkaa sutjakka tunti suuntaansa, ilmansuuntakin melkein sama kuin taannoinen lentokenttäduunini.

Työnteon ohella haaveilen kesäretkestä Suomeen. Eihän siellä kohta muuten muisteta, keitä me ollaan. Tavaksi on muodostunut auton vuokraaminen ja vähäpäinen eessuntaas kaahaaminen. Viime kesänä näkyy matkaohjelmaan kuuluneen paljon vesiä:






Souvenirs de l'été passé en Finlande. On n'a pas encore fixé de dates pour le voyage de cet été (je n'ai pas complètement perdu l'espoir de trouver un boulot quelconque bientôt...), mais j'ai besoin de ma dose annuelle du grand nord.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Parin euron ostoksia

Kesän tulon voi ennustaa siitä, että katukirppiksiä järjestetään taas joka kolkassa viikonloppuisin. En ole löytänyt netistä tämän parempaa kirppisagendaa, ajaa asiansa kyllä vaikka voisihan tuo selkeämpikin olla. Linkin takaa voi aluettain ja kuukausittain selata Brysselin ja ranskankielisen Belgian katukirppistarjontaa (on siellä Flanderi-nappulakin, mutta sen takana ei ole mitään infoa).

Tänä keväänä tässä meidänkin mailla on ollut jo useamman kerran roinatoripäiviä. Saaliini on tähän saakka ollut pieni, mutta hauska. Tuosta takakadulta poimin pari viikkoa sitten eurolla pari lemmikkieläinlehteä vuosilta 1964 ja 1965. Niissä on huvittavia (eläin)jännitystarinoita ja ajanmukaisia mainoksia. Nuo kaksi numeroa valikoituivat ostoskoppaan ihan pelkän kansikuvan perusteella.


Toisen saaliini haistoin myyjän pelipinon alta. Olin etsinyt tuota Décimot-peliä jo tovin, pelikaupassa sain harmikseni kuulla, että sen valmistus on lopetettu. Sitten osuin juuri oikealle brocantelle juuri oikean tavararöykkiön kohdalle ja sain pelin huokeaan yhden euron hintaan. Pelin yksinkertaisen nerokas idea on keksiä mahdollisimman monta mahdollisimman pitkää sanaa muovikiekkoon pyörähtävistä kirjaimista. Sitä on hyvä pelata lähibaarissa iltadrinkin äärellä. Peli mahtuu vaikka taskuun, mukaan tarvitsee muistaa ottaa vain pari kynää. Sanakirja olisi joskus myös paikallaan ("kyllä tämä on ihan oikea sana!").

Les brocantes sont là ! Je les adore, le barbu peut-être moins, mais il est obligé de venir chiner avec moi. Les trésors de ce début d'été sont les deux magazines d'animaux du milieu des années 60 et le Décimot que je cherchais particulièrement et dont la production est déjà finie. On l'amène souvent au bar du coin pour faire des débats sur l'existence des mots.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Sähköpiknik

Joudun ottamaan tämän päivän hämärähoitoa sisätiloissa, poltin perinteitä kunnioittaen naama- ja rintamusnahkani ärtyisän tomaatinpunaiseksi eilen museomäellä. Place du muséelle kokoontui koko kylä kesän ensimmäiseen Piknik eletronik -ulkoilmamusajuhlaan. Museomäen kivipintaan oli rullattu oikeat ruohomatot musakansan istuimiksi, ja juomakojusta sai jopa métranque-janojuomaa (eräänlainen valkoviini Ardenneilta, joka tehdään jostain paikallisesta heinästä tahi kukasta). Päivän tiskijukat olivat meille ihan tuntemattomia, mutta musa kelpasi mainiosti sunnuntaipäivän soittoraidaksi.

Vaikka kyseessä on piknik-niminen tapahtuma, en nähnyt kenelläkään piknik-eväitä mukana (paikan päältä ostettuja pottutuutteja ei lasketa). Ensimmäisen kuvan salaatti kuuluu kotisohvahotkintoihin, syön sitä kuin leipää. Pelkään, että sen kanssa käy kuin kaurapuurolle, joka ei enää oikein maistu monen vuoden ylikäytön jälkeen.



C'était le premier Piknik elektronik hier à la Place du musée. Un temps caniculaire (j'ai pris "un petit" coup de soleil bien évidemment), une ambiance sympa, plein de gens, du métranque, des dj dont on n'a jamais entendu parler, mais qui savent bien faire leur boulot : on est prêt pour le prochain rendez-vous sur l'herbe.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Ruudun orja

Nyt kannattaa täyttää kalenterinsa filmeillä Brysselin lyhytelokuvafestareilla. Lippu maksaa vain viisi euroa, ja filmejä on monta erilaista satsia ympäri maailmaa. Suomalaisia lyhytelokuvia en tämän vuoden ohjelmasta löytänyt ainuttakaan, mutta ruotsalaisia näyttää olevan senkin edestä. Näytöksen jälkeen yleisö saa paperilapulla äänestää omia suosikkejaan. Kävin eilen illalla katsomassa summan mutikassa yhden satsin elokuvia, suosikkini oli bulgarialaisen Nadejda Kosevan Omelette.

Tälle illalle täytyy tehdä vaikea filmivalinta Star Trekin ja Coco avant Chanelin välillä. Muu seurue menee ensimmäiseen, mutta minä voisin pelastautua jälkimmäiseen. Tai en tiedä, ehkä menen kuitenkin jyrsimään popkornia avaruusseikkailuun, minua on jostain syystä alkanut ärsyttää Audrey Tautoun naama. Tai sitten jään kotisohvalle surfaamaan kolmen tv-kanavan välille, tulee sieltä ainakin alkuillasta komiikkapläjäys Murhasta tuli totta.

C'est le temps pour le Festival du court métrage de Bruxelles. On a déjà été voir un ensemble de films bulgare, hongrois, québécois, australien, français et espagnol. Cinq euros pour ce plaisir, ce n'est pas trop. Ce soir, je dois faire le choix entre Star Trek et Coco avant Chanel au cinéma, ou alors tout simplement Arabesque à la maison. Dur, dur de choisir.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Ravirata

Yritin tovin etsiä verkosta kuvia Boitsfort'in vanhasta raviradasta, mutta saalis jäi laihaksi. Pitää yrittää viitsiä lähteä sinne joskus päiväkävelylle kameran kanssa ja ottaa kuvat itse. En löytänyt kunnollista historiikkiakaan paikasta, joten en voi kertoa mikä hippodromin tarina on. Ymmärsin eilen kuitenkin, että radan keskiössä pelataan nykyisin golfia, ja ainakin viime kesänä siellä toimi terassiravintola (ravintolasaitin kuvien perusteella paikan asiakaskunta syö enempi kaviaaria kuin nakkisämpylää). Hippodromin vanhat rakennukset ovat hirvittävän viehättäviä, mutta oijoi niin ränsistyneitä, että sydäntä kuristi. Koko alue on hyvin maastoutunut Forêt de Soignes -metsän pusikkoihin. Hatara muistikuvani hippodromista vapaalla kädellä toteutettuna:


Käytiin siellä eilen juoksemassa ihanan kauhea pitkä lenkki (120 ikuisuusminuuttia eli kaksi tuntia). Rata lienee noin mailin pituinen (~1600 metriä), ja me juostiin se melkein 11 kertaa eli kahden tunnin saldoksi tuli noin 17,5 kilometriä. Viimeinen puoli tuntia meni minulta aika hiljaa hipsutellen, yhtään enempi en olisi kauhean mielelläni jatkanut, kun kaksi tuntia tuli täyteen. Onneksi ennen kuun loppua ehtii juosta vielä kolme pitkää lenkkiä. Nyt alkaa käydä sitten niinkin, että miehen maskuliininen testosteronivoima pistää sen juoksemaan nopeammin ja kestävämmin kuin minä (joka olen aina pitänyt itseäni meistä liikunnallisempana). On kuulkaa kova paikka tyttökaverille! Iloitsin kuitenkin vilpittömästi omistakin hävinneistä kaloreistani eilen, verryttelyineen koko lenkki vei noin 1400 pojoa, kun miehen mittari näytti noin 1800.

J'aurais bien aimé faire des photos à l'hippodrome de Boitsfort où on a été faire du jogging hier. C'est un site assez intéressant malgré son pitoyable état (vous devez vous contenter de mon dessin qui peut tromper un peu). Deux heures de jogging, 17,5 kilomètres, des (presque) milliers de kilocalories perdues : c'est ça le bonheur des autotortionnaires.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Vappukielo ja ikkunakissa

Ei tullut osallistuttua eilen edes sosialistien vappujuhlaan kaupungilla, kun ilta hurahti anoppilan väen kanssa. Anoppi sai kielon oksansa, ja minäkin omani (paikallinen vappupäivän traditio). Siellä on jengillä nyt vähän pallo hukassa, kun yksi veljeksistä on siirtämässä kortteeriaan tyttöystävän luokse. Muutosta luvassa kaikille, kissakin pyöri ympäriinsä ihmeissään.

Muuten on otettu aika rauhallisesti, käyty vain välillä lähibaarissa mehulla ja pikaisella seurapelillä. Eilen juostiin tunti melkein 25-asteisessa aamupäiväilmassa, huomenna yritetään saada ensimmäinen kaksituntinen lenkki tehtyä. Sitä ei passaa mennä Cambren puistoon juoksemaan, sillä siellä on joku naisten kymppi -yhteisjuoksu.

Kuvasin äsken lähikadulta ikkunakillin. Kuva vain ei näytä yhtään siltä, miltä kissa oikeasti näytti. Ikkunan takana kahden kukkaruukun välissä olevasta mustasta kissasta näkyi vain vihreät silmät. Oli varmaan ajatuksella maastoutunut vihreine silmineen vihreiden kasvien sekaan.

J'apprends petit à petit les traditions locales : un brin de muguet pour la belle-mère. Weekend rempli de glandouillage, verres uniques au bar du coin, jogging.