Matalalentoa melkein koko viime viikko, ei kerrassaan mitään raportoitavaa. Sain taas jonkin paskiaisbasillin vaivoikseni ja olen laskujeni mukaan tsiljoonatta kertaa räkätautinen ihan vähälle ajalle. Kaikki muut räkätautioireet käydään tietenkin puolihuolimattomasti läpi, mutta kuumetta ei anneta, vaikka kuinka anotaan. Liikunta on tietysti ensimmäinen, joka näistä puolisairaspäivistä kärsii. Naputtelisin tähän ison kirosanan, jos tohtisin.
Kaikkea muutahan nuhanenäinen voi harrastaa, esimerkiksi hammaslääkärissä käyntiä ja leppoisia viikonloppumenoja. Hammaslääkäri oli sympaattinen, pelkäsin audienssia melkein turhaan. Lääkäri otti röntgenkuvat koko purukalustosta, rapsi hampaat puhtaiksi ja paikallisti yhden reiän, jonka olemassaolosta olinkin jo tietoinen. Tänään menen paikkauttamaan reiän, jonka jälkeen voinen taas syödä jäätelöä myös suun vasemmalla puolella. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisen laskun lääkäri laittaa perään. Kovin kalliiksi käynnit tuskin käyvät, sillä paikallinen sairausvakuutus korvaa osan laskusta. Eikä aikoja muuten tarvitse jonottaa!
Leppoisiin viikonloppumenoihin kuuluivat sushiorgiat gourmetharrastajakokkiystävien luona lauantaina ja Saint Gilles'in hurjat viinimessut sunnuntaina. Sushiateriaan mahtui jumalaton määrä lohi- ja tonnikalamakirullia, kahta sorttia sashimia (makrillia ja meriahventa), kokkien itsemarinoimia siitakesieniä ja merileväsotkua. Sushiähkyyn pääsee vain kotona kokkaamalla, ravintelissa pysytellään hinnan takia aina siistillä 6+6 -kalanpalalinjalla.





Rauhallisissa sushi-iltamissa pelattiin myös muutama erä
Carromia, intialaista sormibiljardia. Peliin kuuluu komea (ja painava) puinen lauta, johon pöläytetään pelin aluksi talkkipulveripilvi. Puiset pelikiekot on tarkoitus saada kulmakoloihin punaisen lyöntikiekon avulla. Erittäin viihtyisä seurapeli, sen verran arvokas vain, ettei ihan suinpäin voi hankkia omiin kokoelmiin Afrikan tähden ja
Jungle Speedin rinnalle.
Eilen pistäydyttiin tuossa lähikorttelissa viinimessuilla. Tuli äkkiä kala kuivalla maalla -olo siellä viinimummojen seassa, tunnelma oli luonnollisesti hyvin erilainen kuin syksyisillä olutmessuilla. Sama perusidea kummassakin tapahtumassa: käteen annetaan lasi, jonka kanssa kierrellään ständiltä toiselle uusien juomatuttavuuksien toivossa. Pidän kyllä paljonkin punaviinin lipittämisestä, mutten osaa analysoida sitä muilla sanoilla kuin
hyvää ja
pahaa. Viinimummot ja -papat poistuivat paikalta lastauskärryt viinilaatikoita täynnä, kotiviinikellariin ei tultu hakemaan yhtä tai kahta pulloa, vaan kunnon satsi hapanta mehua. Kaikkein paras ständi oli shampanjaständi.

Les Ixellois nous ont préparé ce samedi une montagne de sushis délicieux, des maki au thon et au saumon, du sashimi de maquereau et de bar, des champignons et des algues marinés. Un régal total ! Et regardez un peu les quantités ! Sur tout ça, quelques bonnes parties de carrom (les chefs cuisiniers ont gagné) et un blind test des tubes des années 80. Hier, on est allé déguster des vins français à la foire des vignerons à Saint-Gilles avec X (et ses billets d'entrée gratos). Bof, la tente installée à la place Van Meenen était trop remplie de mamies et de papys grands connaisseurs de vin (et propriétaires de grandes caves vu les charriots remplis de cartons avec lesquels ils sont tous partis). Heureusement, j'ai trouvé le stand des champagnes.