maanantai 8. syyskuuta 2008

Sotkua ja sokkotreffit

Viikonloppu pyhitettiin fengsuimaiselle kotikolon järjestelemiselle. Homma saatiin ihan hyvään alkuun, vaikka vielä jäi ilta-askarettakin. Sillä aikaa kun pesula pyöritti kolmea koneellista pyykkiä, mies puuhaili kalkinpoistoaineen kanssa keittiössä ja kylpyhuoneessa, ja minä tartuin kylmänrauhallisesti kaappeihin ja hyllyihin pesiytyneisiin paperikasoihin. Toistakymmentä kansiota kaikenlaista paperia täältä ja Suomesta. Muistokansioon pari Kelan vanhaa siirtymäriittikirjettä: "Teille ei enää makseta opintotukea"... Pitää käydä ostamassa oma laatikko kaikelle sellaiselle sälälle, mikä ei kuulu mihinkään kansioon. Samalla viskattiin pikkiriikkisestä varastotilasta turhuuksia pois, taas mahtuu ovi kiinni.

Siivoilun ohessa kävin launtaina elämäni ensimmäisillä sokkotreffeillä. Meillä oli rändevuu Nazen kanssa lähibaarin terassilla. Jännitti ihan hirveästi. Baari ei ymmärtänyt parastaan, vaan oli kiinni, joten viänsimme savoa toisen lähibaarin sisuksissa. Puolitoista tuntia kului huomaamatta! Sain tavata myös Nazen Saukon ilmielävänä. Tästä kehkeytyy vielä kaupungin kuulein neulekerho!


Je me suis soignée la tête ce weekend en triant les montagnes de papiers d'ici et d'ailleurs. Le barbu a été inspiré par le produit anticalcaire, tout brille ! Samedi, j'ai eu mon tout premier rendez-vous à l'aveuglette avec Naze, une co-bloggeuse installée à Bruxelles. Désormais, nous allons camoufler les dégustations de bières en café tricot.

torstai 4. syyskuuta 2008

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Melu vs. melu

Nyt ei naurata, alakerran naapuri on suorastaan furieuse, kettuuntunut varmaan lopullisesti meidän metelöintiin. Paiskasi tuossa yhtenä aamuna ulko-oven mielenosoituksellisesti niin voimalla kiinni, että ovilasi helisi. Ei jäänyt epäselväksi, että nyt tätiä joku asia riepoo... Asumme tällaisessa perinteisessä brysseliläisessä kaupunkitalossa: yksi vuokranantaja (joka asuu itse kolme kertaa isommassa villassa tuossa 500 metrin päässä), kolme kerrosta ja kolme vuokralaista.

Me asutaan välikerroksessa, joten sekä ylä- että alakerran naapurit joutuvat sietämään pääasiassa meiltä tulevaa melusaastetta. Me taas kuullaan molempien, sekä ylä- että alakerran melut. Yläkerrassa melutaankin ihan normaalisti, järjestetään illanistujaisia (ei olla tähän päivään mennessä keksitty, mitä ne siellä porukalla touhuaa, kuulostaa siltä, että kymmenen hengen voimalla vedellään isoja huonekaluja kämpän päästä päähän), katsotaan televisiota ja joskus lemmitään niin, että kuuluu korttelin päähän. Tuo alakerran tyyppi taasen on ihan järjettömän hiljainen. Talon äänieristys on paperia, mutta silti sieltä ei kuulu ikinä mitään ääntä. Paitsi kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Täti rullaa sähköiset ikkunaluukkunsa auki aamulla noin kuuden-seitsemän aikaan, joskus ennen kuutta. Joka ikinen aamu herään siihen, ja sen jälkeen uni on sellaista koiran unta. Voisin valittaa, jos olisin vaikka iltayötyöläinen, jonka yöunet alkavat kello viisi aamulla. Mutta kun en ole, niin en tohdi.

Meillä taas kuunnellaan musiikkia joskus aika lujalla. Tiedän, ettei pitäisi, mutta joskus nyt vaan käy niin, että kuunnellaan. No siitähän ei alakerran täti tykkää yhtään. Tässä yhtenä iltana hakkasi luudanvarrella kattoon, että olkaa hiljaa siellä. Kyllä me sitten heti hiljennyttiinkin, onhan se inhaa joutua valvomaan, kun naapuri ei tajua olla hissuksiin. Pitäisiköhän minunkin ruveta polkemaan jalkaa joka aamu klo 5.55, kun koko kämppä surisee alakerran ikkunasuojuksien mekaniikan tahtiin. Tai sitten pitää alkaa kuunnella musat kuulokkeilla, että täti voi nauttia iltateensä huopatossutehtaalla. Ja opetella itse nukkumaan korvatulpat korvissa. Kuva


La voisine d'en bas ne nous aime probablement pas. On fait du bruit de temps en temps à une heure qui ne lui convient pas. Je ne l'aime pas non plus. Elle roule ses volets électriques chaque matin avant sept heures, et ça me réveille. C'est la guerre.

lauantai 30. elokuuta 2008

Apéro urbain



Brysselin kesässä on kaikenlaista shouta ympäri ämpäriä, yksi näistä on kaupunkilaisten jokaperjantainen ulkoilmajoukkoaperitiivi, apéro urbain. Paikka vaihtuu viikoittain ja on yleensä joku epätavallisempi kohta kartalla alkaa kippistää lasia. Eilen oltiin ensimmäistä kertaa paikalla, drinkit juotiin tällä kertaa Sablon-aukiolla, onnekkaasti ei satanut edes vettä. Iltaman idea on tulla juomaan kalja tai pastis tai kaksi ystävien tai duunikavereiden kanssa taivasalle. Siinä sitten notkutaan ja pölistään paskaa sen kettumaisen työkaverin kanssa pari tuntia ennen kuin vaimo soittaa, että safka oli valmista tunti sitten. No ei, oli ihan kivaa, vaikka ne työkaverit olivatkin miehen veljen työkavereita eikä omia. Ihan mielenkiintoista oli seurata jakkupukuisten naisten ja "kauluspaidan ylin nappi auki ja kashmir-villapaita huolettomasti olalla" -miesten alkuiltaisia soidinmenoja. Vielä ehtii mukaan, jäljellä on kaksi syyskuun drinkkiperjantaita.

C'était l'apéro urbain sur la place du Sablon hier. Des bla blas et des hah hah et le mal de tête le lendemain.

perjantai 29. elokuuta 2008

And the binner is...

Kuulen sata kertaa päivässä radiomainoksen kilpailusta, jossa voi voittaa vuodeksi itselleen ja työkavereilleenkin ranskalaista pullovettä. En pidä muutenkaan Evianista, mutta kilpailun palkinto alkaa aina kuulostaa vähän tärähtäneeltä: voita roskia koko vuodeksi! Kuva


Ils ont un concours pour le moment pour gagner de l'eau en bouteille pour toute l'année. J'entends l'annonce à la radio mille fois par jour, et je ne peux pas m'empêcher d'entendre "gagnez un an de déchets plastiques gratuits" !

tiistai 26. elokuuta 2008

Nuorison suosintaa ja vauhtinaiset

Kävin viikonloppuna katsomassa rokkistarojen taidonnäytteitä muilla taiteen aloilla. Bozarissa on melkein syyskuun puoliväliin saakka näyttely, jonka nimi on It's not only rock and roll, baby! Siis kun jotkut musatyypit maalailee tai piirtelee tai valokuvailee siinä musahommiensa ohessa. Jotkut harrastavat jouluvaloinstallaatioita tai sotkevat muuten vain seiniä luomisvimmassaan.

Näyttely oli ihan piristävä lauantaiaktiviteetti, vaikka kyllä kirpaisikin maksaa pääsylipuista 12 euroa (mies on aikuinen ja maksoi 7 euroa, minulla toimii vielä vanhentuneen suomalaisen opiskelijakortin häthätäinen vilautus = 5 euroa), kun edellämme sisään lampsineet (alle 26-vuotiaat) naiset maksoivat yhden euron per nenä. Siis mikä ihmeen suhde on yhden suhde seitsemään??

Näyttelyn paras löytö oli Chicks on Speed -naisryhmä, joka videolla hyppi alasti, paasasi ja soitti kenkäkitaraa. Menin Chickseihinrakastumishuumassa ostamaan Bozarin museopuodista niiden pienen rintamerkin, joka maksoi törkeät kolme euroa. Käykääpä vaikka Myspacessa kuuntelemassa ja katsomassa ryhmän juttuja! Lisäksi pidin Yoko Onon sitruunapuita puskevista ruumisarkuista ja The Residentsien valokuvista. Miehen suosikki oli seinänkokoinen vaaleanpunainen koiramaalaus, olisiko ollut jonkun hollantilaisen tyypin tekosia. Erityisemmin en pitänyt Kate Mossin ex-kundikaverin (Pete Doherty) omalla verellä sotketuista maalauksista, joissa törrötti lisäksi huumeruiskuja... Meitä alkoi jostain syystä huvittaa taiteilijoiden asuinympäristöomaperäisyys (saanko jonkin palkinnon tuosta sanasta?), kun suurin osa vit actuellement à New York eli melkein kaikilla on kortteeri New Yorkissa. Kuvata siellä ei saanut, mutta minähän en noudata sääntöjä muutenkaan missään, älkää rolliko Yokolle:


Il y a une exposition des rockeurs "on-sait-aussi-dessiner-et-peindre-et-même-si-on-ne-savait-pas-on-s'en-fout" au Bozar. On a aimé les citronniers macabres de Yoko Ono et les videos de Chicks on Speed tandis que les oeuvres "je-me-suis-coupé-et-je-me-sers-de-mon-sang-pour-peindre" de Pete Doherty ne nous ont pas rassurés.

perjantai 22. elokuuta 2008

Vino jaketti

Ajattelin tylsän päivän kunniaksi esitellä tätä epäsymmetristä takintekelettä. Sitä neuloessa on pitänyt opiskella muutamia uusia tekniikoita, kuten silmukoiden luonti neuloen ja kolmen puikon päättely (ihanaa, ei enää lyijykynän paksuisia olkasaumoja!).

Ohjeen mukaan nuo nappilistat ja taskun reunus olisi pitänyt neuloa ensin erikseen ja sitten jotenkin silmukka silmukalta liittää takkiin. Ei onnistunut minulta. Ohjeessa käskettiin neuloa liitoskohtaan muutama rivi erivärisellä langalla, silittää tämä väliaikaisneulos ja sitten purkaa neulosta sitä mukaa, kun sitä silmukka silmukalta kiinnitetään takkiin. Ei onnistunut ei sitten millään, yritin kuusi kertaa vaikka minkälaista viritelmää, nappilistasta tuli aina liian lyhyt tai kiinnityskohdasta rumaakin rumempi. Seitsemäs kerta toden sanoi, onnistuin poimimaan nappilistoille oikeantuntuisen määrän silmukoita suoraan takin reunoista ja vältin näin sen inhottavan jälkikäteiskiinnityksen. Taskun kanssa tein samalla tavalla, poimin vain silmukat suoraan takista puikolle. Ohjeen olen monistanut jostain paikallisesta neulelehdestä, en nyt millään muista mistä.



Tout allait bien jusqu'au tricotage de la bande de boutonnage : pour finir, je l'ai tricoté sept fois avant que ça ait l'air comme il faut. Ce gilet sera parfait pour les soirées d'automne qui approchent.

maanantai 18. elokuuta 2008

Seitsemän Bertrix'ssä

Oltiin loppuviikko luonnon helmassa. Pitkän viikonlopun viettoon päästiin ketterästi jo perjantaina, nämä katoliset lomailevat kaikki 15.8. Neitsyt Marian taivaaseen nousemisen kunniaksi. Ajettiin ystäväporukalla Bertrix'hin Etelä-Belgiaan (150 km Brysselistä kaakkoon, ihan melkein siihen Luxemburgin kulmille). Yksi porukasta on Bertrix'stä kotoisin, majoituttiin kätevästi hänen lapsuudenkotiinsa. Talo ja pihamaa olivat suomalaisessa mittakaavassa ostoskeskuksen ja golfkentän kokoiset, jos ihan vähän liioitellaan. Ystävättären isällä oli ihan mukavankokoinen viinikellarikin... Ja sellaista ihmeviiniä, josta ei aiheutunut minkäänlaista aamiaispäänsärkyä.


Käyskenneltiin siellä metsäpoluilla ja ihasteltiin Semois-joen kiemuroita. Belgiahan ei ole pelkkää aavaa aukeaa, vaan Etelä-Belgian Ardennit ovat sellaista metsäistä ja kukkulaista seutua. Kukkulat ovat noin 350-500 metriä korkeita, korkein nyppylä taitaa olla 650 metriä. Maisemien erikoisuus ovat kukkuloiden välissä päättymättöminä ässinä kiemurtelevat joet.



Meidän piti käydä sienessä ja karhunvatukassa, mutta päädyttiin sitten vain riipimään kypsimpiä marjoja suoraan puskista suuhun, sieniä ei tavattu kuin yksi. Mustikoita ei löytynyt enää ollenkaan. Eivät olleet oikein marjastusihmisiä nämä kaupunkilaislapset...




Bertrix on myös tunnettu liuskekivestään, jota käytetään muun muassa talojen kattomateriaalina ja seinienkin päällystämiseen. Liuskekivimosaiikki sisäseinissä näytti olevan myös suosittua, tuli monta fläshbäkkiä omasta lapsuudenkodista.


Pääasiassa ulkona seitsemään pekkaan vietetty viikonloppu vei siinä määrin mehut, että nyt on ihan kiva pysyä jokunen hetki mökissä ihan vain omassa seurassa.

On a passé le weekend au fin fond des Ardennes à Bertrix avec les Ixellois, X et les Floreffois. Le petit erreur de calcul était la mégafête immédiate de l'arrivée du vendredi soir : ça a freiné un tout petit peu les envies de longues balades dans le paysage de Semois. On en a quand-même bien profité, même si la récolte de champignons était égale à un.

torstai 14. elokuuta 2008

Sculder ja Mully

Miehen veli oli vartonut viikkotolkulla, että mennään sitten yksissä tuumin katsomaan uusi äksfails-leffa, kunhan me palataan Suomesta. Leffahan on saanut paska-arvostelut ja yleisökatokin vaivaa, loman aikana se oli poistettu monen teatterin tarjonnasta. Kaupungin sisällä sen näkee enää de Brouckèressa tai Kinepoliksessa. Ensimmäinen on miehen inhokkiteatteri ("sinne en jalkaani pistä") ja jälkimmäinen on jossain tuolla tiettömän tien päässä pohjoisperiferiassa. Pakko oli siis unohtaa kaikki leffateatterivihat ja mennä sinne keskikaupungin teatteriin.

Kun äksfails tuli televisiosta, en sen kummemmin onnistunut seuraamaan sitä. Se tuli aina liian myöhään tai oli liian pelottava. Olen katsonut melkein kaikki jaksot sittemmin dvd:ltä. Suosikkejani ovat varsinkin ensimmäiset kaudet, ei vähiten silloisen tukka- ja vaatemuodin takia. Ja onhan noiden Mulderin ja Scullyn välinen kemia ihan omaa luokkaansa tv-sarjojen historiassa vai mitä?

Vajaa pari tuntia sujui uuden elokuvan parissa varsin sujuvasti, en ihan tajua, miksi ne arvostelut nyt niin huonoja ovat olleet. Tarina oli vähemmän äksfail-osastoa kuin olisi voinut olla, ja päähenkilöt makasivat jopa saman peiton alla. Tarinan ainoa humanoidi oli George W. Bush, ja lopputekstien jälkeen nähtiin Gillian bikineissä. Suosittelen!


Vous l'avez déjà vu ? On a été le voir hier et on l'a bien aimé malgré les mauvaises critiques. Le seul extraterrestre de cette histoire était le président actuel des Etats-Unis... Faut attendre jusqu'à la fin des credits pour admirer Gillian Anderson en bikini (j'y étais avec le barbu et son frère).

maanantai 11. elokuuta 2008

Ne on muovia ja niissä on reikiä, ne on...





En liioittele yhtään, jos sanon, että kaikilla suomalaisilla on nämä. Ainakin melkein! Oli pakko alkaa ottaa niistä kuvia, kun ne läpsyivät joka paikassa näköpiiriin. Tässä ilmiössä säilytetään pikkuhitunen sitä menneiden vuosikymmenien yhtenäiskulttuurin aikaa, kun kaikki katsoivat samaa televisio-ohjelmaa samaan aikaan ympäri Suomen niemeä. Nykyään on digiboksi ja miljoona kanavaa, mutta onpahan ainakin kenkämuoti turvallisen monotoninen. No, on tunnustettava, että ne tuntuivat oudon mukavilta jalassa.

Vous ne pouvez pas imaginer comment les Finlandais apprécient ces chaussures en plastique trouées : tout le monde les portait, les enfants, les jeunesters, les papys et les mamies, les femmes et les hommes, les chiens et les chats. C'est canadien ces Crocs, si j'ai bien compris. Méfiez-vous, ils sont diaboliques.

Suomi Finland


Eivät tippuneet lentokoneet eilen kotimatkalla, päästiin kokonaisina takaisin Brysseliin. Pakko ihmetellä ensimmäiseksi Frankfurtin lentokentän suttuisuutta. Eivätkö ne saksalaiset muka ole kaiken järjestelmällisyyden ja kunnollisuuden perikuvia? Opasteetkin ihan päin perunoita. Matkalaisilla oli lentoasioissa muuten kyllä ihmeellistä tuuria matkassa, Lufthansa nimittäin oli kai kahteenkin eri otteeseen lakossa Suomi-episodin aikana, ja aamulla kuuntelin radiosta, kuinka Brysselin kentän matkatavaralastaajat ovat tänään menneet lakkoon. Päästiin kuin koirat veräjästä.

Pää on vielä Suomessa, vaikka tavarat olenkin jo purkanut paikoilleen. Kierrettiin, tehtiin, nähtiin ja juhlittiin niin monessa paikassa, että taitaa mennä pari päivää, että saadaan päätkin ohjelmoitua Bryssel-moodiin. Laitan sitten enempi tunnelmia. Kiitos vain kaikille perheenjäsenille, ystäville ja sukulaisille, joiden seurasta saatiin nautiskella!

Rentré, rangé, fatigué. Je reviens quand j'aurai une idée claire en tête !

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Vääränkokoinen ämmä

Meillä on vielä yksi pätkä lomaa tiedossa tälle vuodelle, Suomen reissu ja siellä kahdet kesähäät. Ensimmäiset niistä jo nyt lauantaina! Olin ajatellut laittaa juhliin sen Ikea-mekon, minkä ompelin huhtikuussa. Onhan se aika levoton mekko, mutta tykkään siitä silti. Paitsi etten nyt voikaan laittaa sitä. Kokeilin sitä viime viikolla, ja se oli vähän päässyt löystymään (on siitä juoksusta joku hyöty siis ollut). Se ei enää oikein istu, suorastaan lörpöttää. Pitäisi painaa kolme kiloa enemmän. No, kävin ostamassa pätkän taftikangasta viime viikolla Chien Vert -kangaskaupasta. Ajattelin, että jos ompelen samoilla kaavoilla uuden mekon, mutta niin, etten leikkaa niitä sentin saumanvaroja, niin uudesta mekosta tulee sopivampi. Tadaa:


Se onnistui ihan hyvin. Paitsi että se on liian pieni. En usko, että edes läskinpuristushousut auttavat asiaa, pitäisi vain painaa kolme kiloa vähemmän. Nyt olen vaatepulassa. Onko nyt keskiviikko? Mulla on yksi päivää aikaa löytää juhlavaate. Huomenna ohjelmassa siis tehoisku mekkokauppoihin. Vai voisikohan siitä isommasta mekosta vain ajella sivusaumat piukempaan?

On part en Finlande bientôt pour fêter deux mariages. Je me suis cousu aujourd'hui une robe en taffeta rouge pour les fêtes. Super bien réussie pour une fois, mais... trop petite pour moi. J'en ai fait une autre en coton en avril, mais celle-là est devenue trop grande... Apparemment, je dois m'habiller en sac en plastique.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Itsenäisyyspäivä ja fläshbäkki kanadalaisesta lankakaupasta

Viikonloppu se jatkuu vain. Tänään on belgialaisten itsenäisyyspäivä, kaupungilla ilotulitusta varmaankin ja muuta karnevaalimeininkiä, pitänee käydä vilkaisemassa. Kunhan ensin tarkastetaan aamu-uutisista, onko maan hallitus vielä kasassa vai ei. Piti mennä vapaapäivän kunniaksi käymään anoppilassakin, kun ei olla kokonaiseen kahteen viikkoon nähty, mutta ne ovatkin juuri keskipäivän aikaan tervehtimässä suvun uusinta tulokasta (miehen serkun vauva) sairaalassa.

Koko viikonlopun askartelin villatakin tekeleen kanssa. Keväällä Kanadasta ostin villalankoja naurettavan halvalla liikkeestä, jossa langat kelattiin asiakkaan toiveiden mukaan (mitä laatua, mitä väriä, kuinka monta säiettä, kuinka monta grammaa) siinä asiakkaan nenän edessä. Vaikea selittää, mutta ehkä tämä silloinen kuva valaisee asiaa:


Kaupassa oli metritolkulla lankakouruja, kaikkia mahdollisia värejä ja laatuja, joista oli tietenkin kamalan vaikea valita vain muutamaa sorttia.



Ostin muistaakseni nelisen kiloa lankaa jollain 35 eurolla. Voi olla, että muistelen väärin, mutta joka tapauksessa hinta oli ihan naurettava verrattuna täkäläisiin langanhintoihin. Nuo lankatötsät on käteviä, siihen mahtuu kerralla koko villanutun langat. Ainoa huono puoli tuosta kaupasta ostetuissa langoissa on, että ne eivät ole kierteellä niin kuin valmislangat. Siis ne lankasäikeet kulkevat rinnakkain, eivätkä toisiinsa kiertyneinä. Liekö niillä kanadalaisilla sitten joku oma tekniikka pitää lanka ojennuksessa, minulla tahtoo aina yksi tai kaksi säiettä lähteä edistämään, ja sitten sitä syheröä saa selvittää siihen saakka, että kappale on neulottu.


Ensimmäistä kertaa elämässäni neuloin koetilkun. En nyt tiedä, oliko siitä mitään hyötyä, kun en kuitenkaan osaa siitä sitten mitään johtopäätöksiä tehdä. Tilkun kooksi tuli 9 x 9 cm kymmensenttisen sijaan. Ratkaisin ongelman niin, että neuloin takin kokoa isomman ohjeella. Ei nuo kappaleet nyt ihan joka paikasta ole juuri sen pituisia kuin pitäisi, mutta ei voi mitään. No, koko viikonlopun neuloin nuttua ja eilen pääsin jo tähän vaiheeseen:

Tätäkään en koskaan ennen ole jaksanut harrastaa, sileyttämistä. Eipä se nyt jossain pienessä vauvannutussa niin väliksi olekaan. Nuppineulat loppuivat tietenkin kesken, toivon mukaan palaset asettuvat nyt edes sinne päin. En minä uskaltanut niitä edes kunnolla kastella, vaan lätkäisin kosteat pyyhkeet päälle yön ajaksi. Niin ja siis takki on ihan ohjeenmukaisesti tuollainen epäsymmetrinen! Tuolla yläreunassa oleva ohut suikale on toinen etukappale, kuvassa alin palanen on sitten sen kaveri. Kyllä siitä ihan hyvä tulee...

Je suis en train de me tricoter "un gilet asymétrique". J'espère seulement qu'il ne va pas finir trop asymétrique... La laine est canadienne, elle vient du magasin-paradis de chez vous (comme les trois premières photos). Et puis, il ne faut pas oublier la fête nationale belge ! On ne sait pas si on a toujours un gouvernement fonctionnel ou pas, mais en tout cas, c'est la fête aujourd'hui en ville.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Mikä sitä kanaa vaivasi?

Kävin juoksulla aamutuimaan, siis ennen kymmentä. Oli paljon muitakin juoksijoita, yksi vanhempi mies kipitti ihan kauheaa vauhtia, ylämäetkin veti niin kuin olisi moottorilla toiminut. Ja koiranulkoiluttajia oli myös paljon, yksi miniräksy kävi rähinöimään, en olisi saanut häntä ohittaa en sitten ollenkaan. Sanoin sille "painu helvettiin", taisi osata suomea. Liikunto virkistää, persuskin on kai vähän sulanut, vaa'an mukaan neljättä kiloa! Perjantainakin kelasin tunnin kuntopyörää, kun en tohtinut yksin illalla puistoon lähteä. Mies on ollut koko viikonlopun duunissa, siivoavat siellä porukalla jotakin kaapelisotkua aina pari kertaa vuodessa. Aamupäivälliseksi keittelin munia, ja mitä kummaa, yksi oli ihan pitkula?! Uskaltaako tuollaista edes syödä...


Un oeuf bien bizarre, non ? Celui qui est long et pointu. C'est un piège, je n'ose pas le manger ! Le barbu a travaillé tout le weekend, donc moi, je joue avec la nourriture.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Sehän on Lassi!

Aikaisempien entryjen Land Rover -mies on myös musamiehiä, jonka levyhyllystä löytyi reilun kymmenen vuoden takaista Jimi Tenoria. Arveli sitä tanskalaiseksi, mutta Tenorhan on Lassi Osmo Tapio Lehto Lahdesta. Musamies menee ensi kesänä naimisiin ja tuleva morsiokin oli sitä mieltä, että Tenorin sopii rytmittää hääjuhlan tanssi-iltaa. Ei hullumpi häävalssi... Tai häämarssi!





C'est un Finlandais, j'ai trouvé ça dans la collection de 33 tours des Dilbeekois qui vont se marier l'été prochain. Cela fera une belle marche nuptiale.