Cambren puisto on kyllä hyvä paikka viikonloppuisin. Jos on vähänkään hyvä ilma (tähän vuoden aikaan riittää siis, että ei sada), on siellä ihmisiä töllisteltäviksi asti. Voi arvostella hölkkääjien askellusta, puolipukeisia lapsia ja Ucclen porvarismuoreja. Voi löntystellä päämäärättömästi vaikka kaksi tuntia ja ostaa vohvelivankkurista läskinpitimen.
Puiston keskellä on lampilätäkkö, jossa on saari. Jokin aika sitten, ehkä toissa kesänä, saarelle rakennettiin hirsitalo, jossa toimii ravintola. Ensimmäinen samanlainen saarelle pystytettiin 1877 ja toinen 1920-luvulla. Molemmat paloivat, kakkosversio selvisi vuoteen 1991. Ravintolaan matkustetaan miniförillä, parin minuutin matka maksaa uccleläisittäin euron per siivu. Harmi, ettei sinne päässyt ennen kolmea ilman pöytävarausta, edes kaakaolle (kaljalle). Ensi kerrallapa tiedetään ajoittaa puistoretki myöhempään, eikä jäädä toistamiseen rannalle ruikuttamaan.
Je n'ai encore jamais été au Chalet de Robinson au Bois de la Cambre. J'aurais aimé y aller compter les diamants des vieilles Uccloises, mais comme on n'avait pas réservé, on ne pouvait pas embarquer sur le petit bateau (1 € le trajet). Il faisait d'ailleurs parfaitement presque beau ce weekend.
4 kommenttia:
Mais c'est le calme plat ici! Un petit engourdissement hivernal? A bientôt!
XLoise
Eh, vous êtes rentrés ! On trinquera à ça ! Ouais, une petite fatigue d'histoire seulement, ça ira avec le soleil du printemps ! :)
Pourquoi pas un prochain post avec des photos du Yamayu par exemple? De notre côté, ce sera Kokuban: edamame, otsumami thon (damned!), ramen et genmaicha :)
Lähetä kommentti