keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Parin euron ostoksia

Kesän tulon voi ennustaa siitä, että katukirppiksiä järjestetään taas joka kolkassa viikonloppuisin. En ole löytänyt netistä tämän parempaa kirppisagendaa, ajaa asiansa kyllä vaikka voisihan tuo selkeämpikin olla. Linkin takaa voi aluettain ja kuukausittain selata Brysselin ja ranskankielisen Belgian katukirppistarjontaa (on siellä Flanderi-nappulakin, mutta sen takana ei ole mitään infoa).

Tänä keväänä tässä meidänkin mailla on ollut jo useamman kerran roinatoripäiviä. Saaliini on tähän saakka ollut pieni, mutta hauska. Tuosta takakadulta poimin pari viikkoa sitten eurolla pari lemmikkieläinlehteä vuosilta 1964 ja 1965. Niissä on huvittavia (eläin)jännitystarinoita ja ajanmukaisia mainoksia. Nuo kaksi numeroa valikoituivat ostoskoppaan ihan pelkän kansikuvan perusteella.


Toisen saaliini haistoin myyjän pelipinon alta. Olin etsinyt tuota Décimot-peliä jo tovin, pelikaupassa sain harmikseni kuulla, että sen valmistus on lopetettu. Sitten osuin juuri oikealle brocantelle juuri oikean tavararöykkiön kohdalle ja sain pelin huokeaan yhden euron hintaan. Pelin yksinkertaisen nerokas idea on keksiä mahdollisimman monta mahdollisimman pitkää sanaa muovikiekkoon pyörähtävistä kirjaimista. Sitä on hyvä pelata lähibaarissa iltadrinkin äärellä. Peli mahtuu vaikka taskuun, mukaan tarvitsee muistaa ottaa vain pari kynää. Sanakirja olisi joskus myös paikallaan ("kyllä tämä on ihan oikea sana!").

Les brocantes sont là ! Je les adore, le barbu peut-être moins, mais il est obligé de venir chiner avec moi. Les trésors de ce début d'été sont les deux magazines d'animaux du milieu des années 60 et le Décimot que je cherchais particulièrement et dont la production est déjà finie. On l'amène souvent au bar du coin pour faire des débats sur l'existence des mots.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Sähköpiknik

Joudun ottamaan tämän päivän hämärähoitoa sisätiloissa, poltin perinteitä kunnioittaen naama- ja rintamusnahkani ärtyisän tomaatinpunaiseksi eilen museomäellä. Place du muséelle kokoontui koko kylä kesän ensimmäiseen Piknik eletronik -ulkoilmamusajuhlaan. Museomäen kivipintaan oli rullattu oikeat ruohomatot musakansan istuimiksi, ja juomakojusta sai jopa métranque-janojuomaa (eräänlainen valkoviini Ardenneilta, joka tehdään jostain paikallisesta heinästä tahi kukasta). Päivän tiskijukat olivat meille ihan tuntemattomia, mutta musa kelpasi mainiosti sunnuntaipäivän soittoraidaksi.

Vaikka kyseessä on piknik-niminen tapahtuma, en nähnyt kenelläkään piknik-eväitä mukana (paikan päältä ostettuja pottutuutteja ei lasketa). Ensimmäisen kuvan salaatti kuuluu kotisohvahotkintoihin, syön sitä kuin leipää. Pelkään, että sen kanssa käy kuin kaurapuurolle, joka ei enää oikein maistu monen vuoden ylikäytön jälkeen.



C'était le premier Piknik elektronik hier à la Place du musée. Un temps caniculaire (j'ai pris "un petit" coup de soleil bien évidemment), une ambiance sympa, plein de gens, du métranque, des dj dont on n'a jamais entendu parler, mais qui savent bien faire leur boulot : on est prêt pour le prochain rendez-vous sur l'herbe.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Ruudun orja

Nyt kannattaa täyttää kalenterinsa filmeillä Brysselin lyhytelokuvafestareilla. Lippu maksaa vain viisi euroa, ja filmejä on monta erilaista satsia ympäri maailmaa. Suomalaisia lyhytelokuvia en tämän vuoden ohjelmasta löytänyt ainuttakaan, mutta ruotsalaisia näyttää olevan senkin edestä. Näytöksen jälkeen yleisö saa paperilapulla äänestää omia suosikkejaan. Kävin eilen illalla katsomassa summan mutikassa yhden satsin elokuvia, suosikkini oli bulgarialaisen Nadejda Kosevan Omelette.

Tälle illalle täytyy tehdä vaikea filmivalinta Star Trekin ja Coco avant Chanelin välillä. Muu seurue menee ensimmäiseen, mutta minä voisin pelastautua jälkimmäiseen. Tai en tiedä, ehkä menen kuitenkin jyrsimään popkornia avaruusseikkailuun, minua on jostain syystä alkanut ärsyttää Audrey Tautoun naama. Tai sitten jään kotisohvalle surfaamaan kolmen tv-kanavan välille, tulee sieltä ainakin alkuillasta komiikkapläjäys Murhasta tuli totta.

C'est le temps pour le Festival du court métrage de Bruxelles. On a déjà été voir un ensemble de films bulgare, hongrois, québécois, australien, français et espagnol. Cinq euros pour ce plaisir, ce n'est pas trop. Ce soir, je dois faire le choix entre Star Trek et Coco avant Chanel au cinéma, ou alors tout simplement Arabesque à la maison. Dur, dur de choisir.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Ravirata

Yritin tovin etsiä verkosta kuvia Boitsfort'in vanhasta raviradasta, mutta saalis jäi laihaksi. Pitää yrittää viitsiä lähteä sinne joskus päiväkävelylle kameran kanssa ja ottaa kuvat itse. En löytänyt kunnollista historiikkiakaan paikasta, joten en voi kertoa mikä hippodromin tarina on. Ymmärsin eilen kuitenkin, että radan keskiössä pelataan nykyisin golfia, ja ainakin viime kesänä siellä toimi terassiravintola (ravintolasaitin kuvien perusteella paikan asiakaskunta syö enempi kaviaaria kuin nakkisämpylää). Hippodromin vanhat rakennukset ovat hirvittävän viehättäviä, mutta oijoi niin ränsistyneitä, että sydäntä kuristi. Koko alue on hyvin maastoutunut Forêt de Soignes -metsän pusikkoihin. Hatara muistikuvani hippodromista vapaalla kädellä toteutettuna:


Käytiin siellä eilen juoksemassa ihanan kauhea pitkä lenkki (120 ikuisuusminuuttia eli kaksi tuntia). Rata lienee noin mailin pituinen (~1600 metriä), ja me juostiin se melkein 11 kertaa eli kahden tunnin saldoksi tuli noin 17,5 kilometriä. Viimeinen puoli tuntia meni minulta aika hiljaa hipsutellen, yhtään enempi en olisi kauhean mielelläni jatkanut, kun kaksi tuntia tuli täyteen. Onneksi ennen kuun loppua ehtii juosta vielä kolme pitkää lenkkiä. Nyt alkaa käydä sitten niinkin, että miehen maskuliininen testosteronivoima pistää sen juoksemaan nopeammin ja kestävämmin kuin minä (joka olen aina pitänyt itseäni meistä liikunnallisempana). On kuulkaa kova paikka tyttökaverille! Iloitsin kuitenkin vilpittömästi omistakin hävinneistä kaloreistani eilen, verryttelyineen koko lenkki vei noin 1400 pojoa, kun miehen mittari näytti noin 1800.

J'aurais bien aimé faire des photos à l'hippodrome de Boitsfort où on a été faire du jogging hier. C'est un site assez intéressant malgré son pitoyable état (vous devez vous contenter de mon dessin qui peut tromper un peu). Deux heures de jogging, 17,5 kilomètres, des (presque) milliers de kilocalories perdues : c'est ça le bonheur des autotortionnaires.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Vappukielo ja ikkunakissa

Ei tullut osallistuttua eilen edes sosialistien vappujuhlaan kaupungilla, kun ilta hurahti anoppilan väen kanssa. Anoppi sai kielon oksansa, ja minäkin omani (paikallinen vappupäivän traditio). Siellä on jengillä nyt vähän pallo hukassa, kun yksi veljeksistä on siirtämässä kortteeriaan tyttöystävän luokse. Muutosta luvassa kaikille, kissakin pyöri ympäriinsä ihmeissään.

Muuten on otettu aika rauhallisesti, käyty vain välillä lähibaarissa mehulla ja pikaisella seurapelillä. Eilen juostiin tunti melkein 25-asteisessa aamupäiväilmassa, huomenna yritetään saada ensimmäinen kaksituntinen lenkki tehtyä. Sitä ei passaa mennä Cambren puistoon juoksemaan, sillä siellä on joku naisten kymppi -yhteisjuoksu.

Kuvasin äsken lähikadulta ikkunakillin. Kuva vain ei näytä yhtään siltä, miltä kissa oikeasti näytti. Ikkunan takana kahden kukkaruukun välissä olevasta mustasta kissasta näkyi vain vihreät silmät. Oli varmaan ajatuksella maastoutunut vihreine silmineen vihreiden kasvien sekaan.

J'apprends petit à petit les traditions locales : un brin de muguet pour la belle-mère. Weekend rempli de glandouillage, verres uniques au bar du coin, jogging.

torstai 30. huhtikuuta 2009

Vapun väliaikatietoja

Hyvää työnjuhlaa!

Vappuriehumisen sijasta teen yhteenvedon kuukauden hikiliikunnasta. Laskin kaikki huhtikuun juoksulenkit yhteen ja sain aika mukavia lukemia. Juoksukertoja tuli 14 (sehän on melkein joka toinen päivä!), pitkiä lenkkejä niistä neljä (70, 80, 90 ja 105 minuuttia). Muut lenkit olivat kestoiltaan 30 minuuttia (2 kertaa), 45 minuuttia (6 kertaa) ja 50 minuuttia (2 kertaa). Kilokaloreita näillä lenkeillä on palanut minulta noin 9-10 000 (arvioin, puolet kuusta olin ilman mittaria) ja mieheltä yli 13 000. Yksi läskikilohan lienee jossain 7000 kilokalorin tienoilla. Sykkeet on yritetty pitää nätisti tavoitealueella, mutta välillä on menty liian kovaa. Itse olen tosi huono jarruttamaan vauhtia, jos kerran pumppu ei ala ilmoitella kiinnileikkaamisen merkkejä. Eipä tässä nyt niin tosissaan ollakaan liikkeellä. Pääasia, että tuntuu sujuvalta.

Tälle viikolle on vielä kaksi lenkkiä jäljellä, ja sitten on juoksukoitokseen enää neljä viikkoa! Kyllä se nyt ainakin juosten menee alusta loppuun, ei pitäisi käydä niin kuin viime vuonna kävi (jouduin kävelemään välillä). Otin aamulla tomumajasta mittoja, ja näyttäisi siltä, että kaksi senttiä on ympärystöä vähemmän kuin joskus viimeksi. Mies on laihtunut viisi kiloa, yritän olla vaipumatta kateuteen.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Pseudotyöt on parempi viedä baariin

Tein eilen oikeita töitä (kaksi tuntia) ja tänään leikkitöitä (kolme tuntia). Oikeat työt ovat sellaisia, mistä joku maksaa palkkaa, ja leikkityöt sellaisia, mistä kukaan ei maksa mitään. Leikkitöitä on kuitenkin tehtävä, jos mielii että sekin potentiaali kääntyisi joskus rahavirraksi omaan kukkaroon päin. En tarkemmin valota leikkitöitteni luonnetta, ettei joku yhtä epätoivoinen kolleega tule samoille apajille.

Kävin tekemässä leikkitöitä l'Union-baarissa. En tiennytkään, että siellä on wifi-verkko. Menin sinne siksi, että siellä on aina mielenkiintoisen näköistä jengiä ja brysseliläisittäinkin lunki tunnelma. Lisäksi opin, että sieltä saa Bionaadia ja että se maksaa vain 2,20 euroa pullo. Join innoissani kaksi pullollista luomulitkua ja jouduin melkein käyttämään baarin törkyistäkin törkyisempää vessaa.

En ole muistanut esitellä ollenkaan muutaman viikon takaista antiikkitorilöytöä. Flight of the Conchords -huumassa oli pakko löytää tällainen Bret-eläinpaita. Ai miten niin ei voi ihmisten ilmoilla pitää? Tuo päällä menen aivan varmasti vielä Moederin terassille kyttäämään ihmisiä.

J'ai trouvé le super pull aux puces de la place du Jeu de Balle il y a quelques semaines. Je suis tombée amoureuse des sweatshirts aux animaux de Bret des Flight of the Conchords. Vous les connaissez ?

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Elämä on ruusuilla liukastelua

Ei täällä pelkästään terasseilla istuta ja pastista ryystetä. Täällä myös juostaan. Eilen hölkättiin tämänkeväinen pitkä lenkki -ennätys, 1 tunti 45 minuuttia Forêt de Soignes'in pöpeliköissä. Oli yllättävää huomata, että sydän sytkytti himpun verran rauhallisemmin ylämäissä kuin muutama viikko sitten. Edistystä on tapahtunut! Vaihdatin pari viikkoa sitten patterin omaan sykemittariini Polarin valtuuttamassa kellokojussa Westlandissa (vinkiksi niille, jotka samaa palvelua tarvitsevat: 15 euroa per kello ja 6 euroa per lähetinvyö). Olo on juoksujen ansiosta varsin vetreä, en ole viitsinyt tuhota hyvää mieltä astumalla vaa'alle.

Työnäkymissä ei mitään uutta. Olen hakenut sellaisia paikkoja, joihin hyvinkin mielelläni olisin kipinkapin menossa, jos työhönottajien mielestä olisin potentiaalista työläismateriaalia. Sitten on ne paikat, joihin olen hakenut paremman puutteessa ja joihin olisin menossa keskivertomielelläni. Ja sitten on nekin paikat, joihin haen, vaikken täysin täytä paikan vaatimuksia, mutta kokeilen onneani ajan kulukseni. Niin kuin nyt sekin etätyöpaikka, johon piti hakata tietokoneen näppäimistöä kuin heikkopäinen (haastattelunauhojen litterointia). Voiko viikossa oppia kymmensormijärjestelmän?

Ei kai täällä sitten muuta, näitä tavanomaisia kodinhengettären tehtäviä vain. Astelin aamulla pesulaan puolentoista viikon pyykit olallani jättikassissa ja olin lentää persuksilleni kuin liukkailla jäillä ikään. Vaaran uhallakin piti saada pari kuvaa liukkaasta kukanterälehtimerestä.

Il me semble que j'ai déjà dit ça : on jogge (hier 105 minutes, ça ne nous a même pas tué, on va être en super forme pour tantôt). Sinon, je passe mes journées à effectuer de diverses tâches ménagères (je joue à merveille mon rôle de femme au foyer). Ce matin, je me suis presque cassée la gueule en glissant sur des fleurs tombées sur mon chemin du lavoir. Ca glisse comme sur de la glace !

torstai 23. huhtikuuta 2009

Dylan, check

Bob oli maineensa veroinen, konsertista jäi hyvä viilinki. Sali näytti loppuunmyydyltä. Oli partapappoja (jotka hakkasivat takatassuja lattiaan istumapaikoilla) ja teini-ikäistä pitkätukkajengiä (ilmiselvästi musaopintomatkalla) ja kaiken muun ikäisiä siltä väliltä. Illan ainoat miinukset olivat se, että baarista oli punaviini loppu ja että unohdin korvatulpat kotiin ja jouduin ostamaan kiskurihintaiset (5 euroa) paikan päältä. Pakko oli pulittaa ylihinta, en uskalla ottaa enää yhtään tinnitusriskiä. Dylan soitti tiiviin tasan kaksituntisen setin ja puhui kuullakseni tasan yhden välispiikin. Sellainen se kai on yleensä. On se aika kova ukki, kun vielä viitsii kiertää, kohta seitsemänkymppinen. Ehkä se ei osaa olla kiertämättä.

Kuva ei liity millään tavalla Bob Dylaniin. Siinä meidän seudun ilahduttavasti yhteisöllinen sunnuntaihetki, korinpunontaa vauvasta vaariin. Joku asosiaalinen suomalainen mörkö valokuvasi touhuja salaa ikkunasta.

Bob était sympa, il est fort à tourner encore à 125 ans. La photo n'a rien à voir avec rien : des gens chipotent des trucs ensemble (je jouais au paparazzi ce dimanche).

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Zimmerman!

Huomenna Brysseliin nilkuttaa taas yksi musamuinaisjäänne, jota me tietenkin mennään kielet pitkällä katsomaan. En ole koskaan nähnyt tätä narisijaa livenä, odotan innolla!



Demain à Forest National, on l'a jamais vu live, demain si !

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kasvitakki

Laitan muutaman kuvan viikonloppuna valmistuneesta kasvitakista. Takista tuli lopulta ihan pidettävä, vaikka kuosi onkin taas aika levoton. Kaavat otin uusimmasta Suuresta käsityölehdestä (4/2009). Lehdessä takki on reilusti pitkähelmainen, mutta minä pätkäisin kaavan tuollaiseksi puolireisimittaiseksi. Hihat ovat keväisesti puolimittaiset nekin. Kangas on Ikeasta, muistaakseni kolme euroa metri, napit kirpputorilta 10 sentillä.


Aikaa ompeluun kului kaikkine tuumaustaukoineen pari viikkoa. Kaavojen piirtämiseenkin meni pari päivää, SK:n kaava-arkeissa säästetään tilaa niin tehokkaasti, että oman kaavan viivoja saa välillä tosissaan tihrustaa viiden miljoonan muun kaavan seasta. Hankalimmat ommeltavat olivat taskut ja hihat. Taskujen teko-ohje oli sen verran tiivis, että ainakin tällaisen itseoppivan aloittelijan oli aika vaikea ymmärtää ohjetta. Ompelin taskun muutaman kerran väärälle puolelle ja muutenkin päin honkia, ennen kuin internetin opastuksella keksin, mitä ohjeessa oli jätetty sanomatta. Yksinkertaistakaan asiaa ei välttämättä hoksaa, jos ei ole ennen tehnyt! Hihat ompelin kaiken kaikkiaan ainakin viisi kertaa... Ne eivät vain suostuneet asettumaan nätisti, aina tuli liian isoja kupruja, vaikka kuinka harsi ja ennakoi. Tuumaustaukoja piti pitää varsinkin tikkauksia ommellessa. Näkyvälle paikalle suoran tikin aikaansaaminen on sekin yllättävän hankalaa hommaa. Pääsin jo ulkoiluttamaan takkia viikonloppuna, ihan käyttökelpoinen nuttu!

Mon nouveau manteau de printemps, fait maison ! La cuisine s'est transformée en atelier de couture pendant deux semaines. Les parties les plus dures étaient les poches et les manches. Les explications des patrons sont parfois tellement denses qu'il faut trop savoir lire entre les lignes pour comprendre. Mal compris, refait, mal compris, refait, refait, refait.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Previously on Sarami

Pääsiäinen taisi tulla ja mennä. Olin taas vähän huonossa hapessa, mutta onneksi vain yhden päivän, sunnuntai sujahti sohvalla sydänystävieni Imodiumin, kuumemittarin ja Jet Lin kanssa. Kiinalaisen wushu-leffailoittelun lisäksi katsottiin Tarantinon parin vuoden takainen Death Proof. Parasta sairastupaviihdettä!

Lauantaina käytiin sentään juoksemassa pitkä lenkki, 1 tunti 20 minuuttia. Puisto oli aurinkoinen ja tyhjä, ja tunnelma siksi ihan epätodellinen. Kaikki muut näyttivät matkustaneen merelle tai Ardenneille pääsiäislomalle. Pitkä lenkki tuntui ihan ookoolta, sykkeistä ja kaloreista ei ole mitään hajua, koska omasta mittaristani on vihdoin patteri tyhjä. Johan tuo ehtikin ainakin vuoden siitä varoittaa. Pitäisi löytää edullinen patterinvaihtajakauppa, siellä missä tykkään muuten asioida laskutetaan vaihdosta aika tuhti hinta (27 euroa). Juoksuista on nyt pidettävä kiinni (ja sairastettava vain päivän mittaisia vatsatauteja), toukokuun loppu lähestyy. On tässä nyt jo muutama viikko taas kipiteltykin. Eilinen iltajuoksu kulki kepeähköllä jalalla, kun osuttiin puistoon samaan aikaan ukkoskuuron kanssa. (Lämpimässä) vesisateessa juokseminen on mukavaa! Jälkikäteen olisin vanhasta muistista mennyt mielelläni saunaan, mutta se piti tehdä pelkkänä mielikuvaharjoitteena, sattuneesta syystä.

Muuten olen täällä pitänyt ompelukoulua. En tohdi ostaa uusia kankaita, ennen kuin vanhat on suristeltu johonkin muotoon. Kankaita on ihan liikaa, ja niitä on ostettu ihan liikaa Ikeasta. Kohta minulla on kokonainen puvusto isokuvioisia ja värikkäitä kaapuja, ei kuulosta hyvältä vai? Ehkä ompelen lopuista pakoista sohvatyynyn päällisiä ja alan kaupata niitä Ebayssa. Tuosta mustasta kasvikankaasta tulee takki, esittelen sen sitten, kun se on ihan valmis.


On continue à suer en basket trois-quatre fois par semaine, fin mai s'approche. Hier, on se sentait un peu comme Rocky (ou je ne sais quel self made vedette de sport) en joggant sous la pluie et les eclairs. Après, j'aurais volontiers ramolli les muscles dans un sauna bien chaud.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Korresta asiaa

"Ku siis mulla on tää pääsiäistraditio, että kasvatetaan heinää pelkkään koristekäyttöön, niin esittelen taas nää nurmikot":

Nuohan on siitä vähän huonot, ettei niihin oikein saa tipusia sekaan, ne saattaisivat näyttää tyhmältä tuossa tuppaan päällä. Mutta muuten ovat oikein komeat. Saan aina kaikille talossa vieraileville kertoa, mikä on rairuohon juoni. Ei täällä sellaista tunneta. Vaikka viikonloppuna kyllä näin marketissa alahyllylle piilotettuja kupposia, joiden pakettiin kuuluivat ruohon siemenet ja ohjeet sen kasvatukseen. Tuotteen nimi oli munakuppi, siis ihan suomenkielellä. Kyllä rairuohofania hämmästytti.

Ca pousse bien, mon herbe spéciale, n'est-ce pas ? C'était mon idée spectaculairement inventive de les semer dans des verres à champagne.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Mökissä on kuuma, uuni hohkaa. Paistan piirakoita illaksi, miehen veli kutsui itsensä ja uuden tyttökaverinsa meille syömään. Veli tahtonee esitellä morsiamen ensin meille, ennen kuin joutuvat anoppilan kokosyyniin pääsiäispäivällisillä.

Muutenkin on kuuma (varmasti yli 20 astetta!), villanuttu oli aivan liikaa kauppareissulla. Otin pari kuvaa matkan varren valopilkuista:



On a retrouvé le soleil cette semaine ! Pastis, terrasses !

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Mönkään meni


Katsokaapa nyt ensiksi tuota säätilannetta. Se on ihan totisin tosi, ei mikään aprillipila! Työnvälitysmessut puolestaan olivat varmaankin aprillijekku, tunsin oloni ihan vitsiksi siellä. Halli lainehti viime viikolla parran kasvun aloittaneita pukumiehiä ja näpsäkkiä businessnaisia. Työpaikkoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon, suurin osa nimikkeistä vain meni yli hilseen (eikä vähiten siksi, että ne olivat useammin flaamiksi kuin ranskaksi tai englanniksi). Oli business analystia ja sales manageria ja tirehtööriä jos kuinka moneen lähtöön. Payroll managereista ja IT specialisteistakin näytti olevan iso pula, puhumattakaan laki-ihmisistä, insinööreistä ja kaikkiin teknisiin aloihin hassahtaneista. Spesialisti on päivän sana.

Heitin reissun ratikalla ja lopuksi metrolla, joka on näinä päivinä pantu ihan sekaisin. Meinasin jäädä välille, kun uusia linjoja tai ainakin linjanumeroita on yllättäen ilmestynyt enemmänkin. Muutkin ihmiset pyörivät säkkäränä laitureilla, en ollut ainoa. Illan päälle pääsen vielä hammaslääkärin penkkiin, tällä kertaa saan viimeisten neljän kerran yhteislaskun maksettavakseni. Uskaltaakohan summaa edes katsoa?

Ce n'est pas un poisson d'avril : il fait beau ! J'ai fait rapidement un aller-retour à une foire de jobs aujourd'hui. Rien de joyeux à raconter de cela.