Viikonloppu se jatkuu vain. Tänään on belgialaisten itsenäisyyspäivä, kaupungilla ilotulitusta varmaankin ja muuta karnevaalimeininkiä, pitänee käydä vilkaisemassa. Kunhan ensin tarkastetaan aamu-uutisista, onko maan hallitus vielä kasassa vai ei. Piti mennä vapaapäivän kunniaksi käymään anoppilassakin, kun ei olla kokonaiseen kahteen viikkoon nähty, mutta ne ovatkin juuri keskipäivän aikaan tervehtimässä suvun uusinta tulokasta (miehen serkun vauva) sairaalassa.
Koko viikonlopun askartelin villatakin tekeleen kanssa. Keväällä Kanadasta ostin villalankoja naurettavan halvalla liikkeestä, jossa langat kelattiin asiakkaan toiveiden mukaan (mitä laatua, mitä väriä, kuinka monta säiettä, kuinka monta grammaa) siinä asiakkaan nenän edessä. Vaikea selittää, mutta ehkä tämä silloinen kuva valaisee asiaa:

Kaupassa oli metritolkulla lankakouruja, kaikkia mahdollisia värejä ja laatuja, joista oli tietenkin kamalan vaikea valita vain muutamaa sorttia.


Ostin muistaakseni nelisen kiloa lankaa jollain 35 eurolla. Voi olla, että muistelen väärin, mutta joka tapauksessa hinta oli ihan naurettava verrattuna täkäläisiin langanhintoihin. Nuo lankatötsät on käteviä, siihen mahtuu kerralla koko villanutun langat. Ainoa huono puoli tuosta kaupasta ostetuissa langoissa on, että ne eivät ole kierteellä niin kuin valmislangat. Siis ne lankasäikeet kulkevat rinnakkain, eivätkä toisiinsa kiertyneinä. Liekö niillä kanadalaisilla sitten joku oma tekniikka pitää lanka ojennuksessa, minulla tahtoo aina yksi tai kaksi säiettä lähteä edistämään, ja sitten sitä syheröä saa selvittää siihen saakka, että kappale on neulottu.

Ensimmäistä kertaa elämässäni neuloin koetilkun. En nyt tiedä, oliko siitä mitään hyötyä, kun en kuitenkaan osaa siitä sitten mitään johtopäätöksiä tehdä. Tilkun kooksi tuli 9 x 9 cm kymmensenttisen sijaan. Ratkaisin ongelman niin, että neuloin takin kokoa isomman ohjeella. Ei nuo kappaleet nyt ihan joka paikasta ole juuri sen pituisia kuin pitäisi, mutta ei voi mitään. No, koko viikonlopun neuloin nuttua ja eilen pääsin jo tähän vaiheeseen:

Tätäkään en koskaan ennen ole jaksanut harrastaa, sileyttämistä. Eipä se nyt jossain pienessä vauvannutussa niin väliksi olekaan. Nuppineulat loppuivat tietenkin kesken, toivon mukaan palaset asettuvat nyt edes sinne päin. En minä uskaltanut niitä edes kunnolla kastella, vaan lätkäisin kosteat pyyhkeet päälle yön ajaksi. Niin ja siis takki on ihan ohjeenmukaisesti tuollainen epäsymmetrinen! Tuolla yläreunassa oleva ohut suikale on toinen etukappale, kuvassa alin palanen on sitten sen kaveri. Kyllä siitä ihan hyvä tulee...
Je suis en train de me tricoter "un gilet asymétrique". J'espère seulement qu'il ne va pas finir
trop asymétrique... La laine est canadienne, elle vient du magasin-paradis de chez vous (comme les trois premières photos). Et puis, il ne faut pas oublier la fête nationale belge ! On ne sait pas si on a toujours un gouvernement fonctionnel ou pas, mais en tout cas, c'est la fête aujourd'hui en ville.