tiistai 14. lokakuuta 2008

Ruska

Ei tarvitse Lappiin asti matkustaa, on se ruska täälläkin. Ihan omassa keittiössä asti jopa. Note to self: korianteri ja basilika eivät ole kuin sisko ja veli. Korianteri on vaikea luonne, ei tiedä haluaako vettä joka päivä vai ei. Se ei ole tyytyväinen mihinkään. Nyt korianterilla on ruska. Tämänkertainen markettiluomubasilika on joku hybridimutantti, hipoo kohta kattoa.

Je ne fais pas que tricoter, je jardine aussi. La coriandre veut me faire chier, elle n'est jamais contente. Ce basilic d'ailleurs, c'est un monstre hybride mutant biologique qui nous étrangle un jour sans doute.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Komian pojan palmikkopaita

Taisi olla ensimmäinen neulomukseni, jonka tein ohjeeseen merkityllä langalla. Tein ihan reippaasti suurimman koon, vaikkei tuo komia poika nyt ihan niin suuri olekaan. Siitä tuli ihan oikean kokoinen ja mallikin sopii kuin nakutettu. Mies ihmetteli, että jopa olkapään saumat ovat ihan niille kuuluvalla kohdalla (mitä se oikein minun neulontataidoista on kuvitellut?). Ohje on Novitan syksyn 2006 lehdestä, malli 8. Lankana reilu kilo Suomesta rahdattua Seitsemää veljestä.

C'est mon beau bébé et son nouveau pull que j'ai réalisé moi-même avec mes petites mains (le comptoir, c'est celui du Bar du Matin).

torstai 9. lokakuuta 2008

Olen rakastunut

nimittäin virkattuun saumaan neuleissa. Muutamien tunnustelevien ensitreffien jälkeen olen nyt ihan varma, että tämä on Se Oikea. En osaa ommella saumoja niin, etteivät ne näyttäisi ihan törkeiltä räpellyksiltä. Onneksi ne voi virkata! Helppoa, nopeaa ja ainakin tällaisella peruslangalla jälkikin on ihan kelpoa:


Je suis amoureuse de la couture d'assemblage faite au crochet. C'est facile, rapide et net, quoi demander de plus ?

tiistai 7. lokakuuta 2008

Dinosaurus Stills

Käytiin eilen kuuntelemassa tätä musamuinaisjäännettä Ancienne Belgique -salissa. Menin parvelle istumaan, kun en jaksa aina kurkottaa ja kuikkia pitkien ukkojen selkien takaa lavalle. Yläilmoista konserttiväki näytti huvittavan homogeeniseltä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jengi oli harmaapäistä tai kaljua. Nuoreen Stillsiin verrattuna setä on nykyään neljäkymmentä vuotta vanhempi, vain vähän kaljumpi ja paksumpi kuin videon Stills. Olin yllättynyt, kuinka monta biisiä tunsin. Crosby, Stills, Nash ja Young pyöri tiuhaan levylautasella reilu kymmenen vuotta sitten, kun halusin aikakoneeseen ja 60-luvulle.


maanantai 6. lokakuuta 2008

Ei yhtään jaksoa mistään DVD-boksista -sunnuntai

Kuten sanottua, meiltä lähti televisio viime viikolla yhden trenssitakkisen taukoamatta pulisevan papan matkaan. Ei ole siis nyt herran jestas moneen päivään katsottu minkäänlaista dvd-pätkää. Televisiokanavia ei ole tarkoituksella edes ostettu, sittenhän täällä ei muuta tehtäisikään, kuin vahdattaisi (minä vahtaisin, mies paheksuu jo pelkkää ideaa vahdata niitä) paikallisia tositeeveesarjoja ja mitä muuta mielenkiintoista siellä nyt näytetäänkään, mainoksia? Eilen satoi vettä koko päivän, joten kaikki kivat suunnitelmat korttelikirppiksellä käyskentelemisestäkin oli unohdettava. Lojuttiin siis koko päivä keskenämme kotona, kokkailtiin tuhtia lihapataa ja ihan helvetillisen sokerista ja rasvaista pannukakkua. Nyt voi talvi tulla, lämmitysihra varmaankin kolminkertaistui yön aikana. Päivän liikunta-annos oli yksi 500 pisteen satsi Unoa. Mies on rasittava silloin kun se on häviöllä ja silloin kun se on voitolla.

Päivän askareisiin kuului myös uusimman projektin neulaus telttapatjaan. Patja oli liian kapea tuolle paidalle, joten jouduin innovoimaan siihen tuon joogamaton läpäreen viereen. Se on niin ohut, ettei siinä mikään nuppineula pystyssä pysy, joten jouduin vasaroimaan nuo miljoonat pikku neulat lattiaan (kookosnarumattoa). Koko hökötys on käytännöllisesti reitillä sängystä vessaan, onneksi kukaan ei joutunut fakiiriksi öisillä reissuillaan. Hihoille askartelin jätesäkistä ja huovasta tuollaisen venytyspaikan nurinpäin käännetyille sohvan istuimille. Hirveää hommaa. Ajattelin, että paikka on hyvä neulaamiseen, kun neulat uppoavat tyynyyn (suih vaan) helpommin kuin tuohon millin paksuiseen joogamattoon ja kookosmattoon. No eivät uponneet. Mutta siinäpähän nyt ovat puolimärkinä venymässä.


Il fait moche et on n'a plus de télé --> on joue d'avantage aux cartes ou au pc (le barbu, pas moi) et on tricote (moi, pas le barbu, au moins que je sache). Les photos montrent le piège du fakir (voir les milliers de petites aiguilles) que j'ai construit hier sur le chemin entre le lit et la salle de bain, pratique comme emplacement, non ?

lauantai 4. lokakuuta 2008

Jos rikas mies mä oisin


Suuresta ja valoisasta olohuoneesta on suora käynti satumaiseen puutarhaan... Pienen pintaremontin tarvetta? Myytiin televisio Ebayssa, asuntoilmoitusten selaus käy hauskasta lauantaiaamun sijaisajanvietteestä. Kuva

Le canapé, on le mettrait là, le pot de fleur là... Le barbu a vendu la télé sur Ebay, donc on s'amuse sur Immoweb.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Lornan hiljaisuus

Joskus maailman parasta ajanvietettä on yksin elokuvissa käynti. Saa valita ihan mitä itse sillä hetkellä haluaa, eikä tarvitse tehdä kompromisseja. Kukaan ei nuohoa viereistä penkkiä tai nukahda ja ala kuorsata ainakaan ihan vieressä (näin on käynyt ainakin kerran, mies nukahti kesken The Hours- leffaa). Kukaan ei myöskään yllätysosta sipsipussia ja rouskuta eväitään korvan juuressa. Karkkiostokset saa myös vedellä ihan omaan napaan kaikki.

Kävin juuri katsomassa belgialaisten Dardennen filmiveljesten uusimman ohjauksen Le Silence de Lorna eli kaiketi suomeksi Lornan hiljaisuus, joka sai Cannes'issa parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Dardennen veljekset on ehkä vähän samanlainen instituutio täällä kuin Kaurismäet Suomessa. On oma vankkumaton ihailijakuntansa, ja sitten on se osa leffassa kävijöitä, jotka jo pelkkä ohjaajien nimi karkottaa. Minulla oli Dardenneista muistaakseni vain yksi aikaisempi kokemus, Le Fils -elokuva muutaman vuoden takaa. Se oli muistaakseni vähän outo. Tämä Lornan tarina taas oli aika vavisuttava elokuvakokemus. Aiheena eurooppalaiset vilppiavioliitot, pienten ihmisten karmeat kohtalot isojen rötösliigojen pyörissä, huumeet ym. pistävät miettimään enemmänkin. Suosittelen! Brysselissä filmi pyörii vielä ainakin Vendômessa, Suomessa tuskin missään, mutta jospa se tulisi dvd:lle. Kuva


J'adore aller seule au cinéma. Je choisis mon film sans compromis, je m'installe largement sur deux sièges si je veux, tout le rouleau de Mentos, c'est pour moi et il n'y a personne en train de vider un paquet de chips à côté de moi. Ce soir, j'ai été voir Le Silence de Lorna des frères Dardenne. Une histoire déprimante sur le marché des faux mariages en Europe, la drogue, les destins des gens malchanceux, peu de musique, mise en scène dardennaise... Une forte histoire et une fin à compléter par le spectateur. J'ai bien aimé !

tiistai 30. syyskuuta 2008

Putket rikki

Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla alkuviikko putkityöevakossa anoppilassa. Talossa on putkiongelma, joka koskettaa lähinnä tuota alakerran naapuria ja vielä enemmän viereisen talon omistajaa. Talothan on täällä kaupunkimiljöössä toisissaan kiinni. Viereisen talon omistaja on omien sanojensa mukaan jo vuoden verran tyhjentänyt kellaristaan sankotekniikalla tästä meidän talosta valuvia vesiä. Vanhat talot, ammattitaidottomien "ammattimiesten" käyttö ja vakuutusasioiden sumpliminen ovat sellainen yhdistelmä, että jonain päivänä poksahtaa joko koko putkisysteemi tai naapurin kärsivällisyys. Näin taisi nyt käydä, sillä työmiehet jyrsivät nyt jotain kovaäänisillä vehkeillä alakerrassa, ja asunnon asukas (se huopatossu-ikkunaluukkutäti) joutui evakkoon kolmeksi viikoksi. Onneksi meidän kämppä selvisi senkin kolmen päivän evakon sijaan onnellisesti vain yhden päivän vesien katkaisulla. En olisi juuri nyt jaksanut millään lähteä minnekään anoppilan periferiaan kuuntelemaan luentoja siitä, mistä minun pitäisi mennä duunia etsimään. Tai siitä, että jos me ikinä selvitään asuntovelallisten kunnialliseen joukkoon, niin sen talon olisi hyvä sijaita missäpä muualla kuin siellä maailman parhaassa periferiassa.

Sain laboratorioanalyysin tulokset, ei siellä mitään ollut. Salmonella on yhtä negatiivinen kuin shigella, jersinia ja kampylobakteeri. Ei matoja (nice!) eikä muitakaan parasiitteja. Plussaa on joidenkin basillien kohdalla ja hiivassa, mutta loppukaneetti on kuitenkin, että normaali tulos. No, aina ei voi voittaa. Aiheeseen liittyvän kuvamateriaalin puutteessa laitan tähän kuvan eräästä länsiperiferian t-risteyksestä, jonka olen jo pitkään halunnut ikuistaa. Siinä saa aika nopsaan koodata tuon tienviittainformaation läpi, jos aikoo sieltä etsimänsä löytää, ennen kuin perässä ajava hermostuu...


La maison a un problème de plomberie, on a failli devoir se déplacer pour trois jours. Pour finir (et pour notre comfort), le problème réside plutôt chez cette voisine d'en bas qui nous aime pas. Ellle a dû partir pour trois semaines pour les travaux chez elle. Vive la musique forte ! Autre constatation : j'ai reçu les résultats du labo qui disent que je n'avais rien. Ils parlent !

perjantai 26. syyskuuta 2008

I salute you, Spasmomen!

Alkaa elämä voittaa täällä, vaikken vieläkään uskalla lähteä kadunmittaa kauemmaksi kotoa. En nyt mene sen kummemmin likaisiin yksityiskohtiin, todettakoon vain, että ripuli ei pitkittyneenä ole kauhean miellyttävä sairaus. Taudin syy selvinnee muutaman päivän kuluttua, kunhan labra ja lääkäri informoivat minuakin. Äiti ehdotti etädiagnoosina salmonellaa. Sen oirekuvaus onkin aika suora kopio menneestä viikosta. Ihan mielenkiintoista saada tietää, mikä vetää sisuskalut näin sykkyrälle. Kamalinta olisi, jos syytä ei selviäisi. Onneksi on vatsakramppilääke Spasmomen!

Eipä täällä sitten muuta. Kuvaksi laitan tämän vauvannutun, jonka vastaanottaja syntyi kuun alussa Kanadassa. Nuttu on ollut postitusta vaille valmiina jo pari viikkoa, mutta kukas sen sinne postiin olisi vienyt?


Je pourrais commencer une carrière de promotion pour Spasmomen. My hero! Je ne suis toujours pas complètement guérie, mais ça va vachement mieux que les jours précédents. Le gilet d'A est prêt depuis deux semaines, mais le bureau de poste est dangereusement loin vu mon état. Il arrivera d'ici peu !

perjantai 19. syyskuuta 2008

Lentsuinen turistiopas

Toimin alkuviikon turistioppaana ja majapaikkana eräälle kuulille lounais-suomalaiselle nuorelleparille, joka kolmiviikkoisella häämatkallaan interreilasi Brysseliin ja tästä edelleen eteläisempään Eurooppaan. Pyöritin vastanaineita ympäri kylää, nähtiin kaikki pakolliset ja pakottomatkin nähtävyydet, maisteltiin trappistioluet ja vohvelit ja "ranskan"perunat. Itsellekin osui jotain ennennäkemätöntä kohdalle, nimittäin Jeanneken Pis -pissityttöpatsas. Iänikuisen Manneken Pis -pissipojan tyttöystävä on rautakaltereiden takana kyykyllään toisella puolella keskusaukiota.

Sarjakuvamuseon tämänhetkinen hitti on Smurffien 50-vuotisjuhlanäyttely. Jos yhtään sarjakuvien maailmaa tuntee, niin koko kompleksista saa varmaan enempi irti, minä en oikein ikinä ole jaksanut keskittyä Lucky Lukeen, Tinttiin tai niihin Smurffeihin.


Kun turistiopas sai turistit turvallisesti Pariisin-junaan, iski syyslentsu. Päässä jyskii, yskii ja niistää. Makaan nyt toista päivää vuorotellen sängyssä ja sohvalla ja annan miehen passata sairasta: "Hani, kun tuot sen teekupin, voitko samalla tuoda yhden Baliston".

On avait des visiteurs cette semaine, des jeunes mariés Finlandais en voyage de noces "façon interrail". Je les ai fait tourner en rond en ville, et j'ai même découvert des trucs moi-même, comme Jeanneken Pis, la copine de Manneken. Pour le moment, le barbu travaille d'abord au bureau et puis dans la cuisine, je suis tombée malade, ma tête explose.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Ei ole hissimusiikkia tämä

Menkäähän kaikki ensi viikonloppuna Namuriin, siellä on Les Fêtes de Wallonie -tapahtuma ja lavalla muun muassa maanmainio BaliMurphy. Tämä ystäväkytkyjen pumppu soittaa sellaista musiikkia, että jalka ja käsi ja pää ja koko kroppa alkaa ihan väkisinkin hytkytellä. Eilen soittivat La Porte Noire -baarissa pari pientä settiä. Oli hauska ilta, vaikka itse keskityinkin laittikolan ryystämiseen ja juhlakansan tanssimaneerien tarkkailuun.


C'était l'annif du vieux X hier et BaliMurphy à la Porte Noire. Chouette ambience, on aurait pu les écouter bien volontiers encore plus longtemps.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Sotkua ja sokkotreffit

Viikonloppu pyhitettiin fengsuimaiselle kotikolon järjestelemiselle. Homma saatiin ihan hyvään alkuun, vaikka vielä jäi ilta-askarettakin. Sillä aikaa kun pesula pyöritti kolmea koneellista pyykkiä, mies puuhaili kalkinpoistoaineen kanssa keittiössä ja kylpyhuoneessa, ja minä tartuin kylmänrauhallisesti kaappeihin ja hyllyihin pesiytyneisiin paperikasoihin. Toistakymmentä kansiota kaikenlaista paperia täältä ja Suomesta. Muistokansioon pari Kelan vanhaa siirtymäriittikirjettä: "Teille ei enää makseta opintotukea"... Pitää käydä ostamassa oma laatikko kaikelle sellaiselle sälälle, mikä ei kuulu mihinkään kansioon. Samalla viskattiin pikkiriikkisestä varastotilasta turhuuksia pois, taas mahtuu ovi kiinni.

Siivoilun ohessa kävin launtaina elämäni ensimmäisillä sokkotreffeillä. Meillä oli rändevuu Nazen kanssa lähibaarin terassilla. Jännitti ihan hirveästi. Baari ei ymmärtänyt parastaan, vaan oli kiinni, joten viänsimme savoa toisen lähibaarin sisuksissa. Puolitoista tuntia kului huomaamatta! Sain tavata myös Nazen Saukon ilmielävänä. Tästä kehkeytyy vielä kaupungin kuulein neulekerho!


Je me suis soignée la tête ce weekend en triant les montagnes de papiers d'ici et d'ailleurs. Le barbu a été inspiré par le produit anticalcaire, tout brille ! Samedi, j'ai eu mon tout premier rendez-vous à l'aveuglette avec Naze, une co-bloggeuse installée à Bruxelles. Désormais, nous allons camoufler les dégustations de bières en café tricot.

torstai 4. syyskuuta 2008

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Melu vs. melu

Nyt ei naurata, alakerran naapuri on suorastaan furieuse, kettuuntunut varmaan lopullisesti meidän metelöintiin. Paiskasi tuossa yhtenä aamuna ulko-oven mielenosoituksellisesti niin voimalla kiinni, että ovilasi helisi. Ei jäänyt epäselväksi, että nyt tätiä joku asia riepoo... Asumme tällaisessa perinteisessä brysseliläisessä kaupunkitalossa: yksi vuokranantaja (joka asuu itse kolme kertaa isommassa villassa tuossa 500 metrin päässä), kolme kerrosta ja kolme vuokralaista.

Me asutaan välikerroksessa, joten sekä ylä- että alakerran naapurit joutuvat sietämään pääasiassa meiltä tulevaa melusaastetta. Me taas kuullaan molempien, sekä ylä- että alakerran melut. Yläkerrassa melutaankin ihan normaalisti, järjestetään illanistujaisia (ei olla tähän päivään mennessä keksitty, mitä ne siellä porukalla touhuaa, kuulostaa siltä, että kymmenen hengen voimalla vedellään isoja huonekaluja kämpän päästä päähän), katsotaan televisiota ja joskus lemmitään niin, että kuuluu korttelin päähän. Tuo alakerran tyyppi taasen on ihan järjettömän hiljainen. Talon äänieristys on paperia, mutta silti sieltä ei kuulu ikinä mitään ääntä. Paitsi kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Täti rullaa sähköiset ikkunaluukkunsa auki aamulla noin kuuden-seitsemän aikaan, joskus ennen kuutta. Joka ikinen aamu herään siihen, ja sen jälkeen uni on sellaista koiran unta. Voisin valittaa, jos olisin vaikka iltayötyöläinen, jonka yöunet alkavat kello viisi aamulla. Mutta kun en ole, niin en tohdi.

Meillä taas kuunnellaan musiikkia joskus aika lujalla. Tiedän, ettei pitäisi, mutta joskus nyt vaan käy niin, että kuunnellaan. No siitähän ei alakerran täti tykkää yhtään. Tässä yhtenä iltana hakkasi luudanvarrella kattoon, että olkaa hiljaa siellä. Kyllä me sitten heti hiljennyttiinkin, onhan se inhaa joutua valvomaan, kun naapuri ei tajua olla hissuksiin. Pitäisiköhän minunkin ruveta polkemaan jalkaa joka aamu klo 5.55, kun koko kämppä surisee alakerran ikkunasuojuksien mekaniikan tahtiin. Tai sitten pitää alkaa kuunnella musat kuulokkeilla, että täti voi nauttia iltateensä huopatossutehtaalla. Ja opetella itse nukkumaan korvatulpat korvissa. Kuva


La voisine d'en bas ne nous aime probablement pas. On fait du bruit de temps en temps à une heure qui ne lui convient pas. Je ne l'aime pas non plus. Elle roule ses volets électriques chaque matin avant sept heures, et ça me réveille. C'est la guerre.

lauantai 30. elokuuta 2008

Apéro urbain



Brysselin kesässä on kaikenlaista shouta ympäri ämpäriä, yksi näistä on kaupunkilaisten jokaperjantainen ulkoilmajoukkoaperitiivi, apéro urbain. Paikka vaihtuu viikoittain ja on yleensä joku epätavallisempi kohta kartalla alkaa kippistää lasia. Eilen oltiin ensimmäistä kertaa paikalla, drinkit juotiin tällä kertaa Sablon-aukiolla, onnekkaasti ei satanut edes vettä. Iltaman idea on tulla juomaan kalja tai pastis tai kaksi ystävien tai duunikavereiden kanssa taivasalle. Siinä sitten notkutaan ja pölistään paskaa sen kettumaisen työkaverin kanssa pari tuntia ennen kuin vaimo soittaa, että safka oli valmista tunti sitten. No ei, oli ihan kivaa, vaikka ne työkaverit olivatkin miehen veljen työkavereita eikä omia. Ihan mielenkiintoista oli seurata jakkupukuisten naisten ja "kauluspaidan ylin nappi auki ja kashmir-villapaita huolettomasti olalla" -miesten alkuiltaisia soidinmenoja. Vielä ehtii mukaan, jäljellä on kaksi syyskuun drinkkiperjantaita.

C'était l'apéro urbain sur la place du Sablon hier. Des bla blas et des hah hah et le mal de tête le lendemain.